Viimeinkin vastaus haasteeseen

Sain tämän haasteen jo aikoja sitten Kristiinalta, jolla on ihana blogi Koti metsänreunassa.
Kun heti en ehtinyt asiaan syventyä, asia venyi...hurjaa miten kauan!
No, nyt yritän vastailla jotain. Kuvat eivät liity vastauksiin. :)
Jos joku haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä. :)
Kysymys numero 1: Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Jaa-a, kuinkahan se oli...

Leivoin paljon kun lapset olivat pieniä, ja veljen vaimo yllytti aloittamaan blogin.
Siitä se taisi lähteä.

Kysymys numero 2: Mitä intohimo sinulle tarkoittaa? 

Virtaa, joka saa tekemään kaikkensa tiettyjen asioiden/ihmisten eteen.

Harrastuksissa olen huomannut, että asiat vaihtuu.. Esim täytekakkuja en millään enää jaksaisi väsätä. Jossain vaiheessa niitä teki ihan huvikseenkin.

Kysymys numero 3: Mitä teet rentoutuaksesi?

Vietän aikaa läheisten kanssa, luen, liikun luonnossa, nautin järvestä, katson netflixiä, mikä nyt milloinkin tuntuu kivalta.
Iän mukana luonnosta on tullut entistä tärkeämpi.

Kysymys numero 4: Mikä on viimeisin matkasi?

Vai että viimeinen matka...no, kuka sen tietää mikä on viimeinen. ;)
Koko perheen lomareissu Kilpisjärvelle heinä-elokuun vaihteessa.

Kysymys numero 5: Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Perheen kanssa.

Kysymys numero 6: Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Jaa-a... mä en oo koskaan ollut matkustuskärpäsen puraisema.
Tällä hetkellä olisin  ihan tyytyväinen jos saisi olla viikon jossain mökissä luonnon keskellä (miehen ja nuorison kanssa, vaikka tuo jälkimmäinen ihmisryhmä vois olla toista mieltä!), järven rannalla. Netin ja puhelinyhteyksien puuttuminen voisi olla plussaa.
Paitsi jos sattuisi joku onnettomuus, niin puhelin ois kova sana.

Kysymys numero 7: Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Nora Robertsin Toinen koitos.

Kysymys numero 8: lempikirjallisuuslajisi?

Hömppä, dekkarit... Tällä hetkellä on menossa Diana Gabaldonin Syysrummut.

Olen lukenut paljon lapsesta asti. Itse asiassa lukeminen on juttu josta en osaa kuvitella luopuvani. Kirjastossa käydään usein, ja kirjoja lainataan paljon. 
Eihän sitä voi tietää, millaisen kirjan tuulella milloinkin on. :)

Kysymys numero 9: Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? 

Yritän vähentää esim facebookin käyttöä, koen sen nykyään juttuna, joka vaivihkaa vie hirmuisasti aikaa.
Instaan laitan välillä kuvia, lähinnä luonnosta tai arjen jutuista.
Blogiin laitan reseptejä ja mitä milloinkin.
Lasten kuvia laitan äärimmäisen harvoin, ja silloinkin kysyn heiltä ensin luvan.

Kysymys numero 10: Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Pidän kodistamme, mutta jos nyt olisimme rakentamassa, tupa tehtäisiin jonnekin syrjempään.
Itse asiassa voisin aivan onnellisena asua pienellä paikkakunnalla.
Toki tämä on helppoa nuorison kannalta, ei ole liian pitkä mihinkään.
Mutta mikäs tässä on ollessa, kivat naapurit yms.

Kysymys numero 11: Mitä haluaisit edistää maailmassa?

No tietenkin rauhaa ja hyvinvointia, mahdollisuudet siihen ovat sitten eri asia.
Mutta jos ajatellaan niin ettei tarvi miettiä realiteetteja.

