Kuopuksen koululla järjestettiin kevättapahtuma jossa luokka myi leivonnaisia kerätäkseen rahaa ensi vuoden luokkaretkeen.
Meiltä myyntipöytään lähti Miljonäärin piirakkaa ja näitä Pätkismuffinsseja joiden ohje löytyy täältä.
Koska taikinaa piisasi enemmän mitä 12 paikkaiseen muffinsipeltiin mahtui, piti tunkea loput vuokineen samaan uuniin ja näistähän tuli sitten vähän muotopuolia kun paistuivat niin ahtaissa tiloissa.
Loistava syy jättää kotiväellekin herkkuja. ;)
Koulusta tuli mieleeni nuoria koskeva koulutus josta tuli talvella infoa koulun kautta.
Mielenkiinnosta meni kuuntelemaan mitä vinkkejä sieltä saa, näistä otin kuvatkin.
mielestäni ihan järkeviä, normaaleja juttuja.
Hieman hymyilyttää tuo kohta jossa sanotaan että murkun vanhemmat ovat siedettäviä taas 10-20 v päästä. ;)
Tottahan se on, että kasvu ja kehitys vaatii oman kapinansa ja irrottautumisvaiheensa. Toinen pääsee vähemmällä, jonku toisen elämässä taas myrskyää enemmän.
Tilaisuuden teema oli Nuorten todellisuus ja tämän päivän haasteet ja järjestäjänä Nuorten ystävät/Komiasti kotona ja opintiellä ja mukana oli No Trouble ry. Eli kyseessä on järjestö joka työskentelee moniongelmaisten nuorten kanssa.
Heidän juttujaan kun kuuntelin, tajusin taas konkreettisesti miten helpolla meillä on ainakin tähän saakka päästy. Toivottavasti jatkossakin..
Mietin, miten haastavaksi elämä voikaan mennä esim ADHD:n takia, kun niin monet asiat vaikuttavat taas uusiin juttuihin, ja aistiärsykkeet ovat niin erilaisia/ paljon voimakkaampia kuin muilla.
Hattua nostan heille jotka painivat näiden asioiden kanssa, ja myös huoltajille joiden lapset yrittävät löytää oman polkunsa hankalan vaivan kanssa.
Vai onko se kuinka hankala?
Enhän minä sitä osaa sanoa. Sellaisen kuvan vain sain osin omakohtaisista kertomuksista.
Kaikkein surullisimmaksi tulin siitä kun puhuttiin nuorista jotka päihteiden takia kuolivat jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Kun puhuttiin heistä, joista kotona ei välitetä, ei auteta läksyissä ja elämän opettelussa, laiteta ruokaa, huolehdita että lapsi/nuori menee kouluun, syö, ulkoilee, nukkuu. Siitä että kaikki lapsia ei pidetä sylissä, lueta iltasatua tai edes halata.
(Ja nämä kaksi, päihteet ja välittämisen puute eivät siis välttämättä kuulu samaan perheeseen.)
Iso osa nuorisosta voi hyvin, mutta ne joilla menee huonosti, menee ilmeisesti sitten todella huonosti.
Koko sydämestäni toivoisin että kukaan ei ajautuisi tielle joka loppuu kuolemaan niin aikaisin.
Toivoisin, että kaikki saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea kotoa, tai sitten joltain muulta läheiseltä.
Sydäntä särkee tieto siitä, että Suomessakin aivan liian monet lapset ja nuoret jäävät ilman rakkautta, rajoja, yhteistä aikaa, huolenpitoa, hupsuttelua, kaikinpuolista välittämistä.
Varmasti jokainen vanhempi tekee omat virheensä jälkikasvunsa kanssa. Ihmisiähän me vain ollaan, mokia sattuu kaikille.
Mutta murehtijaluonteena joskus mietin, missä kohdassa mä möhlin, voisiko sen kuitenkin välttää.
Optimistisena ihmisenä toivon, että rakkaus ja välittäminen paikkaavat tilannetta.
Lastemme parastahan me vanhemmat haluamme.
Sitä mielipuolta olen, että nykypäivänä lasten kasvattaminen on haastavampaa kuin mun lapsuudessa/nuoruudessa.
Netti, some, yms tekevät kyllä omat haasteensa.
Mutta kyllä se nuorena oleminenkin taitaa nykypäivänä olla rankempaan kuin ysärin aikoihin, onneksi olin teini silloin enkä nyt.
Mitä mieltä sinä olet näistä asioista?
