perjantai 6. lokakuuta 2017

Nopea omenapiirakka




 
Syksy ja omenapiirakka. Ne kuuluu melko lailla erottamattomasti yhteen. :)
Tämä ohje löytyi jostain netin syövereistä, ja seuraavana iltana seiskaluokkalainen leipoi lähes samalla ohjeella toisen. Se ohje löytyi köksän kirjasta.
Ai että mä tykkään tuosta että joka jaksossa tulee kotiin lappu jossa on lista kotitöistä/ruuista/leipomuksista joista pitää valita ja toteuttaa vähintään 8.
On siinä kyllä ruutuja vapaavalintaisille jutuíllekin.
Oon perustellu alunperinkin lapsille kotitöihin osallistumisen sillä, että jokaisen pitää osata tehä ruokaa, siivota sotkunsa ja pestä vaatteensa, koska niitä taitoja tarvii läpi elämän, joka päivä.
Äiti ei todellakaan aio ottaa huolekseen aikuisten lasten siivouksia tai ruokalistaa.
Paras siis oppia ne taidot ennen kuin muuttaa pois kotoa. :)
Pari päivää sitten nautin kovasti kun keskimmäinen teki isomummunsa ohjeella piparkakkutaikinan ja sisarustensa kanssa leipoi sen. Huolehti myös paistamisen, mun ei tarvinnut muuta kuin kuunnella iloista naurua keittiöstä, nauttia jouluisesta tuoksusta ja valmiista pipareista.

Joulu alkaa muutenkin olla mielessä kun illat pimenevät.
Mä nautin kynttilöistä, joulujuttujen miettimisestä ja tunnelmasta.
Ja vaikuttaa kovasti siltä että oon tartuttanut sen myös jälkikasvuun. ;)

 
2,5dl vehnäjauhoja
1dl sokeria
1 piimää tai kermaviiliä
2tl vaniljasokeria
1,5tl leivinjauhetta
1dl öljyä
1kananmuna
omppuja
kanelia
sokeria
Sekoita jauhot, sokeri, vaniljasokeri ja leivinjauhe.
Lisää kermaviili, öljy ja kananmuna.
Sekotia tasaiseksi, kaada voideltuun piirakkavuokaan.
Asettele pinnalle omenan viipaleet ja ripsi päälle sokeria ja kanelia.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 25-30min.









perjantai 29. syyskuuta 2017

Pihlajanmarjahillo





Sain enoltani valtavan kasan omppuja, äiti oli kerännyt meille pihlajanmarjoja, ja itse poimin vähän puolukkaa.
Omput päätyivät naposteltavaksi, hilloksi, piirakoihin ja pakastimeen annospusseissa. Talvipäivien omppupiirakoihin valmiiksi viipaloituina. :)
Puolukatkin menivät syöntiin, ja reilu puolet pihlajanmarjoista pakastimeen.
Se toinen puoli sitten..sanotaanko vaikka että tieteelliseen kokeeseen?


Googlettelin vimmatusti pihlajanmarjahillojen ohjeita, ja kyllähän niitä löytyikin.
Päädyin testaamaan tälläistä joka on höystetty porkkanalla ja ompulla.
Ensin vaikutti siltä, että hyvää tulee, mutta sitten karvas loppumaku alkoi potkimaan.
Kuvittelin alun perin pääseväni aika vähällä sokerilla, mutta toisin kävi..
loppuviimein sotku oli todella sokerista.
Tähän käyttämäni pihlajanmarjat olisi pitänyt ehkä pakastaa ensin?
Tokihan eri puiden marjojen maussa on ero, mutta ei nämä mun mielestä pahoja ollut kun niitä maistelin ennen keittelyä.


5dl pihlajan marjoja
5dl omenanpaloja
n. 1l porkkanaraastetta
vettä
sokeria/hillosokeria/hyytelösokeria
vaniljasokeria
1-2tl kanelia

Laita kattilaan palotut omenat, pihlajanmarjat ja porkkanaraaste.
Keitä kunnes aineet ovat pehmenneet. Jos vettä on liikaa, kaada sitä siivilän läpi pois.
Vetäise seos soosiksi sauvasekoittimella.
Lisää sokeri ja halutessasi kaneli. Keittele n. 10 min.
Purkita keitettyihin lasipurkkeihin, säilytä jääkaapissa.



