Tämä postaus kuuluis monen mielestä varmaankin sinne itsenäisyyspäivän tienoille, aikaisintaan marraskuulle.
Mutta koska mulle sysksyyn kuuluu jo varhaisessa vaiheessa jouluinen fiilis, niin en todellakaan aio pantata tätä siihen asti, että joulukalenterinluukkuja aletaan aukomaan.
Meillä siis leivottiin vuoden ensimmäisen piparit viikonloppuna.
Lasten mielestä taikina oli herkullisinta mitä ollaan koskaan tehty, ja piparit ihan parhaita.
Taikina oli sopivan pehmeää ja helposti käsiteltävää.
Tupaan tuli ihana tuoksu, paitsi siitä yhestä pellillisestä jonka unohin uuniin..
Itselle tuli hyvä mieli kun pääsin testaamaan mummun aikanaan käyttämää reseptiä.
Lasten kanssa juteltiin mummusta, ja siitä mitä itse olen lapsena hänen kanssaan puuhaillut.
Ne muistot ovat sellaisia, jotka pysyvät rakkaina hetkinä mielessä.
Ja tenavista on hauska kuulla juttuja "vanhoista ajoista".
Hieman tunnen itseni vanhaksi, kun neiti miettii oliko mun lapsuudessa keksitty pyykkikonetta, sähkövatkainta, tai edes sähköä...
2 munaa
1dl sokeria
3dl siirappia
3dl sulatettua rasvaa (n.300g)
1dl piimää
1tl soodaa
2tl kanelia
2tl inkivääriä
1tl neilikkaa
n. 1l ohra- ja vehnäjauhoja (laitoin vain vehnäjauhoja)
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita eri kipossa sooda osaan jauhoista.
Mausteet sekoitetaan siirappiin joka lämmitetään kattilassa.
Vatkaa siirappiseos kuohkeaksi.
Lisää siirappiseokseen muna-sokerivaahto. (Vatkasin vielä nämä sekaisin.)
Lisää vuorotellen sulatettu rasva, piimä ja osa jauhoista sekoittaen.
Lisää lopuksi jauhot joihin on sekoitettu sooda.
Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli.
Leivo pipareiksi, paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 5minuuttia.
Ohje tästä taulusta josta postasin aiemmin.
Vielä ei kokonaisvaltaista jouluilua, mutta illalla on ihana viritellä kynttilöitä.
Päivällä aurinko paistaa siihen malliin, että ajatukset on jossain ihan muualla kuin joulussa. :)