tiistai 25. kesäkuuta 2019

Raparperimehu


Jostain syystä meidän raparperimme tuottaa edelleen huonoa satoa.
Varret ovat surullisen ohuita ja niitä on harvassa.
Siksi ilahduinkin kovasti kun työkaveri yllätti pussillisella komeita raparperin varsia!
Piirakan teon lisäksi meillä keiteltiin raparperimehua, ohje löytyi muistaakseni dansukkerilta.

Alkuperäisessä ohjeessa olisi voinut mehua maustaa esim. kanelitangoilla, mutta ne jätin tällä kertaa sivuun. Vähensin myös sokerin määrää reippaasti, ohjeessa sitä oli 5dl.
Mehun menekistä päätellen sitä oli kuitenkin sopivasti.
Pakastin heti alkuun 2 muovipullollista kun ajattelin että mehu ehtii homehtumaan..
No ei olisi ehtinyt. :) 


2l raparperia palottuna
1 luomusitruuna
vajaa 3dl ruokosokeria
3tl sitruunahappoa
2l kiehuvaa vettä

Huuhtele raparperin varret ja paloittele ne. Laita palat isoon kattilaan.
Pese sitruuna, raasta keltainen kuori ja viskaa raparperien pälle. Purista mehu ja lisää se kattilaan.
Mittaa joukkoon sokeri ja sitruunahappo.
Kaada päälle kuuma vesi.
Sekoita ja anna maustua huoneenlämmössä vuorokauden ajan.

Siivilöi ja pullota juoma, säilytä viileässä.
Tarjoa vedellä tai esim. sitruunakivennäisvedellä laimennettuna.


Kesässä nauttin todella paljon vedestä., vaikka jostain syystä tänä kesänä uintikertoja on kertynyt poikkeuksellisen vähän.
Lapsuusmaisemissa käydessä oli pakko mennä rantaan kuvaamaan vielä puolen yön huiteissa, vaikka sääsket yrittivät syödä elävältä.
Rannassa istuessa tuntuu rentoutuvan kunnolla, sielu lepää ja silmä nauttii maisemasta.



Lenkillä käyntikin on ihanaa jos edes välillä kulkee veden lähellä.
Tämän kesän lataavin lenkki taisi olla Varpulan tekoaltaan vallin päällä kävellessä.



Mikä tekee sinun kesästäsi ihanan? 


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Koivu-horsmateeleivät


Hortoilukokeilut jatkuvat, tällä kertaa teeleipien muodossa.
Olin kuivannut nuoria koivunlehtiä ja maitohorsmaa, niitä sitten murensin ja sekoitin taikinaan.
Sellainen pieni kämmi tässä sitten kävi, että niitä koivunlehtiä tuli liikaa...
Teeleipien ollessa uunissa talon täytti saunavastan haju, ja siinä vaiheessa totesin että vähemmän olisi ollut parempi..
Ei nämä pahoja ollut, mutta mun makuuni koivu maistui liian voimakkaasti.
Seuraavaan satsiin hieman maltillisemmin niin hyvä tulee. ;)

Koivun lehtiä voi kuulemma kerätä juhannukseen asti, sen jälkeen ovat jo liian puisia. Näin mulle on kerrottu, enpä ole ainakaan vielä itse testannut. Paitsi hiuksiin tulevassa nokkoslitkussa, ja siinä ei oleväliä onko juhannus mennyt vai ei.

2dl sämpyläjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
1tl suolaa
n ½tl leivinjauhetta
maitoa 
loraus öljyä
koivunlehtiä
maitohorsman lehtiä

Sekoita kuivatut tai tuoreet, pieniksi silputut lehdet, suola ja leivinjauhe jauhoihin. 
Lisää loraus öljyä ja niin paljon maitoa että taikinasta tulee sopivan paksuista.
Jos taikina tarttuu käsiin ja on liian tahmaista, lisää jauhoja.

Taputtele jauhetuin käsin pellille ohuita leipäsiä, mutta tuli 4 kpl.
Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10-15 min.






Tekeytymässä on myös kerkkäsiirappia ilman keittämistä.
Ja nuo alimman kuvan voikukat pakastin, koska en siinä välissä ehtinyt tehdä niille mitään. Ajatuksissa olisi tehdä vaikkapa voikukkasiirappia.








maanantai 3. kesäkuuta 2019

Sitruunainen kuusenkerkkäjäätee


Tänä keväänä jatkui hortoilujutut, eli villivihannesten keruu ja testaaminen.
Toukokuussa ehdin kahdelle kansalaisopiston järjestämälle kurssillekin.
Toisessa käsiteltiin syötäväksi kelpaavia kasveja ja etsittiin niitä luonnosta.
Kävimme ohjaajalle tutussa paikassa, ja löysimmekin saalista.
Harmillisesti lupiinit valtaavat sielläkin alaa ja sen vuoksi luonnon monimuotoisuus kärsii.

Lupiini onkin pirullinen vieraskasvi.
Kaunis, mutta tuottaa maahan niin paljon typpeä että Suomen luontoon kuuluvat kasvit oikaisevat juurensa ja kuolevat.
Lupiini leviää aivan holtittomasti, ojan varsiin, niityille, jopa soille, nitistäen kaiken alleen.
Suomessa onkin käynnissä VieKas- kampanja joka kannustaa ja opastaa kansalaisia hillitsemään vieraslajien leviämistä yms.
Linkin takaa löytyvältä sivustolta löytyy paljon tietoa asiasta. :)

Mutta, hortoiluun palatakseni..
Toisella kurssilla tehtiin sitten villivihanneksista ruokaa.
Se olikin aivan loistava ilta, josta sai paljon vinkkejä villivihannesten käyttöön arkisissa jutuissa!

Monenlaista kokeilua olen tehnyt, nyt tarvitsisi lisää aikaa jotta ehtisi kerätä, kuivata, säilöä, testata monenmoista..

Vielä löytyy kuusen kerkkiä (joita saa kerätä vain maanomistajan luvalla) joista saa monenlaista hyvää.
Itse olen pakastanut niitä talven flunssakautta ajatellen, ja tänään kokeilin kerkkäjääteetä.
Alkuperäinen ohje löytyi instasta, Kun ketunleivät kukkivat-sivulta.

Tämä oli todella maistuvaa juomaa!
Ensimmäinen maistiainen oli hieman karvas, mutta teelusikallinen hunajaa per kannullinen jääteetä pyöristi maun mukavasti.
Annoin teen maustua jääkaapissa muutaman tunnin, sitten se oli kerrassaan herkullista!
Jääpalat puuttuivat, mutta huomenna niitäkin on saatavilla. :)
Mulla oli vain tavissitruunaa, ei luomua, joten kuorin sen suosiolla ja leikkasin sitten viipaleiksi.

2 litraa vettä
 3 pussia lempiteetäsi
3 reilua kourallista kuusenkerkkiä
1 luomusitruuna
hunajaa, siirappia tai sokeria maun mukaan.
(laitoin 2tl)

Huuhtele kerkät tarvittaessa.
Kiehauta vesi kattilassa, siirrä pois levyltä.
Sekoita joukkoon teepussit ja kerkät.
Anna hautua n. 20 minuuttia ja nosta kattila kylmävesihauteeseen.
Viipaloi sitruuna ja pudota viipaleet tarjoilukannuun.
Siivilöi jäähtynyt kerkkätee kannuun ja makeuta mielesi mukaan.
Anna maustua viileässä vähintään puoli tuntia, mieluummin 2h.
Lisää jääpalan juuri ennen tarjoilua.