perjantai 16. kesäkuuta 2017

Seitsemisen kansallispuisto




















Mä en ole koskaan käynyt missään kansallispuistossa, ja talven aikana iski into päästä tutustumaan edes johonkin niistä. Tässä lähimpinä olevia vaihtoehtoja ovat Helvetinjärven, Seitsemisen, Salamajärven ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistot.
Päätettiin aloittaa Seitsemisen kansallispuistosta ja houkuteltiin miehen veli perheineen mukaan.
Koska aikeissa oli olla yön yli, eikä telttamajoitus nyt houkutellut, varasin meille Pitkäjärven vanhan metsätyökämpän. Kyseisessä kohteessa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Kuivakäymälä ja vesipumppu löytyy pihapiiristä.
Rantasauna, nuotiopaikka, laituri ja soutuvene olivat ehdotonta plussaa, vaikka uimapaikkana tätä ei kovin hirmuisesti voi kehua lillupohjan ja lumpeiden takia.
Jälkikasvu kyllä ui, ja vene oli kovassa käytössä, Pitkäjärveä soudettiin edestakaisin.


Lauantaina tehtiin pieni retki laavulle makkaranpaistoon sekä Koveron perinnetilalle. Se oli kyllä niin hieno! Tila on asutettu 1859 ja siellä on asuttu 1960-luvun lopulle saakka.
Nykyään se on n.1930-luvun asussa.
Täytyy sanoa, että paikkoja katsellessa nousi kunnioitus entisaikojen rakennustaitoa ja yleensäkin pärjäämistä kohtaan. Miten valtava homma kaikessa on ollutkaan, ilman nykyään itsestään selviä koneita.



 



Katossa roikkuu luonnonkasveilla värjättyjä villalankoja. Ehkäpä laitumella kesää viettävistä lampaista? Enpä huomannut kysyä.


 
Mittasuhteet eivät kuvassa oikein näy. Tuohon takkaan sopii metriset halot.
Ei kovin kannattavaa sellaiselle, joka joutuu klapinsa ostamaan.


Tästä tuolista alkoivatkin sitten kummitusjutut... Kuinka tuoli kiikkaa öisin yksinään, ymsyms...
Nuorimmat osallistujat eivät sitten suostuneetkaan nukkumaan yksin peräkammarissa. ;)




Kuvassa oikealla leivintupa, josta löytyy myös kangaspuut ja rukki.


 
Entisaikojen taikinatiinut on pikkusen eri kokoluokkaa kun mun Halpa-Hallin vatkauskulhoni...
Ei kauheasti käy kateeks tuon kokosten taikinoiden vaivaajan osa.
Puhumattakaan siitä miltä on mahtanut tuntua kun kesäkuumalla on koko päivä lämmitetty isoa leivinuunia..huh!

 
Linnunsiipi jauhojen lakaisemiseen pöydältä.
Joopajoo, mun osaltani saa varikset pitää siipensä. ;)




 
Sunnuntain ohjelmaan kuului Harjupolun (5,2km) kiertäminen. Lähtöpaikka oli luontokeskuksen pihasta, ihanan riippumattopaikan vierestä.
Sää suosi, mulle ois kelvannut pitempikin reitti, mutta tuo nuoriso oli sitä mieltä että tämä piisaa.

Nautin korkeista kuusista, oksien välistä suodattuvasta auringonvalosta, vihreän monista eri sävyistä, sammalista ja rauhasta.
Satumetsämäinen tunnelma, sinne olisi voinut kuvitella keijuja, menninkäisiä ja muita olentoja. Tai Hobitteja, niin kuin J sanoi.
Välillä mentiin pitkospuita suomaisemissa, ylä- ja alamäkiäkin oli mukavasti.
Ehkäpä joku kerta päästään miehen kanssa kahdestaan vähän pitemmälle kierrokselle.
Tuolla maisemat on virkistävästi erilaisia kuin Seinäjoen lakeuksilla.
Korkeuseroja on hippasen erilailla!
Taas tuli huomattua, miten paljon kauniita paikkoja Suomessa, ja ihan suht lähelläkin on.











