Äidin kasvukipuja Power Parkissa

Eilinen kului nuorison kanssa Power Parkissa. 

Tähän asti huvipuistoreissut on tehty koko perheen voimin, mutta koska mies on edelleen töissä, päädyttiin tällä kertaa tälläiseen ratkaisuun.

Jo matkalla mietin, miten aika menee hirmuista kyytiä, lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu, esikoinen ei edes ollut innokas lähtemään.

Muistin elävästi ajan, jolloin tuntui että kaksi aikuista oli nippanappa riittävä mitoitus kolmen tenavan kanssa huvipuiston houkutusten keskellä.

Nykyään kaikki kolme pärjäävät siellä loistavasti itsekin.

Radiosta tuli Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis eikä se muuta tarvinnutkaan, kyyneleet valuivat vaikka mitä yritin ajatella.

Päivän aikana nousi useinkin mieleen, kuinka nopeasti asiat muuttuu, lapset kasvaa...

Toisaalta niin ihanaa. 

Enää ei tarvitse olla koko ajan niin tarkkana, huolehtia joka jutusta, juoksuttaa vessaan, niistää nenää, olla valmiina nappamaan kiinni kädestä ja pelastamaan putoamiselta, kaatumiselta, auton alle kirmaamiselta...

 Kaikki saavat ruokansa tilattua, kannettua pöytään, syötyä itse, jolloin omakin ruoka on lämmintä kun sen syö.

Jokainen osaa käydä itse vessassa.

 Enää ei ole pakko pystyä istumaan kahvikupeissa tai mustekalassa niin kauan että okse jo maistuu suussa..

Toisaalta niin haikeaa. Minne ne aurinkoiset hampaattomat hymyt katosivat? Se valtaisa riemu joka loisti kasvoilta kun kuitenkin uskalsi siihen rekkaralliin, tai johonkin muuhun kieputtimeen..

Se jäätelöstä tahmea pieni käsi,joka tarttui omaani ja veti kohti uutta seikkailua. 

Ne innosta hehkuvat kasvot jo portilla..

(Tuntuu että mitä teinimpi, sitä tärkeämpää pitää pokka.)

J kysyikin katsoessaan nurmikolla taapertavaa pikkuista, muistanko millaista oli kun he olivat tuon ikäisiä.

Joo, todellakin muistan! 

Nykyään tosin paremmin vain ne hyvät asiat. Vuosien huonot yöunet eivät enää muistu mieleen sellaisena tappoväsynä mitä tiedän niiden välillä olleen. 

Nykyään muistan paremmin sen kun pieni ihminen kömpi syliin ja puristi lujasti.

Muisti on sitten ihmeellinen asia! ;)

Kiitollinen kuitenkin siitä, että ainakin vielä kehtaavat kulkea julkisella paikalla äitin kanssa, ei tarvita 50m hajurakoa.

Tunnustettakoon, että pientä ikäkriisiä pukkasi jo joitakin vuosia sitten, kun T ja J alkoivat mennä hurjempiin laitteisiin kuin mihin itse enää pystyy. 

Mun tasapainoelin kun ei enää kestä loputota pyörimistä...

Tänä kesänä totesin että kuopuskin menee huvipuistossa hurjemmin kuin minä.

Isoveljen houkutellessa neitiä Cobraan, teki mieli tarrata paidan helmaan kiinni ja todeta ettei vielä tänä kesänä, sä oot vielä liian pieni. 

Sain kuitenkin hillittyä itteni.

Pituutta oli riittävästi, ja kokemuksesta tiesin että turvakaaret pitää hyvin.

Odotin kuitenkin joutuvani lohduttelemaan järkyttynyttä lasta, mutta mitä vielä! Neiti meni saman tien toisenkin kerran.

Ja sen jälkeen vielä hurjempaan härveliin.

Totesin itsekseni, että jepjep, siivet kantaa.

Ja niinhän sen pitääkin olla. 

Monessa asiassa meidän tehtävä vanhempina on jättäytyä sivummalle, rohkaista eteenpäin ja olla tukena ja turvana kun niitä tarvitaan.

No, kun lasten ikähaarukka on 10-14, en todellakaan ole jättäytymässä eläkkeelle, mutta ikätason mukaista tilaa pitää antaa.

(En nyt halua vielä ajatella mopokortteja, ajokortteja, armeijaan tai opiskelemaan lähtöjä..

Mä vielä harjoittelen napanuoran venytystä!)

Esikoinen kysyikin jossain vaiheessa, että joko oon tottunut siihen, että mun taapero näkee mun pään yli. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... :) 

Kuten kuvista näkyy, päivä oli todella pilvinen. Vettä ei kuitenkaan satanut tippaakaan ja lämpötilakin oli lähempänä +20, joten kaiken kaikkiaan aivan loistava huvipuistosää. 

Ei ala niin helpolla etomaan kun ei ole liian kuuma.

Sellainen 7 tunnin rupeama tuosta kuitenkin tuli, joten kotiin päästyä oli hieman voipunut olo.

Paljonhan tuolla on katsomista ja laitteita kaiken ikäisille.

Pienten laitteisiin näkyi olevan kaikkiin palkattu eläkeläisiä laitteenhoitajiksi. Varmasti kiva ratkaisu niin! Luulen että heillä on enemmän kokemusta ja kärsivällisyyttä pikkuisia kohtaan kuin aivan nuorilla. Mutta kaikissa laitteissa oli kyllä kohteliaat työtekijät, eipä sillä.

Ruokaa sulatellessa käveltiin pikaisesti Röllikylän läpi.

Hauska paikka, mutta kun eräillä oli kiire Junkkeriin..

Summasummaarum, oli kiva päivä!

Mietin kyllä istuessani 75m korkeudessa Dragon Towerissa, että MIKSI? 

Mulla on kauhea korkeanpaikan kammo, miksi tukin itteni tälläseen missä pitää aktiivisesti muistuttaa itteänsä hengittämisen tärkeydestä.

Mutta jotain hauskaa siinä täytyy olla... ;)

Lapsilla oli kivaa, mulla oli kivaa, joten kaikki hyvin!

Power Park on siitäkin ihana paikka, että siellä on niin siistiä!

Työntekijät keräävät aktiivisesti roskia pois, roskiksia on paljon, enkä nähnyt ensimmäistäkään lintua nokkimassa maahan pudonneita ranskiksia tai karkkeja. 

Tälläistä tällä kertaa.

Tänään ois ohjelmassa kai maton pesua.

Paistais nyt edes aurinko että ne kuivuiskin joskus!

Kuinka te? Ootteko aktiivisia huvipuistoilijoita? 

Mikä on lempparipaikka? :)