Voikukkasiirappi ja nekut

Kevät tuli, ja oikeastaan jo myös kesä!

Aivan uskomatonta, että tähän aikaan vuodesta voi olla näin lämmintä ja ihanaa.

Edellisinä kahtena kesänä ei ole tainnut olla lainkaan näin kuumia päiviä.

Viime kesänä meidän huudeilla ei mun muistini mukaan ollut yhtäkään hellepäivää...

Talviturkki on heitetty ja uimassa käyty jo useamman kerran.

Tätä menoa voisi käydä niin onnellisesti että uimavedet voisivat tänä kesänä vähän lämmetäkin.

Toisin kuin viime vuonna..



Pääosin aikaa on siis vietetty pihalla, joten blogille aikaa ei olekaan jäänyt.

Nyt pitää nauttia, kun on lämmintä... ;)

Luonto puskee esiin kaikkea ihanaa, joista talvella on haaveillut ja suunnitellut mitä erilaisempia hortakokeiluja.

Ensimmäisenä testiin pääsi voikukkasiirappi.

Tämä ohje tarttui mukaan viime syksyn Nasta-harjoituksista Siilinjärveltä jossa olin Luonnonmuonakurssilla.

Nyt pääsin testaamaan itsekin.





Ohje on todella helppo, aikaa meni siirapin keittelyyn, ja sitä meni paljon. En tiedä olisiko levyn pitänyt olla vielä isommalla, mutta välillä kun se oli, seos yritti kuohua yli...

No, joka tapauksessa, valmista tuli.

Lopputulos oli yllättävän hunajaisen makuinen. Purkitin siirapin ja laitoin jääkaappiin, jossa sen pitäisi ymmärtääkseni säilyä ainakin pari kuukautta.

Siirappia voi laittaa vaikkapa jäätelön tai lättyjen päälle.

Ja mikäpä estää käyttämästä leivontaan..?

Kerää puhtaalta paikalta voikukan kukintoja.

Niissä tuppaa olemaan öttiäisiä, joten upotin ne hetkeksi veteen.

Kukan vihreä osa on kitkerää, joten siirappiin käytetään vain keltaiset osat.

Vihreä kanta pyöräytetään irti ja keltaiset kerätään kattilaan.

Laita kattilaan niin paljon vettä että kukat peittyvät. Keitä niitä n. 15 min.

Siivilöi keltaiset osat pois, puristele niistä vesi ja heitä pois. Mittaa "kukkavesi".

Lisää 1dl sokeria per 1desi vettä.

Mun soosissani oli 10 dl vettä, joten sokeria tuli järkyttävät 10 dl!

Osa ruokosokeria, taloudesta loppui tavallinen.. 

ja sitten kiehutetaan, pitkään ja hartaasti, välillä sekoitellen.

Kun seos sakenee, sen voi kaataa puhtaisiin lasipurkkeihin.

Jäähtyessään siirappi on hieman paksumpaa kuin kattilassa.

Koska seosta oli niin paljon, jätin kattilan pohjalle osan ja kiehuttelin lisää, paksummaksi.

Sitten kaadoin seoksen pellille leivinpaperin päälle ja annoin kovettua.

Sitten levy paloiksi ja oho, hunajan makuinen nekku on valmis!



 

Aurinkoisia päiviä!