Mulla on tätä lajia nyt kaksi purkkia jääkaapissa, ja lisää pakastimessa.
Mutta mihin käytän, omaan makuun liian makean mönjän?
No, kokeilin laittaa sämpylätaikinaan siirapin tilalta, ja oli oikein onnistunut lopputulos.
Kukaan ei huomautellut mausta mitään negatiivista, ja kaikki tuli syötyä. ;)
Joten ei muuta kun leipomaan lisää sämpylöitä.
Sen verran jäi pihlajanmarjahillo vaivaamaan mieltä, että teen uuden kokeilun niillä pakkasessa olevilla marjoilla, kunhan kerkeän.












keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Sienestyksen ensiaskeleet







Tänä vuonna meillä on kovasti yritetty tutustua sieniin.
Viime viikolla käytiin koko porukka puolukka/sieniretkellä, ja saalista saatiin.
Vähänkö oli voittajafiilis. ;)
Sijoitin Prismassa vähän vajaa 9€ Tunnista ruokasieni-kirjaan (Mauri Korhonen) ja se on ollut aivan loistava opas! Kierrekannet, kosteutta kestävät sivut sekä pieni koko tekevät kirjasta helposti mukaan otettavan ja metsässä tutkittavan.
Adlibris näytti myyvän opusta vielä halvemmalla.

No, joka tapauksessa, päättelin että noviisin on paras aloittaa tateista, ne kun eivät ole myrkyllisiä.
Pari pahanmakuista yksilöä ilmeisesti löytyy, mutta niihinkään ei kuole.
Aukotonta logiikkaa, eikö vain? ;)

Löydettiin herkkutatteja, samettitatteja ja jotain joiden nimeks mulla oli kaksikin eri vaihtoehtoa..en vaan muista enää kumpaakaan.
Kaiken varalta paistettiin joka lajista pannulla pieni pala ja tarkistettiin, ettei kuitenkin olla sössitty koko hommaa ja kerätty sappitatteja. Ei onneks oltu.
No niin, nyt meillä sitten on kuivattua herkkusientä purkissa, ja pakastimessa paistettua sametti- ja jotainmuutatattia. Sitä mies on testimielessä pariin ruokaan jo lisännyt, eikä lapset oo moittinu.
Kun eivät tiedä syöneensä sientä.
Niin, ja ollaan edelleen kaikki hengissä. ;)
Ensi vuonna pitää laajentaa repertuaaria, mutta siihen tarvin alkuun jokun asiantuntevamman ihmisen ohjausta.




Puolukkaakin saatiin. Tai siis kerättiin.
Tai siis muut keräs, kun mä haahuilin korin, sieniveitsen ja kirjan kanssa etsien sopivan näköisiä yksilöitä.
Käärmeeseenkin törmäsin, ja taisin hieman kiljaista..ainakin se luikerteli kovaa kyytiä pöpelikköön.







Mikäs retki se on jos ei vähän paisteta makkaraa? ;)
Tuotiin puut mukana, ja vietiin roskat mennessämme.
Verenpaine nousee luontoon jätetyistä roskista.

Sää oli aivan ihana.
Kotoa lähtiessä olin työpäivän jäljiltä väsyksyissä, ois ollut kivaa retkottaa sohvalla.
Onneksi en jäänyt siihen maatumaan.
Rauhallisessa metsässä, auringon paistaesssa mieli virkistyi, ja kotiin palasi paljon paremmalla tuulella oleva yksilö.
Voisin kyllä väittää koko perheestä samaa kuin itsestäni.







maanantai 25. syyskuuta 2017

Muusilaatikko pussimuusista


Aina ei tarvi olla niin reipas. 
Ei jaksa, ei kykene, ei ehi, ei huvita..
Tällä kertaa oikaisin muusissa.
Testasin Lidlin pussimuusia, kun ei ollut aikaa keiteillä sitä alusta alkaen.
(Kyllä mua laiskottikin..)
No joo, annokseen tuli 2pss muusijauhetta, paketin ohjeen mukaan keitettynä.
Ei mennyt kauan.

Sitten paistoin 800g jauhelihaa, maustoin ihan reippaasti, koska muusi oli aika mietoa.
Muusi ja jauhis sekaisin, vuokaan ja uuniin 200 asteeseen n. 20-25 minuutiksi.
Helppoa, hyvää ha nopeaa. 
Omanmaun mukaan muokkaaminen onnistuu hyvin. 
Suosittelen!

