Parhaat piparkakut

 

Mummun ohjeella pipareita, nam!

Tämän ohjeen olen julkaissut 3vuotta sitten, mutta nyt uusiksi.

Joulu lähestyy ja tämä on paras tuntemani piparkakkuohje.

Lapset tosiaan tekivät jo yhden satsin näitä, mutta ei se riitä. Ne on jo syöty. ;)

Ei muuta kuin uutta tulemaan.

Koko koti tuoksuu niin ihanalta leipomisen jälkeen, joulufiilis tulee aivan väkisin.

Illat pimenevät koko ajan aikaisemmin, joten mun tekis jo mieli viritellä ulos valoja..ihan kohta teen sen.

Kauppojen joulukalenteritarjonnasta en saa mitään innostusta, mutta omaan tahtiin on mukava toteuttaa itelle kivoja juttuja, nauttia kynttilöistä, glögistä, tunnelmasta, miettiä lahjoja..itsetehtäviä ja ostettavia. Vaikka vielä ei ole edes tietoa onko jouluna töitä vai vapaapäiviä.

Mua ei masenna nämä syyspimeät, tammikuu on se mikä saa pinnan kiristymään.

Pinterestistä innostuin vasta viime viikolla, mutta siellä onkin vaikka mitä kivoja leivonta- ja askarteluideoita! Nyt tarvis vaan aikaa ja energiaa edes osan toteuttamiseen.

Mitkä jutut sulla kuuluu ehdottomasti jouluun? :)

Monen näköisiä piparkakkuja jälkikasvun käsissä syntyi. Pitkiä, laihoja possuja ja pikkuruisia piparkakku-ukkoja. :)


2 munaa

1dl sokeria

3dl siirappia

3dl sulatettua rasvaa (n.300g)

1dl piimää

1tl soodaa

2tl kanelia

2tl inkivääriä

1tl neilikkaa

n. 1l ohra- ja vehnäjauhoja (laitoin vain vehnäjauhoja)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita eri kipossa sooda osaan jauhoista.

Mausteet sekoitetaan siirappiin joka lämmitetään kattilassa.

Vatkaa siirappiseos kuohkeaksi.

Lisää siirappiseokseen muna-sokerivaahto. (Vatkasin vielä nämä sekaisin.)

Lisää vuorotellen sulatettu rasva, piimä ja osa jauhoista sekoittaen.

Lisää lopuksi jauhot joihin on sekoitettu sooda.

Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli.

Leivo pipareiksi, paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 5minuuttia.

Mutakakku ja retkeilyä

Nuorten leivontakokeilut jatkuvat, tällä kertaa vuorossa oli mutakakku netistä löytyneellä ohjeella.

Mitä tuosta voi sanoa? Ihanaa!

Jätskiä ei nyt ollut, joten kakku sai kaverikseen vaniljakastikkeen. Ihan kaupan valmisjauhepussista peräisin olevan kastikkeen. ;)

Kuvaaminen on hiukan haasteellista, eihän tuosta lötkökakusta kovin kauniita kuvia saa.

Otettiin kakku mukaan mummolareissulle ja se katosi hyvin nopeasti parempiin suihin.

Tälläisten kanssa ei tarvi pelätä että joutuu laittamaan elintarvikkeita roskiin. ;)

150g suklaata (maitosuklaata, eihän nämä syö tummaa)

75g voita

1½dl sokeria

½tl suolaa

0,75dl kaakaojauhetta

3 munaa

Sulata voi ja suklaa kulhossa mikrossa välillä sekoitellen.

Sekoita joukkoon sokeri, suola ja kaakaojauhe.

Lisää munat yksitellen.

Sekoita ja kaada n. 20cm irtopohjavuokaan joka on voideltu ja pohjalla on leivinpaperi.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 15-25 minuuttia. Aika riippuu uunista, ja siitä, kuinka höllyvän kakkusen haluat. Varo ettet paista liian kuivaksi!

Tarjoa marjojen ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

 

Tässä syksyn aikana kävimme Mustasaaressa kalassa ja retkellä. Infoa täällä.

