tiistai 25. kesäkuuta 2019

Raparperimehu


Jostain syystä meidän raparperimme tuottaa edelleen huonoa satoa.
Varret ovat surullisen ohuita ja niitä on harvassa.
Siksi ilahduinkin kovasti kun työkaveri yllätti pussillisella komeita raparperin varsia!
Piirakan teon lisäksi meillä keiteltiin raparperimehua, ohje löytyi muistaakseni dansukkerilta.

Alkuperäisessä ohjeessa olisi voinut mehua maustaa esim. kanelitangoilla, mutta ne jätin tällä kertaa sivuun. Vähensin myös sokerin määrää reippaasti, ohjeessa sitä oli 5dl.
Mehun menekistä päätellen sitä oli kuitenkin sopivasti.
Pakastin heti alkuun 2 muovipullollista kun ajattelin että mehu ehtii homehtumaan..
No ei olisi ehtinyt. :) 


2l raparperia palottuna
1 luomusitruuna
vajaa 3dl ruokosokeria
3tl sitruunahappoa
2l kiehuvaa vettä

Huuhtele raparperin varret ja paloittele ne. Laita palat isoon kattilaan.
Pese sitruuna, raasta keltainen kuori ja viskaa raparperien pälle. Purista mehu ja lisää se kattilaan.
Mittaa joukkoon sokeri ja sitruunahappo.
Kaada päälle kuuma vesi.
Sekoita ja anna maustua huoneenlämmössä vuorokauden ajan.

Siivilöi ja pullota juoma, säilytä viileässä.
Tarjoa vedellä tai esim. sitruunakivennäisvedellä laimennettuna.


Kesässä nauttin todella paljon vedestä., vaikka jostain syystä tänä kesänä uintikertoja on kertynyt poikkeuksellisen vähän.
Lapsuusmaisemissa käydessä oli pakko mennä rantaan kuvaamaan vielä puolen yön huiteissa, vaikka sääsket yrittivät syödä elävältä.
Rannassa istuessa tuntuu rentoutuvan kunnolla, sielu lepää ja silmä nauttii maisemasta.



Lenkillä käyntikin on ihanaa jos edes välillä kulkee veden lähellä.
Tämän kesän lataavin lenkki taisi olla Varpulan tekoaltaan vallin päällä kävellessä.



Mikä tekee sinun kesästäsi ihanan? 


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Koivu-horsmateeleivät


Hortoilukokeilut jatkuvat, tällä kertaa teeleipien muodossa.
Olin kuivannut nuoria koivunlehtiä ja maitohorsmaa, niitä sitten murensin ja sekoitin taikinaan.
Sellainen pieni kämmi tässä sitten kävi, että niitä koivunlehtiä tuli liikaa...
Teeleipien ollessa uunissa talon täytti saunavastan haju, ja siinä vaiheessa totesin että vähemmän olisi ollut parempi..
Ei nämä pahoja ollut, mutta mun makuuni koivu maistui liian voimakkaasti.
Seuraavaan satsiin hieman maltillisemmin niin hyvä tulee. ;)

Koivun lehtiä voi kuulemma kerätä juhannukseen asti, sen jälkeen ovat jo liian puisia. Näin mulle on kerrottu, enpä ole ainakaan vielä itse testannut. Paitsi hiuksiin tulevassa nokkoslitkussa, ja siinä ei oleväliä onko juhannus mennyt vai ei.

2dl sämpyläjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
1tl suolaa
n ½tl leivinjauhetta
maitoa 
loraus öljyä
koivunlehtiä
maitohorsman lehtiä

Sekoita kuivatut tai tuoreet, pieniksi silputut lehdet, suola ja leivinjauhe jauhoihin. 
Lisää loraus öljyä ja niin paljon maitoa että taikinasta tulee sopivan paksuista.
Jos taikina tarttuu käsiin ja on liian tahmaista, lisää jauhoja.

Taputtele jauhetuin käsin pellille ohuita leipäsiä, mutta tuli 4 kpl.
Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10-15 min.






