Hampurilaiset hirvenjauhelihasta

Viime viikonloppuna mullakin oli vapaata, joten mies teki hirvenjauhelihapihvejä ja niistä jokainen kasasi mieleisiään hampurilaisia. Oli todella hyvää! 

Ohjetta en osaa laittaa, eivät tosiaan olleet mun käsialaani.

Viime aikoina olemme ulkoilleet paljon, niin kuin varmaan iso osa muistakin ihmisistä.

Kaikkein eniten nautin liikkumisesta metsässä, oma rauhassa ilman jatkuvaa liikenteen hurinaa tai ihmisjoukkoja.

Ihastelen luonnon omaa taidetta, peikon laavulta näyttävää kaatuneen puun juurakkoa, runkoihin kasvaneiden sienten muotoja ja värejä, sammalta...

Malttamattomana odotan villivihannesten nousua maasta, mustikan, puolukan ja vattujen ilmaantumista ja tietenkin sieniaikaa.

Mietinkin kertooko tämä auttamatta keski-ikäistymisestä, mutta aivan sama.

 Mä nautin. ;)

Mikä sinulla on se oma juttusi, mistä nautit ja saat iloa?

Talvikuulumisia ja kevätajatuksia

Täällä taas, pitkän taon jälkeen. Näyttää siltä että aika ja energia ei piisaa säännölliseen bloggaamiseen..ehkäpä taas jossain vaiheessa.

Talvi on tuntunut kuluvan tosi nopeasti, vaikka säät on olleet lievästi sanottuna outoja.

Vettä on satanut olevinaan joka välissä, joka toinen päivä sitten ollut pakkasta.

Luontoon on kuitenkin päästy lepuuttamaan hermoja ja nauttimaan tunnelmasta.

Ja nyt koronan vallatessa alaa luontoretket paikkoihin joissa ei ole ruuhkaa tuntuvat entistäkin fiksummalta vaihtoehdolta.

Meillä nuoriso siis opiskelee etänä, ja me käydään töissä.

Luulen että itseltäni ei ihan heti työt lopu, kuvittelisin että lähihoitajia tarvitaan jatkossakin. Kaupunki kyllä pamautti yt:t päälle, joten jää nähtäväksi mitä siitä seuraa.

Uutisia on todella surullista seurata.

Ympäri maailmaa sairastuneita ja kuolleita koko ajan enemmän.

Lisänä vielä nämä lomautukset, irtisanomiset  yms joita povataan tulevan järkyttävät määrät.

Kaiken tämän keskellä ei voi muuta kuin pestä käsiään ja yrittää huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista parhaansa mukaan.

Vierailuthan ovat pannassa, mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa yhteydenpidon monin eri tavoin. :)

Kaikesta tästä kauheudesta taitaa olla seurauksena se että luonto ainakin hetkellisesti kiittää.

Toivoisin kovasti että jotain pysyvämpääkin muutosta seuraisi tästä koko maailmaa koskettavasta tilanteesta.

Että me ihmiset ihan oikeasti pysähdyttäisiin miettimään kulutus- matkustus- ja luonnonvarojen käyttötapojamme. Mikä oikeasti on tarpeellista, mikä vain haluamista joka ei lopulta koskaan pääty, vaikka haalimme kaapit täyteen tavaraa ja köyhdytämme maapalloa sillä.

Että kun nämä poikkeusolot joskus päättyvät, ensimmäinen ajatus ei ole se että nyt shoppailemaan ja matkoja varaamaan.

Toivon että itse muistaisin nämä mietteeni ja omalta osaltani toimisin niin kuin nyt ajattelen.

Että oppisin kuluttajana toimimaan mahdollisimman vastuullisesti. 

Kukaan ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta kun moni tekee jotain paremmin, vaikutus näkyy. 

Mä uskon niin.

Jalan hiljallen kuntoutuessa ja kipujen vähentyessä olen nauttinut luonnossa liikkumisesta.

Ja kuviahan on pakko räpsiä. Nykyään se on niin helppoa, kun kameralla saa napsittua kuvia. Joita on sitten puhelin täynnä. ;)

Helmikuussa näytti Lappajärven jäällä tälläiseltä. Sammakkosaareen teki mieli, mutta jätettiin väliin. Talvi on ollut jäiden suhteen niin surkea, että en yhtään luottanut siihen että joka kohdassa on riittävän vahva jää.

Lenkillä on ärsyttävää käydä jos liikenne on vilkasta. Mua alkaa tympiä jatkuva pörinä ja vilinä. 

