sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Valkosipuliset lohkoperunat ja kanaa

 
Pitkästä aikaa tein lohkoperunoita.
Tällä kertaa keitin ne ensin valkosipulinkynsien ja merisuolan kanssa.
Lohkottuani potut levitin ne uunipellille ja sivelin niihin öljyä johon olin sekoittanut suolaa, yrttimaustetta, paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta.
Lopuksi ripottelin päälle vielä kaapista löytämäni jämät valkosipulisesta maustesekoituksesta joka on juurikin tähän tarkoitukseen aikoinaan ostettu.

Paistelin perunoita (ja niitä valkosipulin kynsiä jotka myös päätyivät kattilasta pellille) 225 asteessa n. 20min.

Pottujen paistuessa tein salaatin ja paistoin kanaa.

Ja kaikessa hässäkässä unohdin kuvata valmiita annoksia, ylläripylläri...
Nämä kuvat on räpsäisty jämistä jotka ehtivät olla hetken jääkaapissa ennen kuin joku ne sieltä söi. :)

Olen taas kerran yrittänyt motivoida itseäni tekemään ruokalistaa pariksi viikoksi. Miten se voi olla niin kaamean vaikeaa saada sellainen aikaiseksi..
Ajatuksena on että ei niin helposti jumittaisi tekemään samoja ruokia, ja kaupassa käynti helpottuisi kun on selvät sävelet. Hyvällä tuurilla myös kaupassa käynti määrät vähenisivät, mikä tarkoittaa sitä ettei tulisi ostettua "ylimääräisiä" juttuja niin helposti. Ehkä.





perjantai 13. syyskuuta 2019

Satu Koiviston omenapiirakka




Pakko laittaa aloituskuvaksi luonnon omaa taidetta, koska nämä mun omenapiirakkakuvat on taas niin jäätävän rumia! ;)
Ei taas ehtinyt panostaa kuvaamiseen, ja sen huomaa.

Mutta ei kannata antaa epämääräisen kuvan huijata, maku oli todella herkullinen.
Seuraavalla kerralla kokeilen tehdä mustikkapiirakan tähän pohjaan. Mantelijauho tekee ihmeitä, herkkua. :)

Alkuperäinen ohje löytyy täältä.






Pohja:
200g pehmeää voita
2,5dl sokeria
2 munaa
1,5tl leivijauhetta
1tl kardemummaa
3dl vehnäjauhoja
1dl mantelijauhoja

Päälle:
1 1/4 litraa omenalohkoja (kirpeitä, mieluusti kotimaisia omppuja)
kanelia ja sokeria



Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa.
 Lisää kananmunat yksitellen ja vaahdota tasaiseksi.
 Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa.
 Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
 Levitä taikina uunivuokaan jonka mitat ovat n. 29 x 24 cm.
  Leikkaa omenoista viipaleita, kotimaisia ei tarvitse kuoria.
Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle.
Sekoita sokeri ja kaneli pienessä kipossa ja ripottele omenalohkojen päälle.
 Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti.
Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.



















Ja kun kerran aloitin luonnon taiteella, lopetetaan myös sillä. Tämä ihastuttava kiekura ei ollut reitilläni, mutta oli pakko mennä katsomaan sitä lähempää. Pinta oli aivan sileä, ja auringon ihanasti lämmittämä.
Vietin useamman tunnin luonnon omassa taidemuseossa. Kuljin siellä täällä, monenlaisessa maastossa, ja vaikka en löytänyt -vieläkään- sitä unelmien sienipaikkaa jossa kanttarelleja olisi keltaisena mattona, ei retki ollut turha.
Nautin ulkoilusta, rauhasta ja hiljaisuudesta. 
  Sen jälkeen vietin hyvän aikaa nyppien hirvikärpäsiä tukastani...niitä on ihan kohtuullisen hankala saada irti päänahasta kun omistaa pitkät hiukset, joita on paljon.
Mutta oli tämäkin metsäretki sen arvoista. :)






Millaisista luontohetkistä sinä pidät? Vai pidätkö?




torstai 5. syyskuuta 2019

Sadonkorjaajan broileripelti



Uusia ruokaideoita etsiessäni päädyin taas Yhteishyvän sivuille.
Siellä tätä väitettiin kiireisen arjen pelastajaksi. Se pitää paikkansa jos jääkaapista löytyy valmiiksi jo keitettyjä perunoita, muuten ottaa oman aikansa kun keittää ne.
Eihän tämä toki kauhean kauan vie sittenkään, mutta en kaikkein kiireisimpänä päivänä rupeais ensin keittämään pottuja..

