torstai 29. maaliskuuta 2018

Onni, mistä se tulee? Pataleivästä?










Mä oon sitä mieltä, että onnellinen elämä ei tule jostain yhdestä isosta jutusta.
Se koostuu monista pienemmistä ja isommista asioista, ja siitä kuinka niihin suhtautuu.
Osaako ja pystyykö huomaamaan arjen pienet jutut, ne jotka loppuviimein painavat paljon ja muokkaavat huomattavasti kokonaisuutta.
Luulen, että onnellisimpia ovat ihmiset, jotka osaavat ottaa ilon irti pienistäkin jutuista.
Ei onni vaadi ulkomaanmatkaa, uusinta automallia, merkkivaatteita tai lottovoittoa (vaikka se kyllä helpottais elämää, ei sillä).
Onni asuu arjen pienissä jutuissa, rakkaan halauksessa työpäivän jälkeen ja monissa asioissa, joihin voi tottua niin ettei kohta näekään niitä.
Huomaako sen että mies on illalla raivannut sen pahuksen tiskipöydän, nauttiiko huomatessaan lasten auttavan toistaan tai heittävän hyväntuulista herjaa, ilahtuuko ystävän viestistä, näkeekö jotain kaunista (en tarkota koirankakkaa) noissa loputtomiin kestävissä lumikinoksissa vaikka kevät onkin myöhässä, ja muistaako joskus kiittää ja sanoa että arvostaa, on onnellinen ja kiitollinen?
Juu, en tarkoita että pienet hyvät asiat korjaavat tilannetta, jos kyseessä on vaikka työttömyys, vakava sairaus tms... Mutta ei niiden huomaaminen voi oloa ainakaan pahentaa!
Joskus tuntuu että jotkut ihmiset eivät vain osaa olla onnellisia. Aina on jotain, mitä ei ole tai minkä pitäisi olla paremmin.
Kaihotaan koko ajan jotain muuta niin kovasti, että unohdetaan nauttia siitä mitä jo on, mikä on aivan lähellä.


Itse olen yrittänyt opetella huomaamaan ne pienet ihanat asiat joita elämässä ripsii kohdalle.
Tottakai välillä ottaa hermoon ja ketuttaa, mutta usein ihan pienikin hyvä asia voi kääntää sen surkean päivän auringon puolelle.
Oon silti kova valittamaan aina välillä. Hermostun, ja pidän kovaa ääntä, mutta toisaalta.. se on nopsasti ohi.

Tämä paatos tuli mieleeni pataleivästä, jota tein jonain arkivapaana.
Nuorisolla ainakin oli hyvä mieli kun koulusta tultua oli ruuan kanssa tuoretta, lämmintä leipää.
Itselleni tuli hyvä mieli kun he ilahtuivat ja siitä tulinkin ajatelleeksi mistä kaikista asioista koostuu mulle hyvä päivä. Päättelin, että kyse on monista jutuista.
Tärkeimpänä mies, lapset, läheiset.
Ja niiiin monet pienet asiat ja hetket heidän kanssaan.

Mitä mieltä olet? Mistä onni rakentuu?





Alkuperäinen ohje leipään löytyi Sikke Sumarilta.

3dl sämpyläjauhoja
4dl vehnäjauhoja
2dl kaurahiutaleita
2tl suolaa
½tl kuivahiivaa
3,5dl vettä

Ehdistä kulhossa kuivat aineet. Lisää lämmin (+42) vesi.
Sekoita, älä vaivaa.
Peitä kulho, ja anna kohota huoneenlämmössä 12-24h.
Mitä pitempi kohotus, sitä enemmän makua, väittä Sikke.
Tämä nousi n. 15h.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Muotoile taikina pallo, älä vaivaa.
Peitä liinalla ja anna nousta vielä 30min.

Laita kannellinen, 2-3l pata uuniin. ( Mä käytin tavallista kattilaa.)
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Kun taikina on kohonnut pöydällä, ota kattila uunista ja laita taikina sinne. Tee saksilla pintaan viiltoja, ripsaise vähän jauhoja päälle.
Laita kansi päälle ja kattila uuniin  toiseksi alimmalle tasolle 30 minuutiksi.
Ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia.

Taikinaahan voi tuunata eri jauhoilla, siemenillä, yms. 




