keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Muffinsseja ja koulutusta nuorten maailmasta


Kuopuksen koululla järjestettiin kevättapahtuma jossa luokka myi leivonnaisia kerätäkseen rahaa ensi vuoden luokkaretkeen.
Meiltä myyntipöytään lähti Miljonäärin piirakkaa ja näitä Pätkismuffinsseja joiden ohje löytyy täältä.
Koska taikinaa piisasi enemmän mitä 12 paikkaiseen muffinsipeltiin mahtui, piti tunkea loput vuokineen samaan uuniin ja näistähän tuli sitten vähän muotopuolia kun paistuivat niin ahtaissa tiloissa.
Loistava syy jättää kotiväellekin herkkuja. ;)


 Koulusta tuli mieleeni nuoria koskeva koulutus josta tuli talvella infoa koulun kautta. 
Mielenkiinnosta meni kuuntelemaan mitä vinkkejä sieltä saa, näistä otin kuvatkin.
mielestäni ihan järkeviä, normaaleja juttuja.

Hieman hymyilyttää tuo kohta jossa sanotaan että murkun vanhemmat ovat siedettäviä taas 10-20 v päästä. ;)
Tottahan se on, että kasvu ja kehitys vaatii oman kapinansa ja irrottautumisvaiheensa. Toinen pääsee vähemmällä, jonku toisen elämässä taas myrskyää enemmän.




Tilaisuuden teema oli Nuorten todellisuus ja tämän päivän haasteet ja järjestäjänä Nuorten ystävät/Komiasti kotona ja opintiellä ja mukana oli No Trouble ry. Eli kyseessä on järjestö joka työskentelee moniongelmaisten nuorten kanssa.
Heidän juttujaan kun kuuntelin, tajusin taas konkreettisesti miten helpolla meillä on ainakin tähän saakka päästy. Toivottavasti jatkossakin..

Mietin, miten haastavaksi elämä voikaan mennä esim ADHD:n takia, kun niin monet asiat vaikuttavat taas uusiin juttuihin, ja aistiärsykkeet ovat niin erilaisia/ paljon voimakkaampia kuin muilla.
Hattua nostan heille jotka painivat näiden asioiden kanssa, ja myös huoltajille joiden lapset yrittävät löytää oman polkunsa hankalan vaivan kanssa. 
Vai onko se kuinka hankala?
 Enhän minä sitä osaa sanoa. Sellaisen kuvan vain sain osin omakohtaisista kertomuksista.

Kaikkein surullisimmaksi tulin siitä kun puhuttiin nuorista jotka päihteiden takia kuolivat jo ennen täysi-ikäisyyttä. 
Kun puhuttiin heistä, joista kotona ei välitetä, ei auteta läksyissä ja elämän opettelussa, laiteta ruokaa, huolehdita että lapsi/nuori menee kouluun, syö, ulkoilee, nukkuu. Siitä että kaikki lapsia ei pidetä sylissä, lueta iltasatua tai edes halata. 
(Ja nämä kaksi, päihteet ja välittämisen puute eivät siis välttämättä kuulu samaan perheeseen.)

Iso osa nuorisosta voi hyvin, mutta ne joilla menee huonosti, menee ilmeisesti sitten todella huonosti.

Koko sydämestäni toivoisin että kukaan ei ajautuisi tielle joka loppuu kuolemaan niin aikaisin.
Toivoisin, että kaikki saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea kotoa, tai sitten joltain muulta läheiseltä.
Sydäntä särkee tieto siitä, että Suomessakin aivan liian monet lapset ja nuoret jäävät ilman rakkautta, rajoja, yhteistä aikaa, huolenpitoa, hupsuttelua, kaikinpuolista välittämistä.

Varmasti jokainen vanhempi tekee omat virheensä jälkikasvunsa kanssa. Ihmisiähän me vain ollaan, mokia sattuu kaikille.
 Mutta murehtijaluonteena joskus mietin, missä kohdassa mä möhlin, voisiko sen kuitenkin välttää.
Optimistisena ihmisenä toivon, että rakkaus ja välittäminen paikkaavat tilannetta. 
Lastemme parastahan me vanhemmat haluamme.

