maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pihlajajuoma ja Pohjanmaan Koli


Vimeisin juomatestaus on pihlajanlehtijuoma.
Tämä oli aika tymäkkää ainetta, laimennettava kuten horsmamehukin.
Pihlajan lehtien keräämiseen tarvitsee taas maanomistajan luvan, eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.

Tässä suora lainaus hortoilu.fi sivustolta pihlajan historiasta. Ohje löytyy samalta sivulta. Itse muokkasin vähän pienemmän annoksen ja lisäsin pari kanelitankoa sekaan.

Meillä Suomessa pihapuut olivat entisaikaan harvinaisia, sillä maata tarvittiin viljelykseen. Pihapiiriin valittiin usein vain yksi tai kaksi puuta ja monilla se oli pihlaja.
Pihapuuta pidettiin kotiväkenä, jopa rakkaana ystävänä. Mitä vanhempi puu, sen rakkaammaksi se muuttui. Vuosikymmeniä pihapiiriä koristaneella pihlajalla uskottiin olevan sielu ja sen kaatamisesta tiedettiin seuranneen ikävyyksiä talonväelle. Jos taas talon isäntä tai emäntä sairastuivat, oli puukin kitunut tai kärsinyt.

1l pihlajan lehtiä
1 tl viinihappoa
1l kiehvan kuumaa vettä
½dl sokeria
2 kanelitankoa

Kaada kiehuvan kuuma vesi johon on lisätty viinihappo, lehtien ja kanelitankojen päälle.
Anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli.
Poista lehdet.
Liuota sokeri kupilliseen kiehuvan kuumaa vettä ja kaada sekaan.
Sekoita, siivilöi ja maistele.
Kaada tiivistettä lasiin, laimenna haluamallasi määrällä kylmää vettä.


Samalla mummolareissulla jolla tämänkin litkun tein, käytiin Alajärven Pyhävuorella, Pohjanmaan Kolilla, ja Kellaripurolla.
Maisemat on niin hienot!
Pyhävuoresta olen postannut ennenkin, täällä.


Kellaripuro on siitä uskomaton paikka, että 100 metriä tiestä voi olla niin syvä uoma, ja satumetsämaisemat! Kannattaa käydä tutustumassa jos on siellä päin liikenteessä!
Täältä  löytyy paljon mielenkiintoista tietoa ja kuvia alueesta, historiasta, kalliopiirroksista ja kaiverruksista.






Lakeaharjua ampumahiihtoradalla käytiin harjoittelemassa geokätköilyä, kiitos opastuksesta Annalle ja Juholle!
Melko mahtavaat maisemat tuoltakin, vaikka se ei kuvissa kunnolla näykkään.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Louhisaarenjuoma




Kesäloman alettua on ollut intoa ja ennen kaikkea aikaa testata uusia reseptejä.
Kokeiluun meni myös tämä marsalkka Mannerheimin lapsuudenkodissa kehitelty juoma.
Ohje löytyi Kaikki paketissa-blogista, kiitos sinne päin! :)

Juomaa on siis tehty Askaisissa, Louhisaaren kartanossa josta Mannerheim on kotoisin.
Netistä löytyi erilaisia variaatioita juomasta. Jonkun ohjeen mukaan juoma on valmista viikon kulutua, toisessa seuraavana päivänä.
Itse join jo seuraavana päivänä, maku oli mukavan simamainen, sitruuna maistui aika voimakkaasti.
Viikon kuluttua en enää halunnut tätä juoda, haisi melko käyneeltä...
Sokeria laitoin vähemmän kuin ohjeessa oli.
Mustaherukanlehtiä keräsin litran mittaan, painelin ne aika tiiviisti sinne ja mietin samalla, mikä on oikea tapa mitata lehtiä.. väljästi vai tiiviisti tampattuna?
No, joissakin ohjeissa lehtiä on laitettu jopa 5litraa, joten ei niitä ihan äkkiä liikaa tulee. 
Sitruunaa olisi voinut olla vähän vähemmänkin, laitoin 2.



1 litra mustaherukan lehtiä
1-2 sitruunaa
3-5l sokeria
5l vettä
herneen kokoinen pala hiivaa

Huuhtele lehdet. Kuori ja viipaloi sitruuna.
Laita mustaherukanlehdet, sokeri ja sitruunat isooa astiaan, esim kattilaan.
Kuumenna vesi ja kaada se päälle.
Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Ota lasiin juomaa, liota hiivanokare siihen ja kaada sekaan, sekoita vähän.
Anna käydä seuraavaan päivään.
Siivilöi ja pullota juoma.
Säilytä jääkaapissa.




