Pihlajanmarjahillo



Sain enoltani valtavan kasan omppuja, äiti oli kerännyt meille pihlajanmarjoja, ja itse poimin vähän puolukkaa.

Omput päätyivät naposteltavaksi, hilloksi, piirakoihin ja pakastimeen annospusseissa. Talvipäivien omppupiirakoihin valmiiksi viipaloituina. :)

Puolukatkin menivät syöntiin, ja reilu puolet pihlajanmarjoista pakastimeen.

Se toinen puoli sitten..sanotaanko vaikka että tieteelliseen kokeeseen?



Googlettelin vimmatusti pihlajanmarjahillojen ohjeita, ja kyllähän niitä löytyikin.

Päädyin testaamaan tälläistä joka on höystetty porkkanalla ja ompulla.

Ensin vaikutti siltä, että hyvää tulee, mutta sitten karvas loppumaku alkoi potkimaan.

Kuvittelin alun perin pääseväni aika vähällä sokerilla, mutta toisin kävi..

loppuviimein sotku oli todella sokerista.

Tähän käyttämäni pihlajanmarjat olisi pitänyt ehkä pakastaa ensin?

Tokihan eri puiden marjojen maussa on ero, mutta ei nämä mun mielestä pahoja ollut kun niitä maistelin ennen keittelyä.

5dl pihlajan marjoja

5dl omenanpaloja

n. 1l porkkanaraastetta

vettä

sokeria/hillosokeria/hyytelösokeria

vaniljasokeria

1-2tl kanelia

Laita kattilaan palotut omenat, pihlajanmarjat ja porkkanaraaste.

Keitä kunnes aineet ovat pehmenneet. Jos vettä on liikaa, kaada sitä siivilän läpi pois.

Vetäise seos soosiksi sauvasekoittimella.

Lisää sokeri ja halutessasi kaneli. Keittele n. 10 min.

Purkita keitettyihin lasipurkkeihin, säilytä jääkaapissa.



Mulla on tätä lajia nyt kaksi purkkia jääkaapissa, ja lisää pakastimessa.

Mutta mihin käytän, omaan makuun liian makean mönjän?

No, kokeilin laittaa sämpylätaikinaan siirapin tilalta, ja oli oikein onnistunut lopputulos.

Kukaan ei huomautellut mausta mitään negatiivista, ja kaikki tuli syötyä. ;)

Joten ei muuta kun leipomaan lisää sämpylöitä.

Sen verran jäi pihlajanmarjahillo vaivaamaan mieltä, että teen uuden kokeilun niillä pakkasessa olevilla marjoilla, kunhan kerkeän.




Sienestyksen ensiaskeleet

Tänä vuonna meillä on kovasti yritetty tutustua sieniin.

Viime viikolla käytiin koko porukka puolukka/sieniretkellä, ja saalista saatiin.

Vähänkö oli voittajafiilis. ;)

Sijoitin Prismassa vähän vajaa 9€ Tunnista ruokasieni-kirjaan (Mauri Korhonen) ja se on ollut aivan loistava opas! Kierrekannet, kosteutta kestävät sivut sekä pieni koko tekevät kirjasta helposti mukaan otettavan ja metsässä tutkittavan.

Adlibris näytti myyvän opusta vielä halvemmalla.

No, joka tapauksessa, päättelin että noviisin on paras aloittaa tateista, ne kun eivät ole myrkyllisiä.

Pari pahanmakuista yksilöä ilmeisesti löytyy, mutta niihinkään ei kuole.

Aukotonta logiikkaa, eikö vain? ;)

Löydettiin herkkutatteja, samettitatteja ja jotain joiden nimeks mulla oli kaksikin eri vaihtoehtoa..en vaan muista enää kumpaakaan.

Kaiken varalta paistettiin joka lajista pannulla pieni pala ja tarkistettiin, ettei kuitenkin olla sössitty koko hommaa ja kerätty sappitatteja. Ei onneks oltu.

