Hippasen sekavaa jaaritusta arjesta, ajasta ja sen kulusta sekä valkosipuliset paistinperunat

Vaikuttaa siltä, että hortoilu on tullut mun elämääni jäädäkseen. :)

Kaapin kätköissä on kuivattuna mm puna- ja valkoapiloita, horsmankukkia ja -lehtiä, mesiangervoa, siankärsämöä, kanervaa, poimulehteä, mustaherukan-, omenan-, vadelman- ja mustikanlehtiä, kanervaa, nokkosta...

Ja koulujen alkamisen yhteydessä iskeneen ekan flunssan aikana varsinkin siankärsämöä ja mesiangervoa on jo käytettykin. 

Myös nuoriso joi niistä tehtyä teetä, vaikka vain 1/3 mielestä se oli hyvää.

Täytyy kyllä sanoa, että kun kesäloma loppuu ja aloittaa taas työt niin että eka viikolla on pirusti työtunteja ja vain 1 vp, ja perheestä 4/5 sairastaa vuorotellen ja yhtäaikaa..
Huoh. Arki löi rapaisella lapasella päin silmiä.
Maanantain jälkeen viikon suunnitelmat meni ihan ketuiks, eikä omaa hiljaista aikaa löytynyt edes suurennuslasilla. Puhumattakaan siitä miten kurjaa on kun väki on kipeänä, eikä itse pysty kuin hieman helpottamaan kurjaa oloa, edes hetkeksi. Keittämään teetä, laittamaan höyryhengitysvatia, hakemaan kaupasta jotain hyvää..

Jäin miettimään, miten elämä onkin eri vaiheissa erilaista.
Olen aina nauttinut myös yksinolosta. Tarvinnut sitä vastapainoksi sosiaalisuudelle ja akkuja lataamaan.
Aikuisuudessa oppinut huomaamaan, että vaikka toisaalta olen sosiaalinen ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen myös hiljaista, rauhallista aikaa jotta pipo ei ala kiristämään liikaa ja saan levättyä myös henkisesti.
Introverttipuoli tarvii latausaikaa.

Kun lapset olivat pieniä, en moneen vuoteen edes muistanut, että ihminen tosiaan voi joskus olla ihan yksinkin. Onneksi en, koska siinä vaiheessa elämää sellaista aikaa ei juurikaan ollut.
Nyt kun jälkikasvu on jo noinkin "vanhaa", nautin hiljaisuudesta vaikkapa viikolla iltavuoropäivien aamuina kun tupa on hiljainen ja puuhailen omaan tahtiini.
Myös metsä ja ranta on mun lemppareita jotka valitsen paljon mielummin kuin kiertelyn kaupungilla
Ja kun välillä saa sen hiljaisen hetkensä, muistaa taas arvostaa täysillä sitä kun koko perhe on kotona. <3 ajan="" asia.="" eih="" ettei="" hoivaisi.="" huolehtisi="" hyvinvointi="" ja="" joiden="" men="" mun="" n="" nbsp="" ne="" oman="" on="" p="" rakastaisi="" rakkaimmat="" syd="" tarkoita="" tarve="">

Arjen hulinassa olisi tosi hauska saada myös rauhallista aikaa parisuhteelle, mutta jo mun kolmivuorotyöni tekee siihen omat haasteensa.
Alkava viikko on meidän arjessa siitä harvinainen, että meillä on puolison kanssa 4 yhteistä vapaapäivää. Nyt peukut pystyyn, että flunssa on häädetty ennen niitä! 

Myös Putte ja Vilppu saavat osansa kesän herkuista. ;)
Nämä kaverit ovat vallanneet itselleen oman paikkansa perheestä. En etukäteen tajunnut, miten paljon tälläisistä pikkuotuksista voi olla iloa, ja kuinka omanlaisiaan persoonia ne ovat.

Meillä on kesällä nautittu mm. näistä herkullisista potuista, joiden ohjeen taisin laittaa tänne blogiin jo viime kesänä. Mutta nyt uusintana, ihan sen takia että näitä kannattaa tehdä, ovat niin hyviä! 

"Äiti, voitasko tehä niitä hyviä perunoita?"

Mun mielestä niin ihana lause. Ja kuinka kiva fiilis on itellä kun kotiin tulee nälkäistä väkeä joiden naamasta näkee miten mukavaa on kun ruuaksi on jotain lempparia.
Luojan kiitos löytyy myös näitä eväitä jotka ovat herkkua kaikkien mielestä! ;)

Oon muuten hiljalleen työstämässä ajatusta, että muutama hassu vuosi niin kotona alkaa olla vähemmän väkeä. Kuka sitten kyselee tuollaisia? Kai tämä on jonkinlaista vaivihkaista napanuoran venytystä äidin suunnasta. Nuoret venyttävät sitä kyllä ihan itse, mutta mä tarvin toisella lailla aikaa  ja aivotyötä sopeutumiseen.
Kovin haasteellista välillä tämä ihmisen mieli.
Haluaa omaa aikaa, toisaalta ajatuskin siitä että jonkun vuoden päästä sitä on liikaa, ja kyynelet nousee silmiin.

