perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen kindermunajätskit


Facessa pompahti silmiin Kinuskikissan pääsiäismunajäätelöt.
Ensimmäinen ajatus, että noitahan tehään jälkikasvun kanssa yhteisvoimin, tuunataan oman maun mukaan.
No joo, kyllähän se nuorin suostui apuriks, pojat oli jossain..
Tän projektin päätteeksi vannotin lapsia että jos koskaan ikinä ilmotan jotain vastaavaa väsääväni, niiden pitää ehdottomasti torpedoida moinen kuolleena syntyny ajatus. 
Ainakaan en saa väsyneenä alottaa.
Tai sitten pitää pakottaa mut käymään niin monessa kaupassa että edes niitä jäätelötikkuja löytyy...
Tässähän kävi niin, että kun Prismasta ei löytyny jäätelötikkuja, ne oli pakko tuunata Bilteman sytyketikuista. Kyllä tunsin itteni taitavaks kun puukon ja vasara kans niitä askartelin...kans kun en kirvestä tajunnu hakea. ;)
Tikut jäi liian pitkiks ja täytetyt munat ei oikeen halunnu pysyä paikallaan vaan kallistelivat minne sattuu..siksi saumatkin meinasivat aueta. 
Siis periaatteessahan tää on tosi iisi juttu. 
Varmasti kaikille muille.

Pääasia on se, että hyviä oli. :)
Meillä näitä nautittiin eilen lasten ja miehen pääsiäisloman alkamisen kunniaks.

Niin joo, tein tupla-annoksen joka jaettiin kahtia. Toinen maustettiin kinuskikastikkeella ja geishalla, toiseen laitettiin rouhittua pätkistä.
(Nopeampi versio on sekoittaa omaan suosikkijätskiin keksin- ja suklaanmuruja.)
Pakastimessa on siis vielä jätsikulhoja odottamassa ottajaansa. :)


7 suklaamunaa, mä ostin Kindereitä.

2dl kermaa
200g tuorejuustoa/ vanukasta/rahkaa
2 tl sokeria
1½ rkl vaniljasokeria
1dl glukoosisiirappia
suklaarouhetta
kinuskikastiketta

Halkaise veitsellä suklaamunat. 
Tee toiseen puolikkaaseen pieni syvennys tikkua varten.
Mittaa kulhoon kerma ja sokeri, vatkaa vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto, vaniljasokeri ja glukoosisiirappi keskenään, lisää kermavaahtoon.
Kääntelö lopuksi mukaan suklaarouhe ja halutessasi kinuskikastike.
Tai jaa massa kahtia, ja mausta ne eri kastikkeilla ja suklailla.
Täytä munat, laita tikku väliin ja yhdistä puolikkaat.
Laita pakastimeen.
Syö ja nauti seuraavana päivänä.

Nii joo, pakasta myös ne ylijäämämassat. 
Syö ne sitten kun huvittaa. 




Rauhallista pääsiäistä!


torstai 6. huhtikuuta 2017

Veriappelsiini-rahkapiirakka




Ohje napattu Valion sivuilta, toteutettu aikaa sitten mutta unohtui luonnoksiin.
 
Veriappelsiinit joku oli ehtinyt syödä, laitoin verigreippiä, toimi oikein hyvin.
Pistaasipähkinöitä ei löytynyt, laitoin sitä mitä kaapissa oli, tällä kertaa saksanpähkinää.
Niitä en osta toista kertaa, ei oikein ollut mun makuuni...
Kokonaisuutena piirakka oli hyvää, nuo pähkinät vähän vaivas mua. Maistui jotenkin tunkkaisilta, vaikka oli avaamaton pussi jossa pitkästi päiväystä jäljellä.






3 munaa
1,5dl sokeria
1,5dl Oivariini juoksevaa
2prk (a200g) Valio appelsiini rahkaa
1dl maitoa
5dl vehnäjauhoja
1rkl leivinjauhetta
2-3 veriappelsiinia

Muruseos

½dl suolattomia pistaasipähkinöitä
½dl sokeria
0,75dl vehnäjauhoja
2rkl oivariini juoksevaa

Tee ensin muruseos.
hienonna pähkinät puukolla.
Paahda rouhe kuivalla, puhtaalla pannulla keskilämmöllä.
Siirrä kulhoon.
Lisää sokeri, jauhot ja oivariini. Nypi tasaiseksi.

