Mummon perunaviipalelaatikko

Tämä ohje ei ole meidän mummon, vaan netistä joskus talteen otettu ohje.

Kokeiluun se pääsi vasta nyt, kun se tuli vastaan etsiessäni ideoita siihen mitä keittää..

Kelpasi koko perheelle, ja tästä tuli iso satsi, hienoa!

n. 15 keskikokoista kiinteää perunaa

800g jauhelihaa

mustapippuria

valkopippuria

jauhelihamaustetta

1-1½tl suolaa

1 iso sipuli

voita

6dl vettä+1½ lihaliemikuutioa

juustoraastetta

Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon pilkottu sipuli. Kuullota hetki.

Mausta suolalla, musta- ja valkopippurilla sekä jauhelihamausteella.

Kuori perunat. Jos ei huvita kuoria, huuhtaise ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi.

Itse laitoin siivut kulhoon, kylmään veteen kunes oli aika laittaa ne vuokaan.

Lado uunivuoan pohjalle kerros perunaviipaleita, lisää päälle 1/3 osa jauheliha-sipuliseoksesta.

Kasaa tällä tavoin niin että päällimmäiseksi jää perunaviipalekerros.

Kaada päälle lihaliemi ja lisää pari nokaretta voita sekä hieman juustoraastetta.

Paista uunin keskitasolla 220asteessa n 1h.

Testaa että perunat ovat pehmeitä.

Ota laatikko pois uunista ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Valkosipuliset lohkoperunat ja kanaa

 

Pitkästä aikaa tein lohkoperunoita.

Tällä kertaa keitin ne ensin valkosipulinkynsien ja merisuolan kanssa.

Lohkottuani potut levitin ne uunipellille ja sivelin niihin öljyä johon olin sekoittanut suolaa, yrttimaustetta, paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta.

Lopuksi ripottelin päälle vielä kaapista löytämäni jämät valkosipulisesta maustesekoituksesta joka on juurikin tähän tarkoitukseen aikoinaan ostettu.

Paistelin perunoita (ja niitä valkosipulin kynsiä jotka myös päätyivät kattilasta pellille) 225 asteessa n. 20min.

Pottujen paistuessa tein salaatin ja paistoin kanaa.

Ja kaikessa hässäkässä unohdin kuvata valmiita annoksia, ylläripylläri...

Nämä kuvat on räpsäisty jämistä jotka ehtivät olla hetken jääkaapissa ennen kuin joku ne sieltä söi. :)

Olen taas kerran yrittänyt motivoida itseäni tekemään ruokalistaa pariksi viikoksi. Miten se voi olla niin kaamean vaikeaa saada sellainen aikaiseksi..

Ajatuksena on että ei niin helposti jumittaisi tekemään samoja ruokia, ja kaupassa käynti helpottuisi kun on selvät sävelet. Hyvällä tuurilla myös kaupassa käynti määrät vähenisivät, mikä tarkoittaa sitä ettei tulisi ostettua "ylimääräisiä" juttuja niin helposti. Ehkä.

Hippasen sekavaa jaaritusta arjesta, ajasta ja sen kulusta sekä valkosipuliset paistinperunat

Vaikuttaa siltä, että hortoilu on tullut mun elämääni jäädäkseen. :)

Kaapin kätköissä on kuivattuna mm puna- ja valkoapiloita, horsmankukkia ja -lehtiä, mesiangervoa, siankärsämöä, kanervaa, poimulehteä, mustaherukan-, omenan-, vadelman- ja mustikanlehtiä, kanervaa, nokkosta...

Ja koulujen alkamisen yhteydessä iskeneen ekan flunssan aikana varsinkin siankärsämöä ja mesiangervoa on jo käytettykin. 

Myös nuoriso joi niistä tehtyä teetä, vaikka vain 1/3 mielestä se oli hyvää.