Ja otan mielelläni vastaan nopeita mutta herkullisia ruokaohjeita. ;)


lauantai 23. syyskuuta 2017

Puolukkaiset kierrepullat


Mies huomasi Ilta-Lehden sivuilta mielenkiintoisen näköisen pullaohjeen jota tietenkin piti testata.
Puolukka-aika onkin parhaimmillaan, joten senki puolesta sopii hyvin teemaan.
Tähän käytetiin pakastettuja puolukoita, jotka sokeroin ja survoin, hilloa kun ei ollut nyt tyrkyllä.
Vaniljatuorejuustoakaan ei kaapista löytynyt, tavallista kylläkin. Maustoin sen vaniljasokerilla ja hyvä tuli.


5dl maitoa
1 muna
2tl suolaa
3tl kardemummaa
50g hiivaa
200g voita sulatettuna
n.16dl vehnäjauhoja

Täyte:
3 dl puolukkahilloa (sokeroitua)
1 rs vaniljatuorejuustoa
50g pehmeää voita
1½rkl perunajauhoja
1tl kanelia

Voiteluun kananmuna ja päälle raesokeria.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi.
Lisää hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja muna.
Sekoita vatkaten ja lisää jauhoja pikkuhiljaa. Lisää lopussa sulatettu voi.
Lisää jauhoja tarpeen vaatiessa ja alusta sileä, kaunis taikina.
Korvapuusteissa saa olla hieman kovempi taikina jotta taikina on helpompi rullata ja pullista tulee kauniita. (Mun taikina tais olla vähän lötköä, mutta hyviä niistä tuli.)
Kohota taikinan leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi, n. 30 min.

Sekoita kohoamisen aikana puolukkahilloon perunajauho, lisää tarpeen vaatiessa sokeria..
Lisää kaneli joukkoon.
Pehmennä tuorejuusto lusikalla ja pistä syrjään odottamaan.
Kumoa taikana pöydälle, jaa kahtia. 
Vaivaa ilmakuplat pois ja kauli pitkulaiseksi levyksi.
Levitä puolet pehmeästä voista levylle, sen päälle puolet tuorejuustosta.
Levitä lopuksi puolukkahilloa levyn pituussuunnassa puolivälistä ylöspäin.

Kääri napakalle rullalle.
Leikkaa parin sentin paksuisia kiekkoja ja aseta pullavuokiin tai pellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin ( tai miten päin mieli tekee).
Anna kohota liinan alla uunin kuumenemisen ajan. 
Voitele pullat kananmunalla, ripsi raesokeri päälle.
 Paista 225 asteessa n. 12 minuuttia.



Ihanaa syksyistä viikonloppua! 




lauantai 16. syyskuuta 2017

Nokkosen siemenet, suomalaista superfoodia





Tänä syksynä mulle vasta valkeni, että nokkosen siemenilläkin on vaikka mitä käyttöä keittiössä.
Eipä ollut tullut pieneen mieleenkään aiemmin, mutta Rajalan tuvasta sain infoa asiasta.

Ilmeisesti tämä villiyrttien ja luonnonjuttujen hyötykäyttö alkaa pikkuhiljaa laajentua mullakin.
Kauhean innoissani ainakin oon, ja ensi keväälle on jo ajatuksia, mitä kaikkea pitää kerätä ja kokeilla.
Kun vaan sillon vielä muistais kaikki. ;)


Mutta nuo nokkoset..
Aiemmin olen käyttänyt nokkosen lehtiä silputtuna lättytaikinan seassa.
Tänä vuonna piti kuivata lehtiä, mutta se ihan onnellisesti unohtui.
Nokkostahan voi tunkea vaikka mihin: lättyihin, munakkaisiin, keittoihin, leipin ja sämpylöihin, juomiin...
Ulkoisesti sitä voi käyttää hiusten lähdön hillitsemiseen ja hilseilevän päänahan hoitoon. Näitä en ole kokeillut, mutta täältä vinkkejä.

