perjantai 16. kesäkuuta 2017

Seitsemisen kansallispuisto






















Mä en ole koskaan käynyt missään kansallispuistossa, ja talven aikana iski into päästä tutustumaan edes johonkin niistä. Tässä lähimpinä olevia vaihtoehtoja ovat Helvetinjärven, Seitsemisen, Salamajärven ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistot.
Päätettiin aloittaa Seitsemisen kansallispuistosta ja houkuteltiin miehen veli perheineen mukaan.
Koska aikeissa oli olla yön yli, eikä telttamajoitus nyt houkutellut, varasin meille Pitkäjärven vanhan metsätyökämpän. Kyseisessä kohteessa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Kuivakäymälä ja vesipumppu löytyy pihapiiristä.
Rantasauna, nuotiopaikka, laituri ja soutuvene olivat ehdotonta plussaa, vaikka uimapaikkana tätä ei kovin hirmuisesti voi kehua lillupohjan ja lumpeiden takia.
Jälkikasvu kyllä ui, ja vene oli kovassa käytössä, Pitkäjärveä soudettiin edestakaisin.


Lauantaina tehtiin pieni retki laavulle makkaranpaistoon sekä Koveron perinnetilalle. Se oli kyllä niin hieno! Tila on asutettu 1859 ja siellä on asuttu 1960-luvun lopulle saakka.
Nykyään se on n.1930-luvun asussa.
Täytyy sanoa, että paikkoja katsellessa nousi kunnioitus entisaikojen rakennustaitoa ja yleensäkin pärjäämistä kohtaan. Miten valtava homma kaikessa on ollutkaan, ilman nykyään itsestään selviä koneita.



 



Katossa roikkuu luonnonkasveilla värjättyjä villalankoja. Ehkäpä laitumella kesää viettävistä lampaista? Enpä huomannut kysyä.


 
Mittasuhteet eivät kuvassa oikein näy. Tuohon takkaan sopii metriset halot.
Ei kovin kannattavaa sellaiselle, joka joutuu klapinsa ostamaan.


Tästä tuolista alkoivatkin sitten kummitusjutut... Kuinka tuoli kiikkaa öisin yksinään, ymsyms...
Nuorimmat osallistujat eivät sitten suostuneetkaan nukkumaan yksin peräkammarissa. ;)




Kuvassa oikealla leivintupa, josta löytyy myös kangaspuut ja rukki.


 
Entisaikojen taikinatiinut on pikkusen eri kokoluokkaa kun mun Halpa-Hallin vatkauskulhoni...
Ei kauheasti käy kateeks tuon kokosten taikinoiden vaivaajan osa.
Puhumattakaan siitä miltä on mahtanut tuntua kun kesäkuumalla on koko päivä lämmitetty isoa leivinuunia..huh!

 
Linnunsiipi jauhojen lakaisemiseen pöydältä.
Joopajoo, mun osaltani saa varikset pitää siipensä. ;)




 
Sunnuntain ohjelmaan kuului Harjupolun (5,2km) kiertäminen. Lähtöpaikka oli luontokeskuksen pihasta, ihanan riippumattopaikan vierestä.
Sää suosi, mulle ois kelvannut pitempikin reitti, mutta tuo nuoriso oli sitä mieltä että tämä piisaa.

Nautin korkeista kuusista, oksien välistä suodattuvasta auringonvalosta, vihreän monista eri sävyistä, sammalista ja rauhasta.
Satumetsämäinen tunnelma, sinne olisi voinut kuvitella keijuja, menninkäisiä ja muita olentoja. Tai Hobitteja, niin kuin J sanoi.
Välillä mentiin pitkospuita suomaisemissa, ylä- ja alamäkiäkin oli mukavasti.
Ehkäpä joku kerta päästään miehen kanssa kahdestaan vähän pitemmälle kierrokselle.
Tuolla maisemat on virkistävästi erilaisia kuin Seinäjoen lakeuksilla.
Korkeuseroja on hippasen erilailla!
Taas tuli huomattua, miten paljon kauniita paikkoja Suomessa, ja ihan suht lähelläkin on.











Siinä on joku lintu kohdannut matkansa pään.
Muistutus siitä että luonnossa pätee luonnonlait.