Täytyy kyllä sanoa, että kun kesäloma loppuu ja aloittaa taas työt niin että eka viikolla on pirusti työtunteja ja vain 1 vp, ja perheestä 4/5 sairastaa vuorotellen ja yhtäaikaa..
Huoh. Arki löi rapaisella lapasella päin silmiä.
Maanantain jälkeen viikon suunnitelmat meni ihan ketuiks, eikä omaa hiljaista aikaa löytynyt edes suurennuslasilla. Puhumattakaan siitä miten kurjaa on kun väki on kipeänä, eikä itse pysty kuin hieman helpottamaan kurjaa oloa, edes hetkeksi. Keittämään teetä, laittamaan höyryhengitysvatia, hakemaan kaupasta jotain hyvää..

Jäin miettimään, miten elämä onkin eri vaiheissa erilaista.
Olen aina nauttinut myös yksinolosta. Tarvinnut sitä vastapainoksi sosiaalisuudelle ja akkuja lataamaan.
Aikuisuudessa oppinut huomaamaan, että vaikka toisaalta olen sosiaalinen ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen myös hiljaista, rauhallista aikaa jotta pipo ei ala kiristämään liikaa ja saan levättyä myös henkisesti.
Introverttipuoli tarvii latausaikaa.

Kun lapset olivat pieniä, en moneen vuoteen edes muistanut, että ihminen tosiaan voi joskus olla ihan yksinkin. Onneksi en, koska siinä vaiheessa elämää sellaista aikaa ei juurikaan ollut.
Nyt kun jälkikasvu on jo noinkin "vanhaa", nautin hiljaisuudesta vaikkapa viikolla iltavuoropäivien aamuina kun tupa on hiljainen ja puuhailen omaan tahtiini.
Myös metsä ja ranta on mun lemppareita jotka valitsen paljon mielummin kuin kiertelyn kaupungilla
Ja kun välillä saa sen hiljaisen hetkensä, muistaa taas arvostaa täysillä sitä kun koko perhe on kotona. <3 ajan="" asia.="" eih="" ettei="" hoivaisi.="" huolehtisi="" hyvinvointi="" ja="" joiden="" men="" mun="" n="" nbsp="" ne="" oman="" on="" p="" rakastaisi="" rakkaimmat="" syd="" tarkoita="" tarve="">

Arjen hulinassa olisi tosi hauska saada myös rauhallista aikaa parisuhteelle, mutta jo mun kolmivuorotyöni tekee siihen omat haasteensa.
Alkava viikko on meidän arjessa siitä harvinainen, että meillä on puolison kanssa 4 yhteistä vapaapäivää. Nyt peukut pystyyn, että flunssa on häädetty ennen niitä! 

Myös Putte ja Vilppu saavat osansa kesän herkuista. ;)
Nämä kaverit ovat vallanneet itselleen oman paikkansa perheestä. En etukäteen tajunnut, miten paljon tälläisistä pikkuotuksista voi olla iloa, ja kuinka omanlaisiaan persoonia ne ovat.

Meillä on kesällä nautittu mm. näistä herkullisista potuista, joiden ohjeen taisin laittaa tänne blogiin jo viime kesänä. Mutta nyt uusintana, ihan sen takia että näitä kannattaa tehdä, ovat niin hyviä! 

"Äiti, voitasko tehä niitä hyviä perunoita?"

Mun mielestä niin ihana lause. Ja kuinka kiva fiilis on itellä kun kotiin tulee nälkäistä väkeä joiden naamasta näkee miten mukavaa on kun ruuaksi on jotain lempparia.
Luojan kiitos löytyy myös näitä eväitä jotka ovat herkkua kaikkien mielestä! ;)

Oon muuten hiljalleen työstämässä ajatusta, että muutama hassu vuosi niin kotona alkaa olla vähemmän väkeä. Kuka sitten kyselee tuollaisia? Kai tämä on jonkinlaista vaivihkaista napanuoran venytystä äidin suunnasta. Nuoret venyttävät sitä kyllä ihan itse, mutta mä tarvin toisella lailla aikaa  ja aivotyötä sopeutumiseen.
Kovin haasteellista välillä tämä ihmisen mieli.
Haluaa omaa aikaa, toisaalta ajatuskin siitä että jonkun vuoden päästä sitä on liikaa, ja kyynelet nousee silmiin.