Taikina:
Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
Yhdistä oivariini  ja toinen purkki rahkaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää maito.
Sekoita jauhot ja leivinjauhot, sihtaa taikinaan. Sekoita.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun 30x23 cm vuokaan.
Kuori veriappelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja lisää ne taikinan päälle.
Lusikoi päälle toinen purkillinen rahkaa.
Ripottele muruseos tasaisesti piirakan pinnalle.
Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 40-45 minuuttia.












tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kevätfiiliksiä ja roskakilarit
























Keväisessä auringonpaisteessa oli mukava pakata reppuun evästä ja lähteä koko perheen + yhden lainalapsennuoren voimin retkelle lähisaareen ja pilkille.
Hieman tuo aurinkoinen sää huijaa...keskimmäinen kaverinsa kanssa vähensi menomatkalla vaatetta niin paljon, että kun huomasin, nuoret herrat olivat collegehousuilla ja huppareilla.
Kun kerran aurinko paistaa niin kuumahan siinä joo tulee...:)
Ei huomata ajatella, että jalkojen alla on tuhottoman paljon jäätä, josta hohkaa kylmää. Puhumattakaan tuulesta, joka puhalsi melko viileästi varsinkin kun pääsimme virittelemään nuotioa.
Melko tiukasti piti omalle kullanmurulle sanoa ennen kun järkikulta alkoi heräilemään.


 
Esikoinen ihmetteli, miksi kuvailen kiviä ja puita.
Mun mielestä ne vaan on niin kauniita.
Luonnon taidetta. Samettista sammalta ja puiden välistä kauniisti suodattuva auringonvalo.




 
Nuotio, makkara, eväsleivät ja jälkkärinä vaahtiksia.
Taas muistui mieleen, kuinka hyvältä kaikki maistuu ulkona.
Siinä vaiheessa vaan käämit kärvähti, kun viereisen katajapuskan juurelta löytyi vauvanvaippa.
Jumankauta voi ihminen olla idiootti!
Jos jaksaa raahata saaren pienen lapsen, pitää olla niin paljon voimia että raahaa myös sen vaipan pois sieltä!
Yhden vaipan maatuminen vie 300-500 vuotta, joten miltä luonnossa näyttäisi, jos kaikki paiskoisivat lastensa vaipat minne sattuu??? Ja millaista mallia näyttää lapsilleen tuollaisella toiminnalla?
Kasvattaa seuraavaa sukupolvea holtittomaan roskaamiseen.
Yllättävän paljon oli talouspaperinpaloja ja muuta roskaa maassa, nuoriso keräsi ne ja viimeisiin hiilloksiin laitettiin sitten palamaan sellaiset jotka voi polttaa. Loput laitettiin pussiin ja vietiin mummolan roskikseen.

 

Pilkillä ei saalista tullut, mutta mikäs siinä oli potkurissa istuskellessa, auringosta ja rauhallisesta hetkestä nauttien.
Taas huomasi, kuinka systeemi muuttuu kun lapset ovat jo tuon ikäisiä.
Osa kävi myös kokeilemassa kalaonneaan, mutta suurimman osan aikaa vahtivat nuotioa ja puuhailivat omiaan saaressa.
Ei enää tarvetta jatkuvaan silmällä pitoon eikä kantamiseen.







Mä en kyllästy näihin sinisen ja valkoisen sävyihin, maisemaan joka on periaatteessa sama, mutta kuitenkin niin moneksi muuttuva.




 
Seuraavana päivänä vesi lainehti jo paikoin jään päällä.
Kohta se muinainen Pikku Kakkosen loppuvaroitus "Varokaa heikkoja jäitä" alkaa olla ajankohtainen.

