Kinuskimunkit

Vappuviikonloppu...vaikka ulkona ei tällä viikolla ole kovin keväiseltä näyttänytkään.

Tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti ja sulattelee keskiviikon ja torstain aikana kertyneitä uusia lumikasoja. Joko tohtis uskoa siihen, että tänä vuonnakin tulee oikeasti kevät? :)

Facebookissa pompsahti silmiin kinuskimunkkien ohje Ranteita myöjen taikinasa-blogista.

Ohje vaikutti hitaalta, nostatusaikaa kolmessa eri kohdassa.

Käytännössä se meni ihan mukavasti, väliaikoina sai pyykätä, tiskata ja keittää sen kinuskin.

Lopputulos, nuorimmaisen sokeroimana, oli herkullinen.

Mä truuttailin kinuskia munkkien sisälle vähän liian innokkaasti, joten se ei riittänyt kuin puoleen munkeista. Tyllakin olisi saanut olla hieman pienempi, niin lopputulos olisi ollut siistimpi.

Itseasiassa mietin, josko seuraavalla kerralla tekisi enemmän kinuskia ja laittaisi munkkeihin  kuorrutustakin. Se peittäisi tyllan tekemän reiän kivasti.

2½ dl lämmintä vettä (+42'c)
1pss. kuivahiivaa
1 dl sokeria
½ rkl kardemummaa
½ tl suolaa
1dl öljyä
7dl vehnäjauhoja

Sokerointiin
siron erikoishienoa sokeria, taviskin käy

Lisää lämmitetyn veden sekaan hiiva, sokeri, kardemumma, suola, öljy sekä 3dl vehnäjauhoja. Sekoita.

 Välikohota 10min ja lisää sen jälkeen loput vehnäjauhot.

 Jatka kohotusta 30min.

 Kumoa taikina pöydälle ja kauli taikinasta paksuhko taikinamatto jauhoja apuna käyttäen.

 Mitä vähemmän pyörittelet/käsittelet taikinaa sitä pehmeämpiä tulee. 

Painele juomalasilla munkit, siirrä öljytyn leivinpaperin päälle. 

Jatka kohottamista 30-40min.

 Paista rypsiöljyssä ja siirrä talouspaperin päälle hetkeksi kuivumaan.

  Sokeroi kun munkit ovat vielä vähän lämpöisiä. 

Pursota kinuski sisälle.

Kinuski

2dl kuohukermaa (vispikermallakin onnistuu)

2dl fariinisokeria

Laita kerma ja sokeri kattilaan. 

Keitä kiehuttaen kunnes seos sakenee. 

Voit testata pudottamalla kinuskia lasiin jossa on kylmää vettä. Jos kinuski ei hajoa lasin pohjalle se on valmista. 

Laita kinuski jääkaappiin jäähtymään ennen pursotusta.

Pääsiäisen kindermunajätskit

Facessa pompahti silmiin Kinuskikissan pääsiäismunajäätelöt.

Ensimmäinen ajatus, että noitahan tehään jälkikasvun kanssa yhteisvoimin, tuunataan oman maun mukaan.

No joo, kyllähän se nuorin suostui apuriks, pojat oli jossain..

Tän projektin päätteeksi vannotin lapsia että jos koskaan ikinä ilmotan jotain vastaavaa väsääväni, niiden pitää ehdottomasti torpedoida moinen kuolleena syntyny ajatus. 

Ainakaan en saa väsyneenä alottaa.

Tai sitten pitää pakottaa mut käymään niin monessa kaupassa että edes niitä jäätelötikkuja löytyy...

Tässähän kävi niin, että kun Prismasta ei löytyny jäätelötikkuja, ne oli pakko tuunata Bilteman sytyketikuista. Kyllä tunsin itteni taitavaks kun puukon ja vasara kans niitä askartelin...kans kun en kirvestä tajunnu hakea. ;)

Tikut jäi liian pitkiks ja täytetyt munat ei oikeen halunnu pysyä paikallaan vaan kallistelivat minne sattuu..siksi saumatkin meinasivat aueta. 

Siis periaatteessahan tää on tosi iisi juttu. 

Varmasti kaikille muille.

Pääasia on se, että hyviä oli. :)

Meillä näitä nautittiin eilen lasten ja miehen pääsiäisloman alkamisen kunniaks.

Niin joo, tein tupla-annoksen joka jaettiin kahtia. Toinen maustettiin kinuskikastikkeella ja geishalla, toiseen laitettiin rouhittua pätkistä.