Itseäni yllätti tieto, että nokkonen sisältää 7 kertaa enemmän rautaa kuin pinaatti.
Myös kalsiumin määrä on huima; 100g nokkosta sisältää 590mg kalsiumia, kun rasvattomassa maidossa vastaava määrä on 120mg.
Maidon juonti ei siis todellakaan ole välttämätöntä kalsiumin saannin kannalta. Ruvetaan syömään urakalla nokkosia... ;) Niin ja hauskintahan tässä on se, että moinen rikkaruoho on aivan ilmainen.
(Toki jossain nettikaupassa hinta näkyi olevan 360€ kg...)
Nokkosessa on myös runsaasti A-, B-, E- ja K-vitamiineja, ja mineraalisuoloja enemmän kuin missään Suomessa kasvavassa kasvissa.
Täällä tarkempi luettelo, jos kiinnostaa.


No joo, tuon hehkutuksen jälkeen voisin palata asiaan...
Me ollaan niin epäomavaraisia että oikein ärsyttää, joten piti taas soittaa isukille, josko hän viitsisi auttaa lastaan keräämällä komean kimpun kukkivia nokkosia.
(Kuten mitään muutakaan, näitä ei kannata kerätä liikennöityjen teiden varsilta tms.)
Palvelu pelasi paremmin kuin hyvin, ja sain useamman nipun nokkosen varsia, jotka oli jo kuivattu roikuttamalla niitä ylösalaisin leikkimökissä. 
Iso kiitos taas kerran!

Mulle jäi siis helppo osuus hommassa. 
Levitin keittiöpyyhkeen pihalle pöydälle, laitoin hanskat käteen ja murustelin siemenet pyyhkeelle.
Siitä ne lusikoitiin lasipurkkiin.
Parempi olisi sellainen purkki josta valo ei pääse läpi, mutta tämä oli nyt ainoa sopivan kokoinen...säilytän sitä kaapissa, jonne aurinko ei paistele. 
(Eipä se kyllä pahemmin paista mihinkään muuallekaan..vettä kyllä on satanut ihan riittävästi.)


Ensi vuonna aion reipastua nokkosen(kin) suhteen, ja saada isomman saaliin talven varalle. 
Mutta tällä päästään alkuun. 
Onko teillä jotain hortoilulemppareita?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Maailman helpoimmat keksit





 Lauantaina piti mennä vasta yövuoroon, joten aamu oli leppoinen ja kiireetön.
Koska usein mun vapaapäivät ovat viikolla, jolloin taas muut ovat aikaisin liikkeellä, töihin ja kouluun menossa, nautin näistä aamuista kun ollaan yhtä aikaa vapaalla.


Oli siis sopiva aika tekaista jotakin, tällä kertaa päädyin kokeilemaan netistä napattua keksiohjetta.
Alkuperäinen ohje löytyy Kakkutaikurin blogista.
Nopeaa ja helppoa!
 



 
225g pehmeää voita
110g (reilu desi) sokeria
275g (n.4,5dl) vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
1tl kanelia
2 riviä maitosuklaata

Paloittele voi ja anna sen pehmetä kulhossa jonkin aikaa.
Mittaa muut aineet ja nypi ne sekaisin voin kanssa.
Rouhittu suklaa kannattaa lisätä loppuvaiheessa, turhaa sitä on nyppiä.
pyörittele taikinasta pieniä palloja, litistä ne pellille keksin muotoon.
Paista 175 asteessa n.13-15 minuuttia.

Kakkutaikurin mukaan taikinan voi laittaa jääkaappiin jähmettymään, jonka jälkeen sen voi kaulita levyksi ja painella siitä muotilla keksejä.




maanantai 11. syyskuuta 2017

Kalapihvit











 Tunnustan heti alkuun, että tämän ruuan takia en pistänyt tikkua ristiin.
Tai no, pyöritin myllyn kammesta muutaman kerran. :)
Mieheni inostui hankkimaan tuollaisen peruslihamyllyn, jotta saa kokeilla kalapullien tekoa.
Lauantain kalareissun jälkeen siihen olikin tilaisuus.
Ensin kalat (ahvenet ja hauki) puhkottiin ja fileerattiin, sitten fileet huuhdottiin.
Kalanpalat tötteröön ja veivataan kammesta, tuloksena matojen näköisiä suikeroita jauhettua kalaa. ;)
Massa jauhettiin kahteen kertaan, kaiken varalta, ja lopussa jauhettiin seassa näkkileipäkin.