No niin, nyt meillä sitten on kuivattua herkkusientä purkissa, ja pakastimessa paistettua sametti- ja jotainmuutatattia. Sitä mies on testimielessä pariin ruokaan jo lisännyt, eikä lapset oo moittinu.

Kun eivät tiedä syöneensä sientä.

Niin, ja ollaan edelleen kaikki hengissä. ;)

Ensi vuonna pitää laajentaa repertuaaria, mutta siihen tarvin alkuun jokun asiantuntevamman ihmisen ohjausta.



Puolukkaakin saatiin. Tai siis kerättiin.

Tai siis muut keräs, kun mä haahuilin korin, sieniveitsen ja kirjan kanssa etsien sopivan näköisiä yksilöitä.

Käärmeeseenkin törmäsin, ja taisin hieman kiljaista..ainakin se luikerteli kovaa kyytiä pöpelikköön.

Mikäs retki se on jos ei vähän paisteta makkaraa? ;)

Tuotiin puut mukana, ja vietiin roskat mennessämme.

Verenpaine nousee luontoon jätetyistä roskista.

Sää oli aivan ihana.

Kotoa lähtiessä olin työpäivän jäljiltä väsyksyissä, ois ollut kivaa retkottaa sohvalla.

Onneksi en jäänyt siihen maatumaan.

Rauhallisessa metsässä, auringon paistaesssa mieli virkistyi, ja kotiin palasi paljon paremmalla tuulella oleva yksilö.

Voisin kyllä väittää koko perheestä samaa kuin itsestäni.



Muusilaatikko pussimuusista

Aina ei tarvi olla niin reipas. 

Ei jaksa, ei kykene, ei ehi, ei huvita..

Tällä kertaa oikaisin muusissa.

Testasin Lidlin pussimuusia, kun ei ollut aikaa keiteillä sitä alusta alkaen.

(Kyllä mua laiskottikin..)

No joo, annokseen tuli 2pss muusijauhetta, paketin ohjeen mukaan keitettynä.

Ei mennyt kauan.

Sitten paistoin 800g jauhelihaa, maustoin ihan reippaasti, koska muusi oli aika mietoa.

Muusi ja jauhis sekaisin, vuokaan ja uuniin 200 asteeseen n. 20-25 minuutiksi.

Helppoa, hyvää ha nopeaa. 

Omanmaun mukaan muokkaaminen onnistuu hyvin. 

Suosittelen!

Ja otan mielelläni vastaan nopeita mutta herkullisia ruokaohjeita. ;)

Puolukkaiset kierrepullat

Mies huomasi Ilta-Lehden sivuilta mielenkiintoisen näköisen pullaohjeen jota tietenkin piti testata.
Puolukka-aika onkin parhaimmillaan, joten senki puolesta sopii hyvin teemaan.
Tähän käytetiin pakastettuja puolukoita, jotka sokeroin ja survoin, hilloa kun ei ollut nyt tyrkyllä.
Vaniljatuorejuustoakaan ei kaapista löytynyt, tavallista kylläkin. Maustoin sen vaniljasokerilla ja hyvä tuli.

5dl maitoa
1 muna
2tl suolaa
3tl kardemummaa
50g hiivaa
200g voita sulatettuna
n.16dl vehnäjauhoja

Täyte:
3 dl puolukkahilloa (sokeroitua)
1 rs vaniljatuorejuustoa
50g pehmeää voita
1½rkl perunajauhoja
1tl kanelia

Voiteluun kananmuna ja päälle raesokeria.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi.
Lisää hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja muna.
Sekoita vatkaten ja lisää jauhoja pikkuhiljaa. Lisää lopussa sulatettu voi.
Lisää jauhoja tarpeen vaatiessa ja alusta sileä, kaunis taikina.
Korvapuusteissa saa olla hieman kovempi taikina jotta taikina on helpompi rullata ja pullista tulee kauniita. (Mun taikina tais olla vähän lötköä, mutta hyviä niistä tuli.)
Kohota taikinan leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi, n. 30 min.