Mutta palataanpa pottuihin, näköjään mun ajatus harhailee nyt missä sattuu...

800g uusia perunoita

6-10 valkosipulin kynttä

merisuolaa

½dl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

Pese ja viipaloi perunat.

Huuhdo ne ja laita kattilaan.

Kuori (ja puolita) valkosipulin kynnet, laita kattilaan.

Keitä merisuolalla maustetussa vedessä n. 6-8 minuuttia, kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Siivilöi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleja sekoitellen n. 10 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Mausta mustapippurilla ja suolalla, halutessasi voit lisätä vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia.

Meillä tuo määrä ei ole riittävä, joten teen isomman satsin.
Ja nämähän on siitä hyviä, että jos perunoita jää yli, ne maistuvat myöhemmin lämmitettyinäkin hyvältä. :)

                          Mikä on sinun tapasi rentoutua ja kerätä voimia ? :)

Koivu-horsmateeleivät

Hortoilukokeilut jatkuvat, tällä kertaa teeleipien muodossa.

Olin kuivannut nuoria koivunlehtiä ja maitohorsmaa, niitä sitten murensin ja sekoitin taikinaan.

Sellainen pieni kämmi tässä sitten kävi, että niitä koivunlehtiä tuli liikaa...

Teeleipien ollessa uunissa talon täytti saunavastan haju, ja siinä vaiheessa totesin että vähemmän olisi ollut parempi..

Ei nämä pahoja ollut, mutta mun makuuni koivu maistui liian voimakkaasti.

Seuraavaan satsiin hieman maltillisemmin niin hyvä tulee. ;)

Koivun lehtiä voi kuulemma kerätä juhannukseen asti, sen jälkeen ovat jo liian puisia. Näin mulle on kerrottu, enpä ole ainakaan vielä itse testannut. Paitsi hiuksiin tulevassa nokkoslitkussa, ja siinä ei oleväliä onko juhannus mennyt vai ei.

2dl sämpyläjauhoja

2dl hiivaleipäjauhoja

1tl suolaa

n ½tl leivinjauhetta

maitoa 

loraus öljyä

koivunlehtiä

maitohorsman lehtiä

Sekoita kuivatut tai tuoreet, pieniksi silputut lehdet, suola ja leivinjauhe jauhoihin. 

Lisää loraus öljyä ja niin paljon maitoa että taikinasta tulee sopivan paksuista.

Jos taikina tarttuu käsiin ja on liian tahmaista, lisää jauhoja.

Taputtele jauhetuin käsin pellille ohuita leipäsiä, mutta tuli 4 kpl.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10-15 min.

Tekeytymässä on myös kerkkäsiirappia ilman keittämistä.

Ja nuo alimman kuvan voikukat pakastin, koska en siinä välissä ehtinyt tehdä niille mitään. Ajatuksissa olisi tehdä vaikkapa voikukkasiirappia.

Sitruunainen kuusenkerkkäjäätee

Tänä keväänä jatkui hortoilujutut, eli villivihannesten keruu ja testaaminen.

Toukokuussa ehdin kahdelle kansalaisopiston järjestämälle kurssillekin.

Toisessa käsiteltiin syötäväksi kelpaavia kasveja ja etsittiin niitä luonnosta.

Kävimme ohjaajalle tutussa paikassa, ja löysimmekin saalista.

Harmillisesti lupiinit valtaavat sielläkin alaa ja sen vuoksi luonnon monimuotoisuus kärsii.

Lupiini onkin pirullinen vieraskasvi.

Kaunis, mutta tuottaa maahan niin paljon typpeä että Suomen luontoon kuuluvat kasvit oikaisevat juurensa ja kuolevat.

Lupiini leviää aivan holtittomasti, ojan varsiin, niityille, jopa soille, nitistäen kaiken alleen.

Suomessa onkin käynnissä VieKas- kampanja joka kannustaa ja opastaa kansalaisia hillitsemään vieraslajien leviämistä yms.

Linkin takaa löytyvältä sivustolta löytyy paljon tietoa asiasta. :)

Mutta, hortoiluun palatakseni..

Toisella kurssilla tehtiin sitten villivihanneksista ruokaa.

Se olikin aivan loistava ilta, josta sai paljon vinkkejä villivihannesten käyttöön arkisissa jutuissa!

Monenlaista kokeilua olen tehnyt, nyt tarvitsisi lisää aikaa jotta ehtisi kerätä, kuivata, säilöä, testata monenmoista..

Vielä löytyy kuusen kerkkiä (joita saa kerätä vain maanomistajan luvalla) joista saa monenlaista hyvää.

Itse olen pakastanut niitä talven flunssakautta ajatellen, ja tänään kokeilin kerkkäjääteetä.

Alkuperäinen ohje löytyi instasta, Kun ketunleivät kukkivat-sivulta.

Tämä oli todella maistuvaa juomaa!

Ensimmäinen maistiainen oli hieman karvas, mutta teelusikallinen hunajaa per kannullinen jääteetä pyöristi maun mukavasti.

Annoin teen maustua jääkaapissa muutaman tunnin, sitten se oli kerrassaan herkullista!