Ohje on anopin keittokirjasta, kiitos vain! :)
Meillä ei kalakasaa punnittu, ja isäntä teki taikinan vähän mututuntumalla. Lopputulos oli oikein herkullinen, tiesi siis mitä teki.
Tähän laitan tuon anopin ohjeen, soveltakoon jokainen mielensä ja makunsa mukaan.

n. 1kg kalafileitä (ahven, hauki, särki)
2 munaa
1dl korppujauhoja (jos laitat näkkärin, vähän vähempi riittää)
2dl ruokakermaa
1 sipuli hienonnettuna
2tl suolaa
mausteeksi esim.
kalamaustetta, sitruunapippuria, tilliä, kalamaustetta, sitruunamehua, valkopippuria

Jauha kalat kahteen kertaan.
Sekoita kaikki aineet keskenään.
Peitä taikina ja laita se jääkaappiin maustumaan.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista pannulla voissa.
Voit paistaa pihvit/pullat myös uunissa tai tehdä murekkeen.



 
 
 Ruokaa parhaimmillaan.
Itse kalastettua, itse tehtyä.
Teki kauppansa, kiitos kokille! <3 p="">


torstai 31. elokuuta 2017

Kesäkurpitsa-tomaattivuoka


Ruuanlaitto.. joka päiväistä puuhaa, halus tai ei.
Jälkikasvu tarvii ruokaa, eikä itekään voi (valitettavasti) elää sipseillä ja dipillä, niin hauskaa kuin se oliskin. Ainakin siihen asti että verisuonet tukkeutuis.
No, tiesin kyllä, ettei tämä eväs lyö itteään läpi nuorisolle, mutta aivan sama.
Italianpata kelpas, eivät jääneet nälkäisiks.
Meillä asuu mun lisäks pari muuta, jotka on superärtyneitä nälkäisinä..
Senkään takia en harrasta sitä "jos ei ruoka kelpaa, syöt vasta kun on seuraava ruoka".
Epäeettistä hommaa, kun yli puolet porukasta ois niin kiukkuisia että jatkuva riitely olis taattu juttu.

Ohjeen löysin Tupulta.
Siinä vaiheessa kun olin siivuttanut 1½ kesäkurpitsaa, tajusin vasta että ei kannata tehdä koko ohjeella, kun syöjiä on korkeintaan kaksi.
Loppuviimen mä olin aínoa joka tätä söi, joten siitä riittikin moneks kerraks. :)
Mutta hyvää oli, suosittelen!
Tämä sopii lisäkkeeksi, lihan kanssa tai vaikkapa sellaisenaan leivän kaverina.

Linkistä voi käydä katsomassa alkuperäisen ohjeen.

 
1-1½ kesäkurpitsa
3 tomaattia
reilu ½dl pestoa (mulla oli punaista)
3-5 valkosipulinkynttä (riippuu koosta)
1dl tuoretta basilikaa
n. 100g fetajuustoa
mustapippurirouhetta
½-1dl juustoraastetta

Viipaloi tomaatit ja kesäkurpitsa.
Murskaa valkosipuli, sekoita pestoon.
Murenna feta.
Levitä vuoan pohjalle puolet kesäkurpitsasiivuista ja puolet pesto-valkosipulista.
levitä niiden päälle puolet tomaattisiivuista, basilikasta ja fetasta.
Ripsauta päälle mustapippuria.
Toista kesäkurpitsa kerros ja sitten tomaattikerros.
Ripottele pinnalle haluamasi määrä juutoraastetta.
Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.



Täälläkin sopeudutaan hiljalleen syksyyn.
Iltauinneilla on vielä käyty, vaikka vesi viilenee koko ajan.
Eihän se tänä kesänä missään vaiheessa kunnolla edes lämmennyt.
Luulin että viime kesä oli uimisen kannalta surkea, mutta nyt voi todeta että tämä kesä oli vielä ankeampi. No, uitu on, vaikka väkisin, mutta kaipaan sitä tunnetta kun sukeltaessa vesi tuntuu iholla ihanan lämpöiseltä.
Ehkäpä ensi vuonna. :)






keskiviikko 30. elokuuta 2017

Suklaavanukas-valkosuklaapalat






Halusin leipoa jotain kivaa, ja  tuli mieleen tämä, jota en olekaan aikoihin tehnyt.
Ohje on jostain päiväkodilta ostetusta reseptikirjasesta.
Joskus käy niin, että hyväksi havaitut reseptit unohtuvat, hautautuvat uusien tuulien alle.