Luin Hyvä Terveys-lehdestä oli artikkelin siitä, kuinka metsä vahvistaa ihmistä myös solutasola.
Emeritusprofessori Tari Haahtela on sitä mieltä, että betoninen ja asfalttinen ympäristö heijastuu ihmisen immuunijärjestelmään ja kaupunkilainen elämäntapa on köyhdyttänyt mikrobistoa, jonka takia riski sairastua tattumattomiin tulehdussairauksiin on kasvanut.
Tutkimusten mukaan kaupungeissa elävillä on merkkejä lievästä, pitkäaikaisesta tulehdustilasta, joka on yhteydessä mm. astmaan, allergiaan, diabetekseen ja suolistosairauksiin. Jopa syöpään ja mielenterveyshäiriöihin.
.
Henk.koht en ole perehtynyt aiheeseen, ja yleensä suhtauden vähän varauksella tälläisten lehtien juttuihin.
 Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että luonto todella tekee hyvää niin sielulle kuin kropallekin.
Se antaa energiaa, rauhoittaa kiireistä mieltä ja antaa iloa ja rentoa oloa.
Ja voihan tuossa tutkimuksessa olla perääkin.
Eikö sellainenkin tutkimus ole tehty, että maatilalla elävät lapseet kärsivät vähemmän allergioista...?
Mitä mieltä olette?































tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kuusenkerkkäjuoma



Tänä vuonna otin kokeiluun kuusenkerkkäjuoman, jonka ohje löytyi jostain mehiläiskasvattajien sivuilta.
Kuopus osallistui keräämällä kerkät, joten liian työlästä tämä ei ollut. :)

Kerkäthän ovat suomalaista superfoodia, mutta niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Kerkät täytyy siis kerätä omalta tontilta, tai kysyä maanomistajan lupa niiden keräämiseen.
Kerkissä on paljon antioksidantteja, A- ja C-vitamiineja sekä hivenaineita.
Perinteisesti niistä valmistettua siirappia on käytetty yskänlääkkeenä ja keuhkoputkentulehduksen hoidossa. Kerkkien pureskelun on uskottu edesauttavan suun terveyttä.
Monipuolista!

Itselläni tämä oli ensimmäinen kokeilu, vielä ehtisi testata jotain muutakin reseptiä...
Netin mukaan kerkkiä voi pakastaa, ja niitä voi käyttää esim. salaateissa ja smoothieissakin.
Hmmm, sitä siirappia ainakin haluaisin testata.
Pari vuotta sitten kokeilin, mutta silloin keittelin niin hartaasti, että kesti viikon liotella tökötti irti purkistaan. Jospa tänä vuonna paremmalla onnella. :)

Mutta tämä juoma. Oli hyvää! 3/5 suostui testaamaan, ja kaikkien mielestä oli hyvää. Aika miedon makuista, jotenkin etukäteen pelkäsin että maku olisi paljon kitkerämpi.

0,5l kuusenkerkkiä
2l vettä
n. 3cm pala tuoretta inkivääriä
1 lime
0,7dl hunajaa

Kerää puhtaalta paikalta nuoria kuusenkerkkiä ja huuhtele ne hyvin.
 Keitä kerkkiä n. 20min vedessä ja siivilöi mehu.
Lisää kuumaan mehuun kuorittu ja viipaloitu inkivääri, lime ja hunaja.
Nosta mehu viileään ja anna maun tasoittua seuraavaan päivään.
Siivilöi ja tarjoile jääpalojen kanssa.
(Mä unohin siivilöidä kerkät pois, ne lillu samassa liemessä inkiväärien ja limen kanssa yön yli.)









lauantai 10. kesäkuuta 2017

Suklaakinuski-pikkuleivät

 
Jonkin asteinen leipomisinto on taas palannut, ja vapaapäivinä/-aamuina on usein kiva pyöräyttää jotain. Jokaista sämpylätaikinaa ei viiti kuvata, mutta jos näitä tälläisiä kuitenkin.
Muutenkin nautin kiireettömistä aamuista kun lapset ovat kesälomalla.
Paitsi siitä yhdestä aamusta jolloin esikoista lukuunottamatta kaikki kiukuttelivat (myös minä).
Pihalla oravatkin juoksivat hulluina männyn runkoa ylösalas ja pitivät outoa mekkalaa.
Ehkä ilmassa oli jotain kiukkusäteilyä?
Aina ei voi voittaa, eikä joka aamu oo kivaa. Onneks päivä meni mukavammin. ;) 

Tämä ohje on joskus otettu talteen jostain... Ei mitään muistikuvaa siitäkään, oonko testannut aiemmin, mutta nyt nämä ainakin tekivät kauppansa.
Eikä tekemisessäkään paljon tuhraantunut aikaa, eikä sen puoleen vaivaakaan.

100g voita
1dl sokeria
2rkl vaaleaa siirappia
2rkl kaakaojauhetta
2dl vehnäjauhoja
½tl soodaa
1tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi kuohkeaksi.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita taikina tasaiseksi.
Jaa taikina kahtia, pyörittele tangoiksi.
Litistä tangot pellille ja kuvioi haarukalla.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-18 minuuttia.
Anna jäähtyä hetken, ei kuitenkaan kylmäksi asti.
Leikkaa paloiksi. Siirrä pois pelliltä vasta kun pikkuleivät ovat täysin jäähtyneet.






torstai 8. kesäkuuta 2017

Mutakakku appelsiinilla ja suolapähkinöillä





Mutakakun kuvaaminen... no joo... kakkakikkareeltahan tuo näyttää.
Mutta maku ei onneks vastaa näköä.
Alkuperänen ohje on napattu jostain netin ihmemaailmasta ja tuunattu appelsiinilla ja suolapähkinöillä.

