Täytekakku valmispohjasta. Mä pystyin siihen!

Mulle leipominen on pitkään ollut mukava, herkullinen, rento harrastus, jolla voi ilahduttaa myös muita.

Ajan mittaan olen oppinut huomaamaan, että esim täytekakkujen leipominen ei enää tunnu mitenkään kauhean hauskalta. Lähinnä se on tylsää, ja koristeluvaiheessa palaa aina käpy.

Musta ei koskaan tuu mitään pikkutarkkojen koristeiden tekijää.

Siinä pitää olla vähän kärsivällisempi luonne...

Kuopuksen sukusynttäreiden alla oli jos jonkinlaista ohjelmaa.

Joten mä menin ja ostin kaupasta valmiit kakkupohjat.

Sanoin kyllä miehellekin, että kuinka alas mä oikein voinkaan vajota...

Eihän sen pohjan teossa edes mene kauaa...eikä se oo vaikeaa.

Mutta kun aika oli kortilla ja muutenkin väsytti, Citymarketin käytävältä se pohjapaketti tarttui mukaan, hintaakin vain 1,99euroa.

Samoin ostin lapsen toivoman Minions-kakkukuva.

Alun perin mä siis ajattelin tehä aiheesta muotokakun.

Tää on sitten kai vaihtoehto B?

Meillä tämä asia ei tuntunut olevan mitenkään merkityksellinen muille kuin mulle.

Itse asiassa, olin kovin onnellinen kun pystyin tähän, enkä väkertänyt sitä paakelsia yön pimeinä tunteina, väsyneenä ja kiukkuisena. Ehkä mä pikku hiljaa opin, ettei aina oo pakko, jos ei ehi, jaksa tai halua. Kaikkea ei tarvi jaksaa.

Myös mustikkamättääseen käytin kaupan valmista piirakkataikinapohjaa.

Hauskaahan tässä on se, että mustikkajuttu katosi nopsaa kyytiä lautaselta, ja täytekakku sai kovasti kehuja. Eikä se kyllä maistunut kaupalliselta. Riittävästi kostutusta ja hyvät täytteet. ;)

 Isovanhemmat ja kummit eivät päässeet paikalle silloin kuin muu suku, joten kahviteltiin sitten viikonloppuna mummolareissulla.

Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten päätettiin rehata pöytiä ja tuoleja takapihalle.

Tuntia ennen kuin väen piti tulla, alkoi lykätä pilviä auringon eteen.

Kahvit saatiin kuitenkin juotua pihalla, vesipiskoja alkoi tipahtelemaan vasta siinä vaiheessa kun oli evästetty.

Olipa mukava kerran kesässä kahvitella ulkona ilman paksua takkia!

Täälläkin pääsin helpolla.

Kiitos olkoon Erja-mummon ja kaupantätin. ;)

 

Kahvittelun jälkeen kiersin tuntikausia metässä ettimässä kanttarelleja ystäväni kanssa, ilman tulosta.

Hauskaa oli kuitenkin. Ehkäpä jo ensi vuonna löytyy saalista!

Tällä kertaa kuitenkin tiesimme minkä näköistä sientä etsittiin..edellisvuonna kun lähdettiin matkaan googlen kuvahaun kanssa. En voi suositella sitä kenellekään sienestystä opettelevalle. ;)

Illalla piti vielä pulahtaa (aivan liian kylmään) veteen, paistaa makkaraa ja katsoa Lontoosta miesten keihäsfinaali mun vanhempien ja Iidan kummien kanssa.

Joskus on niitä päiviä, joina ehtii paljon mukavaa. :)