Mutta palataanpa pottuihin, näköjään mun ajatus harhailee nyt missä sattuu...

800g uusia perunoita

6-10 valkosipulin kynttä

merisuolaa

½dl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

Pese ja viipaloi perunat.

Huuhdo ne ja laita kattilaan.

Kuori (ja puolita) valkosipulin kynnet, laita kattilaan.

Keitä merisuolalla maustetussa vedessä n. 6-8 minuuttia, kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Siivilöi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleja sekoitellen n. 10 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Mausta mustapippurilla ja suolalla, halutessasi voit lisätä vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia.

Meillä tuo määrä ei ole riittävä, joten teen isomman satsin.
Ja nämähän on siitä hyviä, että jos perunoita jää yli, ne maistuvat myöhemmin lämmitettyinäkin hyvältä. :)

                          Mikä on sinun tapasi rentoutua ja kerätä voimia ? :)

Perunafritterit kuulumisten kanssa

Täällä taas, pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Merkillisesti aika rientää.

Päivät ja viikot vaihtuvat, puuhaa piisaa töissä ja kotona.

Itse asiassa jäin oikein miettimään, missä vika kun tuntuu etten taas ehdi blogiin ollenkaan.

No, epäsäännöllinen kolmivuorotyö tietenkin vie aikansa, ja palautuminen vaikkapa yövuoroista.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen alkanut kaipaamaan hiljaista aikaa työn vastapainoksi.

Perhe, kuskaamiset, kotihommat, sosiaalinen elämä, tarvitsevat huomioa, ja tänä vuonna olen viimein taas yrittänyt antaa enemmän aikaa liikkumiselle. Mikä on kyllä sinänsä tehnyt oikein hyvää. :)

Jokunen kilo on karissut, ehkäpä ajan kanssa onnistun kevenemään lisää.

Ja, kuten keskimmäinen sanoo, olen mummovaiheessa näin alle nelikymppisenä..

Minä, käsityöallergikko, olen yrittänyt väkertää omin pikku kätösin jonkin sortin käsitöitä!

Tulokset ovat kovin vaatimattomia, (bambutiskirättejä ja nyt on säärystimet vaiheessa) mutta mitäs siitä, itse olen ollut kovin tyytyväinen, ja se kai riittää.

Joten totesin että jos aika ja jaksaminen ei kaikkeen riitä, jostain täytyy karsia.

Ehkäpä tämä tästä taas.. puhelimessa on kuvia leipomuksista, vielä kun löytäisin kaikkien ohjeetkin. ;)

Kevättä kohti mentäessä ajatukset alkavat askarrella hortoilun, sienestyksen ja taimien parissa.

Viime kesän kokeilujen innoittamana aion kokeilla paria tomaattilaatua, salaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, basilikaa, sipulia.. Pienimuotoista kasvatusta, mutta hauskaa. :)

Meillä ei siis ole (eikä ainakaan tässä vaiheessa tule) kasvihuonetta, joten pidän peukkuja että sää olisi sellainen että jokin kasvaisi.

Toukokuussa on ohjelmassa kansalaisopiston hortoilu- ja villiyrttikurssit ystävän kanssa, odotan mielenkiinnolla.

Miten ruudun sillä puolella, joko on suunnitelmia kevään ja kesän varalle? :)

Kokkailu ja leipominen ei kuitenkaan ole jäänyt, kumpaakin harrastetaan edelleen.

Pakkohan se on, perhe pitää ruokkia.

Ruuanlaitto ei edelleenkään oo mun lemppareita mutta välillä innostun testaamaan uusia juttuja.

Perunafritterit olivat oikein maukas, joskaan ei kovin esteettinen kokeilu.