Tekeytymässä on myös kerkkäsiirappia ilman keittämistä.
Ja nuo alimman kuvan voikukat pakastin, koska en siinä välissä ehtinyt tehdä niille mitään. Ajatuksissa olisi tehdä vaikkapa voikukkasiirappia.








maanantai 3. kesäkuuta 2019

Sitruunainen kuusenkerkkäjäätee


Tänä keväänä jatkui hortoilujutut, eli villivihannesten keruu ja testaaminen.
Toukokuussa ehdin kahdelle kansalaisopiston järjestämälle kurssillekin.
Toisessa käsiteltiin syötäväksi kelpaavia kasveja ja etsittiin niitä luonnosta.
Kävimme ohjaajalle tutussa paikassa, ja löysimmekin saalista.
Harmillisesti lupiinit valtaavat sielläkin alaa ja sen vuoksi luonnon monimuotoisuus kärsii.

Lupiini onkin pirullinen vieraskasvi.
Kaunis, mutta tuottaa maahan niin paljon typpeä että Suomen luontoon kuuluvat kasvit oikaisevat juurensa ja kuolevat.
Lupiini leviää aivan holtittomasti, ojan varsiin, niityille, jopa soille, nitistäen kaiken alleen.
Suomessa onkin käynnissä VieKas- kampanja joka kannustaa ja opastaa kansalaisia hillitsemään vieraslajien leviämistä yms.
Linkin takaa löytyvältä sivustolta löytyy paljon tietoa asiasta. :)

Mutta, hortoiluun palatakseni..
Toisella kurssilla tehtiin sitten villivihanneksista ruokaa.
Se olikin aivan loistava ilta, josta sai paljon vinkkejä villivihannesten käyttöön arkisissa jutuissa!

Monenlaista kokeilua olen tehnyt, nyt tarvitsisi lisää aikaa jotta ehtisi kerätä, kuivata, säilöä, testata monenmoista..

Vielä löytyy kuusen kerkkiä (joita saa kerätä vain maanomistajan luvalla) joista saa monenlaista hyvää.
Itse olen pakastanut niitä talven flunssakautta ajatellen, ja tänään kokeilin kerkkäjääteetä.
Alkuperäinen ohje löytyi instasta, Kun ketunleivät kukkivat-sivulta.

Tämä oli todella maistuvaa juomaa!
Ensimmäinen maistiainen oli hieman karvas, mutta teelusikallinen hunajaa per kannullinen jääteetä pyöristi maun mukavasti.
Annoin teen maustua jääkaapissa muutaman tunnin, sitten se oli kerrassaan herkullista!
Jääpalat puuttuivat, mutta huomenna niitäkin on saatavilla. :)
Mulla oli vain tavissitruunaa, ei luomua, joten kuorin sen suosiolla ja leikkasin sitten viipaleiksi.

2 litraa vettä
 3 pussia lempiteetäsi
3 reilua kourallista kuusenkerkkiä
1 luomusitruuna
hunajaa, siirappia tai sokeria maun mukaan.
(laitoin 2tl)

Huuhtele kerkät tarvittaessa.
Kiehauta vesi kattilassa, siirrä pois levyltä.
Sekoita joukkoon teepussit ja kerkät.
Anna hautua n. 20 minuuttia ja nosta kattila kylmävesihauteeseen.
Viipaloi sitruuna ja pudota viipaleet tarjoilukannuun.
Siivilöi jäähtynyt kerkkätee kannuun ja makeuta mielesi mukaan.
Anna maustua viileässä vähintään puoli tuntia, mieluummin 2h.
Lisää jääpalan juuri ennen tarjoilua.




keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Muffinsseja ja koulutusta nuorten maailmasta


