lauantai 6. elokuuta 2011

Barbikakkua ja Pyhävuoren peikkoja


Iidan 4v synttäreiden eka osa vietettiin jo tutuksi tulleeseen tapaan mummolassa. Tänä vuonna tosin satoi urakalla, mutta sekään ei pitänyt lapsia poissa järvestä. :) Paitsi Tomin, joka oksensi vanhan mummulan puolella...mutta se ei johtunut kakusta! ;)

Tälläistä kakkua oli tarjolla tällä kertaa. Ensin neiti olisi halunnut Ppavo Pesusieni-kakun, mutta kun mummo näytti jo aikoja sitten tilaamansa Barbie-kuvan, neiti oli heti myyty.
Kakkua kasasin jälleen kerran myöhäisen illan tunteina, aivan kypsänä koko kakkuiluun...mutta hyvää siitä tuli. Kostutus Fantan metsämarjalimsalla. Välissä hiukan vadelmahilloa, kermavaahtoa jossa seassa sulatettua suklaata ja mariannemurskaa sekä mansikoita tökitty sekaan. Toisessa välissä vadelmahillo, kerma-mariannemurskaseos ja mansikat.

7 munan kakkupohja  Mimmin ohjeella. Ja täytyy sanoa, että olipa hyvä ohje, kiitokset Mimmille! 

7 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon muutamassa erässä sekoittaen nostellen, ei saa vatkata ettei vaahto laskeennu. Paista pohja 4 litran  / 26cm halkaisijaltaan olevassa tasapohjaisessa vuoassa 150-160 asteessa alimmalla tasolla ritilän päällä n.50 min. Kokeile pohjan kypsyys keskeltä tikulla. Anna pohjan jäähtyä vuoassa n. 5 min ja kumoa.





Mutta juhlia edltävänä päivänä viipotimme ulkona koko päivän (siksi kai illalla ei enää kakkuilu olisi huvittanut...)

Ensin suuntasimme oli Alajärven puolella olevalle Pyhävuorelle.
5 vuotta taisi olla aikaa edellisestä visiitistä ja lapset olivat innoissaan, kunhan alkuun pääsivät. Aamupäivän sade oli vähän houkutellut Känkkäränkkää kersojen keskuuteen, mutta tällä reissulla taidettiin tiputtaa Känkkä kalliolta, ainakin hetkeksi...

Isi ja Iida matkalla etsimään peikkoluolaa...

...pojille ei portaat kelvanneet, kallioa pitkin oli paljon kivempi kipaista.
Ensin tutkittiin Jaakon majan jäänteet ja ihmeteltiin ääneen, miten joku on halunnut asua kylmässä kivimajassa ihan erakkona...





..."ja vielä ihan peikkojen naapurina", kuten Jere osuvasti kauhisteli! :)


Tässä ilmeisesti Jaakon saunanrauniot.

"Eikö täältäkään löytys yhtään peikkoa???"




Uhrikivi...kammottaa ajatellakin lapsiuhreja...kyllä ihmiset ovat aina osanneet olla petoja toisilleen.

Kiven alta löytyi vanhoja kaiverruksia ja kaksi pikkuista Peikkoa. Kuka lie ne sinne vienyt. :)


Maisemia kelpasikin katsella. Paikoin järvi näkyi tosi kauniisti.


Poikien kanssa talsin parin kilometrin mittaista metsäpolkua alas. Matkalla löytyi vaikka mitä kivaa...
Iso rupikonna, jota luonnollisesti (?) piti rapsutella.

Tämän Jere olis halunnu lemmikiks..arvatkaa mitä pojan tylsä äiti siihen tuumas...?
Ja hurjan paljon pikkuisia, paljon sievempiä sammakoita. Joista 3 onnellista saivat uuden kodin mummon ja papan rannan heinikoista.






Seuraavaksi lainattiin papan venettä ja hurautettiin Vasikkasaareen uimaan...



..etsimään hienoja aarteita...

paistamaan makkaraa...







Ja nauttimaan ihanasta kesäpäivästä.
 
Nyt sataa kaatamalla vettä, taivas on harmaa ja mielialakin meinaa vähän laskea kun aattelen edessä oottavaa siivousurakkaa. Mutta kummasti helpottaa kun muistelen lämpöisellä hiekalla tassuttelua ja lasten onnellisia ilmeitä veneessä. Kyllä mä taas jaksan! Ja noita ihania päiviä tulee lisää, taas ensi kesänä. Ja välissä on muita ihania päiviä, syksyn, talven ja kevään aikana...

Mistä te olette kesän aikana eniten nauttineet?






5 kommenttia:

  1. Upea retki teillä. Kauniita paikkoja mitä katsella ja ihailla.
    Sinä se osaat tuon kakun teon.

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihania kuvia! Ihan kuin olisi itsekin ollut teidän mukana, kun tarinaa luki <3 :)

    VastaaPoista
  3. Upeita maisemia! Ja ihania sammakoita, minä kyllä tykkään sekä isosta konnasta että pikkusammakoista. ;)

    Kakku on kaunis, varmasti miellytti pikkuprinsessaa. :) Mitenkähän se kakkuilu tuppaa aina viemään yöunia? Pikkutunneilla monesti tekisi itselläkin mieli jättää koko kakunteko sikseen. Mutta yleensä se lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.

    VastaaPoista
  4. Ihania ohjeita tämä blogi pullollaan! Oliko tuossa Barbiekakussa reunoilla marsipaania?

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas kauniista sanoista! :)
    Juu, marsipaania on reunoilla. :)

    VastaaPoista