Arabialainen kakku ja himmeli tuo muistoja

Mä oon viime vuosina huomannu alkaneeni arvostaa asioita, joita en nuorena kerta kaikkiaan pystyny käsittämään. Tai siis en voinut ymmärtää, miten jonkun mielestä tietyt asiat voi olla tärkeitä/kiinnostavia/välttämättömiä.

Alanko siis keski-ikäistymään?

Huomaan siivoavani enemmän, vaihtavan verhoja, puuha jota oon inhonnut suunnattomasti

ja nyt viimeisin havainto: huomasin että haluan himmelin.

Ikänä en oo moisista perustanu ennen...

Hetken mietin, että mistä moisia sais, joulumarkkinoilta?

Siihen väliin mies tuumas, että mee kuule ostamaan olkia.

Ja sillon muistin, että mummulan katossahan roikkuu vieläkin SE himmeli.

Aikonaan mummu sai ilmeisesti samanlaisen idean, ja mummun veljen vaimo lupas opettaa tekemään moisen.

Mä oon sitten ollu kuskina ja apuna projektissa.

Sillon aattelin, ettei enää tylsempää voi elämässä olla, kuin himmelin teko.

Sain myös aitiopaikalta kuunnella mummun, kahden veljensä ja toisen veljen vaimon lähes riidaksi yltyvää väittelyä siitä, kuka on sairain, kipein ja suurimman lääkearsenaalin omistava.

Mutta siitä halvatun olkikasasta saatiin himmeli kasaan, lähinnä Ailin kätevien käsien ansiosta. 

Ei ois onnistunu multa ja mummulta kahestaan.

Mummulle tuli hyvä mieli, mulle tuli hyvä mieli kun näin miten onnellinen mummu oli ja ehkäpä nuo muutkin iäkkäät sukulaiset oli ihan tyytyväisiä oloonsa.

Tyytyväisinä köröteltiin sinapin värisellä vm -82 skodalla kotiin, himmeli takapenkillä. (Se auto oli sitten kammottava kottero.)

No niin, pitkä sepustus. 

Mutta nyt tämä samainen kapistus roikkuu meidän olohuoneen katossa, valkoisella spraymaalilla tuunattuna.

Yhtä kulmaa pitää vähän paikkailla kuumaliimalla... Tökkäsin sen vahingossa liian kovakourasesti varaston puukasaan kesken maalausten..

Haasteellinen kuvattava...

Ei maailman monimutkaisin rakennelma, mutta tunnearvoa on paljon.

Luulen, että mummu olis tyytyväinen jos tietäis, että kapistus on edelleen käytössä.

Tämä kahvikakku kuuluu myös niihin juttuhin, joista tulee mieleen paljon muistoja, 

lapsuuskin.

Tähän asti oon syönyt äitin tekemää kakkua (ihanan hyvää!) mutta nyt oli aika kokeilla ite.

Muistelisin, että naapurissa asuva rouva (jo edesmennyt) antoi reseptin äitille.

Hän myös toi usein maistiaisia, kun oli leiponut.

Tää on niin hyvää...

Mun muistin mukaan kuorrutusta on ollu paksummin, ensi kerralla teen sitä siis vähän enemmän.

Lapsuuden kakuissa päällä oli myös nomparelleja, tähän töräytin raidat sulatetusta valkosuklaasta.

Arabialainen kahvikakku.

200g voita

3 3/4 dl sokeria

3 muna

5dl vehnäjauhoja

½tl leivinjauhetta

½tl soodaa

1tl vaniljasokeria

1tl kanelia

hieman suolaa

2rkl kaakaojauhetta

2dl maitoa tai kermaa

Kuorrutus:

3dl tomusokeria

1 keltuainen

2rkl kaakaojauhetta

1tl kanelia

2-3rkl keitettyä kahvia

3rkl sulatettua voita

Voi ja sokeri vatkataan hyvin vaahdoksi.

Munat lisätään yksitellen, edelleen hyvin vatkaten.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.

Ne lisätään taikinaan vuorotellen maidon/kerman kanssa varovasti sekoittaen.

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa n. 1h 10min.

Kuorrutuksen aineet vatkataan sekaisin.

Levitä kuorrutus kuuman kakun päälle ja tasoita.

Koristele mantelilastuilla, nompareilla, valkosuklaalla tms.

Tänään vielä töihin. 

Edessä pitkäyö, eli klo16- 7.15. 

Oma joulutunnelmansa sielläkin.

Sitten saan rauhoittua joulun viettoon, edessä 3vapaapäivää!

Flunssa jyllää meidän torpassa ja pihalla sataa, mutta ei voi mitään.

Niille ei saa mitään, joten ajatellaan muita asioita, sytytellään kynttilöitä.

Joulufiilis alkaa olla mukavasti vallalla.

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on samanlaiset tunnelmat.

Tunnelmallista, rauhallista ja herkullista joulua kaikille!