Kilpisjärvi

Kesäloma, ja koko kesä, mennä vilahti ohi hetkessä.

Tuntuu siltä, että iän myötä vauhti vain kiihtyy, ja aika kirmaa kaameaa kiitoa eteenpäin.

Viime viikolta meiltä starttasi koululaisia 4. 7. ja 8. luokille, vaikka en voikaan käsittää, että he ovat jo niiiiin vanhoja. Hieman se vaatii äidiltäkin työstämistä.. ymmärtää, että ne pikkuiset kullanmurut ovat jo nuoria, varsinkin nuo kaksi vanhempaa.

Nyt totutellaan taas arkeen, uusiin aikatauluihin ja siihen, ettei se lämmin kesä tullut tänä vuonnakaan. Ja päällystetään uusia koulukirjoja. Mä sitten inhoan sitä hommaa!

Iltojen pimentyessä ajatukset kääntyy jo hiljalleen kohti jouluisempia juttuja, vaikka tämä viikko alkoikin auringon paisteessa.

Tarraan vielä kiinni lämpöön ja valoon, nautin siitä että vielä tarkenee lenkin jälkeen pulahtaa uimaan.

Yleensä kesän aikana kertyy sen verran kuumia päiviä, että viileät syyskelit ovat tervetulleita.

Tänä vuonna se syksy tuntuu jatkuneen koko kesän, mutta näillä mennään.

Onneksi kesään mahtuu kaikkea mukavaa tehtyä ja nähtyä, säästä huolimatta.

Kesäloman aikana pääsin miehen kanssa kahdestaan viikoksi Kilpisjärvelle.

Tätä reissua oli suunniteltu jo aikaisin talvella.

Ja odotin sitä kovasti.

Siitä, kun olemme viimeksi olleet noin pitkän aikaa kahdestaan, onkin jo yli 14v.

Joten mitään tuttua huttua tällainen ei meille ole. :)

Kesän aikana on mediassa taas ollut paljon esillä se kuinka lomien jälkeen erotilaston kasvavat. Huomataan että kaikki ärsyttää, riidat kärjistyvät, yms.

Helpottuneena voin todeta että meidän reissu meni oikein leppoisissa merkeissä. :)

Yhdessäoloa, retkeilyä, nähtävyyksiä, saunomista, lepoa, kalastusta (miehelle) ja lukemista kaikessa rauhassa (mulle).

Jännä huomata, että mulla meni pari päivää, ennen kuin sain kotiasiat pois mielestä.

Vaikka tenavat eivät todellakaan olleet yksin kotona, eikä siis olisi tarvinnut huolehtia mistään.

Monenlaisia nähtävyyksiä oli ajateltu käydä katsomassa, mutta ihan kaikkeen tuo viikko ei riittänyt.

Eniten odotetut jutut kuitenkin ehdittiin toteuttaa.

Lapin hellejakso kääntyi loppuun kun meidän lomamme siellä alkoi.

Lämpötila oli n. 15 asteen paikkeilla, ja joka päivä satoi.

Meillä oli kuitenkin onnea matkassa, kaatosateita ei osunut meidän retkien aikoihin.



Saana sunnuntana. Eipä sitä juuri pilvien ja sumun seasta erottanut.

 

Sunnuntaina kiivettiin Muotkatakasta Leutsuvaaralle.

Ensimmäinen kerta mun elämässäni, kun olen pilvien ympäröimä.

Näkymät, se mitä pilviltä näki, olivat todella kauniit.

 

Olimme myös suunnitelleet tutustumista Mallan luonnonpuistoon.

Nousimme Malla laivaan, jolla pääsi n. puolessa tunnissa Koltalahteen.

Tottakai piti ensin käydä katsomassa kolmen valtakunnan rajapyykkiä, sen jälkeen matka jatkui luonnonpuiston polkua pitkin kohti Kilpisjärven kylää.

Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin, vuodelta 1938.

Tosin se on rauhoitettu jo aiemmin, v. 1916.

Luonnonpuistossa liikkuminen on tarkasti säädeltyä. Siellä saa liikkua vain kävellen, tai talvella hiihtäen. Ja tietenkin noudatetaan roskattoman retkeilyn periaatteita.

Täältä voi lukea lisää ohjeita luonnonpuistossa liikkumiseen.

 

Maisemat olivat aivan mahtavat. Tämä rakkakivikko oli melko pelottavakin. Sieluni silmin näin itseni kompastumassa ja pyörimässä kivikkoa alamäkeen... Selvittiin kuitenkin. :)

Kerran kolautin polveni, kun kivi jolle astuin, heilui ja horjahdin.

 

Kitsiputoustakin piti ihastella hyvän aikaa.

 

Norjan puolellakin käytiin. Mies kalasti ja minä kävin pulahtamassa Jäämeressä.

Paluumatkalla pysähdyttiin ihailemaan Rovijoen vesiputousta. Aivan alas emme päässeet, polkua oli suljettu ja maa oli niin märkää ettei ollut turvallista edes yrittää. Sieltä putous olisi näkynyt vielä paremmin, mutta hienolta näytti näinkin.

 

Järämän linnoitusalue   ja näyttely Lapin sodasta herätti monenlaisia ajatuksia.

Kuinka nuoria olikaan suuri osa kuvissa olevista sotilaista, miten kaikki vaikuttikaan henkiin jääneiden elämään, tai heihin, jotka jäivät suremaan.

Miten kiitollisia saamme olla siitä että miehet tarttuivat aseisiin ja puolustivat kotimaata, naiset pitivät pyörät pyörimässä kotona.

Helppoa se aika ei ole päässyt olemaan, mitenkään päin.

Saana Tsahkaljärveltä päin.

 

Saanalle kiipeäminen oli aika hikinen urakka. Alkumatkasta oli kuuma auringon paistaessa, myöhemmin korkeammalla sai kiskoa lisää vaatetta päälle tuulen voimistuessa.

Mutta huipulle päästiin, kirjoittamaan nimet vihkoon, niin kuin kovin moni muukin. :)

Koskaan ennen en ole kaivannut järkkärikameraa, mutta tuolla sellaiselle olisi ollut käyttöä.

Puhelimella kuvattuna nuo maisemat eivät näytä alkuunkaan niin mahtavilta mitä ne ovat.

Vähän toisenlaista, kuin Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla.



Jäämeren ja Tsahkaljärven lisäksi pääsin pulahtamaan Kilpisjärveen. Oli melko viileä kokemus. ;)

Ihanan kirkkaita tuolla oli vedet kaikissa paikoissa.

Reissu oli ihana, mutta kotiin paluu oli myös sitä. Oli jo kova ikävä lapsia.

Ajattelisin, että silloin on lomailu mennyt nappiin, jos on viihdytty, mutta myös kotiinpaluu on ihanaa.

Kuinka teillä on vietetty kesää?