 
Vaikka meille ei Ahti ollut antelias, näin silti tähänastisen elämäni suurimman hauen.
Appiukko sai verkolla komean 12,75 kg painavan ja 115cm pitkän vonkaleen.
Sitä ihmeteltiin isommalla porukalla. Kun tuon käänsi mahalleen, mieleen tuli joku krokotiilin tapainen elukka.
Tuollaisten seassako me kesäisin oikeasti uidaan???
Onneksi nämä yleensä säikähtää polskijoita ja vetäytyy takavasemmalle.
Hauen kitalaki on melkoinen piikiviidakko monine hammasriveineen, sieltä ei saalis ehjänä pois pääse. Oli se sitten kala tai ihmisen raaja...



Kotona liottelin ruokaherneitä ja idättelin herneenversoja, ensimmäistä kertaa elämässäni.
. Noita on hyvä leikellä vaikka leivälle tai salaattiin.
Mä en oo kummoinen hortonomi, eikä musta taida koskaan sellaista tullakaan.
Kiva kuitenkin kokeilla jotain tälläistä, joka onnistuu jopa mun kyvyillä. ;)

Aurinkoisia kevät päiviä kaikille!


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suklaacookies ja smoothie









Tätä Keltaista supersmoothieta  meillä tehtiin tammikuussa säilykehedelmistä.
Myöhemmin tehtiin uusi kokeilu tuoreista versioista.
Ketään ei varmaan yhtään yllätä, että niistä tuli parempaa.
Hyvää oli tuo ensimmäinen versiokin, mutta kyllä tuoreus tuntuu maussa, ei auta mikään.

Moista terveellisyysryöppyä tasapainottamassa oli esikoisen tekemiä suklaakeksejä.
Seiskaluokan köksänläksyt on kyllä loistava keksintö. :)

Jos mun mielipidettä kysyttäis, niin kotitalous olisi pakollinen aine koko yläasteen ajan. Ja sen jälkeen vois laittaa kaikille vuoden talouskoulua.
Jokaisen on kuitenkin koko elämänsä syötävä joka päivä, pyykkiä, tiskiä ja sotkuakin syntyy, joten jokaisen olisi hyvä osata niistä selvitäkin.
Karsittaisiin uusavuttomuutta pikkuisen.
Ja ammatillisiin opintoihin menisi vuoden vanhempia ja viisaampia nuoria.
Kovin nuorena sitä pitää valita suuntaa tulevaisuudelleen.
Kumma juttu, kun mun mielipidettäni ei mikään taho oo tullu tiedustelemaan. ;)



100g suklaata
1dl kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
2tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen
100g voita
0,75dl fariinisokeria
2rkl sokeria
2rkl siirappia

Rouhi suklaa.
Sekoita kulhossa suklaarouhe, kaurahiutaleet,vehnäjauhot, ruokasooda ja vaniljasokeri.
Erottele kananmunankeltuainen lasiin.
Mittaa toiseen kulhoon voi, fariinisokeri,sokeri ja siirappi. Vatkaa.
Lisää keltuainen ja vatkaa voimakkaasti.
Lisää lopuksi jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi.
muotoile pöydällä jauhojen päällä taikinasta n. 25cm pitkä tanko. Leikkaa tangosta pikkusormen paksuisia viipaleita.
Asettele viipaleet pellille leivinpaperin päälle.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 10 minuuttia kunnes pikkuleivät ovat hieman vaaleanruskeita.
Pikkuleivät kovettuvat jäähtyessään.



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Valkosipuli-pestoleipä





Helppoa herkkua viikonloppuun, vaikkapa salaatin kaveriksi.
Ostetaan kaupasta leipä, tai ollaan reippaita ja leivotaan se itse.
(Mä jouduin ostamaan 2 leipää, koska jälkikasvu söi sen ekan. Eikä mua huvittanu leipoa.)
Sitten tehdään viiltoja niin että leivän pinta on ruudutettu.
Kipossa sekoitetaan sotku jota lykitään leivän pinnan rakoihin, lopuksi laitetaan juusto.
Uuniin, keskitasolle, 200 asteeseen kunnes juusto on sulanut.
Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut tuorejuustoa, mutta mä halusin kokeilla sitä.
Sopi kyllä, joo.. mutta mä laitoin sitä vähän liikaa. Puoli rasiaa olisi riittänyt aivan hyvin, mutta laiskuuksissani pistin kaikki.
Ettei tarvis miettiä, mihin lopun upottaa. Ens kerralla oon fiksumpi.
Oikeastihan tähän voi laittaa mitä kaapista löytyy ja itestä tuntuu maistuvan. Fetaa, aurajuustoa, mitä tahansa.


4rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
2rkl punaista pestoa
(yrttituorejuustoa)
juustoa paloina tai raasteena

Sekoita öljy, valkosipulimurska, pesto ja tuorejuusto.
Tuki seos leivän viiltoihin.
Lisää juustoraaste tai -palat.

Paista 200 asteessa n. 10-15 min.


Aurinkoista viikonloppua!





sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kanakastike pestolla



Jääkapissa oli kanafileitä joissa päiväys alkoi tulla vastaan.
Googlettamalla löytyi Valion sivuilta ohje jota muokkasin meille sopivaksi.
Alkuperäisessä oli tarkoitus käyttää currytahnaa, mutta vaihdoin sen jääkaapista löytyvään punaiseen pestoon. Pinaatin jätin suosiolla pois. Aina ei jaksa kuunnella sitä "mitätääon onkopakkosyödä minnemälaitantänydinjätteen äitivoisikkotehäihanTAVALLISTAruokaa" kommentointia. :)
No, kyllähän nuo aika hyvin syö mitä eteen laittaa. Nykyään kommentoidaan välillä jo siitä ilosta että saadaan mammalla vähän kierrokset kiihtymään. ;)
Oonkin ilmoittanu, että kun asuvat omissa kodeissaan ja ostavat itse eväät, saavat keitellä ihan mitä ruokia lystäävät.

n. 800g kanan rintafileitä
ruususuolaa myllystä
valkosipuli-pippurisekoitusta myllystä
ripsaus paprikajauhetta
2 rkl punaista pestoa
1 sipuli
1 paprika
1prk (2,5dl) sipulikermaa
(100g pakastepinaattia)

Palottele kana, ripsi pinnalle suolaa.
Heitä pannulle nokare voita ja ruskista kananpalat.
Lisää pesto ja mausteet, sekoittele.
Lisää kuutioidut sipuli ja paprika, kuullota hetki.
Lisää ruokakerma, anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kana on kypsää.
(Lisää lopuksi jäinen pinaatti. (kuumenna vain kunnes pinaatti on sulanut.)





perjantai 17. maaliskuuta 2017

Inkiväärijuoma













Meillä on viime aikoina flunssailtu mennen tullen, samoin lähipiirissä on ollut pöpöjä valloillaan.
Inkivääriä olen käyttänyt muutenkin, mutta tämä ohje jonka löysin Suklaasilmät-blogista on nyt niin ajankohtainen että oli pakko testata.
Sisko sai oman testiannoksen. Tuo purkki näyttää kyllä epäilyttävästi sellaselta entisaikojen pissanäyte pönikältä, joita mummelit raahas labraan..
Siskon törpön varustin käyttöohjeella.
Saahan tuota juoda raakanakin, itekin tein niin, mutta onhan se aika vätkyä.
Laitoin ihan kivan kokoisen köntin inkivääriä. Ja kun kaapissa ei ollutkaan sitruuna, puristin sekaan 1 appelsiinin mehun + sitrunamehua pullosta reippaan turauksen.
Vain paha lääke auttaa. ;)



2l vettä
kivan kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunan mehu

Kuori ja palo inkiväärit kattilaan. Kaada vesi päälle ja keitä hiljalleen n. 20 minuuttia.
Lisää sitruunan mehu. Siivilöi ja pullota.
Nauti raakana tai vedellä ja hunajalla maustettuna.
On meillä sekoitettu tätä mustaviinimarjamehuunkin.