Rumiahan nuo on, ei voi mitään.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Nämä olisi parasta paistaa lättypannulla, mutta koska sellaista ei löydy meidän taloudesta, paistoin taviksella.

Yllätys yllätys, nuoriso ei halunnut näihin koskea pitkällä tikullakaan. Mikä ei sinänsä lainkaan yllättänyt..

Itse tykkäsin kovasti, ja miehellekin kelpasi.

Näitä voi tarjota vaikkapa kanan ja salaatin kanssa.

6 perunaa

2 tl suolaa

 2 valkosipulinkynttä

2dl babypinaattia

1dl juustoraastetta (emmental)

1 muna

½tl mustapippuria

Paistamiseen voita tai öljyä.

Pese ja kuori perunat, huuhtele kylmällä vedellä.

Raasta perunat karkealla terällä.

Nostele raaste kulhoon ja lisää suola, sekoita.

Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne hyvin.

Leikkaa pinaatinlehdet muutamaan osaan.

Nosta perunaraaste siivilään ja puristele ylimääräinen neste pois.

Sekoita peruna, pinaatti, juustoraaste, mustapippuri ja valkosipuli kulhossa.

Riko joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Kuumenna pannu keskilämmöllä, jos omistat lettupannun, käytä sitä.

Anna voin sulaa pannulle. Nostele 2-3 rkl jokaiseen lettupannun koloon, painele tiiviiksi.

Tai paista isolla pannulla 2-3 lättystä kerrallaan.

Ruskista pihvit kummaltakin puolelta.

Valkosipuliset paistinperunat

No nyt löytyi täältä aivan ihana ohje uusille perunoille.

Mä en niistä muuten niin ihmeesti välitä, mutta nämä, nam ja maiskis!

Kannattaa kokeilla, ennen kuin perunat muuttuvat vanhoiksi..

Ohjeessa pottuja pitäisi olla 800g, mutta laitoin sellasen sopivan läjän, en jaksanut punnita. Valkosipuliakin maun mukaan...unohdin muuten puolittaa valkosipulini. Ei se kyllä haitannut, makua tuli hyvin, ja kynnetkin voi syödä pottujen kanssa.

800g uusia perunoita

6-10 valkosipulin kynttä

merisuolaa

½dl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

Pese ja viipaloi perunat.

Huuhdo ne ja laita kattilaan.

Kuori (ja puolita) valkosipulin kynnet, laita kattilaan.

Keitä merisuolalla maustetussa vedessä n. 6-8 minuuttia, kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Siivilöi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleja sekoitellen n. 10 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Mausta mustapippurilla ja suolalla, halutessasi voit lisätä vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia.

Meillä nämä tarjoiltiin salaatin, kanan ja currykastikkeen kanssa.

Pekoni-jauhelihapullia kermakastikkeessa sekä lohkoperunoita

Kuten ennenkin olen kertonut, ajoittain iskee kyllästys/ärsytys/ahistus ruuanlaiton kanssa.

Aina samoja ruokia, samalla kaavalla, blääh...

(Toisaalta, asioiden täytyy olla hyvin, jos tuollainen asia on suurimpia ongelmia.)

No, joka tapauksessa, vaihtelu virkistää, joten selailin taas nettiä etsien uusia ideoita.

Lapset pyysivät hartaasti, etten koskaan enää kokeilisi mitään uusia ruokaohjeita. 

Jauhelihaa ja makaronia parempaa ei kuulemma olekaan...

Suorastaan rukoilivat etten enää koskaan keittäisi Ufon oksennusta alias Igorin kanaa.

(Mun mielestä se oli kyllä hyvää, mutta minkäs teet..)

Joten alotin hillitysti.

Tarjolla oli omatekoisia lohkoperunoita ja pekoni-jauhelihapullia.

Lopputulos oli vaikea uskoa:

KAIKKIEN MIELESTÄ HYVÄÄ!!!