Sekin ois hirveen kiva, jos ihmiset oppis laittamaan roskansa roskikseen ja vanhat romunsa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen eikä luontoon. Verenpaine nousee mäkkärin roskista ja nuuskarasioista tien vierellä, puhumattakaan metsään kipatuista sohvista.
Tähän on helpompi omalla toiminnalla vaikuttaa, edes pienesti.
Kuluttamista, uuden ostamista koetan vähentää ihan ekologisista syistä.
Omalta osaltani se on yleensä melko helppoa, lasten tarpeisiin en osaa sitä siirtää niin hyvin.
Jostain luin joskus että ei pitäisi ostaa sitä minkä tarvitsee, vaan sen mitä ilman ei voi elää. Aika fiksu ajatus, mun mielestä!

Perhosbaari - oravien bilepaikka?

Alkukesästä näin jossakin lehdessä ohjeen helppoon perhosbaariin. Toteutus jäi kuitenkin heinäkuulle, unohdin välillä koko asian. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan....ehkä...luulen.

Ohjeessa kehotettiin kippaamaan litku astiaan ja laittamaan vaahtomuovin palanen perhosten juopottelulautaksi.

Päädyin käyttämään pientä emalikulhoa ja kiviä, joilta juomaa olisi kiva nauttia.

Kipon paikaksi valikoitui takapihan reuna jossa on kasvamassa kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, salaattia ja kurkkua.

Aattelin että pölyttäjiä tarvitaan...

Ei muuta kuin aineet kulhoon ja kulho maahan.

Sitten lähdettiin pariksi päiväksi pois kotoa.

Takaisin tullessa piti tietenkin mennä katsomaan onko takapihamme valloittaneet eriväriset, kauniit perhoset.

No kissan viikset, ei ensimmäistäkään perhosta.

Kulho tosin oli aivan typötyhjä.

Aivan kuin puhtaaksi nuoltu.

(Ei, vettä ei ollut satanut, eikä kukaan ollut käynyt kaatamassa drinksua pois kulhosta.)

Ihmettelin kovasti kunnes muutamaa iltaa myöhemmin tyttären siiliä varten (joita ei ole näkynyt koko kesänä) viemässä vesikipossa kikkaili orava.

Niitähän noissa takapihan koivuissa hyppelee enemmänkin.

Taitaa olla niin että meidän poissa ollessamme perhosilla ei ollut mitään jakoa, oravat ovat kiskaisseet sekä nesteet että banaanimössön.

Toivottavasti on ollut hilpeä humala. ;)

Hengissä ovat edelleen, raatoja ei näy missään.

Ehkäpä jatkossa pitää laittaa litku johonkin kippoon jonka saa roikkumaan.

Vaikka kyllähän orava sellainen otus on että melko monenlaisiin paikkoihin pääsee..

Mutta ilmeisen hyvää oli, niin pahalta kuin se liemi haisikin!

Siihen laitettiin

 *puolet punaviiniä

*saman verran punaviinietikkaa (laitoin omenaviinietikkaa, sitä oli kaapissa).

*mössättyä banaania

*2 rkl hunajaa

Kaikki sekoitetaan keskenään ja kipataan sopivaan astiaan.

Keskelle vaikkapa niitä kiviä jossa ötökän on hyvä istua ja siemailla juomaansa.

Pitää kai tehdä uusi kokeilu..

Mutta sen mä sanon että iteltä jäisi mokoma sotku juomatta. Haju ei houkuttele! ;)



Hippasen sekavaa jaaritusta arjesta, ajasta ja sen kulusta sekä valkosipuliset paistinperunat

Vaikuttaa siltä, että hortoilu on tullut mun elämääni jäädäkseen. :)

Kaapin kätköissä on kuivattuna mm puna- ja valkoapiloita, horsmankukkia ja -lehtiä, mesiangervoa, siankärsämöä, kanervaa, poimulehteä, mustaherukan-, omenan-, vadelman- ja mustikanlehtiä, kanervaa, nokkosta...

Ja koulujen alkamisen yhteydessä iskeneen ekan flunssan aikana varsinkin siankärsämöä ja mesiangervoa on jo käytettykin. 

Myös nuoriso joi niistä tehtyä teetä, vaikka vain 1/3 mielestä se oli hyvää.

