Raparperi-valkosuklaapiirakka

Taas näitä rumia kuvia...

Edellisen postauksen mehusta jäi siis siivilään raparperimössöä.

Jotain käyttöähän sille piti keksiä, makua kun kuitenkin oli.

Surautin töhnän soseeksi sauvasekoittimella, päätin että tästä tulee vielä piirakka.

(Mönjä kyllä näytti epäilyttävästi vauvojen parsakaalisoseelta. Onneksi haju ei ollut niin karsea!)

Tuohon pohjaan piti tulla kananmunakin, mutta unohdin autuaasti.. hyvin näkyi pysyvän kasassa!. ;)

Ja tälläisenään sopii myös niille jotka eivät kananmunaa pysty käyttämään.

3dl vehnäjauhoja

1tl kanelia

 ½tl inkivääriä

1,5 dl sokeria

150g voita

1tl leivinjauhetta

n. 60g valkosuklaata

Sekoita leivinjauhe, kaneli ja inkivääri jauhoihin.

Mittaa kulhoon voi ja sokeri, nypi jauhoseoksen kanssa murumaiseksi.

Ota 1/4 taikinasta eroon, pinnalle murusteltavaksi.

Painele taikina pyöreän piirakka vuoan pohjalle.

Levitä pinnalle muussattu raparperimössö ja rouhittu valkosuklaa.

Ripottele sivuun nostettu taikina päällimmäiseksi.

Paista 200 asteisen uunin keskiosassa n. 25min.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Pieni lisäys: Tämä on aivan törkeän hyvää oltuaan yön yli jääkaapissa! 

Raparperimehu

 

Taas on raparperiaika, ihanaa!

Meidän raparperi on jostain syystä kasvanut aina tosi surkean kitukasvuisesti, joten tänä keväänä siirsin sen toiseen kohtaan. Kokeillaan onko siitä apua...

Työkaverilta sain ison nipun raparperia, kiitos vielä! :)

Niitä on nyt syöty sellaisenaan ja tehty erilaisia kokeiluja.

Raparperimehua en ollut koskaan aiemmin tehnyt.

Nyt nappasin ohjeen

Hyvää tuli! Ja helposti.

Latrinkina käytettiin vettä ja kivennäisvettä. Makuasia sitten kummasta tykkää enemmän.

Sellainenkin toive tuli, että jospa seuraavalla kerralla tehtäisiin kokonaan ilman sokeria.

Sekin kyllä sopii. :)

 

Aurinkoinen, ihanan lämmin päivä, nurmikko ja lasillinen raparperimehua.

Aiva kuin lomalla olisi. (Paitsi että pitää mennä yövuoroon...)

 

1l raparperin paloja

1l vettä

1dl sokeria

2tl vaniljasokeria

Huuhtele raparperin varret.

Palo ne kuorineen kattilaan, lisää vesi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi, keitä sitten vielä n. 10min.

Lisää sokeri ja vaniljasokeri, sekoittele kunnes sokerit ovat liuenneet.

Anna jäähtyä hetken.

Siivilöi ja pullota.

Laimenna makusi mukaan vedellä tai kivennäisvedellä.

Meillä mittasuhde oli n. puolet-puolet, mutta sekin on makuasia..

Siivilänä käytin sellaista muovista, en tiivistä verkkosiivilää. Mehuun tuli mukaan raparperihötyä, nam.

Jos haluat omastasi kirkkaampaa, käytä tiheää siivilää.

Tästähän jää aivan hyvää raparperimössöä, jolle keksin käyttökohteen kun en halunnut heittää roskiin. Siitä sitten myöhemmin.

Kerkkäsiirappi auringon voimalla

Nyt on sen aika, jos haluaa tehdä helppoa kerkkäsiirappia.

Ensin kerätään kuusenkerkkiä. Tämähän EI kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten maanomistajan lupa tarvitaan.

Halutessaan kerkät voi huuhtoa.
Lasipurkkiin laitetaan kerkkiä ja ruokosokeria, sitten kansi päälle ja aurinkoon.
Aurinko tekee työnsä, ja seos alkaa näyttää tältä.

Nam ja maiskis, eikö vain? ;)
Nuo saavat muhia vielä vähän aikaa, niin että loppukin sokeri sulaa.
Sitten seos siivilöidään, purkitetaan ja laitetaan jääkaappiin.
Viime vuoden satsi käytettiin loppuun talven flunssa-aikana, oli säilynyt aivan hyvin.

Tänään huuhtaisin ja laitoin kuivumaan myös mustaviinimarjan- ja koivunlehtiä.

Niitä juodaan sitten talvella teenä, mustikan ja vadelmanlehtien kanssa.