Kuopuksen koululla järjestettiin kevättapahtuma jossa luokka myi leivonnaisia kerätäkseen rahaa ensi vuoden luokkaretkeen.
Meiltä myyntipöytään lähti Miljonäärin piirakkaa ja näitä Pätkismuffinsseja joiden ohje löytyy täältä.
Koska taikinaa piisasi enemmän mitä 12 paikkaiseen muffinsipeltiin mahtui, piti tunkea loput vuokineen samaan uuniin ja näistähän tuli sitten vähän muotopuolia kun paistuivat niin ahtaissa tiloissa.
Loistava syy jättää kotiväellekin herkkuja. ;)


 Koulusta tuli mieleeni nuoria koskeva koulutus josta tuli talvella infoa koulun kautta. 
Mielenkiinnosta meni kuuntelemaan mitä vinkkejä sieltä saa, näistä otin kuvatkin.
mielestäni ihan järkeviä, normaaleja juttuja.

Hieman hymyilyttää tuo kohta jossa sanotaan että murkun vanhemmat ovat siedettäviä taas 10-20 v päästä. ;)
Tottahan se on, että kasvu ja kehitys vaatii oman kapinansa ja irrottautumisvaiheensa. Toinen pääsee vähemmällä, jonku toisen elämässä taas myrskyää enemmän.




Tilaisuuden teema oli Nuorten todellisuus ja tämän päivän haasteet ja järjestäjänä Nuorten ystävät/Komiasti kotona ja opintiellä ja mukana oli No Trouble ry. Eli kyseessä on järjestö joka työskentelee moniongelmaisten nuorten kanssa.
Heidän juttujaan kun kuuntelin, tajusin taas konkreettisesti miten helpolla meillä on ainakin tähän saakka päästy. Toivottavasti jatkossakin..

Mietin, miten haastavaksi elämä voikaan mennä esim ADHD:n takia, kun niin monet asiat vaikuttavat taas uusiin juttuihin, ja aistiärsykkeet ovat niin erilaisia/ paljon voimakkaampia kuin muilla.
Hattua nostan heille jotka painivat näiden asioiden kanssa, ja myös huoltajille joiden lapset yrittävät löytää oman polkunsa hankalan vaivan kanssa. 
Vai onko se kuinka hankala?
 Enhän minä sitä osaa sanoa. Sellaisen kuvan vain sain osin omakohtaisista kertomuksista.

Kaikkein surullisimmaksi tulin siitä kun puhuttiin nuorista jotka päihteiden takia kuolivat jo ennen täysi-ikäisyyttä. 
Kun puhuttiin heistä, joista kotona ei välitetä, ei auteta läksyissä ja elämän opettelussa, laiteta ruokaa, huolehdita että lapsi/nuori menee kouluun, syö, ulkoilee, nukkuu. Siitä että kaikki lapsia ei pidetä sylissä, lueta iltasatua tai edes halata. 
(Ja nämä kaksi, päihteet ja välittämisen puute eivät siis välttämättä kuulu samaan perheeseen.)

Iso osa nuorisosta voi hyvin, mutta ne joilla menee huonosti, menee ilmeisesti sitten todella huonosti.

Koko sydämestäni toivoisin että kukaan ei ajautuisi tielle joka loppuu kuolemaan niin aikaisin.
Toivoisin, että kaikki saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea kotoa, tai sitten joltain muulta läheiseltä.
Sydäntä särkee tieto siitä, että Suomessakin aivan liian monet lapset ja nuoret jäävät ilman rakkautta, rajoja, yhteistä aikaa, huolenpitoa, hupsuttelua, kaikinpuolista välittämistä.

Varmasti jokainen vanhempi tekee omat virheensä jälkikasvunsa kanssa. Ihmisiähän me vain ollaan, mokia sattuu kaikille.
 Mutta murehtijaluonteena joskus mietin, missä kohdassa mä möhlin, voisiko sen kuitenkin välttää.
Optimistisena ihmisenä toivon, että rakkaus ja välittäminen paikkaavat tilannetta. 
Lastemme parastahan me vanhemmat haluamme.

Sitä mielipuolta olen, että nykypäivänä lasten kasvattaminen on haastavampaa kuin mun lapsuudessa/nuoruudessa. 
Netti, some, yms tekevät kyllä omat haasteensa.
Mutta kyllä se nuorena oleminenkin taitaa nykypäivänä olla rankempaan kuin ysärin aikoihin, onneksi olin teini silloin enkä nyt.