Linkistä pääsee katsomaan alkuperäisen ohjeen, mä muokkasin omiin tarpeisiin sopivaksi.


n. 1kg perunoita
merisuolaa
8 valkosipulinkynttä
2 kesäkurpitsaa
400g kukkakaalta
2 paprikaa
800g broilerin rintafileitä
punaista pestoa
rypsiölyä
valkosipulijauhetta, paprikajauhetta, mustapippuria

Ota broilerin fileet ja sivele niiden pintaan pestoa. 
Halkaise perunat, huuhdo ne. Laita kattilaan, heitä veden sekaan merisuolaa ja kokonaiset valkosipulin kynnet. Keitä kypsiksi.

Palo kesäkurpitsa, paprika ja kukkakaali 2-3cm paloiksi.
Sekoita kupissa rypsiöljy, paprikajauhe, valkosipulijauhe ja mustapippuri. 
Sivele öljy-mausteseos sudilla kasvisten pintaan. 
Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Lisää perunalohkot pellille kasvisten kanssa, sivele niihinkin öljy-mausteseosta
Asettele broilerin fileet kasvisten lomaan.
Jatka paistamista 15 min. tai kunnes broilerin fileet ovat kypsiä.




Kokkailun lisäksi ehdin vapaapäivän iloksi käydä metässä. Niin parasta.
Ajoitin ulkoiluni aamupäivään, ja ilahduin kovasti kun keskimmäinen soitti ja kysyi saako tehdä ruokaa. Niinpä tämä uuniruoka valmistui vasta myöhään iltapäivällä.
Ihan parasta, kun teini osaa kokata!


Parin tunnin rämpiminen tuotti tulokseksi hyvän mielen, kivoja kuvia ja mun tämän syksyn ekan suppishavainnon.
Reissun kruunasi uintipulahdus raikkaaseen veteen.
Niin kivaa. :)



keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Luumupiirakka


Luumupuu (tai kriikunapuu, mistä ne erottaa) kasvatti tänä vuonna ison sadon. Itse asiassa niin ison, että osa oksista laahaa maata luumujen painosta.
Ensin tuntui etteivät ne koskaan kypsy, sitten yhtäkkiä huomasi että osa alkaa varista maahan.
No, luumuja on nyt annettu läheisille ja tuotu työpaikan kahvipöytään.
Piirakkakin piti tehdä, ja olihan se herkullista! 
Vielä tiheämpään olisin saanut tunkea noita luumuja, seuraavaan piirakkaan sitten...



Piirakan kanssa olisi sopinut loistavasti jäätelö, mutta kaapista löytyvä vaniljakastike oli myös hyvä vaihtoehto. :)


100g voita
1dl sokeria
1 muna
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
2dl vehnäjauhoja
1dl mantelijauhoa
1tl kanelia


Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen
Laita halk. 24cm kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi.
Sekoita keskenään vehnä- ja mantelijauhot, kaneli, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään.
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna, vatkaa vielä hetki.
Lisää jauhoseos ja maito taikinaan, sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina vuokaan, käytä tarvittaess apuna vehnäjauhoja.
Poista luumuista kivet ja asettele ne taikinan päälle leikkauspinta ylöspäin. Paina luumuja hiukan taikinaan.
Ripottele pinnalle vielä vaniljasokeria.

Paista uunin keskitasolla 30-35 minuuttia.
Anna piirakan jäähtyä vuoassaan.
Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.






Niin ja jos jollakulla on kivoja luumureseptejä, olen avoin uusille ideoille. 
Luumut ei loppunu vielä. ;)



perjantai 30. elokuuta 2019

Helpot ruisruudut


Joku aamupäivä tein koulusta ja töistä palaaville peltileipää. 
Ihmeesti isompikin ihminen ilostuu, kun kotiin tullessa nenään leijuu tuoreen leivän tuoksu. :)
Itse en tätä tapahtumaa ehtinyt nähdä, olin silloin jo iltavuorossa, mutta illalla kotiin tullessa oli leipä mukavasti huvennut. 
Paras kiitos on se kun leipomukset maistuvat.