Tämä polku oli tosi kiva. Matkaa kertyi vain 2,5km suuntaansa, ihan sopiva meille, kun tuota nuorimmaista ei aivan valtavasti kiinnosta talsia kilometritolkulla pitkin metsiä. ;)

Matkan varrella oli ryssäuuneja, joita on ilmeisesti joskus aikoja sitten käytetty kalan kuivaamiseen ja leipien paistamiseen. Opastus kertoi kluuvijärvistä, jotka ovat siis maankohoamisrannikolla olevia merenlahtia jotka ovat kuroutuneet irti merestä ja merivettä tulee järveen vain korkean veden tai myrskyjen aikana.

Metsässä oli tosi kaunista, satumetsämäistä. Ihanan hiljaista ja rauhallista. (Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen hiljaisuutta ja luontoa. Lataan akkuja silloin paljon paremmin kuin jos vietän vapaapäivän kierrellen kaupungilla.)

Vasta takaisin lähtiessä alkoi muitakin retkeilijöitä näkymään.

 Polun päässä oli vanha kalasauna jossa voisi yöpyäkin. Parkkipaikalla joku mies tuli juttelemaan ja kertoi olleensa juuri partiolaisten kanssa siellä yötä.

Ulkohuussin ovi oli hieman...eksoottinen, yläosa siitä kun puuttui kokonaan, mutta mitäs pienistä. ;)

Lähellä olisi ollut uimapaikkakin, mutta oli jo sen verran kylmää että emme tuonne raahanneet pyyhkeitä ja uikkareita.

Kävimme vielä jossain uimarannalla jossa oli nuotiopaikka, siellä syötiin suomalaisten kansalliskasvista käristettä. Kala ei nyt ollut oikein syönnillään, mukavaa oli silti.

Tuonne pitää mennä ensi vuonna aiemmin, uimavermeiden kanssa. :)

 

Useampi Suomessa sijaitseva maailmanperintökohde on mulla vielä näkemättä.

 

 

Tyrnit alkoivat olla jo vähän ylikypsiä.

Vinkkejä kivoista retkipaikoista otetaan vastaan!

Piimäkakku ja -sämpylät

Nuorison piparkakkutaikinasta jäi piimää yli, ja sille piti keksiä käyttöä. 

Tuli siis piimäkakku ja yli jäävästä piimästä vielä satsi sämpylöitä.

Mun mielestä piimä haisee ihan tappavalta, joten jaksan ihmetellä miten se sopii niin hyvin leivonnaisiin... Sellaisenaan en pysty edes maistamaan, haju on niin luoltaan työntävä mun nenääni.

Piimäkakku kelpasi lapsillekin oikein hyvin, tylsästä nimestään (ja siitä piimästä) huolimatta.

Kotiin levisi ihanan mausteinen tuoksu, mukavan jouluinen.

Eikä sämpylöissäkään ollu mitään vikaa, hyvältä maistuivat. :)

 

3 munaa

3dl sokeria

175g voita sulatettuna

2,5dl piimää

4,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl soodaa

2tl kardemummaa

2tl kanelia

1tl inkivääriä

0,5tl neilikkaa

Sekoita puuhaarukalla munat ja sokeri.

Sekoita jauhot ja mausteet keskenään.

Lisää muna-sokeriseokseen piimä ja sulatettu voi ja sitten jauhot mausteineen.

Kaada seos voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 1h.

5dl piimää

1pss kuivahiivaa

4rkl vaaleaa siirappia

1tl suola

2dl kaurahiutaleita

1dl auringonkukansiemeniä

½dl seesamin siemeniä

 n. 9 dl vehnäjauhoja

130g voita sulatettuna

Kuumenna piimä n. 42 asteiseksi, eli kädenlämpöä kuumemmaksi.

Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja, kaada maito sekaan. Sekoita.

Lisää siirappi, suola, kaurahiutaleet ja siemenet, sekoita.

Lisää jauhoja pikkuhiljaa, samoin voita.

Anna taikinan jäädä pehmeäksi.

Peitä astia leivinliinalla ja laita vedottomaan paikkaan nousemaan n. 30min. (Mikro on hyvä paikka tähän.)

Leivo taikinasta sämpylöitä pellille, anna kohota liinan alla.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 10-12minuuttia.

Mihin te käytätte piimää? Vinkkejä otetaan vastaan! :)

Nopea omenapiirakka

 

Syksy ja omenapiirakka. Ne kuuluu melko lailla erottamattomasti yhteen. :)

Tämä ohje löytyi jostain netin syövereistä, ja seuraavana iltana seiskaluokkalainen leipoi lähes samalla ohjeella toisen. Se ohje löytyi köksän kirjasta.

Ai että mä tykkään tuosta että joka jaksossa tulee kotiin lappu jossa on lista kotitöistä/ruuista/leipomuksista joista pitää valita ja toteuttaa vähintään 8.

On siinä kyllä ruutuja vapaavalintaisille jutuíllekin.

Oon perustellu alunperinkin lapsille kotitöihin osallistumisen sillä, että jokaisen pitää osata tehä ruokaa, siivota sotkunsa ja pestä vaatteensa, koska niitä taitoja tarvii läpi elämän, joka päivä.

Äiti ei todellakaan aio ottaa huolekseen aikuisten lasten siivouksia tai ruokalistaa.

Paras siis oppia ne taidot ennen kuin muuttaa pois kotoa. :)

Pari päivää sitten nautin kovasti kun keskimmäinen teki isomummunsa ohjeella piparkakkutaikinan ja sisarustensa kanssa leipoi sen. Huolehti myös paistamisen, mun ei tarvinnut muuta kuin kuunnella iloista naurua keittiöstä, nauttia jouluisesta tuoksusta ja valmiista pipareista.

Joulu alkaa muutenkin olla mielessä kun illat pimenevät.

Mä nautin kynttilöistä, joulujuttujen miettimisestä ja tunnelmasta.

Ja vaikuttaa kovasti siltä että oon tartuttanut sen myös jälkikasvuun. ;)

 

2,5dl vehnäjauhoja

1dl sokeria

1 piimää tai kermaviiliä

2tl vaniljasokeria

1,5tl leivinjauhetta

1dl öljyä

1kananmuna

omppuja

kanelia

sokeria

Sekoita jauhot, sokeri, vaniljasokeri ja leivinjauhe.

Lisää kermaviili, öljy ja kananmuna.

Sekotia tasaiseksi, kaada voideltuun piirakkavuokaan.

Asettele pinnalle omenan viipaleet ja ripsi päälle sokeria ja kanelia.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 25-30min.

Pihlajanmarjahillo



Sain enoltani valtavan kasan omppuja, äiti oli kerännyt meille pihlajanmarjoja, ja itse poimin vähän puolukkaa.

Omput päätyivät naposteltavaksi, hilloksi, piirakoihin ja pakastimeen annospusseissa. Talvipäivien omppupiirakoihin valmiiksi viipaloituina. :)

Puolukatkin menivät syöntiin, ja reilu puolet pihlajanmarjoista pakastimeen.

Se toinen puoli sitten..sanotaanko vaikka että tieteelliseen kokeeseen?



Googlettelin vimmatusti pihlajanmarjahillojen ohjeita, ja kyllähän niitä löytyikin.

Päädyin testaamaan tälläistä joka on höystetty porkkanalla ja ompulla.

Ensin vaikutti siltä, että hyvää tulee, mutta sitten karvas loppumaku alkoi potkimaan.

Kuvittelin alun perin pääseväni aika vähällä sokerilla, mutta toisin kävi..

loppuviimein sotku oli todella sokerista.

Tähän käyttämäni pihlajanmarjat olisi pitänyt ehkä pakastaa ensin?

Tokihan eri puiden marjojen maussa on ero, mutta ei nämä mun mielestä pahoja ollut kun niitä maistelin ennen keittelyä.

5dl pihlajan marjoja

5dl omenanpaloja

n. 1l porkkanaraastetta

vettä

sokeria/hillosokeria/hyytelösokeria

vaniljasokeria

1-2tl kanelia

Laita kattilaan palotut omenat, pihlajanmarjat ja porkkanaraaste.

Keitä kunnes aineet ovat pehmenneet. Jos vettä on liikaa, kaada sitä siivilän läpi pois.

Vetäise seos soosiksi sauvasekoittimella.

Lisää sokeri ja halutessasi kaneli. Keittele n. 10 min.

Purkita keitettyihin lasipurkkeihin, säilytä jääkaapissa.



Mulla on tätä lajia nyt kaksi purkkia jääkaapissa, ja lisää pakastimessa.

Mutta mihin käytän, omaan makuun liian makean mönjän?

