Mummon omena-mustaviinimarjapiirakka

Jokin aika sitten ostin piimää (jonka hajuakin inhoan). Oli kai jokin visio käyttää sitä johonkin... Visio unohtui mutta johonkinhan sitä lemujuomaa oli laitettava kun se kerran oli ostettu.

Aikani nettiä selattuani löysin ohjeen täältä.

Tästä tuli hyvää!

Pohja oli ihanan pehmeä ja mehevä. Ja resepti äärettömän helppo.

Koska pakastimesta löytyi mustaviinimarjojen lisäksi syksyllä palottuja ja pakastettuja mummun puun omppuja, käytin niitä.

Sellainen pieni kämmi kävi, että laitoin vaniljasokerin tilalta kanelisokeria.

 Ei kannata edes yrittää arvata, miten se on mahdollista, mutta niin vaan kävi. Huomasin mokan siinä vaiheessa kun työnsin piirakkaa uuniin. Mutta mitäs pienistä, ei se pilalle mennyt. :)

• Taikina
• 150 g voita tai margariinia
• 3 1/2 dl sokeria
• 7 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 tl soodaa
• 1 tl kardemummaa
• 1/2 tl suolaa
• 6 1/2 dl piimää
• Omenatäyte
• 6-8 isoa omenaa
• 3 dl mustaherukoita
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl vaniljasokeria

 Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Sekoita taikinan kuivat ainekset keskenään ja lisää rasva ja piimä niiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai isoon piirakkavuokaan (ø 26 cm).

Poista omenista siemenkodat ja viipaloi omenat. Levitä mustaherukat ensin taikinalle ja lado sen jälkeen omenaviipaleet riveihin tai ruusunmuotoiseksi kuvioksi pyöreään vuokaan. Sekoita sokerit keskenään ja ripottele piirakan päälle.

Paista piirakkaa 225 asteessa noin 30–40 min. Tarjoa vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

                                

Suklaata ja Vanishia

Väliaikatietoja Vanish-kokeiluista..

Tätä Extra hygiene jauhetta olen laittanut kun olen pessyt työpaitoja ja miehen urheiluvaatteita. 

Enhän mä niitä pöpöjä näe, onko ne kuollu vai ei, mutta paras kai uskoa että poissa ovat. :)

Ainakin raikasta ja puhdasta pyykki on ollut.

Sohva&matto-aineella sain lasten matosta irti kuulakätkikynätahrat, pitkään jo mattoa koristaneet.

Kokeilin sandaaleihin, joissa oli jotain mustaa mutta siihen ei tehonnut.

Ystäväni kertoi että hänen mattoonsa oli tullut värivaurioita, joten kannattaa testata pienelle alalle.

Mun kokeiluissani ei väri haalistunut tms.

Tykkäsin.

Pojat olivat vaaleanharmaat collegehousut jalassaan kyntäneet ilmeisesti kaikki metän pusikot polvillaan.

Lurautin tätä sekaan ja varmuuden vuoksi suihkautin vielä tahranpoistosuihkettakin. (oli ne niin hirveän näköiset pökät.)

Puhdasta tuli.

 Tahrat olivat tuoreita kun koneeseen heitin.

Tälläisiä kokeiluja tällä kertaa. Kyllähän lapsiperheessä noita tahroja riittää...

Joten kunhan tämä arsenaali on kulutettu, taidan hakea kaupasta uuden purkin Vanishia. 

Eihän se vanhoja tahroja ainakaan poikien housunpolvista irrota, mutta tuoreisiin tehoaa.

Ja koska oon taas urakalla suorittanut pääasiallisinta harrastustani pyykinpesua, kuivumaan laittamista, viikkausta ja kaappiin vientiä (hyiyök!) niin sen kunniaksi saan kai ottaa palan suklaata. :)

Toinen sisko toi Lontoosta tuota Dairy Milk suklaata, toinen laivalta Kalev luumusuklaata. 

Päivänpesän Katjan  arvonnasta voitin tuon pistaasisuklaan. Kiitos! :)

Nyt on vain se valinnan vaikeus... :)

Tissikakku, kokeiluversio

 Aloitetaan sillä, että tämä on koeversio jossa käytetty kaapista kaikki JÄMÄmarsipaanit.

Siksi siis possunpunainen iho, yläosan kammottavan näköinen ihonsiirto yms... Mitään väriä ei ollut tarpeeksi. :)

Tälläinen pitäisi tehdä loppukuusta ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Pohjaksi tein kaksi kääretorttulevyä ja laiskuuksissani loput laitoin kaupan valmista kakkupohjaa. 

Välissä on toiveesta mansikkamousse, kostutus maidolla ja marsipaanin alla voi-tomusokerikreemi.