Mitä mieltä sinä olet näistä asioista?




maanantai 13. toukokuuta 2019

Kuorrutettu kanavuoka ja valkosipulinen nokkos-horsmapaistos




Tulihan se, kevät. 
Vaikka reilu viikko sitten puski lunta ihan reippaasti, nyt aurinko paistaa ja luonto vihertää ihanasti. 
Viime viikon vapailla ehdin metsään nauttimaan tuulen huinasta, hiljaisuudesta ja siitä että olin ihan yksin.
Välillä närästää jatkuva liikenteen humina ja ihmismäärät. Tunti tarpomista tekee päälle hyvää ja arki maistuu taas paremmalta.
Perjantaina kävin mieheni kanssa ulkoilemassa metsässä. Siltä reissulta "saaliiksi" tuli näköhavainnot korvasienestä, mustarastaasta, sorsasta ja urosmetsäpeurasta. Ei ollenkaan hullumpi retki. :)








Onneksi Lappajärvessäkin on vesi noussut viime syksyn ja alkukevään jälkeen.
Näistä maisemista löytyi myös nuorta nokkosta ja maitohorsmaa, joista seuraavana päivänä paistelin lisuketta ruualle.


Vapaapäivänä testiin meni myös mulle uusi resepti.
Alkuperäinen löytyi Tanelinrannan päiväkodin reseptikirjan 2. osasta, joka on ostettu aikoinaan esikoisen ollessa eskarissa.
Omaa soosiani muokkasin sen mukaan mitä raaka-aineita kaapista löytyi.


n. 1kg kanan filettä palottuna
sipuli
mieleisiä mausteita, esim
broilerimauste, paprikajauhe, curry

6dl vettä
3dl riisiä
1 kanaliemikuutio

Kuorrutuskastike:
2-3 rkl voita
2-3 tl currya
3rkl vehnäjauhoja
5dl vettä+1 kanaliemikuutio
2dl ruokakermaa
juustoraastetta

Paista kanan palat ja pienitty sipuli kypsiksi, mausta ne.

Keitä riisi kanaliemikuutiolla höystetyssä vedessä.

Kaada voideltuun uunivuokaan ensin riisi, sitten paistetut kanat.

Ruskista kastiketta varten kattilassa voi ja curry.
Lisää vehnäjauhot.
Kaada vähitellen joukkoon hyvin sekoitellen kanaliemi ja ruokakerma.
Anna kastikkeen kiehua n. 5 minuuttia, lisää tarpeen mukaan suolaa.

Kaada kastike uunivuokaan,
ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kunnes pinta on saanut kauniin värin ja ruoka on kauttaaltaan lämmennyt, n. 20 min.




nuoria nokkosia
nuoria maitohorman versoja
valkosipulia
öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kattilassa vettä, viskaa sekaan nokkoset ja horsman n. 15 sekunniksi.
Puristele vesi pois.

Kuumenna pannulla loraus öljyä.
Heitä sekaan nokkoset ja horsmat sekä pieniksi palotut valkosipulit. 
Paistele jonkin aikaa.
Tarjoa ruuan lisukkeena tai leivän päällä.



Kevään tullen olen taas tosissani innostunut hortoilujutuista, eli luonnosta löytyvistä syötävistä jutuista.
Nokkosesta olen postaillut ennenkin, esim. peston muodossa täällänokkosen siemenistä täällä ja nokkosnäkkäriä täällä.



Aurinkoisia ja mukavia toukokuun päiviä!



keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Katse kevääseen ja kesään



Vaikka olen osannutkin nauttia talvesta ja lumesta, nyt alkaa olla kamala ikävä kevättä, kesää ja syksyäkin!