Ohje löytyi Pinterestin kautta täältä.
Nimi on ruisruudut, mutta tuolla vehnäjauhomäärällä en vielä menisi ihan ruisleiväksi kutsumaan..
Hyvää tämä oli kuitenkin, menee jatkoon. :)


11 g kuivahiivaa (=1pss)
5 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1/2 dl öljyä

Sekoita jauhot sekä kuivahiiva keskenään. Lämmitä vesi +42 asteeseen ja lisää joukkoon mausteet, öljy ja lopuksi jauhoseos, sekoita. 
Jauhota leivinpaperi, kaada taikina siihen, ripottele jauhoja vielä taikinan päälle ja kaulitse uunipellin kokoiseksi levyksi. Tee ruutuja pizzaleikkurilla tai vaikka taikinapyörällä, anna kohota 30 minuuttia liinan alla. 
Paista uunin keskitasolla 220-asteessa noin 20 minuuttia.

torstai 29. elokuuta 2019

Viimeinkin vastaus haasteeseen



Sain tämän haasteen jo aikoja sitten Kristiinalta, jolla on ihana blogi Koti metsänreunassa.
Kun heti en ehtinyt asiaan syventyä, asia venyi...hurjaa miten kauan!
No, nyt yritän vastailla jotain. Kuvat eivät liity vastauksiin. :)
Jos joku haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä. :)
Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Jaa-a, kuinkahan se oli...
Leivoin paljon kun lapset olivat pieniä, ja veljen vaimo yllytti aloittamaan blogin.
Siitä se taisi lähteä.



Kysymys numero 2: Mitä intohimo sinulle tarkoittaa? 

Virtaa, joka saa tekemään kaikkensa tiettyjen asioiden/ihmisten eteen.

Harrastuksissa olen huomannut, että asiat vaihtuu.. Esim täytekakkuja en millään enää jaksaisi väsätä. Jossain vaiheessa niitä teki ihan huvikseenkin.



Kysymys numero 3: Mitä teet rentoutuaksesi?

Vietän aikaa läheisten kanssa, luen, liikun luonnossa, nautin järvestä, katson netflixiä, mikä nyt milloinkin tuntuu kivalta.
Iän mukana luonnosta on tullut entistä tärkeämpi.




Kysymys numero 4: Mikä on viimeisin matkasi?

Vai että viimeinen matka...no, kuka sen tietää mikä on viimeinen. ;)
Koko perheen lomareissu Kilpisjärvelle heinä-elokuun vaihteessa.



Kysymys numero 5: Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Perheen kanssa.



Kysymys numero 6: Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Jaa-a... mä en oo koskaan ollut matkustuskärpäsen puraisema.
Tällä hetkellä olisin  ihan tyytyväinen jos saisi olla viikon jossain mökissä luonnon keskellä (miehen ja nuorison kanssa, vaikka tuo jälkimmäinen ihmisryhmä vois olla toista mieltä!), järven rannalla. Netin ja puhelinyhteyksien puuttuminen voisi olla plussaa.
Paitsi jos sattuisi joku onnettomuus, niin puhelin ois kova sana.




Kysymys numero 7: Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Nora Robertsin Toinen koitos.



Kysymys numero 8: lempikirjallisuuslajisi?

Hömppä, dekkarit... Tällä hetkellä on menossa Diana Gabaldonin Syysrummut.
Olen lukenut paljon lapsesta asti. Itse asiassa lukeminen on juttu josta en osaa kuvitella luopuvani. Kirjastossa käydään usein, ja kirjoja lainataan paljon. 
Eihän sitä voi tietää, millaisen kirjan tuulella milloinkin on. :)



Kysymys numero 9: Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? 

Yritän vähentää esim facebookin käyttöä, koen sen nykyään juttuna, joka vaivihkaa vie hirmuisasti aikaa.
Instaan laitan välillä kuvia, lähinnä luonnosta tai arjen jutuista.
Blogiin laitan reseptejä ja mitä milloinkin.
Lasten kuvia laitan äärimmäisen harvoin, ja silloinkin kysyn heiltä ensin luvan.