Siinä on joku lintu kohdannut matkansa pään.
Muistutus siitä että luonnossa pätee luonnonlait.


Luin Hyvä Terveys-lehdestä oli artikkelin siitä, kuinka metsä vahvistaa ihmistä myös solutasola.
Emeritusprofessori Tari Haahtela on sitä mieltä, että betoninen ja asfalttinen ympäristö heijastuu ihmisen immuunijärjestelmään ja kaupunkilainen elämäntapa on köyhdyttänyt mikrobistoa, jonka takia riski sairastua tattumattomiin tulehdussairauksiin on kasvanut.
Tutkimusten mukaan kaupungeissa elävillä on merkkejä lievästä, pitkäaikaisesta tulehdustilasta, joka on yhteydessä mm. astmaan, allergiaan, diabetekseen ja suolistosairauksiin. Jopa syöpään ja mielenterveyshäiriöihin.
.
Henk.koht en ole perehtynyt aiheeseen, ja yleensä suhtauden vähän varauksella tälläisten lehtien juttuihin.
 Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että luonto todella tekee hyvää niin sielulle kuin kropallekin.
Se antaa energiaa, rauhoittaa kiireistä mieltä ja antaa iloa ja rentoa oloa.
Ja voihan tuossa tutkimuksessa olla perääkin.
Eikö sellainenkin tutkimus ole tehty, että maatilalla elävät lapseet kärsivät vähemmän allergioista...?
Mitä mieltä olette?































tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kuusenkerkkäjuoma



Tänä vuonna otin kokeiluun kuusenkerkkäjuoman, jonka ohje löytyi jostain mehiläiskasvattajien sivuilta.
Kuopus osallistui keräämällä kerkät, joten liian työlästä tämä ei ollut. :)

Kerkäthän ovat suomalaista superfoodia, mutta niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Kerkät täytyy siis kerätä omalta tontilta, tai kysyä maanomistajan lupa niiden keräämiseen.
Kerkissä on paljon antioksidantteja, A- ja C-vitamiineja sekä hivenaineita.
Perinteisesti niistä valmistettua siirappia on käytetty yskänlääkkeenä ja keuhkoputkentulehduksen hoidossa. Kerkkien pureskelun on uskottu edesauttavan suun terveyttä.
Monipuolista!

Itselläni tämä oli ensimmäinen kokeilu, vielä ehtisi testata jotain muutakin reseptiä...
Netin mukaan kerkkiä voi pakastaa, ja niitä voi käyttää esim. salaateissa ja smoothieissakin.
Hmmm, sitä siirappia ainakin haluaisin testata.
Pari vuotta sitten kokeilin, mutta silloin keittelin niin hartaasti, että kesti viikon liotella tökötti irti purkistaan. Jospa tänä vuonna paremmalla onnella. :)

Mutta tämä juoma. Oli hyvää! 3/5 suostui testaamaan, ja kaikkien mielestä oli hyvää. Aika miedon makuista, jotenkin etukäteen pelkäsin että maku olisi paljon kitkerämpi.

0,5l kuusenkerkkiä
2l vettä
n. 3cm pala tuoretta inkivääriä
1 lime
0,7dl hunajaa

Kerää puhtaalta paikalta nuoria kuusenkerkkiä ja huuhtele ne hyvin.
 Keitä kerkkiä n. 20min vedessä ja siivilöi mehu.
Lisää kuumaan mehuun kuorittu ja viipaloitu inkivääri, lime ja hunaja.
Nosta mehu viileään ja anna maun tasoittua seuraavaan päivään.
Siivilöi ja tarjoile jääpalojen kanssa.
(Mä unohin siivilöidä kerkät pois, ne lillu samassa liemessä inkiväärien ja limen kanssa yön yli.)









lauantai 10. kesäkuuta 2017

Suklaakinuski-pikkuleivät

 
Jonkin asteinen leipomisinto on taas palannut, ja vapaapäivinä/-aamuina on usein kiva pyöräyttää jotain. Jokaista sämpylätaikinaa ei viiti kuvata, mutta jos näitä tälläisiä kuitenkin.
Muutenkin nautin kiireettömistä aamuista kun lapset ovat kesälomalla.
Paitsi siitä yhdestä aamusta jolloin esikoista lukuunottamatta kaikki kiukuttelivat (myös minä).
Pihalla oravatkin juoksivat hulluina männyn runkoa ylösalas ja pitivät outoa mekkalaa.
Ehkä ilmassa oli jotain kiukkusäteilyä?
Aina ei voi voittaa, eikä joka aamu oo kivaa. Onneks päivä meni mukavammin. ;) 