Naureskelin joku aika sitten miehelle, että oon ilmeisesti täysin keski-ikäistynyt, kun jemmaan lasipulloja ja -purnukoita. Niin kuin mummutkin teki aikanaan.
Mutta on se vaan kiva kun kaapista löytää sitä mitä tarvii. 
Toivottavasti mut kuitenkin pysäytetään siinä vaiheessa kun rupean jemmailemaan tyhjiä viilipurkkeja (inhoan viiliä) ja rikkinäisiä sukkahousuja. ;)











keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Mars-makupalat




Jostain kirjasta löytyi jo aikoja sitten tämä ohje josta keskimmäinen kiinnostui. 
Aineetkin hankin jo aiemmin, mutta sitten asia vaan unohtui.
Lauantaina piti mennä vasta iltavuoroon, joten aamulla sovittiin että nyt testataan.

Jotain outoa oli kuitenkin tapahtunut.
Kaappiin laitetuista kuudesta Mars patukasta oli jäljellä vain kaksi! ;)
Kukaan ei myöntänyt niitä syöneensä, ja mä en muistanu... ehkä asialla oli hiiret, tai jopa rotat.
Onneks on Sale lähellä, aloitin sitten hakemalla sieltä täydennystä.

Ohje on sopivan helppo. Tässä ei tarvita mitään lämpömittareita tai muutakaan pikkutarkkaa, pitkäkestoista piiperrystä. 
Mä puuhailin omiani, nuori herra kokkaili.
Ja näistä aineistahan ei voi saada aikaiseksi muuta kuin hyvää. :)
Ohjeessa oli taas tummaa suklaata, mutta jälkikasvun makumieltymyksiä kunnioittaen ostin maitosuklaata. Nämä olisi myös pitänyt paloa kolmion muotoisiksi, mutta koska kokki saa päättää, niin ei tehty. Kaikkia reunoja ei kuulemma haluttu dippailla siihen suklaaseen, joten meillä sulatettiin vähemmän kuin ohjeen mukainen määrä.





6 Mars-patukka (a 51g)
120g voita
11dl riisimuroja
150g (tummaa) suklaata

Paloittele Mars-patukat ja voi kattilaan. Sulata ne samalla sekoitellen.
Mittaa riisimurot kulhoon, kaada suklaaseos joukkoon. Sekoita.
Kaada seos n. 25x40cm (tai pienempään) vuokaan leivinpaperin päälle. 
Nosta jääkaappiin jähmettymään.
(Meillä 15-20 min pakastimessa.)
Paloittele levy haluamallasi tavalla.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.
Dippaile karkkipalojen reunat sulaan suklaaseen. Nosta leivinpaperin päälle ja laita jääkaappiin kunnes suklaa jähmettyy.





sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Banaanilätyt



On tässä epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä hyvätkin puolensa. 
Joskus ehtii tehdä kouluunlähtijöille aamupalaa kaikessa rauhassa.
Varsinkin, jos he eivät mee kouluun kasiks...

Näitä banaanilättyjä kokeiltiin joku aamu, kun kaksi lähtijöistä oli testaamassa.
Ohje tais löytyä K-Ruoka sivuilta ja on äärimmäisen helppo ja yksinkertainen.
Ja maistui kaikille! 





1 banaani
2 munaa
½tl leivinjauhetta
kanelia

Kuori banaani, palo se kippoon. 
Lisää kananmunat ja leivinjauhe.
Soosaa kaikki sekaisin sauvasekoittimella.
Lisää haluamasi määrä kanelia ja sekoita.
Paista pannulla tai vohveliraudalla (sillä tulee 3 lättyä).

Tarjoa vaikkapa marjasurvoksen kanssa.



