Lampaankääpäpihvit

 

Sienestyksestä on tullut se juttu, joka vie aika paljon aikaa syksystäni.

Nautin metsässä kulkemisesta, luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta.

Tai vähän vähemmästä hiljaisuudesta, jos olen liikkeellä miehen tai ystävän kanssa. ;)

Tänä syksynä löysin ensimmäistä kertaa lampaankääpiä, joka on Luontoportin mukaan Ruokaviraston suosittelema erinomainen ruokasieni.

Aloittelevalle sienestäjälle tämäkin on turvallinen valinta, koska näköislajikkeet eivät ole myrkyllisiä vaan syötäviä sieniä.

Todella hyvä merkki tunnistukseen on myös se, että sienen leikkauspinta muuttuu kypsennettäessä sitruunankeltaiseksi.

Sekoitin korppujauhoihin suolaa ja pippuria.

Kieritin sienen palat kananmunassa, sen jälkeen jauhossa ja paistoin pannulla.

Nämä olivat ihan hyviä, rakenne pysyi mukavana.

Mutta jotain potkua kaipaisin vielä.

Jossain ohjeessa oli laitettu juustoraastetta. Ehkä sitä... tai jotain.

Oletko lampaankääpä ekspertti?

Heitäpä vinkkejä? :)

 

Suppilovahveroita meillä syötiin sipulin kanssa voissa paistettuna.

Ihanaa leivän päällä, nam!

Osa kuivattiin, talvella on näille taas käyttöä.

 

Tätä pientä söpöläistä en syönyt. Ihailin vain niin kuin maisemiakin. :)

Kauniita syyspäiviä!

Sienestyksen ensiaskeleet

Tänä vuonna meillä on kovasti yritetty tutustua sieniin.

Viime viikolla käytiin koko porukka puolukka/sieniretkellä, ja saalista saatiin.

Vähänkö oli voittajafiilis. ;)

Sijoitin Prismassa vähän vajaa 9€ Tunnista ruokasieni-kirjaan (Mauri Korhonen) ja se on ollut aivan loistava opas! Kierrekannet, kosteutta kestävät sivut sekä pieni koko tekevät kirjasta helposti mukaan otettavan ja metsässä tutkittavan.

Adlibris näytti myyvän opusta vielä halvemmalla.

No, joka tapauksessa, päättelin että noviisin on paras aloittaa tateista, ne kun eivät ole myrkyllisiä.

Pari pahanmakuista yksilöä ilmeisesti löytyy, mutta niihinkään ei kuole.

Aukotonta logiikkaa, eikö vain? ;)

Löydettiin herkkutatteja, samettitatteja ja jotain joiden nimeks mulla oli kaksikin eri vaihtoehtoa..en vaan muista enää kumpaakaan.

Kaiken varalta paistettiin joka lajista pannulla pieni pala ja tarkistettiin, ettei kuitenkin olla sössitty koko hommaa ja kerätty sappitatteja. Ei onneks oltu.

No niin, nyt meillä sitten on kuivattua herkkusientä purkissa, ja pakastimessa paistettua sametti- ja jotainmuutatattia. Sitä mies on testimielessä pariin ruokaan jo lisännyt, eikä lapset oo moittinu.

Kun eivät tiedä syöneensä sientä.

Niin, ja ollaan edelleen kaikki hengissä. ;)

Ensi vuonna pitää laajentaa repertuaaria, mutta siihen tarvin alkuun jokun asiantuntevamman ihmisen ohjausta.



Puolukkaakin saatiin. Tai siis kerättiin.

Tai siis muut keräs, kun mä haahuilin korin, sieniveitsen ja kirjan kanssa etsien sopivan näköisiä yksilöitä.

Käärmeeseenkin törmäsin, ja taisin hieman kiljaista..ainakin se luikerteli kovaa kyytiä pöpelikköön.

Mikäs retki se on jos ei vähän paisteta makkaraa? ;)

Tuotiin puut mukana, ja vietiin roskat mennessämme.

Verenpaine nousee luontoon jätetyistä roskista.

Sää oli aivan ihana.

Kotoa lähtiessä olin työpäivän jäljiltä väsyksyissä, ois ollut kivaa retkottaa sohvalla.

Onneksi en jäänyt siihen maatumaan.

Rauhallisessa metsässä, auringon paistaesssa mieli virkistyi, ja kotiin palasi paljon paremmalla tuulella oleva yksilö.

Voisin kyllä väittää koko perheestä samaa kuin itsestäni.