Pataleipää, omenan jatkojalostusta ja hortoilujuttuja

Viimeisiin lomapäiviin sopi paljon puuhaa; kaappien siivousta, hortajuttujen purkitusta, kuivausta, uusien reseptien testausta..

Pataleipä oli kovin helppo ja nopea.

Tai siis nostatusaika on hirveän pitkä.. Mutta edellisenä aamuna tein nopsaan taikinan, seuraavana sain sen nopsasti uuniin.

Lopputuloksena tuoksuva ja herkullinen leipä.

3,5 dl vettä

4dl sämpyläjauhoja

1dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita

1dl siemeniä (kurpitsa, auringonkukka tms)

kourallinen kuivattua nokkosta murustettuna

1 tl suolaa

½tl kuivahiivaa

3rkl oliiviöljyä

Sekoita siemenet, kaurahiutaleet, suola ja hiiva jauhoihin isossa kulhossa.

Lämmitä vesi n. 42 asteiseksi ja lisää se jauhoseokseen.

Sekoita taikina, älä vaivaa!

Peitä kulho kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-24 tunniksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle.

Älä vaivaa taikinaa, kääntele palloksi.

Peitä liinalla, anna kohota vielä 30min.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita kylmään uuniin 2-3 litran pata tai teräskattila.

Kun pata on kuumentunut, ota se pois uunista.

Voitele pohja ja reunat öljyllä.



Nosta taikina kuumaan kattilaan/pataan, tee viillot pintaan ja ripottele koristeeksi kurpitsansiemeniä.

Laita kansi päälle, paista 30 minuuttia keskitasolla. Ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia.

Ota pata pois uunista.

Kaada hetken kuluttua leipä jäähtymään ritilän päälle.

Jostain syystä mun taikinani ei mitenkään mainittavammin kohonnut, mutta ei se mitään. Hyvää tästä tuli. :)



Hortoilu on meillä edelleen aika harjoitteluvaiheessa, mutta kaikkea kivaa on jo talveksi säilötty.

Kaapista löytyy kuivattuna nokkosta, koivunlehtiä, mustaviinimarjan, vadelman, omenapuun, mustikan, horsman ja lakan lehtiä. Horsman, mesiangervon ja siankärsämön kukkia, nokkosen siemeniä, vähän poimulehteä..

Pakastimessa on kuusen kerkkää, kerkkäsiirappia jääkaapissa.

Mies ja pojat hakivat metsästä 3 sangollista mustikkaa, vattuja löytyi vähän, puolukoiden kypsymistä odotellaan, samoin sienien putkahtamista pintaan. Vielä ei ole niitä löytynyt. Ehkäpä etsin vääristä paikoista...

Viinimarjat on melkein kaikki pakastettu..

En itse asiassa tiedä lasketaanko mitään marjoja hortoilun, mutta aivan sama. Ne on hyviä!

Pihlajanmarjojakin aion saada vähän pakastimeen. Siitä tulee hyvää teetä kerkkien kanssa.

Hortoilu on siitä hauska harrastus, että uutta opittavaa on valtavasti!

Tämän kesän uusiin kokeiluihin oon tyytyväinen.

Varsinkin mesiangervo-siankärsämötee on ollut todella hyödyllinen. Itse asiassa heinäkuussa alkanut flunssakausi verotti loppuun mesiangervot, jäi vain vähän jalkakylpyihin tarkoitettuja. (Ensi kesänä tiedän kerätä sitä paaaaljon enemmän!)

Myös mehu mustaviinimarjan lehdistä oli todella positiivinen ylläri!



Kuivaamiseen olen käyttänyt vähemmän kuivuria, enemmän pyyheliinaa.

Siankärsämöä olen kuivannut aika paljon, siitä on jo nyt ollut niin paljon iloa!

Flunssaan, mutta myös mahakipuihin se on loistava apu!

Herkkävatsaisen läheisen testauksen mukaan siankärsämötee helpottaa vatsakipuja.

En ole varma haluanko koivua teehen, mutta testissä on koivu-nokkoshuuhde ja-naamio päänahalle.

Niistä myöhemmin, kun ehdin testata vähän enemmän.

Mutta näitä molempia ehtii vielä hankkimaan, ja varsinkin nokkonen on todella monikäyttöinen ja ravintorikas kasvi!

Lämpimänä loppukesän iltana nuorimmainen ystävänsä kanssa lillutteli jalkojaan mesiangervojalkakylvyssä takapihalla.

Ensimmäistä kertaa omenapuu antoi todella runsaan sadon.

Johon tietenkin pölähti järkyttävä määrä känniääliöampiaisia, jotka yrittivät vallata koko takapihan.

Puun tyhjentäminen helpotti sitä ongelmaa melkoisesti, vaikka edelleen niitä ärsyttäviä pörriäisiä yrittää tunkea tupaankin..

Omppua on nyt sitten syöty, leivottu piirakaksi, siivutettu ja pakastettu, keitetty mehuksi ja soseeksi.

Mehukokeilu oli mulle ensimmäinen, ja onnistui oikein hyvin.

Omenanlohkoja mehumaija täyteen ja levylle.

Mehua tuli enemmän kuin ajattelin.

Itse asiassa muovipullot (pakastamiseen) loppuivat, joten oli pakko juoda jääkaapissa oleva siideri, että sain vielä yhden pullon tähän jaloon tarkoitukseen. ;)

Kun omppulohkot olivat luovuttaneet mehun, kippasin ne kattilaan ja hurautin sauvasekoittimella soseeksi. Testiryhmä ei halunnut soseeseen sokeria, joten tämän helpommaksi ja terveellisemmäksi ei enää voi homma mennä..

Siskonikin sai sosetta, ja oli siitä kuulemma kovasti tykännyt.

Itse olen laittanut puuroon ja rahkaan, seuraavaksi lättyihin.

Omppujen palominen on järkyttävän tylsää, joten samalla katsottiin poikien kanssa netflixistä jotain missä räjähteli ja ammuskeltiin kiitettävän paljon. ;)



Oletko sinä säilönyt jotain? Mikä on lempparisi, saitko sitä tänä kesänä säilöön vai vaikuttiko kuiva kesä saaliiseen?

Rentoa sunnuntaita! <3 p="">