Jääpalat puuttuivat, mutta huomenna niitäkin on saatavilla. :)

Mulla oli vain tavissitruunaa, ei luomua, joten kuorin sen suosiolla ja leikkasin sitten viipaleiksi.

2 litraa vettä

 3 pussia lempiteetäsi

3 reilua kourallista kuusenkerkkiä

1 luomusitruuna

hunajaa, siirappia tai sokeria maun mukaan.

(laitoin 2tl)

Huuhtele kerkät tarvittaessa.

Kiehauta vesi kattilassa, siirrä pois levyltä.

Sekoita joukkoon teepussit ja kerkät.

Anna hautua n. 20 minuuttia ja nosta kattila kylmävesihauteeseen.

Viipaloi sitruuna ja pudota viipaleet tarjoilukannuun.

Siivilöi jäähtynyt kerkkätee kannuun ja makeuta mielesi mukaan.

Anna maustua viileässä vähintään puoli tuntia, mieluummin 2h.

Lisää jääpalan juuri ennen tarjoilua.

Kuorrutettu kanavuoka ja valkosipulinen nokkos-horsmapaistos

Tulihan se, kevät. 

Vaikka reilu viikko sitten puski lunta ihan reippaasti, nyt aurinko paistaa ja luonto vihertää ihanasti. 

Viime viikon vapailla ehdin metsään nauttimaan tuulen huinasta, hiljaisuudesta ja siitä että olin ihan yksin.

Välillä närästää jatkuva liikenteen humina ja ihmismäärät. Tunti tarpomista tekee päälle hyvää ja arki maistuu taas paremmalta.

Perjantaina kävin mieheni kanssa ulkoilemassa metsässä. Siltä reissulta "saaliiksi" tuli näköhavainnot korvasienestä, mustarastaasta, sorsasta ja urosmetsäpeurasta. Ei ollenkaan hullumpi retki. :)

Onneksi Lappajärvessäkin on vesi noussut viime syksyn ja alkukevään jälkeen.

Näistä maisemista löytyi myös nuorta nokkosta ja maitohorsmaa, joista seuraavana päivänä paistelin lisuketta ruualle.

Vapaapäivänä testiin meni myös mulle uusi resepti.

Alkuperäinen löytyi Tanelinrannan päiväkodin reseptikirjan 2. osasta, joka on ostettu aikoinaan esikoisen ollessa eskarissa.

Omaa soosiani muokkasin sen mukaan mitä raaka-aineita kaapista löytyi.

n. 1kg kanan filettä palottuna
sipuli
mieleisiä mausteita, esim
broilerimauste, paprikajauhe, curry

6dl vettä
3dl riisiä
1 kanaliemikuutio

Kuorrutuskastike:
2-3 rkl voita
2-3 tl currya
3rkl vehnäjauhoja
5dl vettä+1 kanaliemikuutio
2dl ruokakermaa
juustoraastetta

Paista kanan palat ja pienitty sipuli kypsiksi, mausta ne.

Keitä riisi kanaliemikuutiolla höystetyssä vedessä.

Kaada voideltuun uunivuokaan ensin riisi, sitten paistetut kanat.

Ruskista kastiketta varten kattilassa voi ja curry.
Lisää vehnäjauhot.
Kaada vähitellen joukkoon hyvin sekoitellen kanaliemi ja ruokakerma.
Anna kastikkeen kiehua n. 5 minuuttia, lisää tarpeen mukaan suolaa.

Kaada kastike uunivuokaan,
ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kunnes pinta on saanut kauniin värin ja ruoka on kauttaaltaan lämmennyt, n. 20 min.

nuoria nokkosia
nuoria maitohorman versoja
valkosipulia
öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kattilassa vettä, viskaa sekaan nokkoset ja horsman n. 15 sekunniksi.
Puristele vesi pois.

Kuumenna pannulla loraus öljyä.
Heitä sekaan nokkoset ja horsmat sekä pieniksi palotut valkosipulit. 
Paistele jonkin aikaa.
Tarjoa ruuan lisukkeena tai leivän päällä.

Kevään tullen olen taas tosissani innostunut hortoilujutuista, eli luonnosta löytyvistä syötävistä jutuista.

Nokkosesta olen postaillut ennenkin, esim. peston muodossa täällä, nokkosen siemenistä täällä ja nokkosnäkkäriä täällä.

Aurinkoisia ja mukavia toukokuun päiviä!

Katse kevääseen ja kesään

Vaikka olen osannutkin nauttia talvesta ja lumesta, nyt alkaa olla kamala ikävä kevättä, kesää ja syksyäkin!

Tanä talvena meillä on sairasteltu ennätyksellisen paljon. 

Yksi odottaa kutsua korvapolille nielurisojensa kanssa, toinen tuntuu menevän samaa tietä kahden peräkkäisen angiinan kanssa (oli muuten eksoottinen kokemus kun yhdistettiin angiina+oksutauti),

ja nyt on puoli perhettä vallannut kuumeen 40 asteeseen heittävä, kurkun repivä flunssa.