(Nopeampi versio on sekoittaa omaan suosikkijätskiin keksin- ja suklaanmuruja.)

Pakastimessa on siis vielä jätsikulhoja odottamassa ottajaansa. :)

7 suklaamunaa, mä ostin Kindereitä.

2dl kermaa

200g tuorejuustoa/ vanukasta/rahkaa

2 tl sokeria

1½ rkl vaniljasokeria

1dl glukoosisiirappia

suklaarouhetta

kinuskikastiketta

Halkaise veitsellä suklaamunat. 

Tee toiseen puolikkaaseen pieni syvennys tikkua varten.

Mittaa kulhoon kerma ja sokeri, vatkaa vaahdoksi.

Sekoita tuorejuusto, vaniljasokeri ja glukoosisiirappi keskenään, lisää kermavaahtoon.

Kääntelö lopuksi mukaan suklaarouhe ja halutessasi kinuskikastike.

Tai jaa massa kahtia, ja mausta ne eri kastikkeilla ja suklailla.

Täytä munat, laita tikku väliin ja yhdistä puolikkaat.

Laita pakastimeen.

Syö ja nauti seuraavana päivänä.

Nii joo, pakasta myös ne ylijäämämassat. 

Syö ne sitten kun huvittaa. 

Rauhallista pääsiäistä!

Veriappelsiini-rahkapiirakka

Ohje napattu Valion sivuilta, toteutettu aikaa sitten mutta unohtui luonnoksiin.
 

Veriappelsiinit joku oli ehtinyt syödä, laitoin verigreippiä, toimi oikein hyvin.

Pistaasipähkinöitä ei löytynyt, laitoin sitä mitä kaapissa oli, tällä kertaa saksanpähkinää.

Niitä en osta toista kertaa, ei oikein ollut mun makuuni...

Kokonaisuutena piirakka oli hyvää, nuo pähkinät vähän vaivas mua. Maistui jotenkin tunkkaisilta, vaikka oli avaamaton pussi jossa pitkästi päiväystä jäljellä.

3 munaa

1,5dl sokeria

1,5dl Oivariini juoksevaa

2prk (a200g) Valio appelsiini rahkaa

1dl maitoa

5dl vehnäjauhoja

1rkl leivinjauhetta

2-3 veriappelsiinia

Muruseos

½dl suolattomia pistaasipähkinöitä

½dl sokeria

0,75dl vehnäjauhoja

2rkl oivariini juoksevaa

Tee ensin muruseos.

hienonna pähkinät puukolla.

Paahda rouhe kuivalla, puhtaalla pannulla keskilämmöllä.

Siirrä kulhoon.

Lisää sokeri, jauhot ja oivariini. Nypi tasaiseksi.

Taikina:

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
Yhdistä oivariini  ja toinen purkki rahkaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää maito.
Sekoita jauhot ja leivinjauhot, sihtaa taikinaan. Sekoita.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun 30x23 cm vuokaan.
Kuori veriappelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja lisää ne taikinan päälle.
Lusikoi päälle toinen purkillinen rahkaa.
Ripottele muruseos tasaisesti piirakan pinnalle.
Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 40-45 minuuttia.

Kevätfiiliksiä ja roskakilarit

Keväisessä auringonpaisteessa oli mukava pakata reppuun evästä ja lähteä koko perheen + yhden lainalapsennuoren voimin retkelle lähisaareen ja pilkille.

Hieman tuo aurinkoinen sää huijaa...keskimmäinen kaverinsa kanssa vähensi menomatkalla vaatetta niin paljon, että kun huomasin, nuoret herrat olivat collegehousuilla ja huppareilla.

Kun kerran aurinko paistaa niin kuumahan siinä joo tulee...:)

Ei huomata ajatella, että jalkojen alla on tuhottoman paljon jäätä, josta hohkaa kylmää. Puhumattakaan tuulesta, joka puhalsi melko viileästi varsinkin kun pääsimme virittelemään nuotioa.

Melko tiukasti piti omalle kullanmurulle sanoa ennen kun järkikulta alkoi heräilemään.

 

Esikoinen ihmetteli, miksi kuvailen kiviä ja puita.

Mun mielestä ne vaan on niin kauniita.

Luonnon taidetta. Samettista sammalta ja puiden välistä kauniisti suodattuva auringonvalo.

