Mä oon ehdottomasti kesäihminen, mutta ei syksykään oo hullumpi vaihtoehto.
En pode syysmasista, aika menee kivasti joulujuttuja tuumatessa ja kynttilöitä poltellessa.
Ja se joulufiilistely kestää hyvän aikaa.
Jos alottaa vasta itsenäisyyspäivästä, ei kerkeä nauttia kunnolla. Mun joulunalusaikani alkaa viimeistään marraskuun alusta, kun se isännällä alkaa viikkoa, paria ennen joulua. Kukin tyylillään. ;)
Siksi keräsinkin jo pientä paniikkia, kun tänä vuonna ei ole vielä ollut minkäänlaista "joulutuleeihanaa!"-fiilistä.
Mutta turhaa murehdin, eilen se tuli, yhtäkkiä.
Leivottiin lasten kanssa kilon piparkakkutaikina, ja mielessä pyörii joululahjaideat.
Tästä se lähtee... :)
Näihin tunnelmin sopii jouluisen teen kaveriksi vaikkapa pala tälläistä kääretorttua.
Kääretorttupohja:
4munaa
1½dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1½tl leivinjauhetta
n. 1tl kanelia
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita keskenään jauhot, kaneli ja leivinjauhe. Sekoita varovasti vaahdon joukkoon.
Jaa taikina kahteenosaan. Sekoita toiseen kaakaojauhetta.
Levitä taikina raitoina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 6-8 minuuttia.
Anna jäähtyä ennen kuin keikautat puhtaalle leivinpaperille.
Täyte:
omenahilloa
1prk piparkakkurahkaa
2dl kermaa
sokeria, vaniljasokeria,kanelia
Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon piparkakkurahka.
Mausta mielesi mukaan sokereilla ja kanelilla.
Levitä torttulevylle omenahillo ja rahka-kermamössö.
Kääri levy rullalle leveämmältä sivulta. Vedä leivinpaperin avulla tiiviiksi rullaksi ja laita jääkaappiin maustumaan.
Samalla kun kirjoitan tätä, seuraan uutisia Pariisista.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa?
Miksi kukaan haluaa kiinnittää pommivyön tietäen että aikoo posauttaa itsensä ja siinä samalla paljon muitakin?
Miksi joku uskoo, että yhtään kenenkään Jumala haluaa sellaista?
Kovin tuntuu olemattomalta joulustressiongelmat tuollasessa mittakaavassa.
Tuhansien ihmisten elämä muuttui hetkessä.
Toisten loppui aivan turhaan, sekopäiden takia. Ja niin monet jäivät suremaan...