sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Sitruunaiset rahkalätyt










Yhteishyvän resepti tämäkin.
Tykästyin kovasti! Näitä voi syödä vaikka marjojen tai hillon kanssa, mutta mulle maistui ihan sellaisenaan.
Ohje on nopsa ja helppo, samoin paistaminen.
Taikina on sen verran paksua, että tavispannulla saa paistettua, ei tarvitse erikseen lättypannua.

25g voita
2rkl sokeria
1kananmmuna
suolaa
1prk (200g) rahkaa
1dl vehnäjauhoja
Vähän voita paistamiseen.

Sekoita pehmeä (mä sulatin) voi ja sokeri keskenään.
Vispilöi joukkoon kananmuna ja kuoriraaste.
Lisää rahka ja vehnäjauhot, sekoita.

Paista taikinasta paksuhkoja lättyjä. Nosta ruokalusikalla pannulle kökköreitä, tasoita ja paista molemmin puolin..
Tarjoa marjojen tai hillon kanssa.





Jokin aika sitten ehdin ensimmäistä kertaa tänä keväänä terassille lueskelemaan.
Olipa ihanaa istua raikkaassa ilmassa, ilta-auringon paistaessa ja syventyä hyvään kirjaan.
Linnuillakin oli joku keväthuuma päällä. Koivikosta kuului aivan villi sirkutus, joka keskeytyi hetkeksi, aivan kuin tirpat olisivat vetäneet henkeä ennen uutta konserttia.




Tähän opukseen olen syventynyt rakkaudella, ja todennut taas, kuinka lahjakas runoilija siskoni onkaan. <3 p="">



Munkkeja vapuksi, donitsit syötiin jo




Perjantaina vietin vapaapäivää, joten oli sopiva aika tehdä munkkeja.
Ihan tavispullataikinan ohjeella.
Osa sokeroitiin ja laitettiin tarjolle heti, osa pakastettiin ilman sokerikorrutusta odottamaan vappua.
Ne kun mikrottaa ja sokeroi, tuntuvat aivan tuoreilta.




Neiti venäytti nivelsiteensä trampalla ja oli siksi pois koulusta, joten me herkuttelimme munkeilla ja simalla...




Aiemmin viikolla kuopus teki donitseja pellillä ja kutsui siskoni iltateelle ja donitsille.
Näidenkin ohje on vanha tuttu ja löytyy täältä, samoin kuin tavallisten.
Donitsien kuorruttamiseen käytettiin maitosuklaata ja strösseliä, osaan Pätkismuffinssien kuorrutusta.
Eli n. 200g suklaata sulatetaan. Siihen lisätään ½dl vaniljajogurttia (tai maustamatonta) ja sekoitetaan. Levitetään donitsin päälle.
Neiti ei oikeino llut tyytyväinen kuorrutteen ulkonäköön, olisiko suklaa ollut vähän liian kuumassa sulatettaessa.. Makuun ei kuitenkaan vaikuttanut!
Mielestäni kuorrute oli parempaa kuin pelkkä sulatettu suklaa.

 
 
Tänä vuonna lopetan valvomisen sopivasti vapun aattona, joten saan olla kotona vappuna.
Ajatuksissa on grillailua ja ystävä lapsensa kanssa meille.
Tiistaina ainakin kaksi lasta olisi menossa torille...ja mä oon onnellinen siitä kun mun ei tarvi sinne ihmispaljouteen mennä. :)

Taitaa olla keski-iän merkki kun suunnittelee mielummin pihahommia kun lähtee torin tungokseen. ;)

Kuinka Sinä tapaat viettää vappua?


Hauskaa, sateetonta ja turvallista vappua!


maanantai 16. huhtikuuta 2018

DIY Hiuspohjaa kosteuttava Banaani-avokadomönjä, Älä kokeile tätä kotona!


Tiedätte taatusti sanonnan "Ei mennyt niin kuin Strömmsössä" ?
No, nyt ei ihan mennyt niin...

Jatkoin siis kokeiluja hiuspohjaa kosteuttavien DIY-juttujen parissa.
Luin sitten banaani-avokadosekoituksesta joka kosteuttaa päänahkaa ja taistelee hilsettä vastaan.