 

Mansikkamousse

n.650g mansikoita

200g tuorejuustoa

2dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2dl kermaa

11 liivatetta

tilkka vettä 

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen väh 10 minuutiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Soseuta mansikat vaikka sauvasekoittimella.

sekoita mansikkasurvokseen tuorejuusto ja sokerit.

Kiehauta vesi vaikka mikrossa ja sulata siihen liivatteet joista on puristeltu vesi pois.

Lisää liivateseos mansikkamössöön ja sekoita. Lisää viimeisenä kermavaahto, sekoita. 

Laita hetkeksi jääkaappiin.

Sokerikreemi

 

125 g margariinia
½ tl vaniljasokeria
250 g (= 4 dl) tomusokeria
1 rkl vettä

Pehmennä margariini sähkövatkaimella notkeaksi. Lisää vaniljasokeri. Sekoita tomusokeri margariinin joukkoon vähin erin samalla vatkaten. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa vielä hetken aikaa. Jos kreemi tuntuu liian paksulta ja levittäminen kakun pinnalle on hankalaa, voit notkistaa kreemin lämmittämällä sitä varovaisesti mikrossa miedolla lämmöllä.

Tuolla ohjeella kreemiä pitäisi tulla 24 cm kakun päälle. Tein tuon 1½ kertaisena., riitti tähän. Ohje Kinuskikissalta.

Tälläistä tällä kertaa. Mitäs sitä sitten keksis?

Kinuskikakku

Lisää kinuskikakkua...

Heska tarvitsi kinuskikakun ja sellaisen sai.

Tällä kertaa pohja tehtiin täällä ohjeella:

6 munaa

2dl sokeria

2dl vehnäjauhoja

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhoja

Sekoita kuivat aineet keskenään. (Kannattaa siivilöidä ettei jää paakkuja.)

Vatkaa munat ja sokeri keskenään pysyväksi vaahdoksi.

Kaada taikina halk. 24 cm vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 45-50 minuuttia.

 Vähän jännäsin että tulviiko taikina yli reunojen mutta ei, pysyi vuoassaan ja tuli oikein hyvä pohja.

Täytteeksi samat mössöt kuin tässä kakussa. Eli appelsiinikiisseliä ja valkosuklaarahkaa. 

Tästä yhdistelmästä tulee sopivan raikas, nams.

Päällä kinuski, ohje löytyy myös tuon edellisen linkin takaa.

Mä alan nyt tutkia minne asennan lahjaksi saamani runkoruusun. Täytyy kai vähän googlettaa hoito-ohjeitakin... Onko kellään vinkkejä, kuinka sellaisen saa pysymään hengissä edes hetken? 

Kaunista ja mukavaa äitienpäivää!

Kippoja ja kannuja

 Taas emalikippoja ja vanhoja kannuja...

Vieläkö nämä jaksaa jotain kiinnostaa?

Aion silti esitellä uudet aarteeni, mä niin tykkään näistä.

Jokunen aika sitten iltavuorossa huomasin puhelimeen tulleen kuvaviestin.   

Eenan äiti kyseli, haluanko häneltä kolme ylimääräistä emalikippoa.

Tottahan toki halusin!

Hän on aikoinaan saanut ne isänsä tädiltä, joka oli ostanut ne kulkukauppiaalta. Astioita ei ole kertaakaan käytetty, ja ovatkin upeassa kunnossa. 

Maksua hän ei näistä huolinut, joten vein kiitokseksi suklaamuffinsseja.

Kiitos vielä oikein kovasti! :)

 Joitakin päiviä myöhemmin soitti ystäväni kirpparikierrokseltaan ja kyseli tuoko tullessaan mulle pari emalikulhoa.

 Kyllä, kiitos! :)

 Joten nämä kulhot ja muki muuttivat meille. Yhteensä 7 euroa, ei paha!

Kiitos Anne! 

Samalta ystävältä ostin tämän suloisen Arabian pallokannun.

 Tämä kannu taas löytyi mummun kellarinrapusta. Kun kukaan ei tarvinnut, sain tämänkin.

Nyt mä tarvin lisää hyllyjä! :)

Tälläistä tällä kertaa. 

Leivottukin on, mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt alkaa työmaa kutsumaan, iltavuoro.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!

Vanish

Olen aiemminkin täällä kertonut Buzzadorjutuista ja -tuotteista. Esim täältä löytyy tietoa asiasta. 

Tällä kertaa onni suosi ja pääsin mukaan Vanish-kampanjaan.

Maanantaina hain postista ison paketin tuotteita, ihanaa!

Kuvassa näkyvät purkit ja pullot sain itselleni testattavaksi, nuo 2 pussia +8 muuta jaan ystävilleni.