Onneksi läheltä löytyy sellaisiakin reittivaihtoehtoja joissa melu on huomattavasti vähäisempää.

Viikonlopun vapaapäivinä käytiin laavulla jossa en ole aiemmin käynyt.

Metsästä löytyin mäyrän pesäkoloja.

Tässä vaiheessa vuotta ajatukset kääntyy jo kesää kohti.

Kukaanhan ei vielä tiedä, millainen kesä meille tulee, koronan suhteen varsinkaan.

Toivotaan tietenkin tautivapaata kesää, mutta saapa nähdä..

Mutta sitä ei auta etukäteen murehtia.

Se mitä nyt mietin, on kesänkasvijutut.

Hortonomina oon supersurkea, mutta tomaattia aion kokeilla kasvattaa, taas.

Ostin jo hyvissä ajoin Prismasta pussin tomaatin siemeniä. Tai pussillinen..miten sen nyt ottaa. 6 siementä. Saapa nähdä, kuinka ne itää.

Kokeilun vuoksi laitoin itämään kaksi tomaatista leikattua viipalettakin.

Kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemenet odottavat aikaansa. 

Takapihalle ajattelin kylvää vaikka ruukkuihin kukkia, jotka houkuttelevat perhosia. Sen suhteen pitää vielä tutkia nettiä.. Jos tiedät lajikkeen josta perhoset tykkäävät ja joka elää tumpelon käsissä niin laita vinkkiä. :)

Myös hortoilu, marjastus ja sienestysjuttuja alkaa pyöriä mielessä. Toivotaan siis runsasta satoa! :)

Valkosipulinen kanakiusaus

Hei taas!

Joulu ja uusi vuosi oli ja meni, taitaa olla aika päättää blogihiljaisuus.

Tammikuu on jo mukavassa vauhdissa, mutta näillä leveysasteilla voisi ulos katsoessa luulla että on lokakuu.

Vettä sataa ja on harmaata.  Tietenkin aina välillä on sen verran pakkasta että hetken on taas liukasta..

Muuten vuosi on lähtenyt melko mukavasti vauhtiin.

Lupauksia en ihmeemmin tehnyt.

Ajatuksena olisi entistä tarkemmin miettiä omaa kuluttamista niin tavaroiden, kuin esim sähkön ja vedenkin suhteen.

Jos nämä säät sekä Suomessa että esim. Autraliassa eivät viimeistään konkretisoi sitä että ihmiskunta imee tämän pallon kuiviin, niin en tiedä mikä sen havainnollistaisi.

Yksi ihminen ei pysty maailmaa pelastamaan, mutta jotenkin minua viehättäisi ajatus siitä että omalta osaltani mahdollisimman paljon turhaa kulutusta saisi pois.

Näen sen ilmastotekona.

Kauhean kiva olisi, jos omat lapset ja heidän lapsensakin saisivat elää planeetalla joka ei ole pelkkä kaatopaikka kamalilla olosuhteilla.

Jalan kuntoutuminen etenee, kävelylenkeillekin olen jo päässyt. Täytyy vain katsoa että koivelle jää tarpeeksi palautumisaikaa ennen/jälkeen työvuorojen.

Pikku hiljaa alan ajatella kevättä ja kesääkin.

Jotain pientä on jo kesälle suunnitteilla, katsotaan sitten mitkä jutut ehtii, voi  ja haluaa toteuttaa sitten aikanaan.

Mutta jos ei pitkin talvea tee vähän listaa, moni asia ja kohde unohtuu ennen kuin ollaan syksyssä.

Ei ne isommat reissut, mutta monet pienemmät retket yms.

Mutta sitten tähän ruokajuttuun.

Alkuperäisen reseptin googlailin jostain Soppa 365 arkistoista.

Muokkasin sitä omaan keittiöön sopivaksi, niin kuin tietenkin aina kannattaa.

Perunoiden ja syöjien määrää kannattaa säätää syöjien lukumäärän ja nälän mukaan.

Meillä laitoin reippaasti sekä pottuja että kanaa.

Ja kanankin voi aivan hyvin olla filesuikaleita koko määrä.

Jos teet pienemmän määrän, n. 1dl maitoa pitäisi riittää kerman kaverina.

Mausteitakin voi tietenkin soveltaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni enemmän currya. Itse en nyt niin piitannut siitä, joten laitoin vain pienen ripsauksen sitä.