Tämä on hyvää, vaikka pohjataikinaan ostamani Ehrmannin suklaavanukas maistuikin mielestäni liian vetiseltä. kaipasin oman lapsuuden Naminami-vanukkaita. ;)


Pohja: 4 munaa
4 dl sokeria
150g voita sulatettuna
2 prk (yht 240g) maitosuklaavanukasta (esim Jacky makupala)
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
260g valkosuklaata
100 g voita

Vaahdota munat ja sokeri.
Sekoita keskenään kuivat ainekset.
Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoseos, jäähtynyt voisula ja suklaavanukas.
Kaasa taikina uunipellille leivinpaperin päälle, paista uunin keskitasolla 200 asteessa 15 minuuttia.
Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista.

Laita voi ja suklaa kulhoon, sulata vesihauteessa. Levitä kuorrutus pohjalevyn päälle ja ripottele pinnalle  (tms). Laita pelti jääkaappiin kovettumaan ennen paloittelua.







Täällä yritetään taas tottua arkeen.
Lapsilta se sujui yllättävän kivuttomasti, mulle loman loppuminen taisi olla kovempi paikka.
Yhtäkkiä mietittynä en muista koko kesältä yhtään hellepäivää..ehkä pari sellaista olisi tehnyt terää..?
No, syksyiset tuulet puhaltelee, ja löysin kivan keon vadelmia mummolareissulla.
Harmitti lähteä kotiin ja yövuoroon, kun kerrankin löysin hyvän vadelmapaikan. Varsinkin kun kalenteri näyttää siltä, etten ehdi pitkään aikaan takaisin.
Itse asiassa naureskelin itelleni noita kerätessäni.
Aikoinaan olin välillä mummuni kanssa keräämässä vattuja. Mun mielestä se oli niin tylsää hommaa  ettei mitään rajaa.
Mikä tahansa olisi ollut hauskempaa kuin seisoa törkyaikaisin aamulla siellä ojassa kumpparit jalassa noukkimassa niitä ärsyttäviä marjoja, joissa voi olla matojakin!
Jepjep..kai se ikääntyminen vaikuttaa muhunki. Nyt oon oikeasti tosi harmissani kun niihin puskiin jäi vielä kerättävää!
Mahtaa mummu istua pilven reunalla ihastelemassa mun vattusaalistani. ;)








sunnuntai 20. elokuuta 2017

Täytekakku valmispohjasta. Mä pystyin siihen!


Mulle leipominen on pitkään ollut mukava, herkullinen, rento harrastus, jolla voi ilahduttaa myös muita.
Ajan mittaan olen oppinut huomaamaan, että esim täytekakkujen leipominen ei enää tunnu mitenkään kauhean hauskalta. Lähinnä se on tylsää, ja koristeluvaiheessa palaa aina käpy.
Musta ei koskaan tuu mitään pikkutarkkojen koristeiden tekijää.
Siinä pitää olla vähän kärsivällisempi luonne...

Kuopuksen sukusynttäreiden alla oli jos jonkinlaista ohjelmaa.
Joten mä menin ja ostin kaupasta valmiit kakkupohjat.
Sanoin kyllä miehellekin, että kuinka alas mä oikein voinkaan vajota...
Eihän sen pohjan teossa edes mene kauaa...eikä se oo vaikeaa.
Mutta kun aika oli kortilla ja muutenkin väsytti, Citymarketin käytävältä se pohjapaketti tarttui mukaan, hintaakin vain 1,99euroa.
Samoin ostin lapsen toivoman Minions-kakkukuva.
Alun perin mä siis ajattelin tehä aiheesta muotokakun.
Tää on sitten kai vaihtoehto B?

Meillä tämä asia ei tuntunut olevan mitenkään merkityksellinen muille kuin mulle.
Itse asiassa, olin kovin onnellinen kun pystyin tähän, enkä väkertänyt sitä paakelsia yön pimeinä tunteina, väsyneenä ja kiukkuisena. Ehkä mä pikku hiljaa opin, ettei aina oo pakko, jos ei ehi, jaksa tai halua. Kaikkea ei tarvi jaksaa.
Myös mustikkamättääseen käytin kaupan valmista piirakkataikinapohjaa.
Hauskaahan tässä on se, että mustikkajuttu katosi nopsaa kyytiä lautaselta, ja täytekakku sai kovasti kehuja. Eikä se kyllä maistunut kaupalliselta. Riittävästi kostutusta ja hyvät täytteet. ;)