Jos omistaisin lipputangon, olisin varmasti kiskonut lipun salkoon. Tai ainakin essun.

Tai voiko ruoka jossa on kermaa ja pekonia, olla pahaa?

Ei tätä ihan joka päivä viiti keitellä, kaloreita aatellen.

Ohje löytyi Hellapoliisilta, muokkasin sitten omaan makuun sopivammaksi.

Ensin kannattaa tehdä lihapullataikina maustumaan. 

Sitten valmistella perunat siihen asti, että ovat vain uunia vailla.

Lihapullat uuniin, sillä aikaa kastike, 

pullat pois uunista ja kastikkeeseen

ja perunat uuniin.

Pottujen kypsyessä ehtii vielä väsätä salaatin ja kattaa pöydän.

Lohkoperunat

Pese perunat, leikkaa ne lohkoiksi.

Tee pieneen kulhoon mausteseos jossa on öljyä, paprikajauhetta, valkosipulipippuria myllystä ja valkosipulijauhetta. Tai haluamiasi mausteita.

Pyörittele perunat mausteseoksessa ja laita ne pellille.

Ripottele päälle vielä paprikajauhetta ja valkosipulijauhetta.

Paista 225 asteessa grillivastuksella kypsiksi.

Testaa kypsyys tikulla. 

(Muistaakseni kesti n.20- 25min.)

Lihapullat

800g jauhelihaa

1 pss sipulikeittoaineksia

2 munaa

1prk kermaviiliä

1dl kaurahiutaleita

140g pekonia (saksilla silputtuna)

4rkl makeaa chilikastiketta

4 valkosipulin kynttä puserrettuina

1-2 sipulia

jauhelihamaustetta, paprikajauhetta,

valkosipuli-pippuria myllystä

Sekoita keskenään kermaviili, kaurahiutaleet, muna ja sipulikeittoaineet.

Anna turvota hetken.

Sekoita loputkin aineet joukkoon, sekoita tasaiseksi massaksi.

Anna maustua hetken.

Pyörittele massa kostein käsin lihapulliksi.

Paista 200 asteessa n. 20-30 minuuttia.

Kaikki lihapullat eivät sovi kastikkeen sekaan, mutta mä en periaatteesta tee tätä pienempää lihapullasatsia.

Tästä määrästä syödään toisenkin kerran, eikä tarvitse koko ajan seistä hellan edessä.

Kermakastike

5dl vettä

1lihaliemikuutio

2,5dl sipulikermaa

1dl vehnäjauhoja

½dl ketsuppia

mustapippuria

Kiehauta vesi ja lihaliemi kuutio.

Sekoita kerma ja jauhot pienessä kulhossa.

Kaada kerma-jauhoseos kiehuvaan lihaliemeen pienissä erissä.

Sekoita samalla vispilällä niin että kastikkeeseen ei jää jauhopaakkuja.

Mausta pippurilla ja ketsupilla.

Keitä n. 10 minuuttia miedolla lämmöllä, muist sekoitella.

Tarkista maku ja nostele lihapullat kastikkeeseen.

Muusilaatikko

Pimeää on, ja kuvista huomaa..

No joka tapauksessa, arkista pöperöä.

Eli annos perunamuusia ja 400g jauhelihaa paistettuna ja maustettuna.

Sekotetaan keskenään, tungetaan uunivuokaan ja uuniin 200asteeseen n. 20minuuttia.

Mulla on iskeny täysi kyllästyminen ruuanlaittoon. Ei jaksais enää vaivata päätään sillä iänikuisella "Mitä NYT TAAS keittäis?" Mutta lapset on ruokittava, ei auta.

Ideoita, vinkkejä vastaanotetaan. Myös hyvätapainen kotitonttu kelpaa. ;)

Ihanaa, mukavaa ja oikein onnellista Uutta Vuotta! Kera perunaveneiden ja kanan...