Sitä mielipuolta olen, että nykypäivänä lasten kasvattaminen on haastavampaa kuin mun lapsuudessa/nuoruudessa. 
Netti, some, yms tekevät kyllä omat haasteensa.
Mutta kyllä se nuorena oleminenkin taitaa nykypäivänä olla rankempaan kuin ysärin aikoihin, onneksi olin teini silloin enkä nyt.


Mitä mieltä sinä olet näistä asioista?




maanantai 13. toukokuuta 2019

Kuorrutettu kanavuoka ja valkosipulinen nokkos-horsmapaistos




Tulihan se, kevät. 
Vaikka reilu viikko sitten puski lunta ihan reippaasti, nyt aurinko paistaa ja luonto vihertää ihanasti. 
Viime viikon vapailla ehdin metsään nauttimaan tuulen huinasta, hiljaisuudesta ja siitä että olin ihan yksin.
Välillä närästää jatkuva liikenteen humina ja ihmismäärät. Tunti tarpomista tekee päälle hyvää ja arki maistuu taas paremmalta.
Perjantaina kävin mieheni kanssa ulkoilemassa metsässä. Siltä reissulta "saaliiksi" tuli näköhavainnot korvasienestä, mustarastaasta, sorsasta ja urosmetsäpeurasta. Ei ollenkaan hullumpi retki. :)








Onneksi Lappajärvessäkin on vesi noussut viime syksyn ja alkukevään jälkeen.
Näistä maisemista löytyi myös nuorta nokkosta ja maitohorsmaa, joista seuraavana päivänä paistelin lisuketta ruualle.


Vapaapäivänä testiin meni myös mulle uusi resepti.
Alkuperäinen löytyi Tanelinrannan päiväkodin reseptikirjan 2. osasta, joka on ostettu aikoinaan esikoisen ollessa eskarissa.
Omaa soosiani muokkasin sen mukaan mitä raaka-aineita kaapista löytyi.


n. 1kg kanan filettä palottuna
sipuli
mieleisiä mausteita, esim
broilerimauste, paprikajauhe, curry

6dl vettä
3dl riisiä
1 kanaliemikuutio

Kuorrutuskastike:
2-3 rkl voita
2-3 tl currya
3rkl vehnäjauhoja
5dl vettä+1 kanaliemikuutio
2dl ruokakermaa
juustoraastetta

Paista kanan palat ja pienitty sipuli kypsiksi, mausta ne.

Keitä riisi kanaliemikuutiolla höystetyssä vedessä.

Kaada voideltuun uunivuokaan ensin riisi, sitten paistetut kanat.

Ruskista kastiketta varten kattilassa voi ja curry.
Lisää vehnäjauhot.
Kaada vähitellen joukkoon hyvin sekoitellen kanaliemi ja ruokakerma.
Anna kastikkeen kiehua n. 5 minuuttia, lisää tarpeen mukaan suolaa.

Kaada kastike uunivuokaan,
ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kunnes pinta on saanut kauniin värin ja ruoka on kauttaaltaan lämmennyt, n. 20 min.




nuoria nokkosia
nuoria maitohorman versoja
valkosipulia
öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kattilassa vettä, viskaa sekaan nokkoset ja horsman n. 15 sekunniksi.
Puristele vesi pois.

Kuumenna pannulla loraus öljyä.
Heitä sekaan nokkoset ja horsmat sekä pieniksi palotut valkosipulit. 
Paistele jonkin aikaa.
Tarjoa ruuan lisukkeena tai leivän päällä.



Kevään tullen olen taas tosissani innostunut hortoilujutuista, eli luonnosta löytyvistä syötävistä jutuista.
Nokkosesta olen postaillut ennenkin, esim. peston muodossa täällänokkosen siemenistä täällä ja nokkosnäkkäriä täällä.



Aurinkoisia ja mukavia toukokuun päiviä!