200g tummaa suklaata (47%)
200g voita
4 munaa
2dl sokeria
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
n.1dl suolapähkinöitä
1½tl raastettua appelsiininkuorta
½dl appelsiinimehua

Laita halk. 24-26cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele (ja korppujauhota) reunat.
Sulata kattilassa voi ja suklaa. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Pese appelsiini hyvin, raasta kuori. Purista mehu.
Rouhi suolapähkinät.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja pähkinärouhe.
Sekoita jauhoseokseen suklaa-voisula, mehu ja kuoriraaste.
Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada vuokaan.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 15-20 min. Älä paista liian kypsäksi!

Tämän kakkusen kanssa kävi niin, että jälkikasvun mielestä on liian epäilyttävän näköistä, ei voi maistaa. Mies taas ei ole koskaan tykännyt mutakakuista.
Kaverille onneksi kelpasi, samoin siskolle ja toiselle kaverille lenkin jälkeen. ;)


Täällä on aurinko paistanut mukavasti ja joka paikkaa vihertää. (Paitsi että nyt sataa.)
Mulla vaan ei taho mennä järkeen, että on jo kesä! Pientä paniikkia pukkaa, kun en pääse kesäfiilikseen. Ja kun kesä on niin lyhyt, joka hetkestä pitäis ymmärtää nauttia...
Typerää, mutta ehkä tämä tästä. Lomakin on vasta tulossa, kai mäkin vielä kerkeän fiilistellä.
Viime yö oli tosi lämmin, mittari näytti +16 astetta.
Pisti miettimään, josko omalta osalta osallistuisi Luonnonpäivänä 17.6. Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haasteeseen.
Vaikka sitten vain omalta takapihalta käsin. Sen kauemmaksi ei kyllä ehdikään, se viikonloppu menee töissä.
Edellisestä telttayöstä onkin aikaa..en itse asiassa edes muista milloin sellainen on ollut.
Täällä kuuluu ikävästi autojen ja mopojen äänet telttaan, josko tämän kesän aikana ehtis telttailla jossain vähän syrjäisemmässäkin paikassa.
Kyllähän linnuistakin tulee karseita ääniä, esimerkiksi ruisrääkän ääntelyä kuunnellessa taitais jäädä uni tulematta, eikä fasaanin mölykään oo mun lemppareita.
No, mun tuurilla sataa niin reippaasti, ettei sen kohinan alta mitään kuule. ;)
Harrastatteko te telttailua?






tiistai 30. toukokuuta 2017

Lihapulla-pastavuoka





Arkista apetta, makaronia ja lihapullia. 
Hyvin meni alas kuitenkin. :)
Alkuperäinen ohje Valion sivuilta, omaan makuun tuunattuna.
Valion versiossa pastaa pitäisi laittaa 500g, mutta mun mielestä se on aivan liian paljon siihen nähden, että lihapullia on vaan 400g.
Itse laitoin 5dl perusmakaroneja, mutta siitäkin on vielä vara vähentää. Tai sitten lisätä lihapullien määrää.



4-5dl makaronia
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 kypsää tomaattia
400g tomaattimurskaa (paseerattua tomaattia)
2dl ruokakermaa
(1 ruukku basilikaa)
1tl yrttisuolaa
mustapippuria myllystä
400-500g lihapullia
100g juustoraastetta
100g paprikasulatejuustoa

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä lähes kypsäksi.
Kuori ja hienonna sipulit, kuutioi tomaatit. Kuullota pannulla rasvassa.
Lisää tomaattimurska ja ruoka kerma, anna kiehua muutama minuutti.
Lisää sulatejuusto, yrttisuola ja pippuri ja halutessasi hienonnettu basilika.
Sekoita vuoassa lihapullat, pasta, tomaattikastike ja 2/3 juustoraasteesta.
Ripottele loput juustoraasteesta pinnalle.
Gratinoi uunin yläosassa 225 asteessa n. 15 minuuttia.


Tarjoa salaatin kanssa.






maanantai 29. toukokuuta 2017

Mehevä appelsiini-suklaakakku ja ajatuksia ystävyydestä


Viikonloppu meni hujahtamalla ohi.
Perjantaina juhlittiin keskimmäisen sukusynttäreitä, joista jäi kokonaan kuvat ottamatta. Oli niin kiire olla sosiaalinen ja keittää kahvia. ;)
 Lauantaina nuorimmainen osallistui Komia Cheer cheerleadingkisoihin ja sunnuntaina oli vuorossa Silver Sharksien kevätnäytös. Vauhtia siis piisasi.
Hyvää mieltä toi lähesten seura, poitsun ilo juhlista ja neidin innostus harrastuksesta ja matolle pääsemisestä.