Suklaapatukka, Louhisaaren juomaa ja hyvä kirja, rauhallinen hetki terassilla. 
Ihanaa kun on kesä!



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Horsmankukkajuoma



Olen pikkuhiljaa ottanut kokeiluun erilaisia hortoilureseptejä.
Mummolareissulla piti päästä keräämään horsmankukkia ja kokeilemaan niistä tehtyä juomaa.
Mummolan huudeilla on paremmin puhtaita paikkoja kerätä kukkia. Mistään liikenteenjakajasta niitä kun ei kannata haalia pakokaasujen takia.



Juomasta tuli yllättävänkin hyvää!
Tokikaan ei samanlaista kuin kaupan mehukatit, mutta eihän se ole tarkoituskaan.
Tässä on loppumakuna jokin, hmm..miten sen kuvailisi.. täyttävämpi maku. Sellainen luonnon maku, ei-esanssinen.
Olen tehnyt viime aikoina 3 erilaista juomaa, ja tämä oli niistä jaetulla ykkössijalla Louhisaaren juoman kanssa.
Itse asiassa isäni, joka voi olla hyvinkin epäileväinen yksilö, joi tätä useamman lasillisen ja kehui kovasti. Pihlajanlehtijuomaa vain maistoi ja ilmoitti että ei kiitos. ;)
Sanoinkin että käytän sukulaisia koe-eläiminä, katsotaan minkä värisiksi menevät. 

No, ainut mikä muutti väriä oli tämä juoma. 
Seuraavana aamuna oli enemmän violetin sävyinen kuin ekana päivänä.
Tuossa yllä olevassa kuvassa juomasta taisi tulla hieman liian laihaa, siksi noin haaleaa.
Mutta toisaalta sekin on makuasia.
Tämähän on siis tiivistettä, joten jokainen voi lantrata makunsa mukaan.
Sellainen moka tuli, että unohin sen sitruunan kauppaan...
Äiti kaapista löytyi kuitenkin sitruunatiiviste pullo, joten lurauttelin sitä. Oikea ois kyllä ollut varmasti parempaa ja vähemmän kitkerää.



1l horsmankukkia
n. 0,25dl sitruunamehua
4dl vettä
1½-2dl sokeria

Liota kukkia haaleassa vedessä jotta hyönteiset poistuvat niistä.
Valuta vesi pois siivilässä.
Purista sitruunasta mehua ja lisää se kattilaan kukkien ja veden kanssa.
keitä miedolla lämmöllä 10-5 min, kunnes kukkien väri on liuennut veteen.
Siivilöi kukat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan.
Lisää sokeri ja jatka miedolla lämmöllä keittämistä kunnes sokeri on liuennut mehuun.
Kuori pinnalle muodostunut vaahto pois. (Mun kokeilussa vaahtoa ei tullut.)

Pullota mehu kuumana huolellisesti puhdistettuihin lasipulloihin ja sulje pullot ennen mehun jäähtymistä. Anna pullojen jäähtyä ennen kuin siirrät ne viileään.
Avaamattomassa pullossa mehun (ainakin pitäisi) säilyä pari kuukautta, avattuna n. viikon.

Laimenna mehua mielesi mukaan ja tarjoile jääpalojen kanssa.


Eihän tämä tokikaan kaikille maistu. 
Erilaista kuin kaupan sokerilitkut. 
Mutta monen mielestä hyvää!
Tätä teen toisenkin kerran.





torstai 27. heinäkuuta 2017

Äidin kasvukipuja Power Parkissa


Eilinen kului nuorison kanssa Power Parkissa
Tähän asti huvipuistoreissut on tehty koko perheen voimin, mutta koska mies on edelleen töissä, päädyttiin tällä kertaa tälläiseen ratkaisuun.
Jo matkalla mietin, miten aika menee hirmuista kyytiä, lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu, esikoinen ei edes ollut innokas lähtemään.
Muistin elävästi ajan, jolloin tuntui että kaksi aikuista oli nippanappa riittävä mitoitus kolmen tenavan kanssa huvipuiston houkutusten keskellä.
Nykyään kaikki kolme pärjäävät siellä loistavasti itsekin.
Radiosta tuli Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis eikä se muuta tarvinnutkaan, kyyneleet valuivat vaikka mitä yritin ajatella.