Tanä talvena meillä on sairasteltu ennätyksellisen paljon. 
Yksi odottaa kutsua korvapolille nielurisojensa kanssa, toinen tuntuu menevän samaa tietä kahden peräkkäisen angiinan kanssa (oli muuten eksoottinen kokemus kun yhdistettiin angiina+oksutauti),
ja nyt on puoli perhettä vallannut kuumeen 40 asteeseen heittävä, kurkun repivä flunssa.
Kuukauden päästä on keskimmäisen rippijuhlat, ja mä oon kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen että ne kinkerit saatais hoidettua kunnialla niin, että kaikki ois terveinä.
Mutta sen voin sanoa, että viime vuonna olleisiin esikoisen rippijuhliin verrattuna oon ainakin vielä ottanut homman paljon rennommin. Tänä vuonna en aio kaappeja siivota. Ei niissä esikoisen juhlissakaan kukaan käynyt... 


Viime vuoden hortoilujutuille on talven aikana ollut kovasti käyttöä. 
Flunssajuomia on juotu moneen otteeseen.
Kuvan kuusenkerkkä-pihlajanmarjajuoma oli oikein raikasta ja hyvää, ja tuo nyt mukissa oleva siankärsämö-kerkkä-mustaviinimarjanlehtijuoma on sekin oikein maistuvaa. 
Parhaiten taisi tehota siankärsämö-mesiangervojuoma, mutta mesiangervot on jo loppu. Viimeiset käytin tyttären kanssa jalkakylpyyn. 
Uusia odotellessa. 
(Mesiangervo ei muuten sovi, jos on salisylaattiallergikko eli on ns. asperiiniallergia.)







Helmikuussa oli Seinäjoen pääkirjastossa Harry Potter-ilta, jossa nuorimmainen viihtyi kivasti.
Itse jäin miettimään, olisiko joku noista taikajuomista auttanut flunssailuun.. ;)


Tällä hetkellä nautin koko ajan pitemmiksi muuttuvista päivistä, lämpöisistä auringon säteistä kasvoilla, lisääntyvästä lintujen laulusta ja siitä että lenkille voi mennä jo kohtuullisen keveissä vaatteissa, aikakin talvipakkasiin verrattuna. 
Työmatkojakin voisi hiljalleen ruveta kulkemaan pyörällä. Ainakin aamu- tai iltavuoroon. Ainakin jos ei sada. Yhtenä aamuna oli jo ajatuksissa lähteä pyörällä, mutta lumisade ja kova tuuli muuttivat ajatukset. ;)


Kodinhoitohuoneen tasolla kasvatan tomaatin, kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia, vielä onnettoman pieniä, tai vielä mullan alla muhimassa olevia siemeniä.
Suunnittelen marjapensaiden ostoa ja kiroan, miksi unohdin suojata vattupuskat, rusakoilla on ollut juhlat!
Mietin kevään ja kesän hortoilujuttuja, mitä uutta opin ja kokeilen.
Muutama juttu on jo mielessä, ehkäpä kansalaisopiston kurssit antavat lisää visioita.





Kaipaan jo luonnonvesissä uintia, järven ääntä ja tuoksua.
Lämpöisessä vedessä uintia, kelluttelua ja pilvien tuijottelua.
Riippumattoa. Ulkona nukkumista.
Ja kesälomaa! <3 p="">











Ja koska sienestyskärpänen on puraissut melko napakasti, haaveilen jo suurista saaliista, uusien suppispaikkojen löytymisestä ja siitä, miten ihanaa on kulkea metsässä kaikessa rauhassa.
Se on ihanan rentouttavaa ja mukavaa ilman saalistakin, mutta saaliin kanssa vielä hauskempaa. ;)





Mitä sinä toivot, odotat, haaveilet kevään ja kesän tuovan elämääsi? :)





keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Perunafritterit kuulumisten kanssa


Täällä taas, pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Merkillisesti aika rientää.
Päivät ja viikot vaihtuvat, puuhaa piisaa töissä ja kotona.
Itse asiassa jäin oikein miettimään, missä vika kun tuntuu etten taas ehdi blogiin ollenkaan.
No, epäsäännöllinen kolmivuorotyö tietenkin vie aikansa, ja palautuminen vaikkapa yövuoroista.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen alkanut kaipaamaan hiljaista aikaa työn vastapainoksi.
Perhe, kuskaamiset, kotihommat, sosiaalinen elämä, tarvitsevat huomioa, ja tänä vuonna olen viimein taas yrittänyt antaa enemmän aikaa liikkumiselle. Mikä on kyllä sinänsä tehnyt oikein hyvää. :)
Jokunen kilo on karissut, ehkäpä ajan kanssa onnistun kevenemään lisää.