 

Nuotio, makkara, eväsleivät ja jälkkärinä vaahtiksia.

Taas muistui mieleen, kuinka hyvältä kaikki maistuu ulkona.

Siinä vaiheessa vaan käämit kärvähti, kun viereisen katajapuskan juurelta löytyi vauvanvaippa.

Jumankauta voi ihminen olla idiootti!

Jos jaksaa raahata saaren pienen lapsen, pitää olla niin paljon voimia että raahaa myös sen vaipan pois sieltä!

Yhden vaipan maatuminen vie 300-500 vuotta, joten miltä luonnossa näyttäisi, jos kaikki paiskoisivat lastensa vaipat minne sattuu??? Ja millaista mallia näyttää lapsilleen tuollaisella toiminnalla?

Kasvattaa seuraavaa sukupolvea holtittomaan roskaamiseen.

Yllättävän paljon oli talouspaperinpaloja ja muuta roskaa maassa, nuoriso keräsi ne ja viimeisiin hiilloksiin laitettiin sitten palamaan sellaiset jotka voi polttaa. Loput laitettiin pussiin ja vietiin mummolan roskikseen.

 

Pilkillä ei saalista tullut, mutta mikäs siinä oli potkurissa istuskellessa, auringosta ja rauhallisesta hetkestä nauttien.

Taas huomasi, kuinka systeemi muuttuu kun lapset ovat jo tuon ikäisiä.

Osa kävi myös kokeilemassa kalaonneaan, mutta suurimman osan aikaa vahtivat nuotioa ja puuhailivat omiaan saaressa.

Ei enää tarvetta jatkuvaan silmällä pitoon eikä kantamiseen.



Mä en kyllästy näihin sinisen ja valkoisen sävyihin, maisemaan joka on periaatteessa sama, mutta kuitenkin niin moneksi muuttuva.

 

Seuraavana päivänä vesi lainehti jo paikoin jään päällä.

Kohta se muinainen Pikku Kakkosen loppuvaroitus "Varokaa heikkoja jäitä" alkaa olla ajankohtainen.

 

Vaikka meille ei Ahti ollut antelias, näin silti tähänastisen elämäni suurimman hauen.

Appiukko sai verkolla komean 12,75 kg painavan ja 115cm pitkän vonkaleen.

Sitä ihmeteltiin isommalla porukalla. Kun tuon käänsi mahalleen, mieleen tuli joku krokotiilin tapainen elukka.

Tuollaisten seassako me kesäisin oikeasti uidaan???

Onneksi nämä yleensä säikähtää polskijoita ja vetäytyy takavasemmalle.

Hauen kitalaki on melkoinen piikiviidakko monine hammasriveineen, sieltä ei saalis ehjänä pois pääse. Oli se sitten kala tai ihmisen raaja...

Kotona liottelin ruokaherneitä ja idättelin herneenversoja, ensimmäistä kertaa elämässäni.

. Noita on hyvä leikellä vaikka leivälle tai salaattiin.

Mä en oo kummoinen hortonomi, eikä musta taida koskaan sellaista tullakaan.

Kiva kuitenkin kokeilla jotain tälläistä, joka onnistuu jopa mun kyvyillä. ;)

Aurinkoisia kevät päiviä kaikille!

Suklaacookies ja smoothie

Tätä Keltaista supersmoothieta  meillä tehtiin tammikuussa säilykehedelmistä.

Myöhemmin tehtiin uusi kokeilu tuoreista versioista.

Ketään ei varmaan yhtään yllätä, että niistä tuli parempaa.

Hyvää oli tuo ensimmäinen versiokin, mutta kyllä tuoreus tuntuu maussa, ei auta mikään.

Moista terveellisyysryöppyä tasapainottamassa oli esikoisen tekemiä suklaakeksejä.

Seiskaluokan köksänläksyt on kyllä loistava keksintö. :)

Jos mun mielipidettä kysyttäis, niin kotitalous olisi pakollinen aine koko yläasteen ajan. Ja sen jälkeen vois laittaa kaikille vuoden talouskoulua.

Jokaisen on kuitenkin koko elämänsä syötävä joka päivä, pyykkiä, tiskiä ja sotkuakin syntyy, joten jokaisen olisi hyvä osata niistä selvitäkin.

Karsittaisiin uusavuttomuutta pikkuisen.

Ja ammatillisiin opintoihin menisi vuoden vanhempia ja viisaampia nuoria.

