perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pellillinen raparperipiirakkaa


Raparperi huumassa piti testata aivan uutta ohjetta, ja kannatti kyllä! 
Annin uunista löytyi kerta kaikkisen näppärä, sekoitettava ohje. Eli ei tarvita vatkaintakaan!
Lopputolos oli oikein maistuva. Perhe ja kylässä käyneet ystävät söivät pellillisen piirakkaa, joten sain unohtaa pakastamisen. Luulin nimittäin leipovani vierasvaraksikin.. :)


8dl vehnäjauhoja
4dl sokeria
250g sulatettua voita 
1tl soodaa
1 tl vaniljasokeria (laitoin 2)

Sekoita kaikki aineet keskenään. Ota 1/3 taikinasta eri kulhoon.
Lisää suurempaan taikinaan nämä:
2dl kermaviiliä
1kananmuna

500g raparperinpaloja pohjan päälle.

Pese ja pilko raparperit.
Sekoita kananmuna ja kermaviili keskenään ja lisää isompaan taikinaan, sekoita.
Levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Käytä jauhoje, jos taikina tarttuu sormiin.
Lisää raparperinpalat.
Murustele pienempi taikina päälle.
Paita 200 asteessa uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.



Onko sinulla raparperivinkkejä? :)


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Nokkospesto


Jo lumien aikaan törmäsin nokkospeston ohjeeseen, ja päätin ottaa testattavaksi kunhan nokkosia on saatavilla.
Hortoilu kiinnostaa kovasti, ja nokkonen on niin uskomaton vitamiinin, mineraalisuolojen, raudan ja kalsiumin lähde, että sitä haluan opetella hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti!

Jokin aika sitten mummolareissulla sain saaliiksi kivan kasan polttaisia, joista osa meni tähän.
Netissä näkyi olevan useammanlaisia ohjeita, parmesaanilla, kevätsipulilla, sitruunamehulla ja basilikalla sekä ilman.

Valitsin Maku-lehden ohjeen
Ajatuksella, että simppeli, kotoa löytyvistä raaka-aineista tehtävä pesto on nyt se paras vaihtoehto.
Seuraavalla kerralla voisi kokeilla parmesaanilla höystettyä.

Sellainen kämmihän mulle tuli, että laitoin valkosipulia vähän turhan runsaalla kädellä...
Jossain toisessa ohjeessa oli ollut 3 kynttä, joten laitoin sen verran, ja yksi niistä vastasi kooltaan kahta.
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Jouduin heittämään sekaan lisää nokkosta, lisäämään auringonkukansiemeniä ja öljyäkin.
Suosittelen pitäytymään ohjeen mukaisessa annostelussa, ellei halua valkosipulia pienellä nokkoslisällä. ;)

Nokkosethan ovat parhaita nuorina, ja ne pitää kerätä mahdollisimman puhtaasta paikasta. 
Ei siis tunkiolta tai tienvarresta.
Nokkosta saa kesän aikana useamman sadon, kun niittää vanhaa pois. Uutta puskee kiivasta tahtia.
Eikä pidä unohtaa nokkosen siemeniä!


1l tuoretta nokkosta
½dl auringonkukansiemeniä
1,25dl öljyä
1 valkosipulin kynsi
½tl suolaa

Huuhtaise nokkosen versot/lehdet.
Keitä nokkosia 2-3min. Kaada siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä.
Anna valua.

Mittaa tehosekoittimeen öljy, siemenet, suola, valkosipuli ja puristellut nokkoset.
Anna tehosekoittimen käydä kunnes seos on tasaista massaa.
Purkita ja säilytä jääkaapissa.

Pestosta tuli ihanan vihreää ja maistuvaa!
Olen syönyt sitä leivän päällä, pastan kaveriksikin sopisi hyvin.

Ihanaa kun on kesä, vielä paljon aikaa tehdä kaikenlaisia hortoilukokeiluja! :)



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Raparperi-valkosuklaapiirakka




Taas näitä rumia kuvia...
Edellisen postauksen mehusta jäi siis siivilään raparperimössöä.
Jotain käyttöähän sille piti keksiä, makua kun kuitenkin oli.
Surautin töhnän soseeksi sauvasekoittimella, päätin että tästä tulee vielä piirakka.
(Mönjä kyllä näytti epäilyttävästi vauvojen parsakaalisoseelta. Onneksi haju ei ollut niin karsea!)
Tuohon pohjaan piti tulla kananmunakin, mutta unohdin autuaasti.. hyvin näkyi pysyvän kasassa!. ;)
Ja tälläisenään sopii myös niille jotka eivät kananmunaa pysty käyttämään.