Kuukauden päästä on keskimmäisen rippijuhlat, ja mä oon kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen että ne kinkerit saatais hoidettua kunnialla niin, että kaikki ois terveinä.

Mutta sen voin sanoa, että viime vuonna olleisiin esikoisen rippijuhliin verrattuna oon ainakin vielä ottanut homman paljon rennommin. Tänä vuonna en aio kaappeja siivota. Ei niissä esikoisen juhlissakaan kukaan käynyt... 

Viime vuoden hortoilujutuille on talven aikana ollut kovasti käyttöä. 

Flunssajuomia on juotu moneen otteeseen.

Kuvan kuusenkerkkä-pihlajanmarjajuoma oli oikein raikasta ja hyvää, ja tuo nyt mukissa oleva siankärsämö-kerkkä-mustaviinimarjanlehtijuoma on sekin oikein maistuvaa. 

Parhaiten taisi tehota siankärsämö-mesiangervojuoma, mutta mesiangervot on jo loppu. Viimeiset käytin tyttären kanssa jalkakylpyyn. 

Uusia odotellessa. 

(Mesiangervo ei muuten sovi, jos on salisylaattiallergikko eli on ns. asperiiniallergia.)

Helmikuussa oli Seinäjoen pääkirjastossa Harry Potter-ilta, jossa nuorimmainen viihtyi kivasti.

Itse jäin miettimään, olisiko joku noista taikajuomista auttanut flunssailuun.. ;)

Tällä hetkellä nautin koko ajan pitemmiksi muuttuvista päivistä, lämpöisistä auringon säteistä kasvoilla, lisääntyvästä lintujen laulusta ja siitä että lenkille voi mennä jo kohtuullisen keveissä vaatteissa, aikakin talvipakkasiin verrattuna. 

Työmatkojakin voisi hiljalleen ruveta kulkemaan pyörällä. Ainakin aamu- tai iltavuoroon. Ainakin jos ei sada. Yhtenä aamuna oli jo ajatuksissa lähteä pyörällä, mutta lumisade ja kova tuuli muuttivat ajatukset. ;)

Kodinhoitohuoneen tasolla kasvatan tomaatin, kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia, vielä onnettoman pieniä, tai vielä mullan alla muhimassa olevia siemeniä.

Suunnittelen marjapensaiden ostoa ja kiroan, miksi unohdin suojata vattupuskat, rusakoilla on ollut juhlat!

Mietin kevään ja kesän hortoilujuttuja, mitä uutta opin ja kokeilen.

Muutama juttu on jo mielessä, ehkäpä kansalaisopiston kurssit antavat lisää visioita.

Kaipaan jo luonnonvesissä uintia, järven ääntä ja tuoksua.

Lämpöisessä vedessä uintia, kelluttelua ja pilvien tuijottelua.

Riippumattoa. Ulkona nukkumista.

Ja kesälomaa! <3 p="">

Ja koska sienestyskärpänen on puraissut melko napakasti, haaveilen jo suurista saaliista, uusien suppispaikkojen löytymisestä ja siitä, miten ihanaa on kulkea metsässä kaikessa rauhassa.

Se on ihanan rentouttavaa ja mukavaa ilman saalistakin, mutta saaliin kanssa vielä hauskempaa. ;)

Mitä sinä toivot, odotat, haaveilet kevään ja kesän tuovan elämääsi? :)

Pataleipää, omenan jatkojalostusta ja hortoilujuttuja

Viimeisiin lomapäiviin sopi paljon puuhaa; kaappien siivousta, hortajuttujen purkitusta, kuivausta, uusien reseptien testausta..

Pataleipä oli kovin helppo ja nopea.

Tai siis nostatusaika on hirveän pitkä.. Mutta edellisenä aamuna tein nopsaan taikinan, seuraavana sain sen nopsasti uuniin.

Lopputuloksena tuoksuva ja herkullinen leipä.

3,5 dl vettä

4dl sämpyläjauhoja

1dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita

1dl siemeniä (kurpitsa, auringonkukka tms)

kourallinen kuivattua nokkosta murustettuna

1 tl suolaa

½tl kuivahiivaa

3rkl oliiviöljyä

Sekoita siemenet, kaurahiutaleet, suola ja hiiva jauhoihin isossa kulhossa.

Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi ja lisää se jauhoseokseen.

Sekoita taikina, älä vaivaa!

Peitä kulho kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-24 tunniksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle.

Älä vaivaa taikinaa, kääntele palloksi.

Peitä liinalla, anna kohota vielä 30min.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita kylmään uuniin 2-3 litran pata tai teräskattila.

Kun pata on kuumentunut, ota se pois uunista.

Voitele pohja ja reunat öljyllä.



Nosta taikina kuumaan kattilaan/pataan, tee viillot pintaan ja ripottele koristeeksi kurpitsansiemeniä.

Laita kansi päälle, paista 30 minuuttia keskitasolla. Ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia.

Ota pata pois uunista.

Kaada hetken kuluttua leipä jäähtymään ritilän päälle.