Päivän aikana nousi useinkin mieleen, kuinka nopeasti asiat muuttuu, lapset kasvaa...
Toisaalta niin ihanaa. 
Enää ei tarvitse olla koko ajan niin tarkkana, huolehtia joka jutusta, juoksuttaa vessaan, niistää nenää, olla valmiina nappamaan kiinni kädestä ja pelastamaan putoamiselta, kaatumiselta, auton alle kirmaamiselta...
 Kaikki saavat ruokansa tilattua, kannettua pöytään, syötyä itse, jolloin omakin ruoka on lämmintä kun sen syö.
Jokainen osaa käydä itse vessassa.
 Enää ei ole pakko pystyä istumaan kahvikupeissa tai mustekalassa niin kauan että okse jo maistuu suussa..
Toisaalta niin haikeaa. Minne ne aurinkoiset hampaattomat hymyt katosivat? Se valtaisa riemu joka loisti kasvoilta kun kuitenkin uskalsi siihen rekkaralliin, tai johonkin muuhun kieputtimeen..
Se jäätelöstä tahmea pieni käsi,joka tarttui omaani ja veti kohti uutta seikkailua. 
Ne innosta hehkuvat kasvot jo portilla..
(Tuntuu että mitä teinimpi, sitä tärkeämpää pitää pokka.)

J kysyikin katsoessaan nurmikolla taapertavaa pikkuista, muistanko millaista oli kun he olivat tuon ikäisiä.
Joo, todellakin muistan! 
Nykyään tosin paremmin vain ne hyvät asiat. Vuosien huonot yöunet eivät enää muistu mieleen sellaisena tappoväsynä mitä tiedän niiden välillä olleen. 
Nykyään muistan paremmin sen kun pieni ihminen kömpi syliin ja puristi lujasti.
Muisti on sitten ihmeellinen asia! ;)

Kiitollinen kuitenkin siitä, että ainakin vielä kehtaavat kulkea julkisella paikalla äitin kanssa, ei tarvita 50m hajurakoa.


Tunnustettakoon, että pientä ikäkriisiä pukkasi jo joitakin vuosia sitten, kun T ja J alkoivat mennä hurjempiin laitteisiin kuin mihin itse enää pystyy. 
Mun tasapainoelin kun ei enää kestä loputota pyörimistä...
Tänä kesänä totesin että kuopuskin menee huvipuistossa hurjemmin kuin minä.
Isoveljen houkutellessa neitiä Cobraan, teki mieli tarrata paidan helmaan kiinni ja todeta ettei vielä tänä kesänä, sä oot vielä liian pieni. 
Sain kuitenkin hillittyä itteni.
Pituutta oli riittävästi, ja kokemuksesta tiesin että turvakaaret pitää hyvin.
Odotin kuitenkin joutuvani lohduttelemaan järkyttynyttä lasta, mutta mitä vielä! Neiti meni saman tien toisenkin kerran.
Ja sen jälkeen vielä hurjempaan härveliin.
Totesin itsekseni, että jepjep, siivet kantaa.
Ja niinhän sen pitääkin olla. 
Monessa asiassa meidän tehtävä vanhempina on jättäytyä sivummalle, rohkaista eteenpäin ja olla tukena ja turvana kun niitä tarvitaan.
No, kun lasten ikähaarukka on 10-14, en todellakaan ole jättäytymässä eläkkeelle, mutta ikätason mukaista tilaa pitää antaa.
(En nyt halua vielä ajatella mopokortteja, ajokortteja, armeijaan tai opiskelemaan lähtöjä..
Mä vielä harjoittelen napanuoran venytystä!)

Esikoinen kysyikin jossain vaiheessa, että joko oon tottunut siihen, että mun taapero näkee mun pään yli. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... :) 


Kuten kuvista näkyy, päivä oli todella pilvinen. Vettä ei kuitenkaan satanut tippaakaan ja lämpötilakin oli lähempänä +20, joten kaiken kaikkiaan aivan loistava huvipuistosää. 
Ei ala niin helpolla etomaan kun ei ole liian kuuma.
Sellainen 7 tunnin rupeama tuosta kuitenkin tuli, joten kotiin päästyä oli hieman voipunut olo.



Paljonhan tuolla on katsomista ja laitteita kaiken ikäisille.
Pienten laitteisiin näkyi olevan kaikkiin palkattu eläkeläisiä laitteenhoitajiksi. Varmasti kiva ratkaisu niin! Luulen että heillä on enemmän kokemusta ja kärsivällisyyttä pikkuisia kohtaan kuin aivan nuorilla. Mutta kaikissa laitteissa oli kyllä kohteliaat työtekijät, eipä sillä.


Ruokaa sulatellessa käveltiin pikaisesti Röllikylän läpi.
Hauska paikka, mutta kun eräillä oli kiire Junkkeriin..





