Etikka hoitoaineena yllätti positiivisesti

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, yritän vähentää jäte- ja kemikaalikuormitusta omalta osaltani.

Siihen liittyen olen tehnyt joitakin ihmiskokeita hiustenpesun suhteen.

Aloitin Urtekramin palasaippualla, joka kertyi kurjasti hiuksiini niin, että puolentoista viikon kokeilun jälkeen palasin tavisshampoon kaveriksi.

Illalla pesty tukka näytti aamulla siltä että siitä voisi voidella keskikokoisen kylän kaikki aamupalaleivät.

Puhumattakaan siitä että päänahkaa kutitti ja olo oli todella ikävä.

(Vaati muuten 3 vaahdotusta ennen kuin hiukset olivat puhtaat.)

Seuraava kokeilu oli Urtekamin Aloe Vera nestemäinen shampoo, jonka toivon oikeasti olevan ekologisempi vaihtoehto. Ainakin se putsaa hiukseni.

Hiusten värjäyksen suhteen olen ollut todella laiska ja värjäysväli on venynyt tooosi pitkäksi.

No, ennen niitä rippijuhlia totesin että nyt tämän järkyttävän juurikasvun (ja lukuisten harmaiden hiusten) kanssa elämiseen tulee loppu ja sorruin ostamaan jotain  Garnierin kestoväriä.

Alkuperäinen tarkoitus oli (jo aikoja sitten) etsiä sellaista luonnonväriä, mutta se vaan jäi ja jäi. Turvauduin siis entiseen tapaan kaupan myrkkyihin.

Tulos oli sellainen kuin pitikin, mutta hiuksista tuli aivan tolkuttoman takkuiset ja sähköiset!

Hankalaa kun on pitkä, paksu, kosteana vähän kihartuva kuontalo.

Hiuslaatuni on aika liukas ja senkin takia takkuuntuva, ja pakkaset varmasti vaikuttavat sähköisyyteen, mutta tässä määrin nämä asiat eivät olleet ongelma ennen värjäystä!

Kokeilin vaikka mitä hoitoaineitakin, kunnes törmäsin Norudemu-blogissa kirjoitukseen etikasta.

Etikan pitäisi ph-arvonsa kanssa sulkea hiuksen suomut ja siloittaa siten hiuksen pintaa.

Omenaviinietikka olisi tämän kirjoituksen mukaan laimeampana parempaa hiuksille, mutta koska kaapissa oli avaamaton puteli tavallista, päätin testata sitä. Laitoin vettä vaan hieman enemmän kuin alkuperäisohjeessa.

Mittasin suihkepulloon reilun 3,5dl vettä ja 2 ruokalusikallista etikkaa.

Shampoopesun jälkeen suihkuttelen kauttaaltaan hiuksiin etikka liuosta ja sitten huuhtelen hiukset.

Etikan ällö haju ei tartu hiuksiin, mutta lopputulos on todellakin huomattavasti helpommin kammattavat, pehmeät hiukset. Ihanaa!

Väitän että myös sähköisyyttä on vähemmän kuin hoitoaineella pesun jälkeen.

Kiillosta en tiedä, hiljattain värjätty hius kun on joka tapauksessa kiiltävä, joten siihen on nyt paha sanoa mitään.

Mutta tällä haavaa hoitoaineet on mun osalta nyt taakse jäänyttä elämää.

Ihan uskomatonta sinänsä, koska olen aina ajatellut, että näillä hiuksilla ei vain pärjää ilman hoitoainetta. No, nyt pärjää, vieläpä todella hyvin.

Mutta pieni varoitus...

Silloin alkuvuoden täiepisodin aikaan luin jostain, että etikka helpottaa täin munien irrottamista ja ehkäisee niiden kiinnittymistä.

Koska vara on varmuutta, täishampoopesun jälkeen hulautin päähäni 1:1 etikka-vesiseoksen.

Se oli virhe!

Litkua valui kasvoille, jotka paloivat. Toisin sanoen ne alueet johon litku osui, helottivat koko iltapäivän ja illan punaisina ja kuumottavina.
Aamulla naama oli onneksi normi, niin normi kuin näillä geeneillä voi toivoa.

Joten ei kannata liiotella sen annostuksen kanssa!