Ja koska hyvästä maustaan huolimatta leipä on tylsän näköistä, laitetaan kuva Daim-mokkapaloista
joita tein jo aiemmin pakastimeen pääsiäisen varalle.
Tällä kertaa paistoin pohjan pellillä, ja tein kaksinkertaisen kuorrutteen. Nam.
Eipä kyllä tuokaan kuva liian hieno ole.. mutta maku on! ;)



Onnellista pääsiäisen aikaa!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Banaanikasvonaamio kuivalle ja herkälle iholle


Tämän tyyppinen kasvonaamio sopiikin tuohon ekoilupyrkimykseeni .
Ohjeen nappasin Noran blogista, kiitos sinne.

Hintaa tälle tökötille ei tule juuri mitään, mutta sopi loistavasti ainakin minun kuivan ihoni hellimiseen.
Tosin tästä ohjeen annoksesta tulee ainakin 4 annosta, joten kannattaa puolittaa, tai tehdä kaverin kanssa.
Ekana päivänä laitettiin neidin kanssa molemmat banaania naamaan.
Seuraavana päivänä tein kasvohoidon yksinäni lasten ollessa koulussa, ja vielä jäi yksi annos. 
Hmmm... banaanihan mustuu nopeasti.
Arvatkaapa miltä näytin päivänä nro 2, tummunut banaanimönjä naamassa?
Sellaiselta, että jos ovikello olisi soinut, en todellakaan olisi mennyt avaamaan. ;)


½ banaania
1tl luonnonjogurttia
1tl hunajaa

Muussaa banaani haarukalla.
Lisää jogurtti ja hunaja, sekoita.
Levitä seosta puhtaalle iholle, anna vaikuttaa n. 20 minuuttia
Puhdista kasvot lämpimään veteen kastetulla pyyhkeellä. 



lauantai 24. maaliskuuta 2018

Inkiväärishotti



I
Talven aikana inkivääriä on kulunut, teen seassa tai kuumassa vedessä liotettuna.
Tervellistähän sen pitäisi olla.
Ja kovin on tautinen talvi ollut, tuskinpa on haitaksi ollut inkivääritroppaus!

Tässä näitä löytämiäni inkiväärin hyviä vaikutuksia:
* tukee monin tavoin mahan toimintaa. 
*on luonnon parhaita lääkkeitä erilaisia tulehduksia vastaan,
*sopii tukihoidoksi reumasairauksiin,
*edistää ruuansulatusta
  *ylläpitää suoliston normaalia bakteeritasapainoa
 *ehkäisee pahoinvointia (raskausaikana inkiväärin käyttöä ei suositella kuin mausteena)
*auttaa tukkoiseen oloon flunssassa
*astman ja allergia hoitoon sopiva, irrottaa limaa
*parantaa verenkiertoa
*poistaa nesteitä ja vähentää turvotuksia

Miinuspuolena; saattaa myös aiheuttaa mahaoireita.
Inkivääri on aika vätkyä, joten itseään kannattaa totuttaa pienillä annoksilla.
Närästyksestä kärsivillä saattaa myös lisätä närästystä.
(Ainakin jos tätä juomaa kiskoo raakana.)



Inkiväärijuomaa olen tehnyt joskus aiemminkin, tämä pienin muutoksin.
Tätä olisi tarkoitus juoda aamuisin shottilasillinen.
Joo...aika vätkyä, varsinkin jos hunaja loppuu valmistusvaiheessa eikä sitä olekaan kuin ½tl..
Tällä litkulla herää vastahakoisempaankin aamuun. ;)


100g tuoretta inkivääriä
1 sitruuna (tuore)
3rkl hunajaa
½lvettä

Keitä vesi kattilassa, raasta inkivääri sekaan.
 Anna hautua n. 20min. 
Purista sitruunasta mehu.
Siivilöi seos pienempään astiaan.
Lisää joukkoon hunaja ja sitruunamehu, sekoita.

Säilytä jääkaapissa. 
Herätä itsesi aamuisin shottilasillisella juomaa.





maanantai 19. maaliskuuta 2018

Mutakakku


Koruton kuva, mutta maistuvaa oli!

Keskimmäinen halusi leipoa mutakakkua, joten googletettiin ohje.
Tuloksena herkullinen, ilman suklaata syntyvä versio.
Ai että mä niin tykkään kun tenavat saa keittiössä aikaseks muutakin kuin tiskiä. :)
Ehkä ne kaikki yhessä sekotetut jauhot ja taikinat sekä tavallista hitaammin etenevät leipomukset nyt kantaa hedelmää kun heiltä löytyy intoa ja halua tehdä myös omatoimisia kokeiluja.