3dl vehnäjauhoja
1tl kanelia
 ½tl inkivääriä
1,5 dl sokeria
150g voita
1tl leivinjauhetta
n. 60g valkosuklaata

Sekoita leivinjauhe, kaneli ja inkivääri jauhoihin.
Mittaa kulhoon voi ja sokeri, nypi jauhoseoksen kanssa murumaiseksi.
Ota 1/4 taikinasta eroon, pinnalle murusteltavaksi.

Painele taikina pyöreän piirakka vuoan pohjalle.
Levitä pinnalle muussattu raparperimössö ja rouhittu valkosuklaa.
Ripottele sivuun nostettu taikina päällimmäiseksi.
Paista 200 asteisen uunin keskiosassa n. 25min.
Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.


Pieni lisäys: Tämä on aivan törkeän hyvää oltuaan yön yli jääkaapissa! 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Raparperimehu

 
Taas on raparperiaika, ihanaa!
Meidän raparperi on jostain syystä kasvanut aina tosi surkean kitukasvuisesti, joten tänä keväänä siirsin sen toiseen kohtaan. Kokeillaan onko siitä apua...
Työkaverilta sain ison nipun raparperia, kiitos vielä! :)
Niitä on nyt syöty sellaisenaan ja tehty erilaisia kokeiluja.

Raparperimehua en ollut koskaan aiemmin tehnyt.
Nyt nappasin ohjeen
Hyvää tuli! Ja helposti.
Latrinkina käytettiin vettä ja kivennäisvettä. Makuasia sitten kummasta tykkää enemmän.
Sellainenkin toive tuli, että jospa seuraavalla kerralla tehtäisiin kokonaan ilman sokeria.
Sekin kyllä sopii. :)

 
Aurinkoinen, ihanan lämmin päivä, nurmikko ja lasillinen raparperimehua.
Aiva kuin lomalla olisi. (Paitsi että pitää mennä yövuoroon...)


 
1l raparperin paloja
1l vettä
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

Huuhtele raparperin varret.
Palo ne kuorineen kattilaan, lisää vesi.
Kuumenna vesi kiehuvaksi, keitä sitten vielä n. 10min.
Lisää sokeri ja vaniljasokeri, sekoittele kunnes sokerit ovat liuenneet.
Anna jäähtyä hetken.
Siivilöi ja pullota.

Laimenna makusi mukaan vedellä tai kivennäisvedellä.
Meillä mittasuhde oli n. puolet-puolet, mutta sekin on makuasia..
Siivilänä käytin sellaista muovista, en tiivistä verkkosiivilää. Mehuun tuli mukaan raparperihötyä, nam.
Jos haluat omastasi kirkkaampaa, käytä tiheää siivilää.

Tästähän jää aivan hyvää raparperimössöä, jolle keksin käyttökohteen kun en halunnut heittää roskiin. Siitä sitten myöhemmin.


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kerkkäsiirappi auringon voimalla




Nyt on sen aika, jos haluaa tehdä helppoa kerkkäsiirappia.
Ensin kerätään kuusenkerkkiä. Tämähän EI kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten maanomistajan lupa tarvitaan.
Halutessaan kerkät voi huuhtoa.
Lasipurkkiin laitetaan kerkkiä ja ruokosokeria, sitten kansi päälle ja aurinkoon.
Aurinko tekee työnsä, ja seos alkaa näyttää tältä.


Nam ja maiskis, eikö vain? ;)
Nuo saavat muhia vielä vähän aikaa, niin että loppukin sokeri sulaa.
Sitten seos siivilöidään, purkitetaan ja laitetaan jääkaappiin.
Viime vuoden satsi käytettiin loppuun talven flunssa-aikana, oli säilynyt aivan hyvin.



Tänään huuhtaisin ja laitoin kuivumaan myös mustaviinimarjan- ja koivunlehtiä.
Niitä juodaan sitten talvella teenä, mustikan ja vadelmanlehtien kanssa.
Koivua en ole aiemmin kokeillut teessä, jos se maistuu liika saunavastanliotusvedeltä, teen niistä tuoksupusseja saunaan. :)

Koivunlehtisiman laitoin äsken valmistumaan, katsotaan mitä siitä tulee...


Käytätkö sinä jotain villivihanneksia? Otan mielelläni uusia vinkkejä vastaan, aloittelen vasta tätä hortoilua. :)



perjantai 18. toukokuuta 2018

Broileri-riisivuoka


Joskus näinkin:
Iltavuorossa ollessani nuorimmainen soittaa ja kehuu, miten hyvää ruokaa olin laittanut. "Mitä se on? Voidaanko sitä tehä pian uudestaan?" :)
Tottahan toki voidaan tehdä.
Tämän ruuan hyviin puoliin kuuluu myös nopea valmistaminen.