Jostain syystä mun taikinani ei mitenkään mainittavammin kohonnut, mutta ei se mitään. Hyvää tästä tuli. :)



Hortoilu on meillä edelleen aika harjoitteluvaiheessa, mutta kaikkea kivaa on jo talveksi säilötty.

Kaapista löytyy kuivattuna nokkosta, koivunlehtiä, mustaviinimarjan, vadelman, omenapuun, mustikan, horsman ja lakan lehtiä. Horsman, mesiangervon ja siankärsämön kukkia, nokkosen siemeniä, vähän poimulehteä..

Pakastimessa on kuusen kerkkää, kerkkäsiirappia jääkaapissa.

Mies ja pojat hakivat metsästä 3 sangollista mustikkaa, vattuja löytyi vähän, puolukoiden kypsymistä odotellaan, samoin sienien putkahtamista pintaan. Vielä ei ole niitä löytynyt. Ehkäpä etsin vääristä paikoista...

Viinimarjat on melkein kaikki pakastettu..

En itse asiassa tiedä lasketaanko mitään marjoja hortoilun, mutta aivan sama. Ne on hyviä!

Pihlajanmarjojakin aion saada vähän pakastimeen. Siitä tulee hyvää teetä kerkkien kanssa.

Hortoilu on siitä hauska harrastus, että uutta opittavaa on valtavasti!

Tämän kesän uusiin kokeiluihin oon tyytyväinen.

Varsinkin mesiangervo-siankärsämötee on ollut todella hyödyllinen. Itse asiassa heinäkuussa alkanut flunssakausi verotti loppuun mesiangervot, jäi vain vähän jalkakylpyihin tarkoitettuja. (Ensi kesänä tiedän kerätä sitä paaaaljon enemmän!)

Myös mehu mustaviinimarjan lehdistä oli todella positiivinen ylläri!



Kuivaamiseen olen käyttänyt vähemmän kuivuria, enemmän pyyheliinaa.

Siankärsämöä olen kuivannut aika paljon, siitä on jo nyt ollut niin paljon iloa!

Flunssaan, mutta myös mahakipuihin se on loistava apu!

Herkkävatsaisen läheisen testauksen mukaan siankärsämötee helpottaa vatsakipuja.

En ole varma haluanko koivua teehen, mutta testissä on koivu-nokkoshuuhde ja-naamio päänahalle.

Niistä myöhemmin, kun ehdin testata vähän enemmän.

Mutta näitä molempia ehtii vielä hankkimaan, ja varsinkin nokkonen on todella monikäyttöinen ja ravintorikas kasvi!

Lämpimänä loppukesän iltana nuorimmainen ystävänsä kanssa lillutteli jalkojaan mesiangervojalkakylvyssä takapihalla.

Ensimmäistä kertaa omenapuu antoi todella runsaan sadon.

Johon tietenkin pölähti järkyttävä määrä känniääliöampiaisia, jotka yrittivät vallata koko takapihan.

Puun tyhjentäminen helpotti sitä ongelmaa melkoisesti, vaikka edelleen niitä ärsyttäviä pörriäisiä yrittää tunkea tupaankin..

Omppua on nyt sitten syöty, leivottu piirakaksi, siivutettu ja pakastettu, keitetty mehuksi ja soseeksi.

Mehukokeilu oli mulle ensimmäinen, ja onnistui oikein hyvin.

Omenanlohkoja mehumaija täyteen ja levylle.

Mehua tuli enemmän kuin ajattelin.

Itse asiassa muovipullot (pakastamiseen) loppuivat, joten oli pakko juoda jääkaapissa oleva siideri, että sain vielä yhden pullon tähän jaloon tarkoitukseen. ;)

Kun omppulohkot olivat luovuttaneet mehun, kippasin ne kattilaan ja hurautin sauvasekoittimella soseeksi. Testiryhmä ei halunnut soseeseen sokeria, joten tämän helpommaksi ja terveellisemmäksi ei enää voi homma mennä..

Siskonikin sai sosetta, ja oli siitä kuulemma kovasti tykännyt.

Itse olen laittanut puuroon ja rahkaan, seuraavaksi lättyihin.

Omppujen palominen on järkyttävän tylsää, joten samalla katsottiin poikien kanssa netflixistä jotain missä räjähteli ja ammuskeltiin kiitettävän paljon. ;)



Oletko sinä säilönyt jotain? Mikä on lempparisi, saitko sitä tänä kesänä säilöön vai vaikuttiko kuiva kesä saaliiseen?

Rentoa sunnuntaita! <3 p="">

Mesiangervo-siankärsämötee flunssaa vastaan

Paluu arkeen, vaikka itsellä loma vielä jatkuukin.

Tänään lapset lähtivät kouluun, ja mä jäin ihmettelemään, mihin hittoon se kesä taas katosi.

Jälkikasvu ei mitenkään erityisemmin vastustellut kouluun menoa, mulla tämä arjen alkaminen kai ottaa lujimmalle. 

Olisin halunnut vielä yhteisiä verkkaisia aamuja ja kiireetöntä olemista ja tekemistä.

Myöhäisiä iltauinteja ja kaikkea sellaista...