Ystäväperhe oli meillä viikonlopun, ja mukavaa oli!
Ystävyyttä olenkin pohtinut viime aikoina.
Sitä, miten tärkeää ovat ihmisiä, joiden kanssa on samoilla aalloilla, voi jakaa ajatuksia, kokemuksia, toiveita, unelmia, vertaistukea..
Lapsuudesta asti mukana kulkeneita ystäviä ei ole kovin monta, mutta meitä on kolme naista, joilla on kaikilla samanikäiset pojat ja pari samanikäistä tyttöäkin. Heidän ystävyyttään on hauska seurata. :)
Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että vaikka me olemme ystäviä, myös lapsemme ja miehet viihtyvät keskenään. Ihanaa että on ollut näin hyvä tuuri, väellä jutut menevät hyvin yksiin.
Monenlaista aikaa on ollut, välillä nähdään useammin, välillä harvemmin.
Mutta silti ystävyys pysyy, tavatessa juttu jatkuu, sekä meillä että lapsilla.

Meitä on siunattu monilla sukulaisilla ja ystävillä, joiden kanssa voidaan jakaa tätä elämää, hyvässä ja pahassa. Siitä olen kiitollinen. <3 nbsp="" p="">
Myös tämä on osa niitä juuria, joita haluan lapsille antaa.
Auttaa oivaltamaan, että yksin ei tarvitse kenenkää pärjätä, apua saa pyytää ja antaa.
Huonona päivänä muistaa toista vaikka viestillä tai suklaalevyllä.
Että aikaa voidaan viettää yhdessä, nauraa ja joskus itkeäkin, tehdä erilaisia juttuja tai vain oleilla.
Että on ihmisiä jotka ovat meille tärkeitä ja joille me olemme tärkeitä.

Tälläisiä mietteitä tällä kertaa. 
Oikeastaan piti laitaa vain tämän kakkusen ohje, mutta tuli nyt muutakin :)
Kakku oli hyvää. Osa meni siskolle ja hänen miehelleen, osa syötiin kotona.
Joten sopii ehkä tähän ystävyys-teemaan. 


200g voita
2dl sokeria
3 munaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu
120g suklaarouhetta
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
3,5dl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri.
Lisää munat yksitellen, vatkaa voimakkaasti.
Lisää hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja mehu sekä suklaarouhe.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.
Paista 175 asteessa alatasolla n. 1h.
Anna jäähtyä hetken vuoassa ennen kumoamista.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Salaatti-kiivismoothie

 
Tänä keväänä on väsy meinannut vaivata.
Mahtaako johtua kylmästä säästä ja liian kauan jatkuneista lumisateista, siitä että lomasta on jo aikaa,
vai kolmivuorotyön ja kaiken muun pakollisen/tarpeellisen/mieluisan yhteensovittamisesta...
Kukapa tietää.
Mutta kun mummolassa osui jossain lehdessä vastaan pirteän vihreä smoothieohje, oli pakko kokeilla.
Jospa lisäenergiaa heruisi, jos ei pinaatista niin edes pirtsakasta väristä.


2 kiiviä
kourallinen babypinaatin lehtiä
5-7 keräsalaatin lehteä
1½dl jääpaloja

Kuori kiivit, palo ne.
Laita kaikki aineet tehosekoittimeen, hurauta soosiksi.
Tarjoa heti.





Vaikka smoothie maistui hyvältä, tuntuu auringonpaiste kuitenkin antavan parhaan energiapläjäyksen.
Yleensähän talveen aletaan varautumaan loppukesästä ja syksyllä, mutta mäpäs aloitinkin jo!
Etupihan mäntyjen alta kävin noukkimassa läjän käpyjä,
sanko ja emalivati täynnä. Edes jonkun asian suhteen ollaan omavaraisia. ;)
Nämä päätyvät uimaan talissa, ja saavat uuden elämän sytykekäpyinä.
Viime vuonna olin vähän liian myöhään liikkeellä...
Lumisateessa, kädet kohmeessa käpyjä kerätessä ja myöhemmin uunittaessa jotta suomut aukeavat, päätin, että seuraavalla kerralla olen ajoissa asialla.
Onneksi muistin asian!
Aurinko lämmitti kivasti, kävyt olivat komeasti auenneita ja odottelevat nyt vain kuorrutusta.
Mä totesin että vois meillä varmaan haravoidakin, vaikka se tympeää hommaa onkin.
Vapaapäivänä sitten...ellei sada. ;)