Kivalta tuntui sekin, kun poitsu jakoi reseptin saman ikäiselle kaverilleen, jonka mielestä kaakku oli hyvää, ja halusi itsekin kokeilla.
Tässä vaiheessa kun lapsista onkin tullut nuoria, musta tuntuu kivalta että alkaa olla hiljalleen valmiuksia elämään. Sitä aikaa ajatellen, kun opinnot, työt ja omillaan asuminen kutsuvat..
Sen aika ei ole vielä, mutta taidot ja tiedot karttuvat koko ajan. Sitten mun ei tarvitse murehtia että nääntyvät nälkään kun asuvat omillaan. Voivat aina leipasta mutakakun ja elää sillä. ;)


150g voita
2dl sokeria
2 kananmunaa
1½dl vehnäjauhoja
3/4dl kaakaojauhetta
2tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta

Kiinnitä leivinpaperi halk. 24 cm irtopohjavuoan pohjalle.
Sulata rasva, sekoita siihen sokeri. Lisää munat.
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää seos taikinaan.
Sekoita sen verran että taikina on tasaista.
Levitä taikina vuokaan.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla 15-20 min. Jätä kakku hieman tahmaiseksi.

Vielä maistuvampaahan tämä on jäätelön tai kermavaahdon kanssa tarjottuna.
Viimeisimpään versioon poika rouhi 100g suklaata, paistoi vain hieman pidemmän aikaa kuin tavis versioa.



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Turkinpippurimarengit ja rippijuhlahöpinää

 
Esikoisen rippijuhlat on nyt siis onnistuneesti juhlittu. Kiitos kaikille mukana olleille. <3 p="">
Täytyy tunnustaa, että jostain syystä varsinkin edeltävät yöt nukuin huonosti. Näin aivan hämäriä painajaisia ja heräsin keskellä yötä miettimään, onko kaikkea varmasti tarpeeksi ja pitäisikö jotain vielä leipoa. Hullua, tiesin että on ja piisaa.

 
Onneksi kaikesta ei tarvinnut selvitä itse, vaan mummot tekivät voileipäkakkuja ja lihasoppaa, leipomo teki täytekakut (päästiin siis juhlia edeltävänä iltana ajoissa nukkumaan, ihanaa!), naapuri lainasi autotallissaan olevasta jääkaapista tilaa niille kakuille, ystävä lainasi kahvikupit ja sukulaisilta saatiin lainaksi muutamat kakkulapiot, ylimääräinen pöytä, yms..
Ihana ystäväni ilmoitti jo aikoja sitten että tulee keittiöön avuksi. Kiitos ja kumarrus! Olen palveluksen velkaa! :)

 
Kuvaamiseen olisi voinut panostaa huomattavasti enemmän, mutta kaikkeen ei nyt pystynyt, muutenkin tuppaan unohtamaan kuvailun.
Gluteenittomat voileipäkakut jäivät kokonaan kuvaamatta, samoin täytekakut.
Ja yleensäkin valmis kattaus. :)
Vieraista en laita tänne kuvia, kaikki eivät halua naamaansa nettiin.


 
Gluteeniton ja laktoositon persikka-juustokakku, Mariannejuustokakkua ja marjamätästä tavallisena ja gluteenittomana. Pöydästä löytyi myös kotijuustoa+lakkahilloa, karjalanpiirakoita+munavoita, gluteenitonta kahvikakkua, kahta laatua marenkeja, kanelikeksejä, suklaasuukkoja..