Mössätessäni yhtä avocadoa ja isoa banaania haarukalla kulhossa, ajattelin mitenkähän tämän taikinan saa pois hiuksista mutta ei kai siinä vaiheessa nyt enää aleta perumaan. ;)

Tökötti päänahkaan (ja väkisinkin myös hiuksiin), muovipussi hiusten suojaksi ja 30 min odottelua.
Sitten se tuska alkoikin. 
Ihan sama millä päätään pesi, kivoja banaani/avokadokökkäreitä riippui tukassa ilman aikomustakaan irrota. 
Hiukset olivat siis loppuviimein, märät, takkuiset ja hedelmäiset.
Alkoi olla jo kiire kuskaamaan tytärtä ja kaveriaan kaupungille, joten hiustenkuvaja hurisemaan, jospa ne kuivasta hiuksesta irtoavat paremmin?
Jes, sitten päässä olikin kypsää banaania!
Harjalla päällimmäiset irti, tukka kiinni ja pipo päähän. 
(hiukset edelleen märät alta)
Tytöt kyytin ja kaupungille, ite lenkille miehen siskon kanssa ja vasta sitten harjan kanssa vessaan irrottelemaan loppuja.
Kuivista hiuksista kökkäreet sai harjattua (lue:revittyä) irti.

Päänahan kosteutus varmasti katosi useaan shamppoopesuun.

Voin suositella vain lyhythiuksisille.
Ja kehotan varaamaan aikaa, ettei tarvi juosta ympäri kyliä banaanit päässä roikkuen.


Kun noita kuvia katsoo, näytän siltä että oon sammunut vessan lattialle, yrjönnyt hulluna ja pöyrinyt siinä ykässä. Hyi! 



lauantai 14. huhtikuuta 2018

DIY Päänahan kuorinta-aine


Taas näitä DIY-kauneudenhoitojuttuja..
Joko kyllästyttää?

Mä oon kovin innostunut näisät ekologisemmista tavoista ja tököteistä, joten kokeilut jatkuvat. ;)

Se kuiva päänahka mitä värjäysaine ärsytti lisää...
Luin jostakin artikkelista kuinka päänahkaa pitäisi kuoria aika ajoin, niin kuin ihoa muutenkin jotta kuollut ihosolukko, hiusten muotoilutuotteiden jämät, yms saadaan pois tieltä ja hoitavat aineet pääsevät imeytymään.
Siinä suositeltiin öljy/tummasokeri kuorintaa.

Siis tuumasta toimeen!

Kulhoon öljyä (oliviiöljy ois ehkä parasta, mutta en jaksanut lähteä kauppaan) ja siihen sekoitetaan tummaa sokeria. Kaapista löytyvä ruokokidesokeri sopi hyvin.
Sitten vain hierotaan mönjä päähän ja annetaan vaikuttaa 10 minuuttia.
Pesu shamppoolla, huuhteluaineena etikkaliuos.
Päänahka tuntui hyvältä, ei kutittanut!
Ei ollenkaan hullumpi kokeilu.

Ainoa ongelma on saada mönjä kaikkialle päänahkaan niin, ettei suurin osa jää pitkiin hiuksiin.
Vaati hieman askartelua.


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Suklaahippukeksit paloina





Viikonlopun alkuun sopii mainiosti nämä nopeat ja herkulliset suklaahippukeksit joiden ohjeeseen törmäsin Tiian ihanassa blogissa.
Oon kovasti tykästynyt näihin ohjeisiin, jossa ei tarvi vatkainta, vaan ainekset vain sekoitetaan yhteen.