Omalta kohdaltani vuodenvaihe meni töissä, ihan aamuun asti. Mutta toivottavasti teillä muilla on ollut mukava ja turvallinen juhlailta raketteineen kaikkineen.

Näin vuoden lopussa sitä hiljentyy hetkeksi miettimään taakse jääneitä 365 päivää...mitä kaikkea hyvää ja huonoa, iloa ja murhetta vuoteen onkaan mahtunut. Vuosi 2010 oli mielestäni pääosin hyvä, elämässä oli muutoksia; uusi työpaikka, esikon koulunaloitus, kakkosen eskari uudessa hoitopaikassa, myös kuopuksen hoitopaikan vaihto, ymsyms, mutta kaikki ovat olleet positiivisia juttuja.
1.1. on myös kihlapäivämme, nyt jo 12. sellainen. Ja samalla on rakkaan pappani kuolemasta kulunut 11 vuotta. Samaan päivään on siis mahtunut niin paljon onnea, mutta myös surua ja kaipausta.
Elämä jatkuu, ja toivon että uudesta vuodesta jää jokaiselle sydämeen ihania, rakkaita hetkiä, joita on mukava muistella tulevaisuudessakin.

Sitten taas tähän perheenäidin ykköspuuhaan, joka kuuluu samaan "Pakollisten hoidettavien" -sarjaan kuin pyykinpesukin (joka on nykyisin ainoa harrastukseni...) eli ruuanlaittoon.
Ennen töihin lähtöä kokkailin ruuaksi perunaveneitä, kanaa ja salaattia. Lapsille keitin suosiolla tavalliset perunat, valkosipuli ei ainakaan vielä maistu heidän suussaan hyvältä. Iida kulki nenäänsä nyrpistellen ja hajua moittien, kun uunista alkoi tulla herkullinen tuoksu...

Perunoihin tuli inspis Viivin&Wagnerin keittokirjasta.

Wagner tosin teki venepottunsa raaoista perunoista, minä keitin omani kuorineen, ei ihan kypsiksi asti.

Sen jälkeen lohkoin perunat ja laitoin kulhoon jonne kaadoin öljyä ja valmista yrtti-valkosipuli perunamaustetta. Sekoitin ja sitten perunaveneet leivinpaperille uunipellille ja uuniin 200 asteeseen n. 30 minuutiksi.

Kana on maustamatonta (tai siis oli maustamatonta) Toinen loota oli suikaleita ja toinen fileitä, jotka leikkelin palasiksi.

Pannulle tilkka öljyä ja paistoin kanat siinä.

Suikaleet ja palat kippoon, jonne heittelin sekaan reippaasti paprikamaustetta ja basilikaa, vähän mustapippuria, sopiva ripsaus suolaa sekä jonkin verran mausteseosta jossa on kuutta yrttiä (Lidlin tuotantoa).

Kanat uunivuokaan ja samaan syssyyn tomaattilohkoja ja paprikasuikaleita.

Paistoin 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Täytyy sanoa, että tuli tosi hyvää, namimaiskis! Tätä pitää tehdä uudelleenkin!

Tosin maanantaina alkaa ankea arki, ja herkuttelu pitää jättää minimiin. Mutta jonain päivänä...

Salaatti oli ihan perussettiä, lisukkeena kaupan valkosipulikastiketta. Vielä töihin mennessäkin tuntui, että mun pään ympärillä leijuu valkosipulinlöyhkäpilvi... Kohtelias työkaverini kyllä väitti etten haissut, eikä kukaan pyörtynyt, joten ehkä en aivan järjettömän pahalta kuitenkaan lemunnut. :)

Niin, joululookista piti päästä eroon, ja tähän päädyin, ainakin hetkeksi kunnes enemmän oman näköisen löydän. Tuo kuva muistuttaa siitä, että kesä tulee taas, ja pääsee uimaan ja nauttimaan vedestä. Tympeintä aikaa vuodesta on mun mielestä tammi- ja helmikuut, on niin pitkä aika vähän kaikkeen.