Sekoita kohoamisen aikana puolukkahilloon perunajauho, lisää tarpeen vaatiessa sokeria..
Lisää kaneli joukkoon.
Pehmennä tuorejuusto lusikalla ja pistä syrjään odottamaan.
Kumoa taikana pöydälle, jaa kahtia. 
Vaivaa ilmakuplat pois ja kauli pitkulaiseksi levyksi.
Levitä puolet pehmeästä voista levylle, sen päälle puolet tuorejuustosta.
Levitä lopuksi puolukkahilloa levyn pituussuunnassa puolivälistä ylöspäin.

Kääri napakalle rullalle.
Leikkaa parin sentin paksuisia kiekkoja ja aseta pullavuokiin tai pellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin ( tai miten päin mieli tekee).
Anna kohota liinan alla uunin kuumenemisen ajan. 
Voitele pullat kananmunalla, ripsi raesokeri päälle.
 Paista 225 asteessa n. 12 minuuttia.

Ihanaa syksyistä viikonloppua! 

Nokkosen siemenet, suomalaista superfoodia

Tänä syksynä mulle vasta valkeni, että nokkosen siemenilläkin on vaikka mitä käyttöä keittiössä.

Eipä ollut tullut pieneen mieleenkään aiemmin, mutta Rajalan tuvasta sain infoa asiasta.

Ilmeisesti tämä villiyrttien ja luonnonjuttujen hyötykäyttö alkaa pikkuhiljaa laajentua mullakin.
Kauhean innoissani ainakin oon, ja ensi keväälle on jo ajatuksia, mitä kaikkea pitää kerätä ja kokeilla.
Kun vaan sillon vielä muistais kaikki. ;)

Mutta nuo nokkoset..
Aiemmin olen käyttänyt nokkosen lehtiä silputtuna lättytaikinan seassa.
Tänä vuonna piti kuivata lehtiä, mutta se ihan onnellisesti unohtui.
Nokkostahan voi tunkea vaikka mihin: lättyihin, munakkaisiin, keittoihin, leipin ja sämpylöihin, juomiin...
Ulkoisesti sitä voi käyttää hiusten lähdön hillitsemiseen ja hilseilevän päänahan hoitoon. Näitä en ole kokeillut, mutta täältä vinkkejä.

Itseäni yllätti tieto, että nokkonen sisältää 7 kertaa enemmän rautaa kuin pinaatti.
Myös kalsiumin määrä on huima; 100g nokkosta sisältää 590mg kalsiumia, kun rasvattomassa maidossa vastaava määrä on 120mg.
Maidon juonti ei siis todellakaan ole välttämätöntä kalsiumin saannin kannalta. Ruvetaan syömään urakalla nokkosia... ;) Niin ja hauskintahan tässä on se, että moinen rikkaruoho on aivan ilmainen.
(Toki jossain nettikaupassa hinta näkyi olevan 360€ kg...)
Nokkosessa on myös runsaasti A-, B-, E- ja K-vitamiineja, ja mineraalisuoloja enemmän kuin missään Suomessa kasvavassa kasvissa.
Täällä tarkempi luettelo, jos kiinnostaa.

No joo, tuon hehkutuksen jälkeen voisin palata asiaan...

Me ollaan niin epäomavaraisia että oikein ärsyttää, joten piti taas soittaa isukille, josko hän viitsisi auttaa lastaan keräämällä komean kimpun kukkivia nokkosia.

(Kuten mitään muutakaan, näitä ei kannata kerätä liikennöityjen teiden varsilta tms.)

Palvelu pelasi paremmin kuin hyvin, ja sain useamman nipun nokkosen varsia, jotka oli jo kuivattu roikuttamalla niitä ylösalaisin leikkimökissä. 

Iso kiitos taas kerran!

Mulle jäi siis helppo osuus hommassa. 

