Mittarimatokakku Iidan tapaan

Vuosien saatossa meillä on leivottu muutamakin mittarimatokakku.

Iidan teki tälläistä mieli jo jouluksi mutta säästettiin toteutus velipojan synttäreille.

Tämän hetken koronaeristaytymisten arkeen tämä sopii hyvin ajankuluksi lapsille.

Paitsi että irtokarkkeja ei ole saatavilla, mutta karkkihyllystä löytyy muuten pusseja joissa on erilaisia karkkeja, esim Aarrearkku tms.

Jos ei ehdi/jaksa/halua tehdä kääretorttua itse, voi tuunata myös kaupan valmispötkylän.

Meillä kääretorttu tällä ohjeella:

4 kananmunaa

1½dl sokeria

3/4dl vehnäjauhoja

3/4dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.

Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita varovaisesti.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. 

Paista 200 asteessa 7-10 min.

Kippaa valmis pohja toiselle leivinpaperille ja levitä päälle haluamasi täyte.
Meillä laitettiin hilloa ja mansikkasurvosta sekä kermavaahtoa.
Kääri pohja tiukalle rullalle ja laita hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Siirrä sitten tarjoiluastialle.

Vatkaa kermaa, värjää halutessasi elintarvikevärillä.
Levitä kerma kääretortun päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

Ruisleipä

Ruisleipä on mun mielestä aivan järjettömän hyvää. Varsinkin lämmin, tuore leipä.

Kaupasta ostetuista mun lemppari on Nelimarkan leipomon Hapanohut, joka pitää ostaa heti tuoreena ja pehmeänä.

Mutta aikoinaan mummun kanssa leivoin hyvää ruisleipää. 

7v sitten oon tehnyt postauksen jossa avasin ensimmäisiä leipäyritelmiäni.

Haikeana luin nyt, että silloin olen soittanut mummulle ja pyytänyt ohjeistusta. Tänään sellaista apua ei enää ole saatavilla.

Mutta mummuun tämäkin postaus kuitenkin liittyy.

Täältä luin että kuivattu juuri voi säilyä vuosikymmeniä hyvänä.

Ja kun yhtäkkiä muistin että mummun käyttämässä, peitetyssä taikinatiinussa taitaa olla vielä viimeisen leipomisen jäljiltä kuivanutta juurta jäljellä, oli pakko kysyä enolta onko ja saanko sitä.

Hän löysi astian sivukaisesta ja otin purkillisen juurta talteen.

Ja tästä artikkelista nappasin ohjeen jonka mukaan olen nyt pari kertaa yrittänyt leipää tehdä. Toki vain puolella ohjeella, näin alkuun. Kopioin ohjeen tuohon vähän alemmaksi.

Ensimmäinen kokeilu meni ihan ok. Maku oli hyvä, nuorisolle maistui.

Ongelmia oli kaksi. 

Laitoin liikaa jauhoja, ja taikinasta ja myös leivistä tuli liian kovia. Tuoreena syöminen onnistui, mutta seuraavana päivänä sillä leivällä olisi varmaan saanut jonkun hengiltä.

Esikoisen mukaan "hampaat olivat kovilla, mutta maistui hyvältä".

Toiseksi taikina oli mielestäni hieman liian hapanta ja nousi liian vähän.

Toisella kerralla kumpikin asia oli vähän parantunut, joten ehkäpä useampi leipomiskerta auttaa asiassa. Ehkä. Toivottavasti.

Netin selailu ei juurikaan ole auttanut pulmissa.

Ohjeita ja neuvoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta monet ovat toisinaan täysin ristiriitaisia.

Mun pääni ainakin menee ihan sekaisin.

Päällimmäinen fiilis on, että tämä homma on superälykkäiden ihmisten hommaa, ei sovi mulle.

Joten mun strategia on se, että valitsen jonkun ohjeen ja teen sen mukaan joitakin kertoja. 

Jos homma menee aivan pilalle, voi vaihtaa jonkun toisen koulukunnan neuvoihin.

Nyt se mun juureni odottaa tuolla että josko herättelisin, mutta juuri nyt en ehdi. Pitää vähän työvuorojen mukaan katsoa jotta ehtii ne paistaakin. :)

Taikinajuurella hapatettu ruisleipä Varpulan emännän tapaan

Ohjeen annoksesta tulee 4–5 reikäleipää tai 2–3 limppua

Ainekset:

• Ruisleivän pakastettua tai kuivattua taikinajuurta n. 1/2 - 1 dl (Mikäli sinulla ei ole juurta, voit tehdä sen itse murentamalla kaupan hiivattomasta ruislimpusta kuoretonta sisusta saman verran taikinaan. Huomaa, että juuri paranee, mitä useamman kerran sitä käyttää.)
• 2 litraa kylmää tai haaleaa vettä (ei kuumaa!)
• n. 3 kg ruisjauhoja
• 1,5-2 rkl suolaa

*Ensimmäinen päivä *

Kaada vesi isoon kulhoon. Lisää 4 dl ruisjauhoja sekä taikinajuuri joukkoon. Hämmennä seosta, peitä astia liinalla ja anna juuren liueta rauhassa veteen.