Summasummaarum, oli kiva päivä!
Mietin kyllä istuessani 75m korkeudessa Dragon Towerissa, että MIKSI? 
Mulla on kauhea korkeanpaikan kammo, miksi tukin itteni tälläseen missä pitää aktiivisesti muistuttaa itteänsä hengittämisen tärkeydestä.
Mutta jotain hauskaa siinä täytyy olla... ;)
Lapsilla oli kivaa, mulla oli kivaa, joten kaikki hyvin!

Power Park on siitäkin ihana paikka, että siellä on niin siistiä!
Työntekijät keräävät aktiivisesti roskia pois, roskiksia on paljon, enkä nähnyt ensimmäistäkään lintua nokkimassa maahan pudonneita ranskiksia tai karkkeja. 

Tälläistä tällä kertaa.
Tänään ois ohjelmassa kai maton pesua.
Paistais nyt edes aurinko että ne kuivuiskin joskus!


Kuinka te? Ootteko aktiivisia huvipuistoilijoita? 
Mikä on lempparipaikka? :)


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suklaacookiesit ja Jockfall



Sateinen aamu, muut nukkuu vielä.
Jotain kivaa vois leipasta, hiljaa...
Tämä keksiohje löytyi, lapulle kirjoitettuna reseptilaatikosta.
Pientä muokkausta tein, sen mukaan mitä kaapista löytyi.
Hyvää tuli! Rapeaa ja samalla sopivan sitkeää.
Rasvan määrästä ei nyt viiti paljon puhua...mutta eihän näitä ruuaks oo tarkotettukaan!

125g voita
1dl sokeria 
1dl fariinisokeria
3,5dl vehnäjauhoja
n.0,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
4tl vaniljasokeria
3 rkl öljyä
0,5dl maitoa
Daim-patukka (56g)
n. 70g valkosuklaata

Rouhi suklaa.
Sulata voi, sekoita sokeri ja fariinisokeri siihen.
Mittaa muut kuivat aineet kulhoon ja sekoita.
Yhdistä kaikki, sekoita taikina tasaiseksi.
Pyörittele taikinasta pieniä palloja. 
Paista uunin ylätasolla 175 asteessa n. 13 min.
Nauti!


Koko yön on tosiaan satanut aivan villisti, ja nyt kun ei sada, on harmaata ja tuulista.
Puolensa siinäkin, aamulla ei ollut minkäänlaisia paineita ponkaista pesemään mattoja, tms.
Aurinkoisella säällä sängyssä löhöily tuntuu jotenkin niin syntiseltä, kesäpäivän haaskaukselta. :)
Käyttöullakkoa tosin olis jo viimein pakko siivota, jos vaikka se hukassa oleva, viime syksynä hyvästi talteen laitettu riippumattokin löytyis. Ennen ensilumia.
Mutta tänään olisi tarkoitus lähteä treffaamaan mun mummua. Ja jos sää sallii, viedä käymään jätskillä ja muutenkin ulkona. Toivon siis pientä parannusta keliin..


Näin ankealla säällä on kiva palata kesän ihaniin hetkiin kuvia katsellen.
Kyllä mun loman aikana täytyy vielä tulla aurinkoisiakin päiviä!



Näistä voi saada yllättävän paljon iloa aikaiseksi. ;)

Kuhaa muurikalla, myöhemmin lättyjä. Ulkoruokinta on kesän parhaita juttuja! ;)


Saunaan ja uimaan. <3 td="">




Alkukesästä käytiin Jockfallissa kalareissulla ystävä/sukulaisperheen kanssa.
Maisemat oli upeat, vaikka eivät kuvat tuo esille oikeita mittasuhteita.
Virta oli kyllä niin voimakas, että koitin miesväkeä muistutella useamman kerran, että antaa kalan viedä vaikka koko vavan jos tuntuu että vaarana on lipsahtaa kuohuihin...sieltä ei nimittäin enää pääse ylös!
Tämä reissu meni kuitenkin ihan nappiin kalan suhteen (ja muutenkin), isännät nimittäin nostivat kumpikin komean kokoisen vonkaleen. Yhteensä lohta tuli 11,5kg.
Kuvia en nyt tänne laita, periaatteenani kun on, ette toisten naamoja täällä ilman lupaa julkaise. En nimittäin huomannut ottaa kaloista yksittäiskuvia.
Tuolla alempana kuitenkin loimulohesta otos.
Uskoo ken haluaa, että sitä samaa kalaa se on! ;)