Koivua en ole aiemmin kokeillut teessä, jos se maistuu liika saunavastanliotusvedeltä, teen niistä tuoksupusseja saunaan. :)

Koivunlehtisiman laitoin äsken valmistumaan, katsotaan mitä siitä tulee...

Käytätkö sinä jotain villivihanneksia? Otan mielelläni uusia vinkkejä vastaan, aloittelen vasta tätä hortoilua. :)

Broileri-riisivuoka

Joskus näinkin:

Iltavuorossa ollessani nuorimmainen soittaa ja kehuu, miten hyvää ruokaa olin laittanut. "Mitä se on? Voidaanko sitä tehä pian uudestaan?" :)

Tottahan toki voidaan tehdä.

Tämän ruuan hyviin puoliin kuuluu myös nopea valmistaminen.

Ohje on vuosiavuosia sitten kirjoitettu ylös, ei mitään käryä mistä.

Multa puuttui hernemaissipaprikat, korvasin ne pakasteporkkanoilla ja -pavuilla. Hyvin uppos.

Mutta näin se ohje menee:

400g broilerinsuikaleita

6dl vettä

2,5dl riisiä

suolaa

2rkl öljyä

ripaus chilijauhetta

1rkl currya

2-3 murskattua valkosipulinkynttä

2rkl soijaa

½-1tl rouhittua mustapippuria

1pss herne-maissi-paprikaa

2dl ruokakermaa

(Pinnalle persiljaa.)

Kiehauta vesi.

Laita vesi, riisi,suola ja öljy uunivuokaan.

Lisää mausteet ja broilerinsuikaleet ja sekoita kevyesti.

Anna kypsyä ilman kantta 200 asteessa n. 30minuuttia.

Lisää herne-maissi-paprika ja kerma.

Anna kypsyä, kunnes vihannekset ovat kuumentuneet ja kerma imeytynyt.

Tarjoa salaatin kanssa.

Tuolla me käytiin, viskaamassa talviturkit pois. :)

Edellinen uinti oli lokakuulla..ehkä ensi vuonna saisin itseni pitkästä aikaa avantouinnille..

Nyt nautin auringosta ja lämpenevästä uimavedestä.

Mikä sinun toukokuussasi on parasta? :)

Voikukkasiirappi ja nekut

Kevät tuli, ja oikeastaan jo myös kesä!

Aivan uskomatonta, että tähän aikaan vuodesta voi olla näin lämmintä ja ihanaa.

Edellisinä kahtena kesänä ei ole tainnut olla lainkaan näin kuumia päiviä.

Viime kesänä meidän huudeilla ei mun muistini mukaan ollut yhtäkään hellepäivää...

Talviturkki on heitetty ja uimassa käyty jo useamman kerran.

Tätä menoa voisi käydä niin onnellisesti että uimavedet voisivat tänä kesänä vähän lämmetäkin.

Toisin kuin viime vuonna..



Pääosin aikaa on siis vietetty pihalla, joten blogille aikaa ei olekaan jäänyt.

Nyt pitää nauttia, kun on lämmintä... ;)

Luonto puskee esiin kaikkea ihanaa, joista talvella on haaveillut ja suunnitellut mitä erilaisempia hortakokeiluja.

Ensimmäisenä testiin pääsi voikukkasiirappi.

Tämä ohje tarttui mukaan viime syksyn Nasta-harjoituksista Siilinjärveltä jossa olin Luonnonmuonakurssilla.

Nyt pääsin testaamaan itsekin.





Ohje on todella helppo, aikaa meni siirapin keittelyyn, ja sitä meni paljon. En tiedä olisiko levyn pitänyt olla vielä isommalla, mutta välillä kun se oli, seos yritti kuohua yli...

No, joka tapauksessa, valmista tuli.

Lopputulos oli yllättävän hunajaisen makuinen. Purkitin siirapin ja laitoin jääkaappiin, jossa sen pitäisi ymmärtääkseni säilyä ainakin pari kuukautta.

Siirappia voi laittaa vaikkapa jäätelön tai lättyjen päälle.

Ja mikäpä estää käyttämästä leivontaan..?

Kerää puhtaalta paikalta voikukan kukintoja.

Niissä tuppaa olemaan öttiäisiä, joten upotin ne hetkeksi veteen.

Kukan vihreä osa on kitkerää, joten siirappiin käytetään vain keltaiset osat.

Vihreä kanta pyöräytetään irti ja keltaiset kerätään kattilaan.

Laita kattilaan niin paljon vettä että kukat peittyvät. Keitä niitä n. 15 min.

Siivilöi keltaiset osat pois, puristele niistä vesi ja heitä pois. Mittaa "kukkavesi".

Lisää 1dl sokeria per 1desi vettä.

Mun soosissani oli 10 dl vettä, joten sokeria tuli järkyttävät 10 dl!