Levitin keittiöpyyhkeen pihalle pöydälle, laitoin hanskat käteen ja murustelin siemenet pyyhkeelle.

Siitä ne lusikoitiin lasipurkkiin.

Parempi olisi sellainen purkki josta valo ei pääse läpi, mutta tämä oli nyt ainoa sopivan kokoinen...säilytän sitä kaapissa, jonne aurinko ei paistele. 

(Eipä se kyllä pahemmin paista mihinkään muuallekaan..vettä kyllä on satanut ihan riittävästi.)

Ensi vuonna aion reipastua nokkosen(kin) suhteen, ja saada isomman saaliin talven varalle. 

Mutta tällä päästään alkuun. 

Onko teillä jotain hortoilulemppareita?

Maailman helpoimmat keksit

 Lauantaina piti mennä vasta yövuoroon, joten aamu oli leppoinen ja kiireetön.

Koska usein mun vapaapäivät ovat viikolla, jolloin taas muut ovat aikaisin liikkeellä, töihin ja kouluun menossa, nautin näistä aamuista kun ollaan yhtä aikaa vapaalla.

Oli siis sopiva aika tekaista jotakin, tällä kertaa päädyin kokeilemaan netistä napattua keksiohjetta.

Alkuperäinen ohje löytyy Kakkutaikurin blogista.

Nopeaa ja helppoa!

 

 

225g pehmeää voita

110g (reilu desi) sokeria

275g (n.4,5dl) vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

1tl kanelia

2 riviä maitosuklaata

Paloittele voi ja anna sen pehmetä kulhossa jonkin aikaa.

Mittaa muut aineet ja nypi ne sekaisin voin kanssa.

Rouhittu suklaa kannattaa lisätä loppuvaiheessa, turhaa sitä on nyppiä.

pyörittele taikinasta pieniä palloja, litistä ne pellille keksin muotoon.

Paista 175 asteessa n.13-15 minuuttia.

Kakkutaikurin mukaan taikinan voi laittaa jääkaappiin jähmettymään, jonka jälkeen sen voi kaulita levyksi ja painella siitä muotilla keksejä.

Kalapihvit

 Tunnustan heti alkuun, että tämän ruuan takia en pistänyt tikkua ristiin.

Tai no, pyöritin myllyn kammesta muutaman kerran. :)

Mieheni inostui hankkimaan tuollaisen peruslihamyllyn, jotta saa kokeilla kalapullien tekoa.

Lauantain kalareissun jälkeen siihen olikin tilaisuus.

Ensin kalat (ahvenet ja hauki) puhkottiin ja fileerattiin, sitten fileet huuhdottiin.

Kalanpalat tötteröön ja veivataan kammesta, tuloksena matojen näköisiä suikeroita jauhettua kalaa. ;)

Massa jauhettiin kahteen kertaan, kaiken varalta, ja lopussa jauhettiin seassa näkkileipäkin.

Ohje on anopin keittokirjasta, kiitos vain! :)

Meillä ei kalakasaa punnittu, ja isäntä teki taikinan vähän mututuntumalla. Lopputulos oli oikein herkullinen, tiesi siis mitä teki.

Tähän laitan tuon anopin ohjeen, soveltakoon jokainen mielensä ja makunsa mukaan.

n. 1kg kalafileitä (ahven, hauki, särki)

2 munaa

1dl korppujauhoja (jos laitat näkkärin, vähän vähempi riittää)

2dl ruokakermaa

1 sipuli hienonnettuna

2tl suolaa

mausteeksi esim.

kalamaustetta, sitruunapippuria, tilliä, kalamaustetta, sitruunamehua, valkopippuria

Jauha kalat kahteen kertaan.

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Peitä taikina ja laita se jääkaappiin maustumaan.

Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista pannulla voissa.

Voit paistaa pihvit/pullat myös uunissa tai tehdä murekkeen.

 

 

 Ruokaa parhaimmillaan.

Itse kalastettua, itse tehtyä.

Teki kauppansa, kiitos kokille! <3 p="">