Kinderpiirakka

Tämän koronaviruksen mukanaan tuoman eristätymisen takia meilläkin on edelleen leivottu huomattavasti enemmän kuin normiarjessa ehtisi.

Varsinkin kuopus tuntuu turhautuvan tähän kun harkkaaminen, koulu ja kavereiden treffaaminen on jumissa. Joten hän etsii uusia reseptejä joita haluaa testata. 

Tähän kindenpiirakkaan kimmoke taisi tulla kummitädiltä joka yritti whatsapin kautta keksiä tekemistä tylsyydessä riutuvalle nuorelle. 

Älä huoli Jonna, teille on pakastimessa pari palaa, ja Heli teidän talouteen myös. ;)

Iida siis leipoi, mä avustin hieman parissa kohdassa.

Mutta siis. Alkuperäinen ohje löytyypi täältä.

Meillä ei ollut tavallista valkosuklaata, vaan sitä valkosuklaa-vadelmaa joten raidat tehtiin siitä. Toimi.

Pohja:

3 kananmunaa

3dl sokeria

150g voita

5dl vehnäjauhoja

3rkl tummaa kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

2dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Kaada joukkoon sulatettu, hieman jäähtynyt voi.

Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi ne jo tässä vaiheessa.

Lisää taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja maitoa. Sekoita mahdollisimman vähän.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna piirakan jäähtyä.

Voikreemi:

150g voita

2tl vaniljasokeria

5dl tomusokeria

1rkl vettä

Notkista huoneenlämpöinen voi pehmeäksi sähkövatkaimella.

Lisää sokerit ja vesi. Vatkaa tasaiseksi.

Levitä jäähtyneen piirakan päälle.

Pinnalle:

300g maitosuklaata

50g valkosuklaata

Sulta molemmat suklaat omissa kipoissaan.

Levitä maitosuklaa ja hetisen jälkeen tee ohuita raitoja valkosuklaalla. Vedä niitä vuoronperään vastakkaisista suunnista vaikkapa ohuella veitsellä.

Virallisessa versiossa kreemin levittämisen jälkeen pitäisi ilmeisesti laittaa koko systeemi kylmään, mutta me ei jaksettu. Heitettiin suklaakuorrute päälle samantien ja hyvä tuli. 

Tuota voikreemiä ois mun mielestä saanut olla hieman enemmän. Vaikka 200grammasta voita.

Kuinka teillä kulutetaan aikaa nykyään? 

Tuntuuko korona-aika vaikuttaneen paljon elämään?

Me ollaan molemmat töissä, näitä hommia ei voi tehdä etänä, joten arki ei ole äärettömän paljon muuttunut. 

Toki ketään ei tavata, ja kauppareissuja ei tehdä niin huolettoman usein kuin ennen.

Ja ruuanlaittoa piisaa.

Ja nuoriso on kotona, kaivaten kiihkeästi tavallista elämää.

Joten en lainkaan pistä pahakseni sitä kun päästään joskus taas tavalliseen elämiseen ja olemiseen.

Mutta vielä enemmän tämä varmasti vaikuttaa heihin jotka tekevät etätöitä ja hoitavat samalla pieniä lapsia. 

Puhumattakaan heistä jotka ovat jo sairastuneet, tai heitä jotka perussairauksienkin takia yrittävät eristäytyä ihan kaikesta suojellakseen terveyttään.

Tsemppiä joka talouteen! Voimia erilaiseen arkeen.