Osa ruokosokeria, taloudesta loppui tavallinen.. 

ja sitten kiehutetaan, pitkään ja hartaasti, välillä sekoitellen.

Kun seos sakenee, sen voi kaataa puhtaisiin lasipurkkeihin.

Jäähtyessään siirappi on hieman paksumpaa kuin kattilassa.

Koska seosta oli niin paljon, jätin kattilan pohjalle osan ja kiehuttelin lisää, paksummaksi.

Sitten kaadoin seoksen pellille leivinpaperin päälle ja annoin kovettua.

Sitten levy paloiksi ja oho, hunajan makuinen nekku on valmis!



 

Aurinkoisia päiviä! 

Kevään merkkeja, hyvässä ja pahassa

Tuntuu, että tänä vuonna kevät on todella antanut odottaa itseään.

Nyt alkaa viimein näyttää siltä, että pikku hiljaa nurmikko vihertää vähän, viimein! (Juupa juu, kohta manaan sitä ruohonleikkurin lykkimistä.)

Aamulla pihahommien lomassa etsin epätoivoisesti merkkejä siitä että kyllä täällä jotakin kasvaa, enkä onneksi joutunut pettymään!

Vuohenjuuri on ihanmelkein kukassa, samoin tuo helmililja. 

Kuvaa pitää katsoa tarkasti, mutta kyllä ne kukanalkuja on! ;)

Tästä kukasta en saanut kunnon kuvaa, terälehtien ulkopinta on tuollainen valkoisempi, joten kuva näyttää ylivaloittuneelta. Sisäpinta sinivioletti. Ei mitään hajua mikä mahtaa olla, kai mä sen oon joskus tuohon laittanut, vaikka asiasta ei ole mitään muistikuvaa...

Meillä ei siis ole puutarhaa, vaan piha jossa joskus joku kukkii, ellei rusakko sitä syö. ;)

Kun tätä kuvaa katsoo oikein tarkasti ja positiivisella mielellä, erottaa ihan pikkuriikkisen alun kuusenkerkästä.

Kai tekin sen näette??? Pliiiss! ;)

Mä innostuin viime vuonna villivihanneksista, ja nyt olenkin googletellut aihetta kiivaasti löytäen hurjan paljon mielenkiintoisia kokeiltavia.

Kun ne pahukset vaan alkaisivat kasvamaan!

Ette usko kuinka suurella innolla ihminen voi odottaa nokkosten ilmaantumista!

Vaikka mulla ei yleensä mikään kasvakaan, kokeilin silti laittaa tomaattia ja kesäkurpitsaa kasvamaan. Katsotaan miten käy...

Tuo jälkimmäinen ainakin tuntuu työntävän nopsasti vartta!

Surullisempi juttu onkin sitten tämä joka keväinen havahtuminen lumien alta paljastuvaan järkyttävään roskamäärään!

Viikko sitten vietin vajaan tunnin kahden siskoni kanssa roskakävelyn merkeissä.

Matkaa ei juurikaan kertynyt, mutta roskia sitäkin enemmän.

Nämä kuvien roskat kerättiin vartissa.

Mun mielestä aivan törkeää, millaisia sikoja me ihmiset voidaankaan olla!

Voin ymmärtää, että joskus tuuli vie kädestä karkkipaperin tai nenäliinan, mutta tämä...

Kengänpohjia, lippis, puukko, auton peili, bensakorkki, perunapussi jämäperunoineen, vahakangaspöytäliina, erilaisia ruoka- ja karkkipakkausten kuoria ymsymsyms.. 

(Mutta kuka juo liikkuessaan litran piimää ja heittää sitten purkin ojaan??? Outoa..)

Tupakantumppien määrä on aivan jäätävä. Ja ne kun ei edes maadu, vaan muuttuvat mikromuoviksi kuormittamaan ympäristöä.

No, vajaan tunnin aikana saalis oli 8 pussillista roskia. Hurja määrä, pieneltä alueelta!

Tälläistä roskien keräämistä harrastettiin jo lapsena keväällä ja kesälläkin.

Hanskat, jätesäkki ja kylätien varresta keräämään roskia pois.

Nyt monella paikkakunnalla rummutettan taas tälläisen roskakävelyn puolesta ja hyvä niin.

Ei eläinten ja luonnon tarvitsisi kuormittua ja kärsiä siitä että joku ei jaksa laittaa mäkkärin roskiaan roskikseen.

Joissakin paikoissa kyläläiset siivoavat tienvarret kökässä, ja todella monet yksittäiset ihmiset kantavat lenkkipolkunsa varresta toisten roskia pois.

Seinäjoellakin on 17.5. tulossa roskienkeräystempaus, ilmeisesti Törnävän alueella.

Mahtavaa!

Onko teillä päin tälläisiä tapahtumia?