No, kokeilin laittaa sämpylätaikinaan siirapin tilalta, ja oli oikein onnistunut lopputulos.

Kukaan ei huomautellut mausta mitään negatiivista, ja kaikki tuli syötyä. ;)

Joten ei muuta kun leipomaan lisää sämpylöitä.

Sen verran jäi pihlajanmarjahillo vaivaamaan mieltä, että teen uuden kokeilun niillä pakkasessa olevilla marjoilla, kunhan kerkeän.




Sienestyksen ensiaskeleet

Tänä vuonna meillä on kovasti yritetty tutustua sieniin.

Viime viikolla käytiin koko porukka puolukka/sieniretkellä, ja saalista saatiin.

Vähänkö oli voittajafiilis. ;)

Sijoitin Prismassa vähän vajaa 9€ Tunnista ruokasieni-kirjaan (Mauri Korhonen) ja se on ollut aivan loistava opas! Kierrekannet, kosteutta kestävät sivut sekä pieni koko tekevät kirjasta helposti mukaan otettavan ja metsässä tutkittavan.

Adlibris näytti myyvän opusta vielä halvemmalla.

No, joka tapauksessa, päättelin että noviisin on paras aloittaa tateista, ne kun eivät ole myrkyllisiä.

Pari pahanmakuista yksilöä ilmeisesti löytyy, mutta niihinkään ei kuole.

Aukotonta logiikkaa, eikö vain? ;)

Löydettiin herkkutatteja, samettitatteja ja jotain joiden nimeks mulla oli kaksikin eri vaihtoehtoa..en vaan muista enää kumpaakaan.

Kaiken varalta paistettiin joka lajista pannulla pieni pala ja tarkistettiin, ettei kuitenkin olla sössitty koko hommaa ja kerätty sappitatteja. Ei onneks oltu.

No niin, nyt meillä sitten on kuivattua herkkusientä purkissa, ja pakastimessa paistettua sametti- ja jotainmuutatattia. Sitä mies on testimielessä pariin ruokaan jo lisännyt, eikä lapset oo moittinu.

Kun eivät tiedä syöneensä sientä.

Niin, ja ollaan edelleen kaikki hengissä. ;)

Ensi vuonna pitää laajentaa repertuaaria, mutta siihen tarvin alkuun jokun asiantuntevamman ihmisen ohjausta.



Puolukkaakin saatiin. Tai siis kerättiin.

Tai siis muut keräs, kun mä haahuilin korin, sieniveitsen ja kirjan kanssa etsien sopivan näköisiä yksilöitä.

Käärmeeseenkin törmäsin, ja taisin hieman kiljaista..ainakin se luikerteli kovaa kyytiä pöpelikköön.

Mikäs retki se on jos ei vähän paisteta makkaraa? ;)

Tuotiin puut mukana, ja vietiin roskat mennessämme.

Verenpaine nousee luontoon jätetyistä roskista.

Sää oli aivan ihana.

Kotoa lähtiessä olin työpäivän jäljiltä väsyksyissä, ois ollut kivaa retkottaa sohvalla.

Onneksi en jäänyt siihen maatumaan.

Rauhallisessa metsässä, auringon paistaesssa mieli virkistyi, ja kotiin palasi paljon paremmalla tuulella oleva yksilö.

Voisin kyllä väittää koko perheestä samaa kuin itsestäni.



Muusilaatikko pussimuusista

Aina ei tarvi olla niin reipas. 

Ei jaksa, ei kykene, ei ehi, ei huvita..

Tällä kertaa oikaisin muusissa.

Testasin Lidlin pussimuusia, kun ei ollut aikaa keiteillä sitä alusta alkaen.

(Kyllä mua laiskottikin..)

No joo, annokseen tuli 2pss muusijauhetta, paketin ohjeen mukaan keitettynä.

Ei mennyt kauan.

Sitten paistoin 800g jauhelihaa, maustoin ihan reippaasti, koska muusi oli aika mietoa.

Muusi ja jauhis sekaisin, vuokaan ja uuniin 200 asteeseen n. 20-25 minuutiksi.

Helppoa, hyvää ha nopeaa. 

Omanmaun mukaan muokkaaminen onnistuu hyvin. 

Suosittelen!

Ja otan mielelläni vastaan nopeita mutta herkullisia ruokaohjeita. ;)