Anna seistä astiassaan seuraavaan päivään, voit hämmentää harvakseltaan.

*Toinen päivä *

Lisää seokseen suola sekä litra jauhoja ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna seoksen seistä n. 24h. Sekoita välillä.

*Leivontapäivä *

Taikinan alustaminen ja nostatus: Sekoita taikinan joukkoon niin paljon jauhoja, että siitä syntyy paksu velli. Nostata tunti. Vaivaa viimeiseksi taikinan joukkoon niin paljon jauhoja, että siitä syntyy napakka, kimmoisa, mutta ei kova taikina.

Limppuihin taikina saa olla hieman kiinteämpää, reikäleipiin ja pienempiin ruisleipäsiin taikina saa olla löysempää. Jos taikinasta tulee liian kovaa, vaivaa joukkoon tilkka haaleaa vettä.

Painele taikina tiukasti tasaiseksi jauhotetuin käsin leivonta-astian reunoihin kiinni. Siunaa taikina. Peitä kulho leivinliinalla ja anna taikinan kohota noin 1/2–1 tuntia.

Leipominen: Laita leivinpaperi uunipellille, ripottele sille hieman ruisjauhoja.

Ota taikinasta parin nyrkin kokoinen möykky ja muotoile siitä pallo. Aseta pallo leivinpaperille ja taputa litteäksi noin 2 cm paksuiseksi ympyräksi. Tee ympyrän keskelle juomalasilla tai muulla muotilla reikä keskelle ja koristele.

Limput pyöritellään kämmenen alla kartioiksi, jotka muotoutuvat limpuiksi noustessaan. Pistele leivät kevyesti haarukalla ennen uuniin laittamista. Levitä leipien päälle leivinliina ja anna nousta kaksinkertaiseksi noin 30–45 min. ajan. Muista ottaa taikinasta juuri seuraaviin leipiin.

*Paistaminen *

Paista leipiä tavallisessa sähköuunissa 200 C 40–45 minuuttia. Kiertoilmauunissa 200 C 30–35 min, leivinuunissa alkulämmössä 15 min, vaihda taaimmat leivät eteen ja edessä olevat taakse ja jatka paistamista vielä tarvittavan ajan 10–20 min.

Leipä on kypsää kun pohja kumisee/kopisee sitä kynnellä naputeltaessa ja leivän yläpuoli ei anna periksi kevyesti painettaessa.

Reikäleipien reiät ovat kypsiä n. 5 min ennen leipiä. Levitä leipien päälle heti uunista ottaessasi leivinliina, etteivät leivät jää liian koviksi!

Limput: Kypsennä limppuja 5–10 min kauemmin kuin reikäleipiä.

En tiedä tuon härvelin nimeä, mutta sekin on alunperin mummun.

Aina kun leivoimme, mummu toisti lorun " Leivo leipä riipin raapin, kyllä uuni sen kaunistaapi."

Hän oli oppinut sen muistaakseni emäntäkoulussa opettajalta.

Ja nyt mä hoen sitä kun yritän oppia tekemään mieleistäni leipää. 

Edelleen otan vastaan hyviä vinkkejä ruisleivän tekoon. ;)

Nopea kanapasta

Ruuanlaitto, tuo niin kovin tarpeellinen puuha.

Mutta myös homma jonka takia välillä revin hiuksiani (ainakin henkisesti) miettiessäni sitä klassista "mitä tänään syötäisiin" juttua.

Kadehdin ihmisiä jotka ovat järjestelmällisiä, kasaavat sen kiertävän ruokalistan ja saavat homman myös toimimaan. Mussa on kai joku perustavaa laatua oleva vika kun en saa sitä aikaiseksi.

Mutta koska meillä joka päivä syödään kotiruokaa, eikä kenenkään tarvi olla nälissään niin kai se riittää.

Parasta tässä on se, että mä en joudu kokkaamaan joka päivä. Mies on parempi kokki kuin minä, ja meillä keittää se joka on ensin kotona. Yksi lapsista, tai siis nuoristamme, innostuu välillä kokkailemaan myös.

Tätä ohjetta suositteli työkaveri. Kiitos vielä Pauliina! <3 p="">

Arvasin että ainakin yhdeltä tulee sanomista, ja niin kävikin. Positiivista oli se että hänkin oli pitänyt ruuasta. ;)

Tämä mene ehdottomasti meillä jatkoon, nuorimmainen jo kyselikin milloin tätä taas keitetään. 

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, k-ruoka sivustolta.

n. 400g tagliatelle pastaa

n. 800g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita

öljyä

iso sipuli

1 rs (180g) aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa

250g kirsikkatomaatteja

1-2 dl pastan keitinlientä

mustapippuria

tuoretta basilikaa (laitoin kuivattua)

Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta siivilässsä.

Säästä keitinvettä 1-2 dl.

Ruskista broilerinsuikaleet pannulla. Lisää sipulisilppu ja anna kuullottua.

Lisää tuorejuusto ja 1dl pastan keitinlientä.

Sekoita pasta joukkoon. Lisää tarvittaessa lisää keitinlientä tai vettä.

