Onni, mistä se tulee? Pataleivästä?

Mä oon sitä mieltä, että onnellinen elämä ei tule jostain yhdestä isosta jutusta.

Se koostuu monista pienemmistä ja isommista asioista, ja siitä kuinka niihin suhtautuu.

Osaako ja pystyykö huomaamaan arjen pienet jutut, ne jotka loppuviimein painavat paljon ja muokkaavat huomattavasti kokonaisuutta.

Luulen, että onnellisimpia ovat ihmiset, jotka osaavat ottaa ilon irti pienistäkin jutuista.

Ei onni vaadi ulkomaanmatkaa, uusinta automallia, merkkivaatteita tai lottovoittoa (vaikka se kyllä helpottais elämää, ei sillä).

Onni asuu arjen pienissä jutuissa, rakkaan halauksessa työpäivän jälkeen ja monissa asioissa, joihin voi tottua niin ettei kohta näekään niitä.

Huomaako sen että mies on illalla raivannut sen pahuksen tiskipöydän, nauttiiko huomatessaan lasten auttavan toistaan tai heittävän hyväntuulista herjaa, ilahtuuko ystävän viestistä, näkeekö jotain kaunista (en tarkota koirankakkaa) noissa loputtomiin kestävissä lumikinoksissa vaikka kevät onkin myöhässä, ja muistaako joskus kiittää ja sanoa että arvostaa, on onnellinen ja kiitollinen?

Juu, en tarkoita että pienet hyvät asiat korjaavat tilannetta, jos kyseessä on vaikka työttömyys, vakava sairaus tms... Mutta ei niiden huomaaminen voi oloa ainakaan pahentaa!

Joskus tuntuu että jotkut ihmiset eivät vain osaa olla onnellisia. Aina on jotain, mitä ei ole tai minkä pitäisi olla paremmin.

Kaihotaan koko ajan jotain muuta niin kovasti, että unohdetaan nauttia siitä mitä jo on, mikä on aivan lähellä.

Itse olen yrittänyt opetella huomaamaan ne pienet ihanat asiat joita elämässä ripsii kohdalle.

Tottakai välillä ottaa hermoon ja ketuttaa, mutta usein ihan pienikin hyvä asia voi kääntää sen surkean päivän auringon puolelle.

Oon silti kova valittamaan aina välillä. Hermostun, ja pidän kovaa ääntä, mutta toisaalta.. se on nopsasti ohi.

Tämä paatos tuli mieleeni pataleivästä, jota tein jonain arkivapaana.

Nuorisolla ainakin oli hyvä mieli kun koulusta tultua oli ruuan kanssa tuoretta, lämmintä leipää.

Itselleni tuli hyvä mieli kun he ilahtuivat ja siitä tulinkin ajatelleeksi mistä kaikista asioista koostuu mulle hyvä päivä. Päättelin, että kyse on monista jutuista.
Tärkeimpänä mies, lapset, läheiset.
Ja niiiin monet pienet asiat ja hetket heidän kanssaan.

Mitä mieltä olet? Mistä onni rakentuu?



Alkuperäinen ohje leipään löytyi Sikke Sumarilta.

3dl sämpyläjauhoja

4dl vehnäjauhoja

2dl kaurahiutaleita

2tl suolaa

½tl kuivahiivaa

3,5dl vettä

Ehdistä kulhossa kuivat aineet. Lisää lämmin (+42) vesi.

Sekoita, älä vaivaa.

Peitä kulho, ja anna kohota huoneenlämmössä 12-24h.

Mitä pitempi kohotus, sitä enemmän makua, väittä Sikke.

Tämä nousi n. 15h.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Muotoile taikina pallo, älä vaivaa.

Peitä liinalla ja anna nousta vielä 30min.

Laita kannellinen, 2-3l pata uuniin. ( Mä käytin tavallista kattilaa.)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Kun taikina on kohonnut pöydällä, ota kattila uunista ja laita taikina sinne. Tee saksilla pintaan viiltoja, ripsaise vähän jauhoja päälle.

Laita kansi päälle ja kattila uuniin  toiseksi alimmalle tasolle 30 minuutiksi.

Ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia.

Taikinaahan voi tuunata eri jauhoilla, siemenillä, yms. 

Ja koska hyvästä maustaan huolimatta leipä on tylsän näköistä, laitetaan kuva Daim-mokkapaloista

joita tein jo aiemmin pakastimeen pääsiäisen varalle.

Tällä kertaa paistoin pohjan pellillä, ja tein kaksinkertaisen kuorrutteen. Nam.

Eipä kyllä tuokaan kuva liian hieno ole.. mutta maku on! ;)

Onnellista pääsiäisen aikaa!