Koska suurin osa vapaapäivistäni on viikolla, jossain vaiheessa arkielämää tuntuu että koskaan ei ole aamua jolloin saisi rauhassa nukkua. Jonkun kello herättää aina klo 7, ja koska aamuisin uneni valitettavasti on kovin kevyttä, se on siinä sitten munkin nukkumiseni.

No, onhan asiassa hyviäkin puolia, mutta nyt mä vaan kärttyilen hetken. ;)

Koulujen alettua kiertämään lähtee usein myös pöpökannat.

Meillä se tosin alkoi jo aiemmin, eli syksyn eka flunssa on jo löytänyt meidät.

Vastalääkkeksi on kokeiltu tätä siankärsämö-mesiangervoteetä, jonka ohjeen löysin instasta Kun ketunleivät kukkivat-sivulta.

Ensimmäiset kupilliset hauduttelin tuossa ikean pienessä teekannussa, mutta seuraavan satsin tein jo tuohon emalikannuun. Juomaa voi nimittäin lämmittääkin, joten mies niitä mukillisia sitten mikrotteli.

Hänen mielipiteensä oli, että kyllä apua tuli, korvasärky hellitti.

Tytär sanoi että kamalan pahaa, mutta yskä helpotti. (Selkeästi, puksuttaminen loppui moneksi tunniksi!)

Mä join myös mutta koska oireita ei vielä ole, toivon siankärsämön vastustuskykyä vahvistavan vaikutuksen tekevän työtään elimistössä.)

Elikkäpäs

Mukilliseen juomaa tarvitaan n. pari teelusikallista kuivattuja mesiangervoa ja siankärsämöä.

Meillä laitetaan tässä vaiheessa myös kuorittua, ohuiksi suikaleiksi leikattua inkivääriä.

Kuumaa vettä päälle, haudutetaan n. 10-15min. Lisätään siirappi, meillä käytössä kuusenkerkkäsiirappi.

Jos juoma jäähtyy liikaa, sen voi lämmittää uudelleen.

Turvallista koulun aloitusta pienille ja isoille koululaisille! <3 i="">

Muistetaan kaikki omalta osaltamme olla liikenteessä supervarovaisia!

Vihreä vitamiinipommi mustaherukanlehdistä

Pinterest on oikea aarreaitta! Sieltä löytyi tämänkin herkun ohje.

Nopea, raikas, helppo valmistaa ja maku oli testiryhmän enemmistön mielestä hyvä.

5/6 halusi toisenkin lasillisen, 1/6 sylki "kauheaa kuraa". 

Aikaa meni lähinnä lehtien keräämiseen,n. pieni vatkauskulhollinen niitä tarvittiin.

Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin että nuoria lehtiä, mutta kuinka nuoria ne nyt voivat heinäkuun lopussa olla? 

Malttamattomana luonteena en jaksa odottaa ensi kevääseen, joten keräsin pienimpiä ja nuorimman näköisiä lehtiä. Hyvä tuli. ;)

Pakkohan oli myös googletella, onko mustaviinimarjan lehdillä mitään terveysvaikutuksia.

Ylen sivuilta löytyikin infoa. 

Mustaviinimarjan lehtiä on kuulemma käytetty yhtä kauan kuin marjojakin on kerätty.

Niitä voi käyttää kakun koristeluun, salaattiin, teehen, Louhisaaren juomaan tai niihin voi kääriä syötävää viininlehtikääryleiden tapaan.

Lehdet toimivat diureettina, eli poistavat nestettä elimistöstä.

Kansanlääkinnässä niitä on ilmeisesti käytetty myös kihdin hoitoon.

Onko sinulla vinkkejä, mihin kaikkeen niistä olisi apua?

 

50-60g mustaviinimarjanlehtiä

1,5l vettä

0,75dl puristettua sitruunamehua

n. 0,3ml voikukkasiirappia

Jos lehdet ovat kovin pölyisiä, huuhtaise ne.

Surauta lehdet tehosekoittimessa kolmessa erässä, pienen vesimäärän kanssa.

Siivilöi tiheällä siivilällä lehtimurska pois.

Lisää vettä niin paljon että sitä on tuo 1,5l.

Lisää siirappi ja sitruunamehu, sekoita.

Tarjoile kylmänä, jääpaloilla höystettynä.

Alkuperäisessä ohjeessa oli agavesiirappia, itse käytin tuota voikukkaversioa, mutta eiköhän tähän käy vaikka ihan perus vaalea siirappi.

Plussaa myös siitä ettei tarvinnut keitellä. Ehkäpä terveelliset ainesosat siten säilyivät paremmin.

Eikä näin kuumalla muutenkaan huvikseen keittele yhtään mitään.

Juomasta tulee ihanan, pirteän vihreää! Kuvissa väri ei täysin pääse oikeuksiinsa.

Ajan kanssa pullon pohjalle laskeentuu sakkaa, joka kyllä ravistamalla sekoittuu taas kivasti.

Tätä oli kiva juoda takapihan terassilla, raikasta viilennystä helteiseen päivään. :)

Nyt meillä muuten viimeinkin on koko kööri kesälomalla. Nautin!