Ohje on vuosiavuosia sitten kirjoitettu ylös, ei mitään käryä mistä.
Multa puuttui hernemaissipaprikat, korvasin ne pakasteporkkanoilla ja -pavuilla. Hyvin uppos.

Mutta näin se ohje menee:

400g broilerinsuikaleita
6dl vettä
2,5dl riisiä
suolaa
2rkl öljyä
ripaus chilijauhetta
1rkl currya
2-3 murskattua valkosipulinkynttä
2rkl soijaa
½-1tl rouhittua mustapippuria
1pss herne-maissi-paprikaa
2dl ruokakermaa
(Pinnalle persiljaa.)

Kiehauta vesi.
Laita vesi, riisi,suola ja öljy uunivuokaan.
Lisää mausteet ja broilerinsuikaleet ja sekoita kevyesti.
Anna kypsyä ilman kantta 200 asteessa n. 30minuuttia.
Lisää herne-maissi-paprika ja kerma.
Anna kypsyä, kunnes vihannekset ovat kuumentuneet ja kerma imeytynyt.
Tarjoa salaatin kanssa.




Tuolla me käytiin, viskaamassa talviturkit pois. :)
Edellinen uinti oli lokakuulla..ehkä ensi vuonna saisin itseni pitkästä aikaa avantouinnille..
Nyt nautin auringosta ja lämpenevästä uimavedestä.
Mikä sinun toukokuussasi on parasta? :)





torstai 17. toukokuuta 2018

Voikukkasiirappi ja nekut








Kevät tuli, ja oikeastaan jo myös kesä!
Aivan uskomatonta, että tähän aikaan vuodesta voi olla näin lämmintä ja ihanaa.
Edellisinä kahtena kesänä ei ole tainnut olla lainkaan näin kuumia päiviä.
Viime kesänä meidän huudeilla ei mun muistini mukaan ollut yhtäkään hellepäivää...
Talviturkki on heitetty ja uimassa käyty jo useamman kerran.
Tätä menoa voisi käydä niin onnellisesti että uimavedet voisivat tänä kesänä vähän lämmetäkin.
Toisin kuin viime vuonna..


Pääosin aikaa on siis vietetty pihalla, joten blogille aikaa ei olekaan jäänyt.
Nyt pitää nauttia, kun on lämmintä... ;)
Luonto puskee esiin kaikkea ihanaa, joista talvella on haaveillut ja suunnitellut mitä erilaisempia hortakokeiluja.

Ensimmäisenä testiin pääsi voikukkasiirappi.
Tämä ohje tarttui mukaan viime syksyn Nasta-harjoituksista Siilinjärveltä jossa olin Luonnonmuonakurssilla.
Nyt pääsin testaamaan itsekin.



Ohje on todella helppo, aikaa meni siirapin keittelyyn, ja sitä meni paljon. En tiedä olisiko levyn pitänyt olla vielä isommalla, mutta välillä kun se oli, seos yritti kuohua yli...
No, joka tapauksessa, valmista tuli.
Lopputulos oli yllättävän hunajaisen makuinen. Purkitin siirapin ja laitoin jääkaappiin, jossa sen pitäisi ymmärtääkseni säilyä ainakin pari kuukautta.
Siirappia voi laittaa vaikkapa jäätelön tai lättyjen päälle.
Ja mikäpä estää käyttämästä leivontaan..?


Kerää puhtaalta paikalta voikukan kukintoja.
Niissä tuppaa olemaan öttiäisiä, joten upotin ne hetkeksi veteen.
Kukan vihreä osa on kitkerää, joten siirappiin käytetään vain keltaiset osat.
Vihreä kanta pyöräytetään irti ja keltaiset kerätään kattilaan.

Laita kattilaan niin paljon vettä että kukat peittyvät. Keitä niitä n. 15 min.
Siivilöi keltaiset osat pois, puristele niistä vesi ja heitä pois. Mittaa "kukkavesi".
Lisää 1dl sokeria per 1desi vettä.
Mun soosissani oli 10 dl vettä, joten sokeria tuli järkyttävät 10 dl!
Osa ruokosokeria, taloudesta loppui tavallinen.. 
ja sitten kiehutetaan, pitkään ja hartaasti, välillä sekoitellen.
Kun seos sakenee, sen voi kaataa puhtaisiin lasipurkkeihin.
Jäähtyessään siirappi on hieman paksumpaa kuin kattilassa.

Koska seosta oli niin paljon, jätin kattilan pohjalle osan ja kiehuttelin lisää, paksummaksi.
Sitten kaadoin seoksen pellille leivinpaperin päälle ja annoin kovettua.
Sitten levy paloiksi ja oho, hunajan makuinen nekku on valmis!




 





Aurinkoisia päiviä!