Pilko kirsikkatomatit kahteen tai neljään osaan ja sekoita joukkoon.

Rouhi sekaan mustapippuria makusi mukaan.

Ripottele päälle basilikaa.

Tarjoa heti salaatin kera.

Talvikuulumisia ja kevätajatuksia

Täällä taas, pitkän taon jälkeen. Näyttää siltä että aika ja energia ei piisaa säännölliseen bloggaamiseen..ehkäpä taas jossain vaiheessa.

Talvi on tuntunut kuluvan tosi nopeasti, vaikka säät on olleet lievästi sanottuna outoja.

Vettä on satanut olevinaan joka välissä, joka toinen päivä sitten ollut pakkasta.

Luontoon on kuitenkin päästy lepuuttamaan hermoja ja nauttimaan tunnelmasta.

Ja nyt koronan vallatessa alaa luontoretket paikkoihin joissa ei ole ruuhkaa tuntuvat entistäkin fiksummalta vaihtoehdolta.

Meillä nuoriso siis opiskelee etänä, ja me käydään töissä.

Luulen että itseltäni ei ihan heti työt lopu, kuvittelisin että lähihoitajia tarvitaan jatkossakin. Kaupunki kyllä pamautti yt:t päälle, joten jää nähtäväksi mitä siitä seuraa.

Uutisia on todella surullista seurata.

Ympäri maailmaa sairastuneita ja kuolleita koko ajan enemmän.

Lisänä vielä nämä lomautukset, irtisanomiset  yms joita povataan tulevan järkyttävät määrät.

Kaiken tämän keskellä ei voi muuta kuin pestä käsiään ja yrittää huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista parhaansa mukaan.

Vierailuthan ovat pannassa, mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa yhteydenpidon monin eri tavoin. :)

Kaikesta tästä kauheudesta taitaa olla seurauksena se että luonto ainakin hetkellisesti kiittää.

Toivoisin kovasti että jotain pysyvämpääkin muutosta seuraisi tästä koko maailmaa koskettavasta tilanteesta.

Että me ihmiset ihan oikeasti pysähdyttäisiin miettimään kulutus- matkustus- ja luonnonvarojen käyttötapojamme. Mikä oikeasti on tarpeellista, mikä vain haluamista joka ei lopulta koskaan pääty, vaikka haalimme kaapit täyteen tavaraa ja köyhdytämme maapalloa sillä.

Että kun nämä poikkeusolot joskus päättyvät, ensimmäinen ajatus ei ole se että nyt shoppailemaan ja matkoja varaamaan.

Toivon että itse muistaisin nämä mietteeni ja omalta osaltani toimisin niin kuin nyt ajattelen.

Että oppisin kuluttajana toimimaan mahdollisimman vastuullisesti. 

Kukaan ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta kun moni tekee jotain paremmin, vaikutus näkyy. 

Mä uskon niin.

Jalan hiljallen kuntoutuessa ja kipujen vähentyessä olen nauttinut luonnossa liikkumisesta.

Ja kuviahan on pakko räpsiä. Nykyään se on niin helppoa, kun kameralla saa napsittua kuvia. Joita on sitten puhelin täynnä. ;)

Helmikuussa näytti Lappajärven jäällä tälläiseltä. Sammakkosaareen teki mieli, mutta jätettiin väliin. Talvi on ollut jäiden suhteen niin surkea, että en yhtään luottanut siihen että joka kohdassa on riittävän vahva jää.

Lenkillä on ärsyttävää käydä jos liikenne on vilkasta. Mua alkaa tympiä jatkuva pörinä ja vilinä. 

Onneksi läheltä löytyy sellaisiakin reittivaihtoehtoja joissa melu on huomattavasti vähäisempää.

Viikonlopun vapaapäivinä käytiin laavulla jossa en ole aiemmin käynyt.

Metsästä löytyin mäyrän pesäkoloja.

Tässä vaiheessa vuotta ajatukset kääntyy jo kesää kohti.

Kukaanhan ei vielä tiedä, millainen kesä meille tulee, koronan suhteen varsinkaan.

Toivotaan tietenkin tautivapaata kesää, mutta saapa nähdä..

Mutta sitä ei auta etukäteen murehtia.

Se mitä nyt mietin, on kesänkasvijutut.

Hortonomina oon supersurkea, mutta tomaattia aion kokeilla kasvattaa, taas.

Ostin jo hyvissä ajoin Prismasta pussin tomaatin siemeniä. Tai pussillinen..miten sen nyt ottaa. 6 siementä. Saapa nähdä, kuinka ne itää.

Kokeilun vuoksi laitoin itämään kaksi tomaatista leikattua viipalettakin.

Kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemenet odottavat aikaansa. 

Takapihalle ajattelin kylvää vaikka ruukkuihin kukkia, jotka houkuttelevat perhosia. Sen suhteen pitää vielä tutkia nettiä.. Jos tiedät lajikkeen josta perhoset tykkäävät ja joka elää tumpelon käsissä niin laita vinkkiä. :)

Myös hortoilu, marjastus ja sienestysjuttuja alkaa pyöriä mielessä. Toivotaan siis runsasta satoa! :)