(Klikkailin tuon pullon oikein isoksi ja totesin, että sillä lailla mehu näyttää sinilevältä... Huoh.)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! 

Toivottavasti helle hellii,eikä kiusaa. :)

Horsmankukkahyytelö

Hortoilukokeilut jatkuvat.

Tällä kertaa vuoroon pääsi horsmankukkahyytelö, johon löysin reseptin Jovelasta.

Mun hyytelöstäni ei tullut yhtä ihanan pinkkiä kuin Jovelassa, ja mietinkin että mahtaako vika olla siinä etten jaksanutkaan ruveta keittelypuuhiin heti samana iltana jolloin keräsin kukat, vaan hanke joutui odottamaan seuraavaan päivään.

Vasta muutaman päivän päästä tajusin, että en ole ollenkaan varma, laitoinko keitokseen liikaa sokeria.

Alkuperäisessä ohjeessa horsmankukkia on 1l, mutta mulla niitä oli vain 0,5l,

Muistan että veden määrän älysin puolittaa, mutta ei mitään mielikuvaa, muistinko enää sokerin kohdalla koko asiaa...

Hyytelöstä tuli tosi tykkyä, mutta maku on ihan hyvä. Vaikka sitruunakin unohtui kauppaan ja korvasin sen sitruunamehulla.

Huomaatteko, mikään ei mennyt ihan nappiin? ;)

Tästä määrästä sain aikaan 2 pientä pilttipurkillista hyytelöä.

Sitä on nyt maisteltu, laitettu jäätelöön ja keksin päälle, nam.

5dl tiiviihkösti mitattuja horsmankukkia

2,5-3 dl vettä

½ ison sitruunan puristettu mehu tai 1-2 rkl tiivistettä

1½dl hillosokeria

1tl vaniljasokeria

Laita kukat kattilaan ja kaada vesi päälle.

Kiehauttele kukkia vedessä kunnes kukkamassa muuttuu harmaaksi (5-10 min).

 Siivilöi neste toiseen astiaan ja painele kukkamassaa siivilässä jotta saat kaiken nesteen talteen.

 Lisää sitruunamehu.

Sekoita sokerit keskenään.

Laita neste takaisin (huuhtaistuun) kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.

Lisää sokeri tasaisesti sekotellen, anna seoksen kiehua hissukseen 10 minuuttia.

Purkita puhtaisiin purkkeihin. 

Mesiangervoiset jalkakylvyt

Viime viikolla iski ahdistus. Kesä menee kauheaa kyytiä, enkä ole kunnolla ehtinyt päästä kesäfiilikseen. Puhumattakaan, että olisin ehtinyt tekemään juuri mitään niistä jutuista joita talvella mietin ja haikailin. Kiukutti, väsytti, ärsytti.

Tuskaa hillitsi (yövuoroista selviämisen lisäksi) kaverin kanssa laavulla vietetty yö, kiireetön uimareissu nuorimmaisen kanssa valtavissa aalloissa ja mesiangervojalkakylvyt takapihalla miehen kanssa.

Voisinpa melkein taas sanoa, että onni tulee pienistä asioista. :)

Jalkakylpy oli ihanan kuoriva, kosteuttava ja rentouttava.

Nuo kuivatut ruusun terälehdet.. joo, ajatuksena ihan ok, mutta mua ne lähinnä kutitti. Siksipä ne päätyivätkin jo alkuhetkillä nurmikolle. :)

Ehkäpä tuoreet apilankukat olisivat olleet hauska vaihtoehto sekin.

Tuo nestähän näyttää hmm..likakaivosta nostetulta.

Mutta ei saa antaa ulkonäön hämätä! :)

Sopiva nippu mesiangervoja

1½l kiehuvaa vettä

Laita kukat kattilaan, kaada vesi päälle ja anna hautua vähintään 20 minuuttia.

Puristele kukista vesi pois ja laita ne roskiin/kompostiin.

½rkl kookosöljyä

2rkl ruokasoodaa

kuivattuja kukanlehtiä tai tuoreita kukkia

Laita vatiin öljy, sooda ja kukan terälehtiä (jos haluat).

Kaada puolet mesiangervohauteesta vatiin, lisää haluamasi määrä lämmintä vettä.

Liota jalkojasi vadissa niin kauan kun se tuntuu mukavalta.

Kuivaa jalat ja laita sukat jalkaan.

Mä oon niin innostunut noista hortoilujutuista.

Mahtava juttu, miten monia luonnonjuttuja voi käyttää ravintona tai ulkoisesti!

Hiljalleen opettelen näitä juttuja, mielenkiintoista!

Mesiangervohan sopii myös teehen, mutta asperiiniallergisten täytyy sitä vältää koska mesiangervon lehdissä on salisyylihappoa.

Itse asiassa lehdet tulisi hiostaa ennen teenä käyttöä, mutta mä hauduttelin teetä kukista, sekin käy.

Aikoinaan kukilla on maustettu esim olutta, simaa ja viinejä.

Mesiangervon kukissa on kivennäissuoloja jotka edistävät virtsaneritystä.