Näiden teossa ei kauaa nokka tuhissut, ja lopputulos oli todella maistuva. 
Kaikki katosivat yllättävän äkkiä! :)
Tuolta linkistä pääset Kanelitytön alkuperäiseen ohjeeseen.
Omaani muokkasin hieman.
 Suklaana käytin kaapista jämäpalat Pandan valko- ja maitosuklaita.
Fariinisokeria laitoin 1½dl, kun ilmeisesti piti laittaa 1 1/5dl, hyvää tuli, ei se oo niin turhan tarkkaa.. ;)
Sormisuolan unohdin autuaasti päältä, mutta ei haittaa. Kaikki meillä ei niin piittaa suklaa-suolayhdistelmästä.
Paistamisesta... palojen kuuluisi olla vielä hieman raakoja kun ne otetaan ulos uunista.
Luulen että olisin voinut napata vuoan uunista ulos minuuttia tai paria aiemmin. Paistoin n. 17-18min.
Siinä tosin taitaa olla kyse myös makuasioista.
Mulle kelpaa mutakakkumaisemmat oikein hyvin, mutta osaa sellainen liian pehmeä ällöttää.
Nämä oli meidän perheelle sopivia.
Mutta liian kuivaksi ei kannata paistaa!



85g voita
1½dl fariinisokeria
½dl sokeria
1 kananmuna
2½dl vehnäjauhoja
1/4tl soodaa
1/4tl suolaa
1tl vaniljasokeria
150g suklaata
sormisuolaa

Sulata voi, anna jäähtyä kunnolla.
Voitele 20x20 irtopohjavuoka tai laita leivinpaperi kiinteäpohjaiseen.
Rouhi suklaa.
Sekoita jauhot, suola, sooda ja vaniljasokeri keskenään.

Sekoita jäähtyneeseen voihin fariinisokeri ja sokeri,sekoita vispilällä. (Käsikäyttöisellä, ei vatkaimella.)
Lisää kananmuna, sekoita tasaiseksi.
Lisää joukkoon jauhoseos ja suklaarouhe. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Anna olla jääkaapissa 30min.
Levitä taikina vuokaan.

Paista 165 asteessa uunin keskitasolla n. 15-20 min kunnes reunat saavat aavistuksen väriä.
Älä paista liian kypsäksi, keksin olisi tarkoitus olla hieman raaka kun otat sen ulos uunista.

Anna jäähtyä kokonaan.
 Leikkaa terävällä, kuumalla veitsellä paloiksi ja halutessasi voit ripotella sormisuolaa päälle.




Keväistä ja mukavaa viikonloppua! 

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Etikka hoitoaineena yllätti positiivisesti





Kuten jo aiemmin kirjoittelin, yritän vähentää jäte- ja kemikaalikuormitusta omalta osaltani.
Siihen liittyen olen tehnyt joitakin ihmiskokeita hiustenpesun suhteen.

Aloitin Urtekramin palasaippualla, joka kertyi kurjasti hiuksiini niin, että puolentoista viikon kokeilun jälkeen palasin tavisshampoon kaveriksi.
Illalla pesty tukka näytti aamulla siltä että siitä voisi voidella keskikokoisen kylän kaikki aamupalaleivät.
Puhumattakaan siitä että päänahkaa kutitti ja olo oli todella ikävä.
(Vaati muuten 3 vaahdotusta ennen kuin hiukset olivat puhtaat.)

Seuraava kokeilu oli Urtekamin Aloe Vera nestemäinen shampoo, jonka toivon oikeasti olevan ekologisempi vaihtoehto. Ainakin se putsaa hiukseni.


Hiusten värjäyksen suhteen olen ollut todella laiska ja värjäysväli on venynyt tooosi pitkäksi.
No, ennen niitä rippijuhlia totesin että nyt tämän järkyttävän juurikasvun (ja lukuisten harmaiden hiusten) kanssa elämiseen tulee loppu ja sorruin ostamaan jotain  Garnierin kestoväriä.
Alkuperäinen tarkoitus oli (jo aikoja sitten) etsiä sellaista luonnonväriä, mutta se vaan jäi ja jäi. Turvauduin siis entiseen tapaan kaupan myrkkyihin.

Tulos oli sellainen kuin pitikin, mutta hiuksista tuli aivan tolkuttoman takkuiset ja sähköiset!
Hankalaa kun on pitkä, paksu, kosteana vähän kihartuva kuontalo.
Hiuslaatuni on aika liukas ja senkin takia takkuuntuva, ja pakkaset varmasti vaikuttavat sähköisyyteen, mutta tässä määrin nämä asiat eivät olleet ongelma ennen värjäystä!