Täytyy kyllä sanoa, että kun kesäloma loppuu ja aloittaa taas työt niin että eka viikolla on pirusti työtunteja ja vain 1 vp, ja perheestä 4/5 sairastaa vuorotellen ja yhtäaikaa..
Huoh. Arki löi rapaisella lapasella päin silmiä.
Maanantain jälkeen viikon suunnitelmat meni ihan ketuiks, eikä omaa hiljaista aikaa löytynyt edes suurennuslasilla. Puhumattakaan siitä miten kurjaa on kun väki on kipeänä, eikä itse pysty kuin hieman helpottamaan kurjaa oloa, edes hetkeksi. Keittämään teetä, laittamaan höyryhengitysvatia, hakemaan kaupasta jotain hyvää..

Jäin miettimään, miten elämä onkin eri vaiheissa erilaista.
Olen aina nauttinut myös yksinolosta. Tarvinnut sitä vastapainoksi sosiaalisuudelle ja akkuja lataamaan.
Aikuisuudessa oppinut huomaamaan, että vaikka toisaalta olen sosiaalinen ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen myös hiljaista, rauhallista aikaa jotta pipo ei ala kiristämään liikaa ja saan levättyä myös henkisesti.
Introverttipuoli tarvii latausaikaa.

Kun lapset olivat pieniä, en moneen vuoteen edes muistanut, että ihminen tosiaan voi joskus olla ihan yksinkin. Onneksi en, koska siinä vaiheessa elämää sellaista aikaa ei juurikaan ollut.
Nyt kun jälkikasvu on jo noinkin "vanhaa", nautin hiljaisuudesta vaikkapa viikolla iltavuoropäivien aamuina kun tupa on hiljainen ja puuhailen omaan tahtiini.
Myös metsä ja ranta on mun lemppareita jotka valitsen paljon mielummin kuin kiertelyn kaupungilla
Ja kun välillä saa sen hiljaisen hetkensä, muistaa taas arvostaa täysillä sitä kun koko perhe on kotona. <3 ajan="" asia.="" eih="" ettei="" hoivaisi.="" huolehtisi="" hyvinvointi="" ja="" joiden="" men="" mun="" n="" nbsp="" ne="" oman="" on="" p="" rakastaisi="" rakkaimmat="" syd="" tarkoita="" tarve="">

Arjen hulinassa olisi tosi hauska saada myös rauhallista aikaa parisuhteelle, mutta jo mun kolmivuorotyöni tekee siihen omat haasteensa.
Alkava viikko on meidän arjessa siitä harvinainen, että meillä on puolison kanssa 4 yhteistä vapaapäivää. Nyt peukut pystyyn, että flunssa on häädetty ennen niitä! 

Myös Putte ja Vilppu saavat osansa kesän herkuista. ;)
Nämä kaverit ovat vallanneet itselleen oman paikkansa perheestä. En etukäteen tajunnut, miten paljon tälläisistä pikkuotuksista voi olla iloa, ja kuinka omanlaisiaan persoonia ne ovat.

Meillä on kesällä nautittu mm. näistä herkullisista potuista, joiden ohjeen taisin laittaa tänne blogiin jo viime kesänä. Mutta nyt uusintana, ihan sen takia että näitä kannattaa tehdä, ovat niin hyviä! 

"Äiti, voitasko tehä niitä hyviä perunoita?"

Mun mielestä niin ihana lause. Ja kuinka kiva fiilis on itellä kun kotiin tulee nälkäistä väkeä joiden naamasta näkee miten mukavaa on kun ruuaksi on jotain lempparia.
Luojan kiitos löytyy myös näitä eväitä jotka ovat herkkua kaikkien mielestä! ;)

Oon muuten hiljalleen työstämässä ajatusta, että muutama hassu vuosi niin kotona alkaa olla vähemmän väkeä. Kuka sitten kyselee tuollaisia? Kai tämä on jonkinlaista vaivihkaista napanuoran venytystä äidin suunnasta. Nuoret venyttävät sitä kyllä ihan itse, mutta mä tarvin toisella lailla aikaa  ja aivotyötä sopeutumiseen.
Kovin haasteellista välillä tämä ihmisen mieli.
Haluaa omaa aikaa, toisaalta ajatuskin siitä että jonkun vuoden päästä sitä on liikaa, ja kyynelet nousee silmiin.