Valkosipulisia mausteita taas heitin mukaan reippaasti.

Tuorejuuston voi aivan hyvin jättää pois, tai halutessaan laittaa enemmänkin. Ja mitä makua ikänä haluaakaan.

Meillä oli jääkaapissa vajaa purkki joka piti käyttää johonkin. Upotin sen sitten tähän.

Tämä sopisi mukavasti vaikka viikonloppuruuaksi.

Kun on aikaa kokkailla yms yms.

No, mulla oli töihin meno vasta yöksi, joten tätä syötiin ihan tavallisena arkipäivänä.

Tässä kuva paistoksesta ennen nestettä. Aloituskuvassa komeus ennen uuniin menoa.

Alimmassa kuvassa valmista kiusausta. Salaatilla höystettyä annosta en enää muistanut kuvata.

perunoita

10-15 valkosipulinkynttä

800g kanana filepihvejä

300g kanasuikaleita

ruokaöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun

2dl kuohukermaa

reilu 2 dl maitoa

1rkl (kukkurainen) vehnäjauhoja

reilu 1dl juustoraastetta

n.70g ruohosipuli tuorejuustoa

suolaa

sitruunapippuria

valkosipulijauhetta

valkosipulista yrttimaustetta

currya (tosi vähän)

Keitä perunat (kuorineen) ja valkosipulinkynnet kattilassa.

Ota ne pois kattilasta, pilko perunat melko pieniksi ja laita voideltuun uunivuokaan.

Paista ja mausta kanasuikaleet. Laita nekin uunivuokaan.

Paista filepihvit, ripsi pinnalle valkosipulista yrttimaustetta ja valkosipulijauhetta.

Laita pihvit vuokaan. Sekoita perunat ja kanat hyvin.

Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Sekoita kulhossa kerma, maito ja vehnäjauho. Lisää tuorejuusto ja sekoita.

Kaada seos uunivuokaan.

Ripsi pinnalle yrttisuolaa.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 15 minuuttia.

Laske lämpö 170 asteeseen ja paista vielä 25-30 minuuttia.

Tarkista lusikalla, että paistos ei ole liian märkää. Jos näin on, jatka vielä paistamista.

Tarjoa salaatin kanssa.

Mukavaa tammikuun jatkoa!

Millaisin fiiliksin sinä siirryit uudelle vuosikymmenelle?

Aina ei suju, helpoimmatkin jutut voi mokata ;)

Aina ei ihan suju...

Piparien paistelussa mulle käy välillä niin että viimeinen pellillinen palaa, koska jotenkin autuaasti onnistun unohtamaan kokonaan että niitä on vielä uunissa.

Nyt sitten poltin ekan pellillisen joulutorttuja. Häärätessäni olin huomaamattani tökännyt uunin säätönappulaa niin että lämpötila oli melkein 300 astetta. Kärvähtivät tosi nopsaan, ylläripylläri.

Kauniita, eikö vain? ;)

Kokeilin kukkakuvioisia torttuja, helppoja ja kauniita.

Hillona luumua ja omena-kanelia.

Kanssani ahkeroivalle kuopukselle kerroin, että mun lapsuudessa oli käytössä vielä joulutorttumuotit.

Silloin ei ollut valmiita voitaikinalevyjä, vaan taikinaköntistä kaulittiin levy josta muotilla paineltiin tortuja. Sitä jäin miettimään milloin kauppoihin tulivat nuo valmiit levyt, mutta en onnistu muistamaan.

Tämä nykyinen taikinalevysysteemi on paljon vaivattomampaa ja nopeampaa, eikä muotteja enää tarvitse.

Vieläkään en ole koskaan tehnyt torttutaikinaa itse. Pitäsi kai joskus reipastua tämän asian suhteen...

Joulu lähestyy kauheaa vauhtia, ja puuhaa piisaa.

 Pitäisi leipoa pakastimen yhtä ja toista,

iso osa lahjoista on vielä kaupassa ja siivotakin voisi.

Töissäkin olisi hyvä näyttää naamaansa, ja mummuloissa käydä ennen joulua.

Onneksi jalka on vapautunut kipsistä, ja kuntoutuminen menossa.

Töihin paluu oli kintulle yllättävän rankkaa, kipua ja turvotusta on vielä, mutta eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa.

Joulumieli alkaa hiljalleen nostaa päätään, varsinkin niinä päivinä kun maa on valkoisena ja lämpötila edes vähän pakkasen puolella.