Kovin nuorena sitä pitää valita suuntaa tulevaisuudelleen.

Kumma juttu, kun mun mielipidettäni ei mikään taho oo tullu tiedustelemaan. ;)

100g suklaata

1dl kaurahiutaleita

2dl vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

2tl vaniljasokeria

1 kananmunan keltuainen

100g voita

0,75dl fariinisokeria

2rkl sokeria

2rkl siirappia

Rouhi suklaa.

Sekoita kulhossa suklaarouhe, kaurahiutaleet,vehnäjauhot, ruokasooda ja vaniljasokeri.

Erottele kananmunankeltuainen lasiin.

Mittaa toiseen kulhoon voi, fariinisokeri,sokeri ja siirappi. Vatkaa.

Lisää keltuainen ja vatkaa voimakkaasti.

Lisää lopuksi jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi.

muotoile pöydällä jauhojen päällä taikinasta n. 25cm pitkä tanko. Leikkaa tangosta pikkusormen paksuisia viipaleita.
Asettele viipaleet pellille leivinpaperin päälle.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 10 minuuttia kunnes pikkuleivät ovat hieman vaaleanruskeita.
Pikkuleivät kovettuvat jäähtyessään.



Valkosipuli-pestoleipä

Helppoa herkkua viikonloppuun, vaikkapa salaatin kaveriksi.

Ostetaan kaupasta leipä, tai ollaan reippaita ja leivotaan se itse.

(Mä jouduin ostamaan 2 leipää, koska jälkikasvu söi sen ekan. Eikä mua huvittanu leipoa.)

Sitten tehdään viiltoja niin että leivän pinta on ruudutettu.

Kipossa sekoitetaan sotku jota lykitään leivän pinnan rakoihin, lopuksi laitetaan juusto.

Uuniin, keskitasolle, 200 asteeseen kunnes juusto on sulanut.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut tuorejuustoa, mutta mä halusin kokeilla sitä.

Sopi kyllä, joo.. mutta mä laitoin sitä vähän liikaa. Puoli rasiaa olisi riittänyt aivan hyvin, mutta laiskuuksissani pistin kaikki.

Ettei tarvis miettiä, mihin lopun upottaa. Ens kerralla oon fiksumpi.

Oikeastihan tähän voi laittaa mitä kaapista löytyy ja itestä tuntuu maistuvan. Fetaa, aurajuustoa, mitä tahansa.

4rkl oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä

2rkl punaista pestoa

(yrttituorejuustoa)

juustoa paloina tai raasteena

Sekoita öljy, valkosipulimurska, pesto ja tuorejuusto.

Tuki seos leivän viiltoihin.

Lisää juustoraaste tai -palat.

Paista 200 asteessa n. 10-15 min.

Aurinkoista viikonloppua!

Kanakastike pestolla

Jääkapissa oli kanafileitä joissa päiväys alkoi tulla vastaan.

Googlettamalla löytyi Valion sivuilta ohje jota muokkasin meille sopivaksi.

Alkuperäisessä oli tarkoitus käyttää currytahnaa, mutta vaihdoin sen jääkaapista löytyvään punaiseen pestoon. Pinaatin jätin suosiolla pois. Aina ei jaksa kuunnella sitä "mitätääon onkopakkosyödä minnemälaitantänydinjätteen äitivoisikkotehäihanTAVALLISTAruokaa" kommentointia. :)

No, kyllähän nuo aika hyvin syö mitä eteen laittaa. Nykyään kommentoidaan välillä jo siitä ilosta että saadaan mammalla vähän kierrokset kiihtymään. ;)

Oonkin ilmoittanu, että kun asuvat omissa kodeissaan ja ostavat itse eväät, saavat keitellä ihan mitä ruokia lystäävät.

n. 800g kanan rintafileitä

ruususuolaa myllystä

valkosipuli-pippurisekoitusta myllystä

ripsaus paprikajauhetta

2 rkl punaista pestoa

1 sipuli

1 paprika

1prk (2,5dl) sipulikermaa

(100g pakastepinaattia)

Palottele kana, ripsi pinnalle suolaa.

Heitä pannulle nokare voita ja ruskista kananpalat.

Lisää pesto ja mausteet, sekoittele.

Lisää kuutioidut sipuli ja paprika, kuullota hetki.

Lisää ruokakerma, anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kana on kypsää.

(Lisää lopuksi jäinen pinaatti. (kuumenna vain kunnes pinaatti on sulanut.)