Mutta palataanpa pottuihin, näköjään mun ajatus harhailee nyt missä sattuu...

800g uusia perunoita

6-10 valkosipulin kynttä

merisuolaa

½dl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

Pese ja viipaloi perunat.

Huuhdo ne ja laita kattilaan.

Kuori (ja puolita) valkosipulin kynnet, laita kattilaan.

Keitä merisuolalla maustetussa vedessä n. 6-8 minuuttia, kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Siivilöi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljy, paista perunoita ja valkosipuleja sekoitellen n. 10 minuuttia kunnes ovat kullanruskeita.

Mausta mustapippurilla ja suolalla, halutessasi voit lisätä vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia.

Meillä tuo määrä ei ole riittävä, joten teen isomman satsin.
Ja nämähän on siitä hyviä, että jos perunoita jää yli, ne maistuvat myöhemmin lämmitettyinäkin hyvältä. :)

                          Mikä on sinun tapasi rentoutua ja kerätä voimia ? :)

Kesäkuulumisia

Kesä meni -taas kerran- käsittämättömän nopeasti.

Itse asiassa tänä vuonna oli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että koskaan aiemmin ei ole kesäkuukaudet vilahtaneet ihan näin nopsaan ohi, varsinkin 4 viikon loma katosi silmänräpäyksessä . Mahtaako johtua jostain ikäjutusta? 

Oonko mä jo niin vanha, että aika alkaa karata käsistä oikeen kunnolla? 

Voipi olla. Mutta minkäs teet, näillä mennään.

Kesästä on nautittu, ilman isompia helteitäkin. 

Luontoa, uintia, hortoilua, jonkin verran retkeilyä, ihania kesäpäiviä mummolassa ja koko perheen viikon reissu Kilpisjärvelle. 

Sääkin suosi. Ei helteitä, mutta riittävän lämmintä, sadettakaan ei saatu koko viikolla.

Se on sitten eri asia, paljonko siitä voi iloita kun luonto on ollut niin kuiva että tuntuu aivan huutavan vettä...

No, meidän pienet retkemme onnistuivat hyvin säänkin puolesta. 

Saanalle kiivettiin koko poppoo, Leutsuvaarassa kiivettiin ylös maisemia ihailemaan, Norjan puolella käytiin ajelemassa.

Osa porukkaa vietti mökkipäivät sillä aikaa kun osa kävi Pikkumallalla ja Saanajärvellä.

Majoituimme Pousun mökillä, joka vuokrattiin Lomarenkaan kautta. 

Mukava mökki ihanalla saunalla ja kauniilla näköalalla.

Pousujärvi oli todella matala, onneksi saunarantaan oli ruopattu uimapaikka johon johon oli hyvä pulahtaa useita kertoja päivässä.

Viimeisenä iltana korttia pelatessa teinit sanoivat että mukava viikko, kannatti lähteä. (Vaikka taatusti me käytiin välillä niiden hermoille: ;)) 

Silti heidän mielestään plussalle jäi reissu. Siitä olen kauhean onnellinen.

Että vaikka murkuttaa, on kuitenkin kiva tehdä välillä juttuja myös perheen kanssa. Ja sitten toisaalta on kavereita, suunnitelmia ja menoja heidän kanssaan. 

Ihana viikko ilman kelloa ja kalenteria. 

Osin ilman puhelintakin, koska mökillä oli huonosti kenttää ja mun puhelimeni alkaa ilmeisesti olla sen verran vanha että takkusi enemmän kuin muiden perheenjäsenten luurit.

Tyytyväisenä vietin ison osan ajasta puhelimesta erillään.

Tekisi varmasti hyvää ihan kotiarjessakin laittaa luuri useammin kokonaan kiinni.

(Toisaalta haluan olla lasten tavoitettavissa, vaikkapa sen varalta että mopon kanssa tulee ongelmia tms.)