Kokeilin vaikka mitä hoitoaineitakin, kunnes törmäsin Norudemu-blogissa kirjoitukseen etikasta.
Etikan pitäisi ph-arvonsa kanssa sulkea hiuksen suomut ja siloittaa siten hiuksen pintaa.
Omenaviinietikka olisi tämän kirjoituksen mukaan laimeampana parempaa hiuksille, mutta koska kaapissa oli avaamaton puteli tavallista, päätin testata sitä. Laitoin vettä vaan hieman enemmän kuin alkuperäisohjeessa.


Mittasin suihkepulloon reilun 3,5dl vettä ja 2 ruokalusikallista etikkaa.
Shampoopesun jälkeen suihkuttelen kauttaaltaan hiuksiin etikka liuosta ja sitten huuhtelen hiukset.
Etikan ällö haju ei tartu hiuksiin, mutta lopputulos on todellakin huomattavasti helpommin kammattavat, pehmeät hiukset. Ihanaa!
Väitän että myös sähköisyyttä on vähemmän kuin hoitoaineella pesun jälkeen.
Kiillosta en tiedä, hiljattain värjätty hius kun on joka tapauksessa kiiltävä, joten siihen on nyt paha sanoa mitään.

Mutta tällä haavaa hoitoaineet on mun osalta nyt taakse jäänyttä elämää.
Ihan uskomatonta sinänsä, koska olen aina ajatellut, että näillä hiuksilla ei vain pärjää ilman hoitoainetta. No, nyt pärjää, vieläpä todella hyvin.


Mutta pieni varoitus...
Silloin alkuvuoden täiepisodin aikaan luin jostain, että etikka helpottaa täin munien irrottamista ja ehkäisee niiden kiinnittymistä.
Koska vara on varmuutta, täishampoopesun jälkeen hulautin päähäni 1:1 etikka-vesiseoksen.
Se oli virhe!
Litkua valui kasvoille, jotka paloivat. Toisin sanoen ne alueet johon litku osui, helottivat koko iltapäivän ja illan punaisina ja kuumottavina.
Aamulla naama oli onneksi normi, niin normi kuin näillä geeneillä voi toivoa.
Joten ei kannata liiotella sen annostuksen kanssa!


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

5x3 hyvää juttua arjessa

























Mä niin tykkään näistä hyvän mielen haasteista, joissa nostetaan niitä asioita jotka ovat hyvin, joita itse arvostaa ja joista nauttii! Jokaisen elämästä löytyy varmasti myös niitä kurjia puoliakin, mutta haluan uskoa siihen, että se kasvaa mitä ruokkii. Hyvä lisää hyvää.
Vaikea asiat eivät katoa positiivisia hehkuttamalla, mutta ne on helpompi jaksaa kun on vastapainoakin.

Merikapteenin vaimo-blogin Nina heitti haasteella johon ilomielin tartuin. :)
Linkistä pääsee lukemaan Ninan ihanan positiivisen postauksen.



Kolme hyvää asiaa päivässäni
No joo, venytän sääntöjä ja puhun viime päivien hyvistä jutuista. Syy on niin yksinkertainen, että nyt on pari yövuoroa takana, ja niiden takia päivät vaan..katosivat. Nukkuessa ja vähän tokkurassa ei jäänyt juuri muistijälkiä.

*Löylyttely mummolan rantasaunassa kuopuksen ja siskon kanssa. Jutustelu, ja lapsen hurjan rohkea kipaisu hankeen, kuperkeikka lumikasan päältä kesken löylyttelyn. Mummolareissu yleensäkin.

*Parin vapaan aikana ehdittiin viettää aikaa tärkeiden ihmisten aikana, leppoisan yhdessä olon, ulkoilun ja lautapelien merkeissä.

*Yövuorot sujuivat hyvin, eikä väsy vaivannut.



Kolme hyvää asiaa minussa

*Positiivisuus. 
Kaikesta huolimatta uskon ja toivon että asiat järjestyvät parhain päin, ja yritän tehdä juttuja sen eteen.

*Huumorintaju.
Se pelastaa monta tilannetta ja synkkää päivää.

*Avoin ja huolehtiva luonne.







