perjantai 16. maaliskuuta 2012

Se kukkuu taas!



Siis tämä! 
Aikoinaan se kukkui mummulan vintissä. Siellä missä minäkin teinivuoteni asustin. (Lapsuudenkotini ja mummula siis samassa pihassa.)
Itseasiassa kukkukello raksutti ja kukkui osan ajasta sänkyni päädyssä, ja hyvin sain nukuttua. Missä siis vika nykyään, kun herään joka rasahdukseen???

Sitten kävi niin että kello lakkasi pelittämästä, ja mummu korjautti sen. Korjaaja oli kuitenkin unohtanut laittaa toisen ketjun päähän renkaan ja ketju pääsikin koneiston sisään. 
Käki päätyi vuosiksi ullakolle. Josta minä sen sitten sain jo hyvän aikaa sitten.
Kellosepänliikkeessä sain puhelimessa jo niin huonoa palvelua, että pitkään käki kelloineen asusti pahvilaatikossa. Meni into viedä korjattavaksi paikkaan jossa kertovat kyllä korjaavansa kelloja, mutta samaan hengenvetoon käskevät ostaa uuden käkikellon.
 Tulipa sitten töissä puhetta kelloista tai jostain, ja työkaveri kertoi vaarinsa korjaavan kelloja ja lupasi korjata tämänkin. Kiitos!

Nyt kello kukkuu eteisen seinällä, mutta muuttaa siitä johonkin toiseen huoneeseen, kunhan keksin sopivan paikan. Iidaa häiritsee illalla raksutus.


Mä niin tykkään tästä!




Rentoa ja mukavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Olipa sille tarina, onnellinen loppu kuitenkin. Ärsyttää välillä tuo "palvelu" osta uus, sehän ei ole silloin se sama eihän.

    VastaaPoista
  2. Jotain niin ihanaa <3 <3 <3 :) Ja tarinalla onnellinen loppu! <3

    VastaaPoista
  3. Jotain niin ihanaa <3 <3 <3 :) Ja tarinalla onnellinen loppu! <3

    VastaaPoista
  4. Siinäpä se, jos ostaa uuden, ne se on sitten se uus, jolla ei ole mitään tunnearvoa eikä historiaa. Toki sitäkin sitten ajan saatossa tulee... MUtta kun mä halusin tämän. :)

    VastaaPoista