 
Fariinimarenkien ohje löytyy linkin takaa.
Turkinpippurimarengit (superhyviä!!!) tällä ohjeella:

2 valkuaista
1,25 dl sokeria
4rkl Turkinpippuri Crushia
1,5rkl lakritsijauhetta (Urtekram)

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää vähitellen sokeria. Vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää, paksua ja sokeri on sulanut. Lisää lakritsijauhe ja crush, sekoita vain niin paljon että aineet sekoittuvat.
Pursota kiekuroita pellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa n. 110 asteessa 65-70 min (kunnes marengit irtoavat kivasti leivinpaperista kun otat niihin kiinni).
Anna jäähtyä, säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

 
Olin niin onnellinen kun kaupan pakastealtaasta löytyi gluteenitonta valmistaikinaa marjamättääseen!
Tavallisiinkin käytin valmistaikinaa, ja hyvää tuli, kummallakin!
Kaikkea ei tarvitse itse. Aikaa meni kuitenkin siivoamisiin, leipomisiin ja muihin järjestelyihin joten tekemistä piisasi ilman sitä että joka napsaus pitäisi olla omien pikku kätösten tekeleitä.
Luojan kiitos ei ole kesä, säästyttiin pihan laitolta ja kukkaongelmilta. Mä kun en ole häävi hortonomi.
Tietenkin kesällä olisi kiva kahvitella terassilla, mutta toisaalta..kesä ei ole tae sille että ulkona on niin lämmin ettei sinne palellu. Näin oli aivan hyvä.
Pakkasta ei ollut, joten terassille laitetut narsissit pysyivät kivan näköisinä.

Nopein juttu koko projektissa oli nuoren herran puvun osto.
Voitteko kuvitella, että autolta kauppaan ja taas autolle, meni noin 30min???
Tuloksena hyvin istuva puku, joka sopi hienosti pojalle.
(Voisin vähän kuvitella, että kun tyttären vuoro tulee, rippijuhlavaatteiden osto ei ole aivan noin kivutonta. Hyvä jos ite saan sukkahousut valittua tuossa ajassa!)

Nyt on siis aikuisuuteen johtavia askeleita hiljalleen lähdetty ottamaan.
Kirkossa mietin niitä nuoria katsoessani, että toivottavasti maailma on heille kaikille lempeä.
Että aikanaan löytyy opiskelu- ja työpaikat, onnea ja rakkautta, ettei kukaan saisi liian kovia kolhuja.
Liikuttavan nuoria kasvoja, kaikki vielä edessä.




tiistai 13. maaliskuuta 2018

Mietinnässä ekologisempi tapa elää



Meillä on aina kierrätetty. Lasi, metalli, pahvi, muovi, paperi, pullot...
Lapsille on heti pienestä opetettu mihin roskat laitetaan ja se ettei niitä koskaan heitetä luontoon.
Jos retkelle ottaa jotain mukaan, siitä jäävä roska pitää jaksaa kantaa myös pois.
Pitkään ajattelin, että me teemme osamme.

Vasta viime vuoden aikana tajusin, ettei se riitäkään, ainakaan mulle. 
Jokapäiväisestä elämästä erittyy jäätävät määrät luontoa kuormittavia asioita; pesuainejäämiä, likavesiä, roskia,ilmansaasteita, mikromuovia monissa muodoissa.. Yleensäkin sitä pahuksen muovia on niin paljon, että meidän lapset ja lapsenlapset tulevat hukkumaan siihen...
Muovi tappaa eläimiä, mikromuovit pääsevät läpi vedenpuhdistamoista ja päätyvät vesistöihin, kaloihin, ja meidän lautasillemme.
Muovihan ei ole mikään terveysvalmiste, vaan sen epäillään lisäävän syöpäriskiä, hedelmättömyyttä, hormonitoiminnan ongelmia,yms.

Ilman saatuminen, veden saastuminen, maaperän saastuminen, ihmisten saastuminen.. Huhheijaa, tervetuloa stressi ja ahdistus!

Yksi ihminen ei pysty maailmaa pelastamaan, eikä kadottamaan valtamerien tai Aasian jätelastia, mutta omalta osaltani ajattelen asian niin että haluan tehdä sen mitä voin.
Pitää edes oman elinpiirin osaltani niin puhtaana kuin voin.
Pienetkin asiat vaikuttavat, ja mitä useampi niitä pieniä asioita tekee, sitä enemmän se vaikuttaa.
Joten pikku hiljaa opettelen huomaamaan asioita joita voi tehdä toisin, ostaa toisenlaista tai olla kokonaan ostamatta.