Valkoista joulua toivon, mutta saapa nähdä. Tälle päivällekin Foreca lupaa sekä lunta, räntää että vettä. Melkoinen sääcocktail.

Onnellinen olen kuitenkin pitkistä vapaista jouluna. Jos sataa vettä, niin laitetaan verhot kiinni ja viritellään enemmän kynttilöitä tuomaan joulufiilistä.

Vaikka niihinkin kai kuolee jonkun tutkimuksen mukaan. Elämä on kovin vaarallista.. ;)

Silti aion jouluna nauttia kynttilöiden loisteessa perheestä, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta ja rauhoittumisesta.

Mikä on Sinun joulussasi parasta?



Saiturin lehtipihvit ja syksyhöpinää

Hei vaan, pitkästä aikaa!

Bloggailu on jäänyt hippasen vähiin,  koska niin on käynyt myös leipomisen kanssa. 

Reilut 4vk sitten liukastuin oikein kunnolla kun siirsimme isäni venettä talviteloille, ja jalka sai osumaa.

Ensin sitä hoidettiin 8pv nilkan nyrjähdyksenä. Olin samaa mieltä diagnoosista, kunnes pahin turvotus laski ja kipu paheni. Sitten löydettiin murtuma, ja nyt olen konkannut kolmisen viikkoa koipi kipsissä. 

Siihen jäi sitten tän syksyn sienestäminen, ketutti ihan huolella.

Metsäänkin tekis niin kauheasti mieli, mutta nyt ei auta. Tämä taitaa olla mun kärsivällisyysharjoitukseni.

Jalkaa on pakko lepuuttaa paljon, koska kipeytyy vielä melko vähäisessäkin rasituksessa.

Eniten tympii kun niin monessa jutussa pitää pyytää muilta apua. 

Perhe on ihanasti jaksanu mun valitusta, ja auttavat missä voivat. Ongelma on vaan mun päässäni.

Mutta se siitä ja mun marmatuksestani.

Yksi uusi, helppo, nopea ja koko perheelle maistuva ruokaohje on löytynyt. Se löytyy tuolta alempaa. 

Oli myös ihan pakko laittaa muutama syksyn aikana napattu kuva.

Mä en nyt pääse metsään, mutta kuvia voin katsoa ja fiilistellä. ;)

Tässä Lakiksen uuden näkötornin huipulta 

napsittuja kuvia. Päivä oli harmaa ja pilvinen, mutta näkymät silti upeat! 

Nyt torniin on laitettu jo valotkin.

Tämän vuoden aikana on tehty talkooporukalla aivan uskomaton suoritus; kuntoportaat ja torni.

Suosittelen käymään, jos liikut Vimpelissä.

Vaikka kesän kuivuudessa pelkäsin että sieniä ei nouse, syksy osoitti pelon aiheettomaksi.  Metsässä vietetty aika on ollut rentouttavaa ja rauhoittavaa. Suppiksia ehdittiin löytää niin paljon että niiden pitäisi riittää talven yli, ja tuoreeltaan annettiin niitä muillekin.

Silti mieli ois vielä tehny suppismetälle...ens vuoden sieniaikaan on kamalan pitkä aika!

Kokkailua en ole voinut lopettaa, mutta pääosin on pyöritetty vanhoja tuttuja, mahdollisimman nopeita ja helppotekoisia ruokia. Koska koipi kipeytyy.

Tämä netistä löytynyt pihviohje oli aivan loistava! Koko perhe söi ja tykkäsi, joten menee jatkoon.😊

Kylkeen tein esikoisen aiemmin keräämistä (pakastetuista) herkku-ja voitateista kastikkeen.

Kuvaaminen jäi tosi huonoon, koska jalka -taas. Yliarvioin jaksamiseni, kuvaamista en edes ajatellut kun makasin sohvalla.

Tuo ainut kuva näyttää uitetulta huonosti huovutetulta lapaselta...ja kastikkeen unohin kuvata.

Mutta aivan sama, hyvää oli.

Kastikkeen loput upotin seuraavana päivä lasagnekastikkeen sekaan. Se 2/5 perheesyä joka ei syö sieniä, söi ne lasagnen seassa ihan huomaamattaan, hyvää kuulema oli.

Mulle ei siis ole ongelma jos sienet ei kelpaa.

Yritän vain vähentää ruokahävikkiä.

800g jauhelihaa (9,5% rasvaa)

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

paistamiseen voita

Jaa jauhis 8 yhtä suureen osaan.

