Lokakuun kuulumisia ja luontokuvia

Hupsheijaa, lokakuu on vilahtanut loppusuoralle aivan vilauksessa.

Mä oon ollu vähän muumimaisissa tunnelmissa, eli maha täyteen havunneulasia ja talviunille..en kuitenkaan toteuttanut tuota. Vaikka kai sen olisi voinut laskea hortoiluksi? ;)

Tuloksena joka tapauksessa blogihiljaisuus.

Oikeasti nautin syksystä todella, mutta jotenkin aika ja energia ei ole riittänyt blogiin asti.

Kuvia on otettu ja reseptejä on kyllä testailtu, niitä yritän saada hiljalleen tänne, muistiin edes itselleni.

Tänä syksynä ollaan miehen kanssa jatkettu alkutaipaleella olevaa sienestysharrastusta.
Varsinkin suppilovahveroa on löytynyt mukavasti, ja metsässä on vietetty monia tunteja. Vaikka aina ei löytyisi saalista, nautin valtavasti luonnosta, rauhasta ja hiljaisuudesta.

Siksipä onkin pakko läjäyttää kaikki nämä kuvat tänne. :)

Pari pulahdusta on tälle kuulle saatu aikaiseksi.

Kerran extempore ylemmän kuvan uimarannalla.

Toisen kerran lapsuuden maisemissa, sieltä nuo kaksi alempaa kuvaa.

Voi varjele miten alhaalla vesi on.

En muista Lappajärven veden olleen koskaan näin matalalla.

Voiko tälläisissä maisemissa olla muuta kuin hyvä olla?

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä vähemmän jaksan tungosta ja kaupungilla kiertelyä. Siellä hermot kiristyvät, parkkipaikan etsiminen ärsyttää, enkä saa mitään iloa siitä että ostan tavaroita.

Joo, jos jollekin on oikeasti tarvetta niin se hankitaan, mutta muuten vaan kiertely ei enää oo mun juttuni.

 

Metsässä mieli rauhoittuu ja akut latautuu.

Edesmennyt mummuni hoki aina että "kun pääsöö mehtään, on kuin pääsis taivaaseen".

Muistan aatelleeni, että joopa joo...

 Nykyään tiiän tasan tarkkaan mistä mummu puhu. :)



Koulujen syysloman aikaan ehdittiin mummolassa paistamaan makkaraa ja olla ensin mummun, kummipojan ja mun veljen, seuraavana iltana ystäväperheiden kanssa tuikkustakin (eli pimeäpiilosta). 

Jotain hauskaa siinä on kun pillkosen pimeässä juoksennellaan taskulampujen kanssa, huudellaan tuikkua, nautitaan tähtitaivaasta ja meitä lukuunottamatta hiljaisesta illasta.

Aika eksoottista on myös huomata sisälle mentyä että jaahas, taas on tainnu jäähä joku sieni alle kun maastouduin.. ;)

Yritteliäämpi osallistuja kiipes ensin puuhun ja sitten katolle piiloon.

Aikuiset ihmiset innostuu kuin lapset. ;)



Tässä näitä tän syksyn ihanuuksia.

Puukkona melkonen saha, sienipuukko oli jäänyt autoon ja minä ja auto oltiin eri paikoissa. :)

Tämä on kyllä ollut niin hauskaa puuhaa!

Mies on myös innostunut sienestyksestä, ja mummolassa käydessä saan metsään seuraa ystävästä jonka kanssa on jaettu monet jutut jo lapsuudesta saakka. Ihan parasta.



Millainen lokakuu sinulla on ollut?

Viihdytkö luonnossa vai nautitko enemmän kaupungin kohinasta? :)