Tämä ohje on joskus otettu talteen jostain... Ei mitään muistikuvaa siitäkään, oonko testannut aiemmin, mutta nyt nämä ainakin tekivät kauppansa.
Eikä tekemisessäkään paljon tuhraantunut aikaa, eikä sen puoleen vaivaakaan.

100g voita
1dl sokeria
2rkl vaaleaa siirappia
2rkl kaakaojauhetta
2dl vehnäjauhoja
½tl soodaa
1tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi kuohkeaksi.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita taikina tasaiseksi.
Jaa taikina kahtia, pyörittele tangoiksi.
Litistä tangot pellille ja kuvioi haarukalla.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-18 minuuttia.
Anna jäähtyä hetken, ei kuitenkaan kylmäksi asti.
Leikkaa paloiksi. Siirrä pois pelliltä vasta kun pikkuleivät ovat täysin jäähtyneet.






torstai 8. kesäkuuta 2017

Mutakakku appelsiinilla ja suolapähkinöillä





Mutakakun kuvaaminen... no joo... kakkakikkareeltahan tuo näyttää.
Mutta maku ei onneks vastaa näköä.
Alkuperänen ohje on napattu jostain netin ihmemaailmasta ja tuunattu appelsiinilla ja suolapähkinöillä.

200g tummaa suklaata (47%)
200g voita
4 munaa
2dl sokeria
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
n.1dl suolapähkinöitä
1½tl raastettua appelsiininkuorta
½dl appelsiinimehua

Laita halk. 24-26cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele (ja korppujauhota) reunat.
Sulata kattilassa voi ja suklaa. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Pese appelsiini hyvin, raasta kuori. Purista mehu.
Rouhi suolapähkinät.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja pähkinärouhe.
Sekoita jauhoseokseen suklaa-voisula, mehu ja kuoriraaste.
Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada vuokaan.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 15-20 min. Älä paista liian kypsäksi!

Tämän kakkusen kanssa kävi niin, että jälkikasvun mielestä on liian epäilyttävän näköistä, ei voi maistaa. Mies taas ei ole koskaan tykännyt mutakakuista.
Kaverille onneksi kelpasi, samoin siskolle ja toiselle kaverille lenkin jälkeen. ;)


Täällä on aurinko paistanut mukavasti ja joka paikkaa vihertää. (Paitsi että nyt sataa.)
Mulla vaan ei taho mennä järkeen, että on jo kesä! Pientä paniikkia pukkaa, kun en pääse kesäfiilikseen. Ja kun kesä on niin lyhyt, joka hetkestä pitäis ymmärtää nauttia...
Typerää, mutta ehkä tämä tästä. Lomakin on vasta tulossa, kai mäkin vielä kerkeän fiilistellä.
Viime yö oli tosi lämmin, mittari näytti +16 astetta.
Pisti miettimään, josko omalta osalta osallistuisi Luonnonpäivänä 17.6. Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haasteeseen.
Vaikka sitten vain omalta takapihalta käsin. Sen kauemmaksi ei kyllä ehdikään, se viikonloppu menee töissä.
Edellisestä telttayöstä onkin aikaa..en itse asiassa edes muista milloin sellainen on ollut.
Täällä kuuluu ikävästi autojen ja mopojen äänet telttaan, josko tämän kesän aikana ehtis telttailla jossain vähän syrjäisemmässäkin paikassa.
Kyllähän linnuistakin tulee karseita ääniä, esimerkiksi ruisrääkän ääntelyä kuunnellessa taitais jäädä uni tulematta, eikä fasaanin mölykään oo mun lemppareita.
No, mun tuurilla sataa niin reippaasti, ettei sen kohinan alta mitään kuule. ;)
Harrastatteko te telttailua?