Meillä on edelleen käytössä tämä vohvelirauta, jonka olen saanut mummultani jo vuosia sitten.
Merkkivaloihin ei kannata kiinnittää mitään huomioa, mutta muuten kapine toimii loistavasti.
Kun olin lapsi, mummu keräsi mulle "kapioarkkua", starttipakkausta sen päivän varalle kun lähden opiskelemaan. Ja olihan se mukava, kun sen päivän koittaessa oli valmiina jo lautaset, laseja, aterimet, lakanoita, pyyhkeitä, yms tarpeellista.
Eihän se Arabiaa tai Pentikkiä ollut, mutta en sellaista edes kaivannut. Enkä kaipaa vieläkään.
Mulle astia on aina ollu astia, joko tarpeellinen, kivan näköinen tai tarpeeton/ruma. Aivan sama mitä purkin pohjassa lukee.
 Muumimukeja oon kyllä kerännyt, tykkään värimaailmasta, kuvista ja siitä, että ne ei oo sormustimen kokoisia. Ei siis tarvi olla koko ajan kippaamassa kahvia lisää. ;)
Jokainen tavallaan, kukin nauttii niistä itelleen tärkeistä jutuista. :)

Meillä on joka lapsella laatikko, joihin on kerrätty joitakin juttuja jotka lähtee sitten ensimmäiseen omaan kotiin mukaan. 
(Sitten joskus, kaukaisessa tulevaisuudessa, jota en liian tarkasti edes halua vielä ajatella...)
Oon säästänyt myös joitakin vauva-ajan mieluisia juttuja, mutta ne on eri lootissa. Itse asiassa, käyttöullakolta olis varmaan paras siivota pois mun turhia säästöjä, ennen kun koko systeemi rojahtaa niskaan... 

Onko teillä kerätty starttipakkauksia tenaville? :)


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kerroskiisseli



Pitkästä aikaa kerroskiisseliä. Mä en oikeen oo kiisseli-ihminen, mutta kun tällästä toivottiin niin sain viimein aikaseks.
Äkkiähän nämä keittelee, eipä siinä.
Ohje löytyi muistaakseni Valion sivuilta.
Mansikkamehua ei löytynyt, joten tein kiisselin mustaviinimarjamehusta, jonka makeutin sokerilla ja vaniljasokerilla.





Vaniljakiisseli:
4dl maitoa
1muna
1 rkl perunajauhoja
½dl sokeria
3tl vaniljasokeria

Mittaa kaikki aineet kattilaan. 
Sekoita tasaiseksi ja kuumenna hiljalleen sekoitellen, kunnes kiisseli sakenee.
Jaa kiisseli annosmaljoihin ja jäähdytä.

Marjakiisseli:
4dl mehua (mansikka/vadelma/mikätahansa)
3rkl perunajauhoja
½dl sokeria

250g mansikoita/jotain marjoja

Mittaa mehu, perunajauhot ja sokeri kattilaan.
Keitä samoin kuin vaniljakiisseli.
Jaa marjat annosmaljoihin vaniljakiisselin päälle.
Kaada marjakiisseli niiden päälle. Ripottele pinnalle hieman sokeria.

Jos käytät ulkomaisia marjoja, muista kiehauttaa ne ennen käyttöä!

Eikä kannata laittaa ihan niin reiluja lusikallisia perunajauhoja marjakiisseliin mitä itse laitoin.
Keittoaikakin oli hieman liian pitkä..
Kiisselistä tuli hyytelöä. :)
Maku oli onneksi kuitenkin hyvä.







perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lakiksella





Viime viikolla mies ja lapset lomaili, mä vietin loppuviikolla 3 vapaapäivää.
Meidän perheessa ei paljoa oo lasketeltu (paitsi minä ja mies sillon joskus lapsina/nuorina)
joten nyt suunnattiin rinteeseen.
Pojat veresti vanhoja taitoja, neiti oppi uusia, saatiin mummokin kaveriksi mäkeen. Ja kun kavereita oli paikalla, hauskaa oli!
Välillä käristettiin makkaraa kodassa ja käytiin rinneravintolassa.



Vaikka aurinko ei paistanut, Lakikselta avautuvat maisemat jaksaa aina ihastuttaa. 
Mikäs sen mukavampaa, kun ihailla meteoriittijärveä samaisen meteoriittirysäyksen muovaamilta kallioilta. Kesälläkin täältä avautuu upeat maisemat, kun järvi lainehtii ja aurinko kimaltelee veden pinnalla. Iän myötä on kummasti alkanu arvostamaan tuommosia asioita toisin kuin ennen.

