Piparkakkukoristeluja ja joulupohdintaa...

Jokin aika sitten kummityttö oli pikkusiskonsa kanssa meillä iltaa viettämässä.

Muistin että pakastimessa on kilo valmista piparkakkutaikinaa, joten ei muuta kuin toimeen.

Lapset kyllästy jossain vaiheessa ja kävivät pihalla juoksemassa ja leikkimässä, koristelussa kaikki olivat innolla mukana.

Mun suosikki on tuo kummitytön kissa, tulee ihan mieleen Mauri Kunnaksen hahmot kirjassa Kuningas Artturin ritarit. :)

Tässä vuoden kauneimpia pipareita:



Jere kertoi että Dino käyttää koiraa ratsuna. Mikäs siinä. Syöty on jo tuokin. .)

Piparin tuoksusta tuli kyllä niin jouluinen fiilis. (Paitsi siitä pellillisestä jonka autuaasti unohdin uuniin... kyllä pukkas kunnon pökän keittiöön kun viimein muistin luukkua raottaa... )
Mieli askartelee joululahjajuttujen parissa, taidankin illalla nettishoppailla. Menee järki jos kaikki jää viimeiselle viikolle ennen aattoa.

Vaikka kyllä tämä joulun kaupallisuus tuntuu menneen aivan järjettömiin mittasuhteisiin.

Viime viikolla kaupassa oli jo JOULUKUUSI koristeltuna.

Hei haloo, nyt on LOKAKUU!  Kuka jaksaa kattoa kuusia yli 2kk ennen H-hetkeä???

Eihän se sitten jouluna tunnu enää miltään...
Pitäiskö kokeilla, montako erilaista joulukalenteria ehtii syödä ennen joulua, jos heti alottaa? Niitäkin löytyi, metritolkulla erilaisia vaihtoehtoja.

Mitä mieltä te ootte? Siis tästä aikaisesta joulumainonnasta, ja vaikka kalenterien syömisestäkin. ;)

Ja minkäs takia joulua juhlitaankaan... Se tässä hössötyksessä tuppaa painumaan täysin taka-alalle.