Mutta jos kalastus kiinnostaa, tuota paikkaa voi suositella!
Oltiin mökissä joka on otettu käyttöön alkukesästä.
Pientä häikkää oli lämminvesivaraajan kanssa, mutta huoltomies tuli nopeasti ja asia saatiin kuntoon.
Mökkiin majoittui mukavasti 8 ihmistä. Sängyt löytyi kuudelle, ja omasta takaa oli 2 ilmapatjaa mukana.
Jos kalastus ei innosta, eri mittaisia patikointipolkuja näkyi olevan tarjolla.
Me käytimme jälkikasvua Överkalixissa uimassa, leirintäalueella jossa oli lämmitetty allas. Silloin riesana tosin oli kylmä tuuli, joka latisti uinti-intoa, mutta eipä hinta päätä pakottanut. Muistaakseni 80kruunua/6ihmistä.
Ihana kahvilakin sieltä löytyy, ja varmasti kivoja putiikkeja.
Kahvilaa testattiin, putiikit jäi väliin.




Puuroseos-sämpylät


Yritän parhaani mukaan minimoida ruokahävikin.
Mummun opetukset takaraivossa olen sitä mieltä, että on synti laittaa ruokaa roskiin.
Puhumattakaan rahan tuhlauksesta, ja roskakasan kasvusta..
(Joskus niin kuitenkin käy, ikävä kyllä.)

Tällä kertaa käytämättä uhkasi jäädä tämä Fazerin puuro systeemi. Ostin sen yövuoroihin, aamupuuroksi. Helppo mitata leseet lautaselle ja kaataa kuuma vesi päälle.. mutta kun maistui mun suussani niin sahanpurulta...
Tänään aktivoiduin sämpylän tekoon, ja laitoin tuota puurohitu-jyväseosta kaurahiutaleiden tilalta.
Siirapista  puolet on itse tehtyä Kuusenkerkkasiirappia, puolet tavallista vaaleaa siirappia.
Jauhoina tänään sämpyläjauhoja höystettynä desillä auringonkukansiemeniä.
Seos, josta tuli pahaa puuroa, maistui hyvältä sämpylöissä. :)
Tuosta tulee vielä toinenkin satsi, jonakin toisena päivänä.



½ l vettä tai maitoa
50g hiivaa tai 1pss kuivahiivaa
5dl puuroseosta/kaurahiutaleita
½tl suolaa
½dl siirappia
1dl auringonkukansiemeniä
n. 7dl jauhoja
50g voita sulatettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää kaurahiutaleet, sekoita.
Jos teet kuivahiivalla, sekoita ne kaurahiutaleiden joukkoon ja lisää neste.
Anna nousta liinalla peitettynä lämpimässä paikassa n. 20 minuuttia.
Kun seos kuplii, lisää muut aineet. Alusta taikina hyvin
Taikina saa jäädä pehmeäksi.
Leivo heti smpylöiksi, kohota pellillä.
Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10-12 minuuttia.








tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mallaskosken panimokierros



Kesäjuttuja aikuiseen makuun.
Paikallisen panimon olutkierros ja hetki istuskelua aurinkoisella terassilla kauniissa kesäillassa.
Mallaskosken panimoravintola  sijaitsee ihanalla paikalla joen ääressä.
Täältä löytyy myös ruokaa, iso terassi johon ilta-aurinko pääsee paistamaan, kesäteatteria ja erilaisia musiikkitapahtumia.
Itse nautin myös siitä, ettei tie kulje terasin reunan vieressä. 
Oon niin kyllästynyt autojen pörinään, missä tahansa..

Kierros oli mielenkiintoinen. Kierrättäjä mukavan rento nainen, joka osasi kertoa asiansa hauskasti. 
Tarina alkoi v 21, jolloin Suomessa oli kieltolaki, ja siitä edettiin nykypäivään.
Pääsimme näkemään panimon ne tilat, joihin elitarvikelaki ylimääräisiä päästää, ja maistella erilaisia maltaita.
Halukkaat saivat tutustua erilaisiin oluisiin, 5 tai 8 eri makuun.
Itse en ole oluen ystävä, joten tämän jätin väliin. Mutta mielenkiintoinen kierros, joka tapauksessa. 
Kannattaa käydä tutustumasa, jos olette Seinäjoen paikkeilla liikenteessä. 
Niin, ja tämä ei ole sponsoroitu mainos!





Kierros alkoi klo 19 ja kesti reilun tunnin, joten koko iltaa tähän ei mene. 
Ihmisten ajoissa kotiin ja grillaamaan, ei huono vaihtoehto sekään. :)


Meidän pihalla vähän erilaiset maisemat...seutu alkaa näyttää leirintäalueelta.
Yllättävän monta yötä tuolla on jälkikasvu viihtynyt, keskenään tai ystävien kanssa.
Mekin yhtenä yönä.


Virkistäviä kesäpäiviä kaikille!