Onnea ja iloa kaikille vuoteen 2011!

Koristekukkia, valkosipulivuokaa ja kaikenlaista pohdiskelua

 Nopeasti se joulu taas vilahti ohi, varsinkin, kun viikonlopun viiletin töissä.
Nyt taas edessä paluu arkeen, vaikka koululaisen loma jatkuukin vielä tämän viikon.
Tämä blogi on jäänyt hippasen huonolle, kun aika ei kerta kaikkiaan ole riittänyt koneella istumiseen.
Hurjasti kiitoksia kaikille, jotka täällä ovat käyneet kurkkimassa ja kommentoimassa!!! Se piristää mieltä, varsinkin kun joskus kuulee jonkun täältä löytäneen jonkin mieleisen reseptin.
Itse käyn vierailemassa teidän blogeissanne aina kuin vain ehdin, liian usein aika ei kuitenkaan riitä kommentointiin. Siinäpä mulle uudeksi vuodeksi parantamista.

Tässä taas kukkayritelmiä, jotka pääsivät koristamaan ihanaisen Helin valmistujaiskakkua. Kakku jäi valitettavasti kuvaamatta... Onnea Helille!
Tästäkin kuvasta huomaa, etten taas oo yhtään aatellu, millaisessa ympäristössä kuvan otan! ;)

Tuohon Helin runoblogiin kannattaa muuten käydä tutustumassa!
Joulun alla lueskelin runoja oikein ajatuksella ja mm tämä, tämä ja tämä laittoivat ajattelemaan,  toi kyyneleet silmiin, antoi hyvän mielen... Pisteenä Iin päälle, hyvän yön runo pisti naurattamaan! Ihanaa, kun elämää ei oteta liian vakavasti!
Lapset suunnilleen kiipeilivät mun päällä, ja kuittasin vain "äiti vielä tämän lukee, ja tämän, ja..." Monet runot käyn lukemassa useaan kertaan, aina saan niistä jotain sydämeeni.
Ihmeellistä, miten joillakin on taito pukea asiat sanoiksi noin kauniisti.

Sen verran huono omatunto kolkutteli lasten takia,kun aivan hautauduin omiin ajatuksiini, että piti sitten pelata heidän kanssaan lautapelejä. :) Joskus vain tarvitsee hetken omille jutuille ja ajatuksille..



Mutta arkisiin juttuihin palatakseni...
Tuo ylimmän kuvan peruna-valkosipulivuokaohje on löytynyt Katiskattaren blogista.Sieltä löytyy monta muutakin herkkua!
Lapsethan eivät moisesta valkosipulihärpäkkeestä piitanneet, mutta muhun kyllä uppos! :) Ensi kerralla lisään vielä vähän valkosipulia.... Aurajuustokin voisi sopia, mutta kun tuo mies ei kestä sitä hajua.

Tarvitset:

Pussillinen valkosipuliperunoita (pakaste)
 400 g jauhelihaa
valkosipulia maun mukaan
2-3 dl ruokakermaa
juustoraastetta
suolaa

Paista jauheliha ja murskattu valkosipuli. Mausta suolalla.
Lado uunivuokaan kerroksittain perunoita ja jauhelihaa, laita väliin suolaa ja halutessasi myös juustoraastetta.
Kaada päälle ruokakerma, ripottele juustoraastetta pinnalle.
Paista 175-200 asteessa vajaa tunti. Alenna lämpöä ja laita kansi tai folio päälle jos pinta alkaa liikaa tummua.

Nyt pitäisi kääntää ajatukset jo kohti esikoisen synttäreitä, ja löytää jostain energiaa valmisteluihin.
Onneksi Joulupukki toi kaksikin kirjaa joista löytyy uusia kivoja ohjeita, eli Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset sekä Viivin ja Wagnerin keittokirjan.
Keskenään aivan erilaiset teokset, mutta mun makuuni oli kumpainenkin!


Mukavaa tiistaita kaikille!