Kolme hyvää asiaa elämässäni

* Mieheni.
Yli 20v yhdessä, ja niin halutaan olla jatkossakin. Rakkaus joka on kantanut jo tänne saakka, läpi hankalienkin aikojen. <3 ett="" jatkoa="" kovasti="" p="" pitk="" sti.="" toivon="" tulee="">

* Lapset.
Heidän kasvunsa ja kehityksensä seuraaminen on todella hienoa. Yhteensopivan pöljät huumorintajut. ;)

*Läheiset sisarussuhteet.
Tärkeät ystävät ja sukulaiset, jotkut kuuluvat kumpaankin kategoriaan. <3 p="">





Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

* Kesälomalle suunniteltu koko perheen reissu.

*Viime vuonna aloitettu sienestys ja hortoilu jatkuvat tänä vuonna.
Ekologisemman ajattelun herääminen, hiljalleen opetteleminen.

*Hmm.. vaikea rajata.
Vuosi on vielä niin alussa, että toivon tähän mahtuvan monia hienoja juttuja.

Yhtäkkiä tuli mieleen se että tänä kesänä saan paikoilleen riippumaton joka oli hukassa koko viime kesän. ;)










Kolme hyvää asiaa blogissani

*Kotikutoisuus.
 Reseptit eivät ole rakettitiedettä vaan helposti toteutettavissa.

*Aitous.

* Reseptikirjana ja muistutuksena toimivista ohjeista itselle.



Blogit jotka haastan mukaan:








Tämä haaste on tainnut jo kiertää monessa blogissa, mutta nappaa mukaasi jos innostuit. :)



Maaliskuun lopun kuutamoilta. Kevät tuoksuu jo vähän.

Rantasaunan seinustalla aurinko tekee  taikojaan ja lumi sulaa hiljalleen.








tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsiäisrunoilua ja rakkaan siskon esikoisrunokirja


Pääsiäinen tuli ja meni.
Puolet siitä sain viettää vapaalla, puolet töissä.
Paljon kuitenkin ehti parissa päivässä, tuntui että olin vapaalla kauemmin kuin 2 päivää.
Osa ajasta vietettiin mummolassa, jonne tulivat myös molemmat siskoni.
Toinen siskoistani oli kehittänyt pääsiäismunajahdin runomuotoon kirjoitettuine vihjeineen.
Kansa kasattiin etupihalle, jokaisen puhelimeen kilahti viesti jonka perusteella eväät löytyvät, ja sitten etsimään!

Tälläisen ohjeen kanssa meidät lähetettiin matkaan:

Pääsiäispupu sekaisin meni
kun oli liian kylmä kevätkeli.

Nyt pitäisi munat ja herkut etsiä,
niiden vekkulit olinpaikat keksiä.

Auta siis pupuparkaa,
jänöjussia hajamielistä ja arkaa.

Pupu muistelee:

"Rantaan puron lähelle lumen tippui kaksi,
kun lasti kävi liian painavaksi.

Postilaatikkoon taisin jotain laittaa-
ethän pilkkaa!

unohduin sinne lukemaan Järviseutua ja Ilkkaa!

Heinäladon tonttua pelästyin kovin
traktorin alla piileskelin hyvän tovin.

Mummulan portaiden alle jotain
tassuistani vieri:

suklaamuna ehkäpä sinne ripeästi kieri!

Pihapiirin isoon kuuseen
orava jotain otti.
Teipillä runkoon teippasi
ja lauloi kuin Pavarotti.

Mikä onkaan se punainen tupa
 jossa voi löylyä heittää?
Lauteilla pimeässä istua voi
ja itseään hiessä keittää.

Tiedätkös sen ison kiven
joka roskiksen lähellä makaa?
Jotain saatat sieltä löytää
eestä, sivulta ja takaa!

Tiilitalon takaa kun rantaan menet, on
siellä puiden oksissa taikaa:

Kun sieltä patukoita taskuihin poimii,
se on elämän parasta aikaa!"

T. Pääsiäispupu


Jahti olikin oikein hauska, kaiken ikäisille. ;)
Helille kiitos ja kumarrus vaivannäöstä ja herkuista!