Laita palat elmukelmun väliin ja kaulitse ohuiksi, n. 1mm.

Laita pihvit pakastimeen n. 10 minuutiksi.

Paista voissa kuumalla pannulla. Käännä kun nesteet nousevat pintaan.

Mausta paistettu puoli haluamillasi mausteilla.

Lämpöä ja iloa marraskuun harmauteen! 

Pihlajanmarjoja linnuille

 

Tänä syksynä on ollut aivan valtavasti pihlajanmarjoja, puut ovat aivan notkuneet taakkojensa alla.

Jonkin verran pakastin flunssakauden varalle. Pihlajanmarja on hyvää esim. kuusenkerkkien ja/tai mesiangervon ja siankärsämön kanssa teessä.

Mutta jotain muutakin käyttöä olisi kiva keksiä.

Jossain, luultavasti somessa, oli idea kuinka hyödyntää pihlajanmarjoja.

Laittaa kuivumaan, pujotella neulan ja langan kanssa ketjuksi ja ripustaa talvipakkasilla puuhun lintujen ruuaksi.

Laiskana ihmisenä oikaisin hieman...

Keräsin terttuja joihin sidoin narun. Vein ne kuivumaan lämpöiseen varastoon.

Nyt jännitys tiivistyy, kuivuvatko ne vai pilaantuvat?

Jos tästä tulee hyvä, talvipakkasilla voi ripustella pihlajanmarjoja lintujen iloksi.

 

Tänä kesänä sää ei suosinut avomaalla tomaattejaan kasvattavaa.

Niitä kyllä tuli iso kasa (kuvassa ei kaikkia), mutta yksikään ei ehtinyt vaihtaa väriään.

Keräsin siis tomaatit talteen ja toin sisälle. Kaapissa ne hiljalleen kypsyvät. Facebookissa sain vinkin että niiden seuraksi pitää laittaa kypsä omana tai banaani.

Molempi parempi.

Hiljalleen saa napsia oman maan tomaatteja, onhan ne hyviä. :)

Joulukin lähestyy kovaa kyytiä.

Monena vuonna meillä on ekat piparkakut leivottu syyskuussa, niin nytkin.

Tällä kertaa tosin kaupan taikinasta, se oli sopivasti -50% alessakin. ;)

Kuten kuvista näkyy, hiljalleen ajatukset kääntyvät kohti joulua ja talvea.

Ensimmäistäkään joululahjaa en vielä ole hankkinut, mutta joitakin ajatuksia kyllä on.

Jotain kivaa itse tehtävääkin pitäisi kehittää.

Edellisinä vuosina on tehty ainakin pyykkietikkaa, jalkakylpysuolaa, ihon kuorinta-ainetta, kuivakakkuainespurkkeja, löylytuoksupusseja...

Uusia ideoita otetaan vastaan! :)

Valkosipuliset lohkoperunat ja kanaa

 

Pitkästä aikaa tein lohkoperunoita.

Tällä kertaa keitin ne ensin valkosipulinkynsien ja merisuolan kanssa.

Lohkottuani potut levitin ne uunipellille ja sivelin niihin öljyä johon olin sekoittanut suolaa, yrttimaustetta, paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta.

Lopuksi ripottelin päälle vielä kaapista löytämäni jämät valkosipulisesta maustesekoituksesta joka on juurikin tähän tarkoitukseen aikoinaan ostettu.

Paistelin perunoita (ja niitä valkosipulin kynsiä jotka myös päätyivät kattilasta pellille) 225 asteessa n. 20min.

Pottujen paistuessa tein salaatin ja paistoin kanaa.

Ja kaikessa hässäkässä unohdin kuvata valmiita annoksia, ylläripylläri...

Nämä kuvat on räpsäisty jämistä jotka ehtivät olla hetken jääkaapissa ennen kuin joku ne sieltä söi. :)

Olen taas kerran yrittänyt motivoida itseäni tekemään ruokalistaa pariksi viikoksi. Miten se voi olla niin kaamean vaikeaa saada sellainen aikaiseksi..

Ajatuksena on että ei niin helposti jumittaisi tekemään samoja ruokia, ja kaupassa käynti helpottuisi kun on selvät sävelet. Hyvällä tuurilla myös kaupassa käynti määrät vähenisivät, mikä tarkoittaa sitä ettei tulisi ostettua "ylimääräisiä" juttuja niin helposti. Ehkä.

