Mutakakku ja retkeilyä

Nuorten leivontakokeilut jatkuvat, tällä kertaa vuorossa oli mutakakku netistä löytyneellä ohjeella.

Mitä tuosta voi sanoa? Ihanaa!

Jätskiä ei nyt ollut, joten kakku sai kaverikseen vaniljakastikkeen. Ihan kaupan valmisjauhepussista peräisin olevan kastikkeen. ;)

Kuvaaminen on hiukan haasteellista, eihän tuosta lötkökakusta kovin kauniita kuvia saa.

Otettiin kakku mukaan mummolareissulle ja se katosi hyvin nopeasti parempiin suihin.

Tälläisten kanssa ei tarvi pelätä että joutuu laittamaan elintarvikkeita roskiin. ;)

150g suklaata (maitosuklaata, eihän nämä syö tummaa)

75g voita

1½dl sokeria

½tl suolaa

0,75dl kaakaojauhetta

3 munaa

Sulata voi ja suklaa kulhossa mikrossa välillä sekoitellen.

Sekoita joukkoon sokeri, suola ja kaakaojauhe.

Lisää munat yksitellen.

Sekoita ja kaada n. 20cm irtopohjavuokaan joka on voideltu ja pohjalla on leivinpaperi.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 15-25 minuuttia. Aika riippuu uunista, ja siitä, kuinka höllyvän kakkusen haluat. Varo ettet paista liian kuivaksi!

Tarjoa marjojen ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

 

Tässä syksyn aikana kävimme Mustasaaressa kalassa ja retkellä. Infoa täällä.

Tämä polku oli tosi kiva. Matkaa kertyi vain 2,5km suuntaansa, ihan sopiva meille, kun tuota nuorimmaista ei aivan valtavasti kiinnosta talsia kilometritolkulla pitkin metsiä. ;)

Matkan varrella oli ryssäuuneja, joita on ilmeisesti joskus aikoja sitten käytetty kalan kuivaamiseen ja leipien paistamiseen. Opastus kertoi kluuvijärvistä, jotka ovat siis maankohoamisrannikolla olevia merenlahtia jotka ovat kuroutuneet irti merestä ja merivettä tulee järveen vain korkean veden tai myrskyjen aikana.

Metsässä oli tosi kaunista, satumetsämäistä. Ihanan hiljaista ja rauhallista. (Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen hiljaisuutta ja luontoa. Lataan akkuja silloin paljon paremmin kuin jos vietän vapaapäivän kierrellen kaupungilla.)

Vasta takaisin lähtiessä alkoi muitakin retkeilijöitä näkymään.

 Polun päässä oli vanha kalasauna jossa voisi yöpyäkin. Parkkipaikalla joku mies tuli juttelemaan ja kertoi olleensa juuri partiolaisten kanssa siellä yötä.

Ulkohuussin ovi oli hieman...eksoottinen, yläosa siitä kun puuttui kokonaan, mutta mitäs pienistä. ;)

Lähellä olisi ollut uimapaikkakin, mutta oli jo sen verran kylmää että emme tuonne raahanneet pyyhkeitä ja uikkareita.

Kävimme vielä jossain uimarannalla jossa oli nuotiopaikka, siellä syötiin suomalaisten kansalliskasvista käristettä. Kala ei nyt ollut oikein syönnillään, mukavaa oli silti.

Tuonne pitää mennä ensi vuonna aiemmin, uimavermeiden kanssa. :)

 

Useampi Suomessa sijaitseva maailmanperintökohde on mulla vielä näkemättä.

 

 

Tyrnit alkoivat olla jo vähän ylikypsiä.

Vinkkejä kivoista retkipaikoista otetaan vastaan!