Hippasen sekavaa jaaritusta arjesta, ajasta ja sen kulusta sekä valkosipuliset paistinperunat

Vaikuttaa siltä, että hortoilu on tullut mun elämääni jäädäkseen. :)

Kaapin kätköissä on kuivattuna mm puna- ja valkoapiloita, horsmankukkia ja -lehtiä, mesiangervoa, siankärsämöä, kanervaa, poimulehteä, mustaherukan-, omenan-, vadelman- ja mustikanlehtiä, kanervaa, nokkosta...

Ja koulujen alkamisen yhteydessä iskeneen ekan flunssan aikana varsinkin siankärsämöä ja mesiangervoa on jo käytettykin. 

Myös nuoriso joi niistä tehtyä teetä, vaikka vain 1/3 mielestä se oli hyvää.

Täytyy kyllä sanoa, että kun kesäloma loppuu ja aloittaa taas työt niin että eka viikolla on pirusti työtunteja ja vain 1 vp, ja perheestä 4/5 sairastaa vuorotellen ja yhtäaikaa..
Huoh. Arki löi rapaisella lapasella päin silmiä.
Maanantain jälkeen viikon suunnitelmat meni ihan ketuiks, eikä omaa hiljaista aikaa löytynyt edes suurennuslasilla. Puhumattakaan siitä miten kurjaa on kun väki on kipeänä, eikä itse pysty kuin hieman helpottamaan kurjaa oloa, edes hetkeksi. Keittämään teetä, laittamaan höyryhengitysvatia, hakemaan kaupasta jotain hyvää..

Jäin miettimään, miten elämä onkin eri vaiheissa erilaista.
Olen aina nauttinut myös yksinolosta. Tarvinnut sitä vastapainoksi sosiaalisuudelle ja akkuja lataamaan.
Aikuisuudessa oppinut huomaamaan, että vaikka toisaalta olen sosiaalinen ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen myös hiljaista, rauhallista aikaa jotta pipo ei ala kiristämään liikaa ja saan levättyä myös henkisesti.
Introverttipuoli tarvii latausaikaa.

Kun lapset olivat pieniä, en moneen vuoteen edes muistanut, että ihminen tosiaan voi joskus olla ihan yksinkin. Onneksi en, koska siinä vaiheessa elämää sellaista aikaa ei juurikaan ollut.
Nyt kun jälkikasvu on jo noinkin "vanhaa", nautin hiljaisuudesta vaikkapa viikolla iltavuoropäivien aamuina kun tupa on hiljainen ja puuhailen omaan tahtiini.
Myös metsä ja ranta on mun lemppareita jotka valitsen paljon mielummin kuin kiertelyn kaupungilla
Ja kun välillä saa sen hiljaisen hetkensä, muistaa taas arvostaa täysillä sitä kun koko perhe on kotona. <3 ajan="" asia.="" eih="" ettei="" hoivaisi.="" huolehtisi="" hyvinvointi="" ja="" joiden="" men="" mun="" n="" nbsp="" ne="" oman="" on="" p="" rakastaisi="" rakkaimmat="" syd="" tarkoita="" tarve="">

Arjen hulinassa olisi tosi hauska saada myös rauhallista aikaa parisuhteelle, mutta jo mun kolmivuorotyöni tekee siihen omat haasteensa.
Alkava viikko on meidän arjessa siitä harvinainen, että meillä on puolison kanssa 4 yhteistä vapaapäivää. Nyt peukut pystyyn, että flunssa on häädetty ennen niitä! 

Myös Putte ja Vilppu saavat osansa kesän herkuista. ;)
Nämä kaverit ovat vallanneet itselleen oman paikkansa perheestä. En etukäteen tajunnut, miten paljon tälläisistä pikkuotuksista voi olla iloa, ja kuinka omanlaisiaan persoonia ne ovat.

Meillä on kesällä nautittu mm. näistä herkullisista potuista, joiden ohjeen taisin laittaa tänne blogiin jo viime kesänä. Mutta nyt uusintana, ihan sen takia että näitä kannattaa tehdä, ovat niin hyviä! 

"Äiti, voitasko tehä niitä hyviä perunoita?"

Mun mielestä niin ihana lause. Ja kuinka kiva fiilis on itellä kun kotiin tulee nälkäistä väkeä joiden naamasta näkee miten mukavaa on kun ruuaksi on jotain lempparia.
Luojan kiitos löytyy myös näitä eväitä jotka ovat herkkua kaikkien mielestä! ;)

Oon muuten hiljalleen työstämässä ajatusta, että muutama hassu vuosi niin kotona alkaa olla vähemmän väkeä. Kuka sitten kyselee tuollaisia? Kai tämä on jonkinlaista vaivihkaista napanuoran venytystä äidin suunnasta. Nuoret venyttävät sitä kyllä ihan itse, mutta mä tarvin toisella lailla aikaa  ja aivotyötä sopeutumiseen.
Kovin haasteellista välillä tämä ihmisen mieli.
Haluaa omaa aikaa, toisaalta ajatuskin siitä että jonkun vuoden päästä sitä on liikaa, ja kyynelet nousee silmiin.

Mutta palataanpa pottuihin, näköjään mun ajatus harhailee nyt missä sattuu...

800g uusia perunoita

6-10 valkosipulin kynttä

merisuolaa

½dl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

Pese ja viipaloi perunat.

Huuhdo ne ja laita kattilaan.

Kuori (ja puolita) valkosipulin kynnet, laita kattilaan.

Keitä merisuolalla maustetussa vedessä n. 6-8 minuuttia, kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Siivilöi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleja sekoitellen n. 10 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Mausta mustapippurilla ja suolalla, halutessasi voit lisätä vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia.

Meillä tuo määrä ei ole riittävä, joten teen isomman satsin.
Ja nämähän on siitä hyviä, että jos perunoita jää yli, ne maistuvat myöhemmin lämmitettyinäkin hyvältä. :)

                          Mikä on sinun tapasi rentoutua ja kerätä voimia ? :)