Seinäjoen kesään kuuluu monenlaisia tapahtumia, joista tunnetuimpia on varmaan Provinssi.
Mahtava kädenojennus järjestäjiltä on se, että torstaina yli 70v ihmiset pääsevät sukeltamaan festaritunnelmaan ilmaiseksi, ellei tapahtuma ole loppuunmyyty.
Olen vanhuspuolella hoitajana, ja työpaikaltani oli jo viime vuonna porukkaa paikalla.
Tänä vuonnakin asiaa puhuttiin ja suunniteltiin jo hyvissä ajoin. Fysioterapeutti oli yhteydessä järjestävään tahoon jotta sisäänpääsy olisi mahdollisimman vaivatonta ja osastonhoitaja suunnitteli työvuorot niin että väkeä riitti viemään halukkaita juhlahumuun.
Sää suosi (onko koskaan ennen ollut Provinssia, jolloin ei sada tippaakaan vettä???), aurinko paistoi ja tuulikaan ei puhaltanut kylmästi.
Kuusi innokasta asiakasta pääsi hoitajien avustamana rokkaamaan, ja reissu oli niiiin onnistunut!
Tuli todella hyvä mieli, kun näki kuinka nämä iäkkäämät ihmiset nauttivat kauniista kesäpäivästä, ihmisjoukosta, musiikista, herkuista ja kaikesta nähtävästä jota Törnävän saaressa riitti.
Järkkärit olivat todella huomaavaisia, meiltä käytiin mm kysymässä kuinka olemme viihtyneet ja onko kaikki ok. Myös festarikansa väisti kohteliaasti tarpeen mukaan, ne enemmän juhlajuomaa maistaneetkin.
Pyörätuoleja käyttäville oli varattu joka lavan luo korotettu katsomo, jonne järjestyksenvalvoja avuliaasti lykki tuolit, mennen tullen. Sen verran jyrkkä se ramppi olikin, että mulla ei riittänyt kengissä pito saada asiakas pyörätuolissaan turvallisesti paikoilleen ilman apua.
Meidän porukka pääsi kuuntelemaan Ellinooraa, Kaija Koota ja Haloo Helsinkiä.
Myös paluumatka rauhallisesti kärrytellen ja jutellen kauniissa kesäillassa oli niin leppoisa, hyvänmielen hetki.
Järkkärit olivat todella huomaavaisia, meiltä käytiin mm kysymässä kuinka olemme viihtyneet ja onko kaikki ok. Myös festarikansa väisti kohteliaasti tarpeen mukaan, ne enemmän juhlajuomaa maistaneetkin.
Pyörätuoleja käyttäville oli varattu joka lavan luo korotettu katsomo, jonne järjestyksenvalvoja avuliaasti lykki tuolit, mennen tullen. Sen verran jyrkkä se ramppi olikin, että mulla ei riittänyt kengissä pito saada asiakas pyörätuolissaan turvallisesti paikoilleen ilman apua.
Festarialueella oli paljon nähtävää, ja kun ajattelee ihmisiä, joiden maailma on iän ja sairauden vuoksi muutenkin kapeampi kuin meidän jotka vielä pääsemme kulkemaan omatoimisesti, pääsee ehkä johonkin mielikuvaan siitä miten tavallisesta poikkeava kokemus tämä monelle oli.
Ikä ja sairaudet, liikuntakyvyn rajoitteet eivät ole syy jättää ihmisiä neljän seinän sisään, jos heillä on yhtään halua päästä sieltä välillä pois!
Nähtävää riitti, ilmeisesti sirkusesiintyjiä puujalkoineen ja yksipyöräisineen, monenlaisia taideteoksia, kaikenikäisiä ihmisiä, bändejä... pitihän meidän muutama benjihyppykin katsoa ja kauhistella. :)
Täällä infoa Provinssin taiteesta, joka tänä vuonna koostui lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista.
Lähes kaikki postauksen kuvat on lainattu siskoltani, joka oli oman rokkaamisensa lomassa niitä napsinut. Itsekin yritin kuvata enemmän, mutta koska ihmisellä on valitettavasti vain kaksi kättä, ja niillä käsillä piti myös lykätä pyörätuolia ja avustaa...
Kiitos ja kumarrus Heli!
Vielä asiasta kukkaruukkuun... Jos joku osaa kertoa, missä vika kun en saa kuvia oikeille kohdilleen niin otan kiitollisena tiedon vastaan.
Kirjoittaessa niitä ei saa aina siirreltyä niin kuin haluaa, tai jos teksti ja kuvat siinä näyttävät olevan kohdillaan, julkaistessa tulee outoja tyhjiä välejä.
Pahoittelut siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti