Pääsiäisrunoilua ja rakkaan siskon esikoisrunokirja

Pääsiäinen tuli ja meni.

Puolet siitä sain viettää vapaalla, puolet töissä.

Paljon kuitenkin ehti parissa päivässä, tuntui että olin vapaalla kauemmin kuin 2 päivää.

Osa ajasta vietettiin mummolassa, jonne tulivat myös molemmat siskoni.

Toinen siskoistani oli kehittänyt pääsiäismunajahdin runomuotoon kirjoitettuine vihjeineen.

Kansa kasattiin etupihalle, jokaisen puhelimeen kilahti viesti jonka perusteella eväät löytyvät, ja sitten etsimään!

Tälläisen ohjeen kanssa meidät lähetettiin matkaan:

Pääsiäispupu sekaisin meni

kun oli liian kylmä kevätkeli.

Nyt pitäisi munat ja herkut etsiä,

niiden vekkulit olinpaikat keksiä.

Auta siis pupuparkaa,

jänöjussia hajamielistä ja arkaa.

Pupu muistelee:

"Rantaan puron lähelle lumen tippui kaksi,

kun lasti kävi liian painavaksi.

Postilaatikkoon taisin jotain laittaa-

ethän pilkkaa!

unohduin sinne lukemaan Järviseutua ja Ilkkaa!

Heinäladon tonttua pelästyin kovin

traktorin alla piileskelin hyvän tovin.

Mummulan portaiden alle jotain

tassuistani vieri:

suklaamuna ehkäpä sinne ripeästi kieri!

Pihapiirin isoon kuuseen

orava jotain otti.

Teipillä runkoon teippasi

ja lauloi kuin Pavarotti.

Mikä onkaan se punainen tupa

 jossa voi löylyä heittää?

Lauteilla pimeässä istua voi

ja itseään hiessä keittää.

Tiedätkös sen ison kiven

joka roskiksen lähellä makaa?

Jotain saatat sieltä löytää

eestä, sivulta ja takaa!

Tiilitalon takaa kun rantaan menet, on

siellä puiden oksissa taikaa:

Kun sieltä patukoita taskuihin poimii,

se on elämän parasta aikaa!"

T. Pääsiäispupu

Jahti olikin oikein hauska, kaiken ikäisille. ;)

Helille kiitos ja kumarrus vaivannäöstä ja herkuista!

Tästä pääsenkin, mutkan kautta suoraan, kertomaan rakkaasta siskostani ja hänen runoistaan.

Heli on runoillut lapsesta lähtien, ja parin viikon päästä onkin edessä erään unelman toteutuminen:

esikoisrunoteos Mun pitää varmaan nyt mennä julkaistaan!

Kysesssä on erorunokirja,

 jossa työstetään erosurua, irrottaudutaan vanhasta, luodaan uutta, omaa elämää ja pikku hiljaa monien tunteiden kautta löydetään uutta ja ihanaa.

Jos olet Facebookissa, käyppä kurkkaamassa Heskan runoja-pirtelöä ja pohjasakkaa!

Siellä ei kirjan runoja ole, mutta monenlaista, laidasta laitaan löytyy. Myös infoa kirjasta.

Ihailen kovasti Helin monipuolista taitoa ja tapaa kuvata asioita sanoin.

Jotkin runot ovat tuovat esiin elämän hassuja puolia, toiset herättävät ajattelemaan syvemmin tavallista arkea, monet saavat silmät kyyneliin.

Odotan kovasti että saan uunituoreen kirjan käsiini, ja pääsen tutustumaan runoihin!

Jos kiinnostuit kirjasta, sitä voi tilata  hintaan 22,90 täältä:  heli.m.kataja@gmail.com

Tämä, runo lapsuudesta ja sen loppumisesta, kosketti minua kovasti hiljattain.

MAMMUTTI JA MINÄ


Minä löysin mammutin
meidän leikkipuiston vierestä

Se oli hyvin suuri ja ujo
ja se sulautui kuusikkoon
kun yritin houkutella sitä esiin
jotta muutkin näkisivät sen


Minä sain lisänimen
Valepukki
mammutista tuli
Näkymätön Ninni


Minä ruokin sitä kuusenkerkkävellillä
kunnes se kertoi ärtyvän suolen oireyhtymästään
ja että sitä pierettävät liian isot lusikalliset


Aloin keittää sille kaurapuuroa
jossa ei ollut gluteenia eikä suolaa
ja sitä se söi teelusikasta
hykerteli kylläisenä
ruskeaa vatsaansa silitellen


Öisin
minä usein karkasin
lensin ikkunasta ulos
kun mieleni oli niin kevyt
ettei se painanut mitään


Öisillä retkilläni ratsastin Ninnin selässä rannikolle
kuuntelemaan ruotsia puhuvia rantakiviä
paistamaan nuotiolla levää
kalaväen partiolaisten tikkupullaa


Kun minä kasvoin isommaksi
Ninni lakkasi mahtumasta minnekään
kaurapuurot paloivat pohjaan
äiti antoi tukkapöllyä pilatuista kattiloista
enkä minä osannut enää lentää


Huokaisin niin kuin aikuiset tekevät
samalla silitin hellästi Ninnini naavaista poskea
ja se hymyili minulle hiljaa


Sen silmät olivat mustanpuhuvat sammiot
joista kuvastuivat
taivaankannen kauniit
yksinäiset tähdet


Annoin sille luvan lähteä
lentää kauas
löytää kaverikseen uuden lapsen
joka luo uusia maailmoja tyhjistä sillipurkeista
ojanvarsien horsmatarhoista


Minä itkin kauluspaitani ja solmioni piloille
kun Ninni nyökkäsi
halasi minua suurilla lerppukorvillaan viimeistä kertaa
ja katosi.

Ja kun kerran aloitin, pakko laittaa muutama muukin runo tänne, Helin luvalla.

                    

SILITÄN SYDÄMENI REPEILLYTTÄ KUORTA.


Ihmettelen sitä
jo ehjäksi kasvanutta

Rupia ja arpia
ohitusleikkauksia
elämänarvoremontteja
uudet suonet menneet vanhojen ohi
 kasvaneet vahvempina kuorestaan ulos


Pidän itsestäni tänään enemmän
kuin menneinä aikoina
opettelen vieläkin jokaista päivää
mutta mitä muuta täällä voisi tehdäkään?


Rakkaus edellä kaikkea kohti
niin minä haluan olla ja elää!

MIETINTÖ

Kun loppuvat päivät
oliko se sinun elämäsi
vai jonkun muun?

Pitelitkö edes hetken ajan
kädelläsi
elämän säikkyä ydintä?

Olitko onnellinen?


Olithan?