Marsipaania ja syyslomapuuhia

Tomi väkertää marsipaanikukkasta.

Tässä tulikin suht pitkä bloggailutauko... Aika on suorastaan kirmannut karkuun, ja minä oon yrittänyt raahustaa perässä.
Kaikenlaista puuhaa on ollut ja kunnon flunssakin verottamassa jaksamista. Jospa tämä tästä taas, kun sain mummolaan unohtamani kameran takaisin. Helpottaa tätä touhua. ;)

Ensin alkuun kuvia lasten tekemistä marsipaaniruusuista.
Ihana kummityttömme oli syyslomalla meillä yötä, ja kun lapsilla alkoi kierrokset illalla kiihtyä, siirryttiin tekemään marsipaaniruusuja. Kovasti touhu innosti kaikkia, ja tuloksia syntyi. Ja melkein samantien ne syötiinkin.
Sinänsä kumma juttu. Meidän pojat eivät nimittäin voi sietää marsipaania, koskaan eivät syö sitä kakun päältä. No, kai se on eri asia, kun siitä on itse väkertänyt hienoja kukkasia...?

Kummitytön kimalteleva kukkanen.

Ja toinen, vähän pienempi.

Vähän kimalletta pintaan...

Lumiukko nimeltään Martti. Martille kävi surullisesti, hän keikahti nurin ja pää irtosi.. :)

Mulla oli syyslomaviikolla vapaapäiviä, ehdittiin olla mummolassakin muutama yö. Lauantaiaamuna oli ihana herätä, maa oli aivan valkoinen!
Puolessa tunnissa pojat olivat jo kerenneet syödä ja kipaista ulos leikkimään lumisotaa ja tekemään lumiukkoja. Tavis aamuna kaikki olisi tapahtunut paaaaljon hitaammin. :)
Isäni synttärit sattuivat samoihin aikoihin, ja vaikka hän ei niistä niin piittaakaan, äiti teki kuitenkin kakun.
Minä sitten kokeilin tehdä kakkukuvan sokerikuorrutteelle. Kuvaan en ole tyytyväinen, mutta aika loppui kesken, uutta ei ehtinyt tehdä.
Ennen näitä kukkia olen tehnyt tasan yhden, joten aika noviisi tuossa puuhassa olen. Ei ne välttämättä ruusuilta näytä, mutta kukkia kumminkin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua! Mukavaa puuhaa!

Ensimmäisiä kukkakokeilujani.

Tässäpä näitä, tällä kertaa.
Tänä iltana yritän ehtiä kurkkimaan oikein ajatuksen kanssa ihania blogejanne, harmittaa, kun ei ole ehtinyt aikaisemmin.
Ja huomenna suuntaan kolmen ihanan ystäväni kanssa keilaamaan, syömään ja mökkeilemään vuorokaudeksi. Ilman lapsia!!! Ajatelkaa, mä saan syödä ruokani ilman että kukaan parkuu tai vaatii mitään, ilman että ruoka ehtii kylmetä ennen suuhun päätymistä! Ja ennen kaikkea, saadaan juoruilla oikein urakalla! <3 (Aattelen mä joo muutakin kuin syömistä...)
Olen niin äärettömän harvoin yhtään missään, että osaan kyllä nauttia velvollisuuksista vapaasta päivästä ja illasta. Sunnuntaina vasta kotiin. Rakkaita ja ihania nuo lapsoset on, mutta joskus tekee hyvää päästä hetkeksi tuulettumaan.

  Toivottavasti kaikilla teillä blogissani vierailleilla on rentouttava, mukava viikonloppu!