Kysymys numero 10: Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Pidän kodistamme, mutta jos nyt olisimme rakentamassa, tupa tehtäisiin jonnekin syrjempään.
Itse asiassa voisin aivan onnellisena asua pienellä paikkakunnalla.
Toki tämä on helppoa nuorison kannalta, ei ole liian pitkä mihinkään.
Mutta mikäs tässä on ollessa, kivat naapurit yms.





Kysymys numero 11: Mitä haluaisit edistää maailmassa?

No tietenkin rauhaa ja hyvinvointia, mahdollisuudet siihen ovat sitten eri asia.
Mutta jos ajatellaan niin ettei tarvi miettiä realiteetteja.

Sekin ois hirveen kiva, jos ihmiset oppis laittamaan roskansa roskikseen ja vanhat romunsa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen eikä luontoon. Verenpaine nousee mäkkärin roskista ja nuuskarasioista tien vierellä, puhumattakaan metsään kipatuista sohvista.
Tähän on helpompi omalla toiminnalla vaikuttaa, edes pienesti.
Kuluttamista, uuden ostamista koetan vähentää ihan ekologisista syistä.
Omalta osaltani se on yleensä melko helppoa, lasten tarpeisiin en osaa sitä siirtää niin hyvin.
Jostain luin joskus että ei pitäisi ostaa sitä minkä tarvitsee, vaan sen mitä ilman ei voi elää. Aika fiksu ajatus, mun mielestä!



keskiviikko 28. elokuuta 2019

Perhosbaari - oravien bilepaikka?



Alkukesästä näin jossakin lehdessä ohjeen helppoon perhosbaariin. Toteutus jäi kuitenkin heinäkuulle, unohdin välillä koko asian. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan....ehkä...luulen.

Ohjeessa kehotettiin kippaamaan litku astiaan ja laittamaan vaahtomuovin palanen perhosten juopottelulautaksi.
Päädyin käyttämään pientä emalikulhoa ja kiviä, joilta juomaa olisi kiva nauttia.
Kipon paikaksi valikoitui takapihan reuna jossa on kasvamassa kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, salaattia ja kurkkua.
Aattelin että pölyttäjiä tarvitaan...

Ei muuta kuin aineet kulhoon ja kulho maahan.
Sitten lähdettiin pariksi päiväksi pois kotoa.
Takaisin tullessa piti tietenkin mennä katsomaan onko takapihamme valloittaneet eriväriset, kauniit perhoset.
No kissan viikset, ei ensimmäistäkään perhosta.
Kulho tosin oli aivan typötyhjä.
Aivan kuin puhtaaksi nuoltu.
(Ei, vettä ei ollut satanut, eikä kukaan ollut käynyt kaatamassa drinksua pois kulhosta.)
Ihmettelin kovasti kunnes muutamaa iltaa myöhemmin tyttären siiliä varten (joita ei ole näkynyt koko kesänä) viemässä vesikipossa kikkaili orava.
Niitähän noissa takapihan koivuissa hyppelee enemmänkin.

Taitaa olla niin että meidän poissa ollessamme perhosilla ei ollut mitään jakoa, oravat ovat kiskaisseet sekä nesteet että banaanimössön.
Toivottavasti on ollut hilpeä humala. ;)
Hengissä ovat edelleen, raatoja ei näy missään.
Ehkäpä jatkossa pitää laittaa litku johonkin kippoon jonka saa roikkumaan.
Vaikka kyllähän orava sellainen otus on että melko monenlaisiin paikkoihin pääsee..



Mutta ilmeisen hyvää oli, niin pahalta kuin se liemi haisikin!

Siihen laitettiin
 *puolet punaviiniä
*saman verran punaviinietikkaa (laitoin omenaviinietikkaa, sitä oli kaapissa).
*mössättyä banaania
*2 rkl hunajaa

Kaikki sekoitetaan keskenään ja kipataan sopivaan astiaan.
Keskelle vaikkapa niitä kiviä jossa ötökän on hyvä istua ja siemailla juomaansa.

Pitää kai tehdä uusi kokeilu..
Mutta sen mä sanon että iteltä jäisi mokoma sotku juomatta. Haju ei houkuttele! ;)