Salisyylihapon johdannaiset alentavat kuumetta, lisäävät hien- ja virtsaneritystä sekä lievittävät kipuja, särkyjä ja tulehduksia. Kukista ja lehdistä tehtyä teetä on käytetty mm. kihti- ja reumatismivaivoihin sekä vilustumissairauksiin. Mesiangervosta tehtyä teetä ei saa keittää, sillä keitto hävittää osan vaikuttavista aineista. Mesiangervon kukista on myös löydetty proteiineihin sitoutunutta hepariinia, jolla on veren hyytymistä estäviä vaikutuksia. Paksu muhkurainen juurakko sisältää parkkiaineita, ja sitä on käytetty ripulirohtona. (Tietoa täällä. )

Mummolassa tein vastaavat kylvyt mummolle ja papalle. Toimi rypsiöljylläkin.

Lomailua ja hortoilua

 

Viime aikoina mun postaukset on tainneet käsitellä lähinnä nokkosia ja raparpereja.

No, on tämän kesän aikana muutakin tehty. Ainakin vähän. ;)

Pidin pienen lomanpätkän kesäkuulla, jatkoa seuraa sitten myöhemmin.

Loman alku oli kovin puuhakasta aikaa, mutta leppoisampiakin päiviä sopi joukkoon.

Tehtiin myös taas kalastusreissu Jockfalliin, Niin kuin viime vuonnakin.

Mutta, tuo hortoilujuttu.

Tällä hetkellä on kuivattuna koivun, mustaherukan, omenapuun, nokkosen, maitohorsman, mustikan ja vadelman lehtiä.

Lisäksi maitohorsman kukkia, siankärsämöä ja mesiangervoa on odottamassa teeksi hauduttamista.

Testiä on vähän tehty, ja ensimmäisellä kerralla haudutin mesiangervosta liian vätkyn teen. Tuli liian kitkerä jälkimaku.

Seuraava kokeilu sujui paremmin, siihen laitettiin vähemmän mesiangervoa ja lisukkeeksi puna-apilaa.

 

 

Vimpeliinkin ehdittiin. Täytyy sanoa, että näissä maisemissa sielu lepää. <3 p="">

Kuva otettu Lakiksen päältä.

 

Uimaankin tarkeni. Järveä tosin vaivaa sama ongelma kuin monta muutakin vesistöä..sinilevähippusia oli näkyvissä. Kotiinlähtöä seuraavana päivänä tosin myrskysi, se ilmeisesti heitti levän ainakin hetkeksi jonnekin.

 

Ehdin myös maistella siskon tuomaa uutuusjuomaa omalla terassilla rentoa hömppäkirjaa lueskellen.

(Vai onko tuo uutta juomaa??? Mulle ainakin oli!;) ) 

 

Jockfallissa oli yhtä kaunista ja mukavaa kuin viime vuonnakin. Kuivuuden takia vesi oli kuitenkin todella paljon alempana kuin aiemmin. Ilmeisesti alempana kuin kertaakaan 20 vuoden aikana.

Jockfall on täydellinen paikka rentoutumiseen ja oleiluun! Kaunista, luontoa, vettä, kaloja...
Siellähän ei ole mitään, jos asiaa katsoo vaikkapa shoppailun kannalta. Mutta koko porukka viihtyi mainiosti! Miehet kalastivat aivan työkseen, ja me muut ulkoilimme, pelasimme lautapelejä ja korttia, söimme ja löhöilimme. Täydellinen loma, kukaan ei koskaan oikein edes tiennyt mitä kello on.

 

Monenlaista säätä mahtui neljään päivään: pilvistä, sateista, tuulista, välillä aurinkoista ja lämmintä.

Hyvin pärjättiin, tähän oli varauduttu riittävällä, säähän sopivalla vaatetuksella.

 

Keskiyön aurinko.

 

Tälle reissulle tuli yksi 6kg lohi, miehen veljen uistimeen se tarrasi, ja oli kuulemma ollut melkoista tiimityötä että se oli saatu joesta ylös!



Kotiin tullessa siemenistä kylvetyt samettiruusut kukkivat! Tällaiselle, jonka viherpeukalo on lakastunut, se oli iso juttu! ;)

Takapihalla kasvaa myös vähän perunaa, salaattia, sipulia (ne joita fasaani ei jaksanut syödä), tomaattia, tarhapapua, kesäkurpitsaa (jossa on vasta kukkia ja rusakkokin on ehtinyt napsimaan pari vartta) ja muutama lantun alku.

Tänä vuonna omenapuu ja kirsikkapuut näyttävät antavan ison sadon.

Kirsikoissa meillä ensimmäinen vuosi. Viime vuonna tuli 4 kirsikkaa, jotka räksä söi. Hyvin me ruokitaan noita pienempiä luojan luomia! ;)

Toisen kirsikkapuun olisin jo viime syksynä kaatanut kun se ei 4 vuoteen ollut tuottanut edes yhtä kukkaa. Onneksi mies himmaili mun tuhoviettiä, siihen puuhun tulee nyt tosi paljon satoa!

Kuinka Sinun kesäsi on sujunut? Mikä on alkukesällä ilahduttanut eniten?