Tänään testasin Vanish Oxi Action Extra Hygiene jauhetta työpaitoja pestessäni. Tuotteen luvataan tappavan 99,9% bakteereista ja olevan hajusteeton, Joutsenmerkitty ja Suomen Allergia ja astmaliiton suosittelema. Puhtaalta vaikutti mun paitani! :)

Lisäksi paketista löytyi Vanish Oxi Action jauhetta värilliselle pyykille ja toinen purkki valkopyykille

(hajusteettomia, joutsenmerkittyjä ja Ruotsin Allergia- ja astmaliiton suosittelemia).

Pullolliset samoja juttuja nestemäisinä (Joutsenmerkittyjä) ,

mattojen ja sohvan tahroihin tarkoitettu suihkepullo (joutsenmerkitty) ja esikäsittelysuihke tahroille (Hajusteeton ja joutsenmerkitty).

Näiden luvataan toimivan myös alhaisissa lämpötiloissa, ympäristöystävällisesti. 

Hyvältä vaikuttaa!

 

Ei muuta kuin mylly pyörimään...

Alkaa olla se aika vuodesta, että varsinkin poikien vaatteet on yhtä tahraa. Joten harjoitusmateriaalia kyllä löytyy! ;)

Postaus, joka ei edes etäisesti liity leivontaan

Yritin saada lähetettyä koneelta kuvia smartphotolle, mutta jostain syystä tilttaili koko ajan.

Unohduin sitten selaamaan vanhoja kesäkuvia...

(en viiti edes aatella, miten pitkältä ajalta kuvat on koneella, yhtään ei oo teetetty aikoihin!)

 Nämä kesäiset kuvat piristää mieltä ja herättelee muistikuvia siitä, millaista voi olla sitten kun...

Tämä lasten sairasteluputki, joka edelleen jatkuu, ja jatkuva lumi/vesi/räntä/tiesmikäkökkösade pistää haaveilemaan niistä "sittenkun" asioista.

Sitten kun on lämmintä,

 kukaan ei oo kipeä,

voidaan olla pihalla ilman että ahteri jäätyy kiinni hiekkalaatikonreunaan.

Sitten kun siellä pihalla voi taas tehdä muutakin kun niitä halvatun hiekkakakkuja Iidan kaverina.

 Kuvitella, mä kaipaan jo haravointia ja ikkunanpesuakin, vaikka ne on inhokkikotitöiden listan kärkisijoilla.

Lapsetkin oottaa kuin kuuta nousevaa, että saatais trampoliini, uima-allas ja teltta pystyyn. Ja mun rakas riippumattoni! (Jossa en jostain kumman syystä juuri koskaan saa olla kuin muutaman minuutin rauhassa. ;))

Siinähän sitä onkin haaveita.

Juupa juu. tämä keli kuuluu kuluvaan vuodenaikaaan blaablaablaa...

Tänään en jaksa olla järjellisesti ajatteleva aikuinen enkä elää tässä hetkessä..

Tänään on haaveiltu ja suunniteltu kesän pieniä reissuja mummolaan, saareen, markkinoille, torille, huvipuistoon, eläinten vanhainkotiin, pitkospuille... ja sitten kesälomareissua.

Paikka on vielä vähän avoin, mutta jossakin päin Suomea käydään koko perheen voimin. Toivotaan hyvää säätä, mutta tehdään varasuunnitelmaa jos sataa.

Lapset on innoissaan asiasta, haluaisivat sinne, tänne ja tuonne.

 Mutta onneksi tajuavat, ettei kaikkeen pysty, ellei lotosta kopsahda reippaasti rahaa.

Saavat vaihtoehtoja, joista valita, ja ovat onnellisia.

Onni löytyy usein kyllä niistä pienistä asioista ja hetkistä.

Meillä nautitaan lämpöisestä uintivedestä....

...kaverista uintireissulla

ja siitä että mummola on järven rannassa ja sinne saa aina halutessaan mennä.

...tyynistä illoista ja uintireissusta ennen yöunia (juu, tiedän, kesällä elämme uidaksemme.)

...uusista ystävistä mansikkamaan reunalla

...pienistä seikkailuista.

Mikä Sinun kesässäsi on parasta?

 
 
 

Pienenä jälkihuomautuksena: me tehdään kesäisin muutakin kun liotaan järvessä ja silitellään sammakoita (niitä on vilahtanut aiemmassakin postauksessa ). Nämä kuvat vaan lämmitti mieltä eniten sateisen ja harmaan päivän keskellä.

Itse asiassa tässä harmaudessa en jaksa ajatella, miten saisin pihasta ihmismäisen näköisen. Ne rasittavat pitkäkorvat kun tykkää popsia puskat suuhunsa. Menee vähän motivaatio.

Paras siis tänään keskittyä haaveilemaan kesästä ja lottovoitosta, joka mahdollistais meille oman rannan. Ja puutarhasuunnittelijan ja -toteuttajan. ;)

Kokeilenpa samalla tuota ajastettua julkaisemisjuttua...katotaan kuinka käy. :)