 Isovanhemmat ja kummit eivät päässeet paikalle silloin kuin muu suku, joten kahviteltiin sitten viikonloppuna mummolareissulla.
Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten päätettiin rehata pöytiä ja tuoleja takapihalle.
Tuntia ennen kuin väen piti tulla, alkoi lykätä pilviä auringon eteen.
Kahvit saatiin kuitenkin juotua pihalla, vesipiskoja alkoi tipahtelemaan vasta siinä vaiheessa kun oli evästetty.
Olipa mukava kerran kesässä kahvitella ulkona ilman paksua takkia!




Täälläkin pääsin helpolla.
Kiitos olkoon Erja-mummon ja kaupantätin. ;)

 
Kahvittelun jälkeen kiersin tuntikausia metässä ettimässä kanttarelleja ystäväni kanssa, ilman tulosta.
Hauskaa oli kuitenkin. Ehkäpä jo ensi vuonna löytyy saalista!
Tällä kertaa kuitenkin tiesimme minkä näköistä sientä etsittiin..edellisvuonna kun lähdettiin matkaan googlen kuvahaun kanssa. En voi suositella sitä kenellekään sienestystä opettelevalle. ;)
Illalla piti vielä pulahtaa (aivan liian kylmään) veteen, paistaa makkaraa ja katsoa Lontoosta miesten keihäsfinaali mun vanhempien ja Iidan kummien kanssa.
Joskus on niitä päiviä, joina ehtii paljon mukavaa. :)












perjantai 18. elokuuta 2017

Blondiet











 
Kuopuksen sukusynttäreille leivoin blondiesia, höystettynä vadelmalla.
Ohje on Arlan sivuilta, muokattu omien mieltymysten mukaiseksi.

 
200g voita
200g valkosuklaata
2dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
ripaus suolaa
200g vadelmia

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata suklaa ja voi kattilassa. Sekoita seokset keskenään.
Lisää kananmunat ja vadelmat. (Jos käytät ulkomaalaisia vattuja, niitä pitää keittää 2 min ensin.)
Sekoita taikina tasaiseksi.
 Kaada leivinpaperilla vuorattuun n. 30x25 cm kokoiseen uunivuokaan.
Paista 175 asteessa 20min. Tuo paistoaika ei kyllä ainakaan mulla riittänyt. Paistoin 30-35min.

Koristele haluamallasi tavalla.

Osa koristeltiin näin, osa laitettiin pakastimeen odottamaan yllätysvieraita. :)

Tai, totta puhuakseni... mun siskon kanssa jo sulatetiin sieltä palat. ;)
Nautiskeltiin ne auringon paisteessa (ja kovassa tuulessa) takapihanterassilla. Juoden itsehauduteltua mustikan- yms lehtiteetä.













torstai 17. elokuuta 2017

Teetä luonnonantimista

 
Loman aikana kerkesin viimein käydä vierailulla isäni serkun luona.
Taitava nainen, hän on remontoinut vanhaan kouluun kuuluvan rakennuksen kodikseen.
Niin kaunis talo, taidolla ja rakkaudella rempattu.
Ja se puuhella....on kai jokin keski-ikäistymisen merkki sekin, että voi tuijotella puuhellaa nurkkauksineen aina vaan. Ja vaahdota siitä vielä miehellekin aivan into pinkeänä. ;)

No joo, eksyin aiheesta... Paula siis tarjosi hauduttamaansa teetä keräämistään ja kuivaamistaan lehdistä.
Mielestäni juoma oli hyvää, joten omatkin kokeilut on nyt sitten käynnistetty.
Olen hauduttanut juomaa omenan, mustaviinimarjan, mustikan ja vadelmanlehdistä.
Yhdistettynä eri tavoin..miten mieli tekee.
Mulle maistuu, mutta eihän tästä kaikki tykkää.
Tuoksuu ehkä vähän vedeltä jossa on liotettu saunavastaa. ;)


 
Samalla Jere teki omia kokeiluja ja tekaisi punaviinimarjoilla höystetyn jäähilejuoman.
Hyvää oli, ja tätä on tehty jo useampi satsi.
Itse asiassa pitäisi mennä ostamaan jääpalapusseja...