Viimeinkin vastaus haasteeseen

Sain tämän haasteen jo aikoja sitten Kristiinalta, jolla on ihana blogi Koti metsänreunassa.
Kun heti en ehtinyt asiaan syventyä, asia venyi...hurjaa miten kauan!
No, nyt yritän vastailla jotain. Kuvat eivät liity vastauksiin. :)
Jos joku haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä. :)
Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Jaa-a, kuinkahan se oli...

Leivoin paljon kun lapset olivat pieniä, ja veljen vaimo yllytti aloittamaan blogin.
Siitä se taisi lähteä.

Kysymys numero 2: Mitä intohimo sinulle tarkoittaa? 

Virtaa, joka saa tekemään kaikkensa tiettyjen asioiden/ihmisten eteen.

Harrastuksissa olen huomannut, että asiat vaihtuu.. Esim täytekakkuja en millään enää jaksaisi väsätä. Jossain vaiheessa niitä teki ihan huvikseenkin.

Kysymys numero 3: Mitä teet rentoutuaksesi?

Vietän aikaa läheisten kanssa, luen, liikun luonnossa, nautin järvestä, katson netflixiä, mikä nyt milloinkin tuntuu kivalta.
Iän mukana luonnosta on tullut entistä tärkeämpi.

Kysymys numero 4: Mikä on viimeisin matkasi?

Vai että viimeinen matka...no, kuka sen tietää mikä on viimeinen. ;)
Koko perheen lomareissu Kilpisjärvelle heinä-elokuun vaihteessa.

Kysymys numero 5: Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Perheen kanssa.

Kysymys numero 6: Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Jaa-a... mä en oo koskaan ollut matkustuskärpäsen puraisema.
Tällä hetkellä olisin  ihan tyytyväinen jos saisi olla viikon jossain mökissä luonnon keskellä (miehen ja nuorison kanssa, vaikka tuo jälkimmäinen ihmisryhmä vois olla toista mieltä!), järven rannalla. Netin ja puhelinyhteyksien puuttuminen voisi olla plussaa.
Paitsi jos sattuisi joku onnettomuus, niin puhelin ois kova sana.

Kysymys numero 7: Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Nora Robertsin Toinen koitos.

Kysymys numero 8: lempikirjallisuuslajisi?

Hömppä, dekkarit... Tällä hetkellä on menossa Diana Gabaldonin Syysrummut.

Olen lukenut paljon lapsesta asti. Itse asiassa lukeminen on juttu josta en osaa kuvitella luopuvani. Kirjastossa käydään usein, ja kirjoja lainataan paljon. 
Eihän sitä voi tietää, millaisen kirjan tuulella milloinkin on. :)

Kysymys numero 9: Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? 

Yritän vähentää esim facebookin käyttöä, koen sen nykyään juttuna, joka vaivihkaa vie hirmuisasti aikaa.
Instaan laitan välillä kuvia, lähinnä luonnosta tai arjen jutuista.
Blogiin laitan reseptejä ja mitä milloinkin.
Lasten kuvia laitan äärimmäisen harvoin, ja silloinkin kysyn heiltä ensin luvan.

Kysymys numero 10: Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Pidän kodistamme, mutta jos nyt olisimme rakentamassa, tupa tehtäisiin jonnekin syrjempään.
Itse asiassa voisin aivan onnellisena asua pienellä paikkakunnalla.
Toki tämä on helppoa nuorison kannalta, ei ole liian pitkä mihinkään.
Mutta mikäs tässä on ollessa, kivat naapurit yms.

Kysymys numero 11: Mitä haluaisit edistää maailmassa?

No tietenkin rauhaa ja hyvinvointia, mahdollisuudet siihen ovat sitten eri asia.
Mutta jos ajatellaan niin ettei tarvi miettiä realiteetteja.

Sekin ois hirveen kiva, jos ihmiset oppis laittamaan roskansa roskikseen ja vanhat romunsa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen eikä luontoon. Verenpaine nousee mäkkärin roskista ja nuuskarasioista tien vierellä, puhumattakaan metsään kipatuista sohvista.
Tähän on helpompi omalla toiminnalla vaikuttaa, edes pienesti.
Kuluttamista, uuden ostamista koetan vähentää ihan ekologisista syistä.
Omalta osaltani se on yleensä melko helppoa, lasten tarpeisiin en osaa sitä siirtää niin hyvin.
Jostain luin joskus että ei pitäisi ostaa sitä minkä tarvitsee, vaan sen mitä ilman ei voi elää. Aika fiksu ajatus, mun mielestä!