Tuossa linkissä muuten lukee Keski-Suomi, mutta Lakishan sijaitsee Vimpelissä, Etelä-Pohjanmaalla.
Täältä löytyy aukioloajat ja hinnastot, jos niille on tarvetta.
Hiihtolatujaki löytyy, ja onhan tuonne tehty se ampumahiihtoratakin. Sen käytöstä en kyllä tiedä..

Muutenkaan hiihto ei oikeen oo mun juttu. Kummasti koulu aikoinaan tappoi innostuksen.
Samaa tapahtuu näköjään nykyäänkin, kun omia lapsia kuuntelee..omituista.
Mun aikana hiihdettiin ensin 5km ylämäkeen, sitten tultiin se alas. Jostain syystä ei ihan hirveesti motivoinu.
Onko teillä jokin lempparittalvilaji?





Täytyy kyllä tunnustaa, että ennen päätä ei pakotanu ollenkaan nämä laskut. Tällä kertaa kieltäydyin jyrkästi hyppyrillä varustetusta metsäreitistä. Vanhuus vaivaa? 
Niin päättelin ainakin neljän tunnin jälkeen hoosiannaa huutavista kintuista. Kannattais kai lasketella vähän useammin kuin parin vuoden välein...




Ootteko muuten pelannu Tetristä? 
Vanhan nintendon Tetristä? Koneella se on mun mielestä ihan eri juttu... 
Tai löytyykö jotain muita lemppareita menneiltä ajoilta?
Pääsin verestämään myös Tetristaitoja, varmaan parikymmenen vuoden tauon jälkeen.
Ihan hauskaa puuhaa. Mutta ei Super Marion voittanutta! ;)




Ystävän tikkuamista villasukista onkin ollut paljon iloa.
Lentsu nimittäin sai Lakikselta uutta virtaa...


torstai 2. maaliskuuta 2017

Pullakupit jäätelöllä



Paremman puoliskoni pyynnöstä pullaa vähän eri tavalla.
Tarkoitus oli saada aikaan pullakuppeja, jotka voi täyttää vaikkapa jäätelöllä.
No eihän se juttu mennyt ihan niin sievästi kuin mun mielikuvissa, mutta ei tää hullu idea ollut.
Tukin taikinaa kultakeramiikan kahvikuppeihin, ne kun kestää uunituksen.
Osassa taikina pysyi reunoilta sievemmin kuin toisissa.
Paistamisen (valitettavasti tarkka paistoaika unohtui jo...olisko ollu jotain reilu 5 min...) jälkeen irrottelin taikinakipot kupeista ja tukin sisälle jäätelöä.
Hyvin maistui kohderyhmälle. :)








keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Rukiisia ruutuja (rusinoilla, yökyök)

















Tämäkin resepti löytyi Leivotaan-lehdestä.
Ohjeeseen kuuluu rusinat, mutta koska mun mielestä ne on ällöjä, turvonneita lötköjä leivonnassa, jätin ne pois. En mä leipääni mitään rusinoita halua...
Lisätköön se joka niistä tykkää.
Tällä kertaa muistin tehdä taikinan illalla jääkaappiin, joten kouluun lähtijät saivat aamulla lämmintä leipää.
On tässä epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä hyvätkin puolensa. :)

25g hiivaa
4dl vettä
1rkl öljyä
1½tl (yrtti)suolaa
5dl hienoja ruisjauhoja
5dl vehnäjauhoja
(1½dl rusinoita)

Illalla: Murenna hiiva kulhoon.
Lisää vesi ja sekoita kunnes hiiva on liuennut.
Lisää öljy, suola ja jauhot vähän kerrallaan.
Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi.
Alusta taikinaa muutama minuutti.
(Alusta rusinat taikinaan viimeiseksi.)
Painele taikina pellille leivinpaperin päälle (n.25x30cm).
Leikkaa taikina 12 ruuduksi veitsellä.
Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Aamulla:
Ota pelti huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.
Anna leivän jäähtyä pellillä.