Tästä pääsenkin, mutkan kautta suoraan, kertomaan rakkaasta siskostani ja hänen runoistaan.
Heli on runoillut lapsesta lähtien, ja parin viikon päästä onkin edessä erään unelman toteutuminen:
esikoisrunoteos Mun pitää varmaan nyt mennä julkaistaan!
Kysesssä on erorunokirja,
 jossa työstetään erosurua, irrottaudutaan vanhasta, luodaan uutta, omaa elämää ja pikku hiljaa monien tunteiden kautta löydetään uutta ja ihanaa.

Jos olet Facebookissa, käyppä kurkkaamassa Heskan runoja-pirtelöä ja pohjasakkaa!
Siellä ei kirjan runoja ole, mutta monenlaista, laidasta laitaan löytyy. Myös infoa kirjasta.

Ihailen kovasti Helin monipuolista taitoa ja tapaa kuvata asioita sanoin.
Jotkin runot ovat tuovat esiin elämän hassuja puolia, toiset herättävät ajattelemaan syvemmin tavallista arkea, monet saavat silmät kyyneliin.
Odotan kovasti että saan uunituoreen kirjan käsiini, ja pääsen tutustumaan runoihin!
Jos kiinnostuit kirjasta, sitä voi tilata  hintaan 22,90 täältä:  heli.m.kataja@gmail.com


Tämä, runo lapsuudesta ja sen loppumisesta, kosketti minua kovasti hiljattain.

MAMMUTTI JA MINÄ


Minä löysin mammutin
meidän leikkipuiston vierestä



Se oli hyvin suuri ja ujo
ja se sulautui kuusikkoon
kun yritin houkutella sitä esiin
jotta muutkin näkisivät sen


Minä sain lisänimen
Valepukki
mammutista tuli
Näkymätön Ninni


Minä ruokin sitä kuusenkerkkävellillä
kunnes se kertoi ärtyvän suolen oireyhtymästään
ja että sitä pierettävät liian isot lusikalliset


Aloin keittää sille kaurapuuroa
jossa ei ollut gluteenia eikä suolaa
ja sitä se söi teelusikasta
hykerteli kylläisenä
ruskeaa vatsaansa silitellen


Öisin
minä usein karkasin
lensin ikkunasta ulos
kun mieleni oli niin kevyt
ettei se painanut mitään


Öisillä retkilläni ratsastin Ninnin selässä rannikolle
kuuntelemaan ruotsia puhuvia rantakiviä
paistamaan nuotiolla levää
kalaväen partiolaisten tikkupullaa


Kun minä kasvoin isommaksi
Ninni lakkasi mahtumasta minnekään
kaurapuurot paloivat pohjaan
äiti antoi tukkapöllyä pilatuista kattiloista
enkä minä osannut enää lentää


Huokaisin niin kuin aikuiset tekevät
samalla silitin hellästi Ninnini naavaista poskea
ja se hymyili minulle hiljaa


Sen silmät olivat mustanpuhuvat sammiot
joista kuvastuivat
taivaankannen kauniit
yksinäiset tähdet


Annoin sille luvan lähteä
lentää kauas
löytää kaverikseen uuden lapsen
joka luo uusia maailmoja tyhjistä sillipurkeista
ojanvarsien horsmatarhoista


Minä itkin kauluspaitani ja solmioni piloille
kun Ninni nyökkäsi
halasi minua suurilla lerppukorvillaan viimeistä kertaa
ja katosi.


Ja kun kerran aloitin, pakko laittaa muutama muukin runo tänne, Helin luvalla.
                    

SILITÄN SYDÄMENI REPEILLYTTÄ KUORTA.


Ihmettelen sitä
jo ehjäksi kasvanutta



Rupia ja arpia
ohitusleikkauksia
elämänarvoremontteja
uudet suonet menneet vanhojen ohi
 kasvaneet vahvempina kuorestaan ulos


Pidän itsestäni tänään enemmän
kuin menneinä aikoina
opettelen vieläkin jokaista päivää
mutta mitä muuta täällä voisi tehdäkään?


Rakkaus edellä kaikkea kohti
niin minä haluan olla ja elää!






MIETINTÖ

Kun loppuvat päivät
oliko se sinun elämäsi
vai jonkun muun?

Pitelitkö edes hetken ajan
kädelläsi
elämän säikkyä ydintä?

Olitko onnellinen?


Olithan?