Ja, kuten keskimmäinen sanoo, olen mummovaiheessa näin alle nelikymppisenä..
Minä, käsityöallergikko, olen yrittänyt väkertää omin pikku kätösin jonkin sortin käsitöitä!
Tulokset ovat kovin vaatimattomia, (bambutiskirättejä ja nyt on säärystimet vaiheessa) mutta mitäs siitä, itse olen ollut kovin tyytyväinen, ja se kai riittää.
Joten totesin että jos aika ja jaksaminen ei kaikkeen riitä, jostain täytyy karsia.
Ehkäpä tämä tästä taas.. puhelimessa on kuvia leipomuksista, vielä kun löytäisin kaikkien ohjeetkin. ;)



Kevättä kohti mentäessä ajatukset alkavat askarrella hortoilun, sienestyksen ja taimien parissa.
Viime kesän kokeilujen innoittamana aion kokeilla paria tomaattilaatua, salaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, basilikaa, sipulia.. Pienimuotoista kasvatusta, mutta hauskaa. :)
Meillä ei siis ole (eikä ainakaan tässä vaiheessa tule) kasvihuonetta, joten pidän peukkuja että sää olisi sellainen että jokin kasvaisi.
Toukokuussa on ohjelmassa kansalaisopiston hortoilu- ja villiyrttikurssit ystävän kanssa, odotan mielenkiinnolla.


Miten ruudun sillä puolella, joko on suunnitelmia kevään ja kesän varalle? :)




Kokkailu ja leipominen ei kuitenkaan ole jäänyt, kumpaakin harrastetaan edelleen.
Pakkohan se on, perhe pitää ruokkia.
Ruuanlaitto ei edelleenkään oo mun lemppareita mutta välillä innostun testaamaan uusia juttuja.

Perunafritterit olivat oikein maukas, joskaan ei kovin esteettinen kokeilu.
Rumiahan nuo on, ei voi mitään.
Alkuperäinen ohje löytyy täältä.
Nämä olisi parasta paistaa lättypannulla, mutta koska sellaista ei löydy meidän taloudesta, paistoin taviksella.
Yllätys yllätys, nuoriso ei halunnut näihin koskea pitkällä tikullakaan. Mikä ei sinänsä lainkaan yllättänyt..
Itse tykkäsin kovasti, ja miehellekin kelpasi.
Näitä voi tarjota vaikkapa kanan ja salaatin kanssa.




6 perunaa
2 tl suolaa
 2 valkosipulinkynttä
2dl babypinaattia
1dl juustoraastetta (emmental)
1 muna
½tl mustapippuria

Paistamiseen voita tai öljyä.

Pese ja kuori perunat, huuhtele kylmällä vedellä.
Raasta perunat karkealla terällä.
Nostele raaste kulhoon ja lisää suola, sekoita.

Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne hyvin.
Leikkaa pinaatinlehdet muutamaan osaan.
Nosta perunaraaste siivilään ja puristele ylimääräinen neste pois.
Sekoita peruna, pinaatti, juustoraaste, mustapippuri ja valkosipuli kulhossa.
Riko joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Kuumenna pannu keskilämmöllä, jos omistat lettupannun, käytä sitä.
Anna voin sulaa pannulle. Nostele 2-3 rkl jokaiseen lettupannun koloon, painele tiiviiksi.
Tai paista isolla pannulla 2-3 lättystä kerrallaan.
Ruskista pihvit kummaltakin puolelta.