Pelkkä kierrättäminenhän ei ratkaise ongelmaa.
Siihen tarvitaan myös muutosta meidän aina vaan kertakäyttöisemmäksi muuttuvassa elämäntavassamme.
Jos ei kuluteta niin paljon, ei tarvitse myöskään tuottaa niin paljon, mikä säästää luonnonvaroja monin tavoin.
Tarvitaan pohdintaa siinä, ostanko, tarvitsenko oikeasti, voinko korjata vanhan, ostaa kirpparilta tai elää ilman?
Loppuviimein, melkoisen paljon nykyään ostetaan sen takia, että ajatellaan että niin pitää tehdä.
Pitää ostella uusia mattoja, verhoja, huonekaluja, vaatteita..kun ne vanhat ovat jo niin tylsiä.
Mutta riittääkö se perusteluksi jatkuvasti ja monissa asioissa?
Ja kun ostan, miten pakattua ostan?
Monin kerroin muoviin käärittyä, vai mahdollisimman kevyesti pakattua?

Pistää miettimään monta kertaa.
Päänvaivaa aiheutta myös se mikä sitten on ekologisesti hyvä vaihtoehto.
Tai mihin rahat riittävät.
Tuskailin Prismassa pyykinpesuaine hyllyllä. Ecoverin pyykinpesuneste oli n. 7euroa. Juu ei, meillä tulee väkisinkin niin paljon pyykkiä ettei kukkaro kestä.
Jauhemainen pesuaine olisi pakattu ekologisesti parempaan pahvipakkaukseen, mutta kodinkonekorjaajan vinkin mukaan meillä käytetään nestemäistä pesuainetta. Se kun kuulemma pidentää koneen käyttöikää koska ei keräänny putkistoihin yhtä paljon kuin jauhemainen.
Kai sekin siis on ekologista?
Kaapin perukoilta löytyi joitain muinoin hankittuja pesupähkinöitä. Ne käytetään pois, mutta ovatko nekään kauhean ekologisia, tuotu ties miten kaukaa?

Hiusten pesussa yritin siirtyä  Urtekramin palasaippuaan, mutta ei onnistunut. Puolentoista viikon jälkeen tukka oli järkyttävän näköinen limaläjä ja päänahkaa kutitti törkeästi. Käytän saippuan siis ihon pesuun.
Tuo nestemäinen shampoo on sopinut paremmin.
Vartalovoide ei ole tarpeeksi kosteuttavaa mun korppuiholleni, ainakaan talvipakkasilla.
Kuorinta-aineet heivasin jo aikoja sitten. Nyt käytän kuorintaan kookosöljy-sokeri seosta, se tehoaa hyvin ja kosteuttaa ihoa paremmin kuin kaupan tökötit. Eikä jätä jälkeensä mikromuovikiteitä.

Niin, kyllä mä tiedän että autoilu jättää maaperään enemmän mikromuovia kuin pesuainejäämät, mutta yritän vähentää sen minkä voin. Sekä autoilua että pesuainejämiä.

Prismasta ostin he-vi osaston kestopusseja.
No, nekin on tehty muovista, mutta jos nämä nyt kestäisivät kauan?
Näppärähän voi ommella kestopusseja kankaasta.
Mä en ole näppärä ompelussa, mutta kaapista löytyisi tarkoitukseen sopivaa kangasta..hmm.. pitää kai yrittää?
Kestokasseihin meillä on siirrytty jo aikoja sitten. Niin, paitsi että nekin ovat muovia.
Ne kankaiset pikkukassit ovat niin onnettoman pieniä kauppaostoksille...

Välillä tuntuu, että vaikka yrittää, ei mene ihan nappiin!


Mitä pitäisi tehdä esimerkiksi fleece- ja softshellvaatteille tai teknisestä materiaalista valmistetuille urheiluvaatteille?
Niin kivoja käyttää, mutta pestessä niistä irtoaa jopa 2000 mikromuovipalaa
Fleece valittiinkin Vuoden 2017 turhakkeeksi.

Ruokahan on yksi iso juttu joka vaikuttaa monella tavalla.
Kasvisruoka olisi ekologisempaa, miten tuoteet on pakattu, mistä asti kuskattu kauppaan..
Meillä ei kasvissyöjiksi siirtyminen menisi läpi, mutta jospa voisi mahdollisuuksien mukaan ostaa lähellä tuotettuja ja kasvatettuja raaka-aineita?
Kerätä syksyllä metsästä mustikat ja puolukat ja jättää ostamatta esim chiansiemenet jotka on rahdattu tänne ties mistä kaukaa?

Millaisia ajatuksia saastuminen, kierrätys, kuluttaminen, erilaiset vaihtoehdot teissä herättävät?
Vinkkejä? :)