Ruisleipäkokeiluja

Mulla on hirmuinen tarve opetella tekemään itse ruisleipää.

Lapsena olin lomilla paljon mummulassa ja mummu leipoi pitkään itse leivät. Mäkin sain aina olla apuna ja voi miten hyvää se lämmin itsetehty leipä onkaan!

Rakkaudella muistelen niitä yhteisiä leipomishetkiä, ja muita puuhia.
 Mua on siunattu kahdella ihanalla mummulla.

Aloitin soittamalla mummulle, muistaisiko tarkempia juurenteko-ohjeita.

Kyllähän niitä tuli, suurpiirteisiä sellaisia. Kyse on ihmisestä, joka ei varmaan koskaan ole desimitan kanssa leipätaikinaansa tehnyt. Ja mä taas olen vielä aloittelija tässä hommassa. :)

Mummulla oli vankka usko että kyllä mä osaan. "Sulla on järki päässäs, kyllä siitä hyvä tulee." 

Kiitos, mummurakas, kauniista sanoista.

Tuosta järjestä voidaan kyllä olla monta mieltä..;)

No joo, mummu on tehnyt leipää hiivajuurella. 

Mä ajattelin kokeilla hiivattomalla, mutta sitten kaupassa osui silmään tälläinen pussi:

Eli Ruisleipäaines- jauhoja. seos sisältää juuren yms, ja pussin kyljessä on ohje.Tarvitaan vain vettä, hiivaa ja ko. pussi jauhoja. 

Lopputulos oli aivan hyvä, kaikille maistui.

Seuraavaksi googlettelin ja tulin siihen tulokseen, että ohjeita ja tapoja tehdä ruisleipää on yhtäpaljon kuin leipojiakin. 

Jonkun mielestä hiiva ei kuulu asiaan missään tapauksessa, toiset vannovat pelkän ruisjauhon nimeen, toiset tykkäävät lisätä hiivaleipä- tai vehnäjauhoja... Jonkin ohjeen mukaan juuren lämpötilan tulisi pysyä koko ajan 26-28 asteessa... 

APUA! Ei kai tämän pitänyt avaruustiedettä olla?

Muistelisin että mummu, jolla oli se juuri siinä taikina-astiassa, laittoi siihen lämmintä vettä, jauhoja ja hiivaa ja nosti törpön piisin päälle. Aamulla lisää jauhoja ja leivottiin. Eikä kukaan sohinut lämpömittarilla.

En teilaa tuota lämpöjuttua, mutta mä oon liian laiska mittaileman taikinan lämpöä.. 

Joten päättelin, että harjoitellaan ja katotaan kuinka käy. Roskiksessa on tilaa, jos menee ihan pilalle.

Oppia otin mm. täältä ja täältä.

Kannattaa kurkata nuo linkit. Ensimmäisestä löytyy vaihekuvia joita en itse muistanut täpinöissäni ottaa. 

Ja tuosta toisesta löytyy perusohje erilaisten juurten tekoon .

Itse aloitin ostamalla mielestäni hyvää leipää, ilman säilöntä- ja lisäaineita. En tiedä onko niillä taikaa, mutta sellaisen valitsin.

Murensin 4 palaa kuivaa leipää lämpöiseen veteen, n. 1 litra.

Sitten sekoitin joukkoon niin paljon ruisjauhoja, että seoksesta tuli velli.

Peitin törpön leivinliinoilla ja nostin takan päälle.

En tiedä oliko vika siinä ettei takka ollut vielä lämmin sieltä ylhäältä, mutta iltaan mennessä taikinalle ei ollut tapahtunut yhtään mitään, vaikka kävin välillä vispaamassa mössöä.
Siinä vaiheessa heitin sekaan vähän lämmintä vettä ja ruisjauhoja, takkakin oli jo ylös asti lämmin. Ja ihme ja kumma, aamulla taikina kuohui!
Aamupäivällä lisäsin taikinaan pari desiä vettä ja sopivasti ruisjauhoja.
(Mikä hemmetin ohje tämäkin nyt sitten on...?)
Laitoin liinan päälle ja jonkun tunnin päästä leivoin ne leiviksi.
Paistoin 250 asteessa n. 20 minuuttia.
Ja hyvä tuli.
Herkkämahainenkin kehui, ei turvotusta eikä närästystä!

Se mikä mua tässä vaivas, oli se, että haluaisin leivän kohovan vähän enemmän. Tästä tuli nyt hieman jälkiuunileipä-tyyppistä.
Ja ennen pakastusta kannattaa ehdottomasti halkaista.

Pakastin sitten myös pari n. 100g könttiä juurta ja ainakin toisen sain elvyteltyä seuraavalla leipomiskerralla.

Täysin tyytyväinen en vielä ole, joten kokeilut jatkukoot, inspiraation iskiessä.
Ehkäpä jonain päivänä saan tehtyä tarpeksi kohonnutta leipää. 
Valitettavasti juurelle kävi huonosti...
Joskus voisi tosiaan leipomosta kysäistä, myyvätkö juurta.
ne Ruohonjuuri-kaupat ovat vähän turhan kaukana meiltä katottuina. 

Mutta mielelläni otan asiaan liittyviä neuvoja vastaan. :)