Onnistuin ulkoistamaan itseni niin täysin moisista arjen kapistuksista, että kesti hyvän aikaa että kotiin tultuakaan halusin edes miettiä arjen alkamista ja aikatauluja. Pakko se kuitenkin oli lopulta tarttua kalenteriin, katsoa työvuoroja ja suunnitella arjen sujumista.

Kuntoportaita on testattu sekä Joupiskalla että Lakiksella.

Hiki tuli, mutta täytyyhän se tehdä hyvää. ;)

Tuollaisen jälkeen on ihan parasta päästä pulahtamaan järveen.

Sieniä on löytynyt aivan olemattoman vähän. Kanttarelleja jokunen, mutta kuivuus on vaivannut myös sieniä. Nyt täällä on satanut vettä, ehkäpä vapaapäivinä voisi löytää jotain kivaa metästä. :)

Näitä kuvia mä katson pitkinä talvikuukausina ja saan uutta virtaa. 

Vaikka olen oppinut nauttimaan kovasti syksystä ja talvestakin, niin kyllä viimeistään helmikuussa kaipaan jo kesää.

Millaisin fiiliksin sinä suuntaat syksyyn? 

Toivottavasti kesä oli rentouttava ja ihana! 

Raparperimehu

Jostain syystä meidän raparperimme tuottaa edelleen huonoa satoa.

Varret ovat surullisen ohuita ja niitä on harvassa.

Siksi ilahduinkin kovasti kun työkaveri yllätti pussillisella komeita raparperin varsia!

Piirakan teon lisäksi meillä keiteltiin raparperimehua, ohje löytyi muistaakseni dansukkerilta.

Alkuperäisessä ohjeessa olisi voinut mehua maustaa esim. kanelitangoilla, mutta ne jätin tällä kertaa sivuun. Vähensin myös sokerin määrää reippaasti, ohjeessa sitä oli 5dl.

Mehun menekistä päätellen sitä oli kuitenkin sopivasti.

Pakastin heti alkuun 2 muovipullollista kun ajattelin että mehu ehtii homehtumaan..

No ei olisi ehtinyt. :) 

2l raparperia palottuna

1 luomusitruuna

vajaa 3dl ruokosokeria

3tl sitruunahappoa

2l kiehuvaa vettä

Huuhtele raparperin varret ja paloittele ne. Laita palat isoon kattilaan.

Pese sitruuna, raasta keltainen kuori ja viskaa raparperien pälle. Purista mehu ja lisää se kattilaan.

Mittaa joukkoon sokeri ja sitruunahappo.

Kaada päälle kuuma vesi.

Sekoita ja anna maustua huoneenlämmössä vuorokauden ajan.

Siivilöi ja pullota juoma, säilytä viileässä.

Tarjoa vedellä tai esim. sitruunakivennäisvedellä laimennettuna.

Kesässä nauttin todella paljon vedestä., vaikka jostain syystä tänä kesänä uintikertoja on kertynyt poikkeuksellisen vähän.

Lapsuusmaisemissa käydessä oli pakko mennä rantaan kuvaamaan vielä puolen yön huiteissa, vaikka sääsket yrittivät syödä elävältä.

Rannassa istuessa tuntuu rentoutuvan kunnolla, sielu lepää ja silmä nauttii maisemasta.

Lenkillä käyntikin on ihanaa jos edes välillä kulkee veden lähellä.

Tämän kesän lataavin lenkki taisi olla Varpulan tekoaltaan vallin päällä kävellessä.

Mikä tekee sinun kesästäsi ihanan? 

Koivu-horsmateeleivät

Hortoilukokeilut jatkuvat, tällä kertaa teeleipien muodossa.

Olin kuivannut nuoria koivunlehtiä ja maitohorsmaa, niitä sitten murensin ja sekoitin taikinaan.

Sellainen pieni kämmi tässä sitten kävi, että niitä koivunlehtiä tuli liikaa...

Teeleipien ollessa uunissa talon täytti saunavastan haju, ja siinä vaiheessa totesin että vähemmän olisi ollut parempi..

Ei nämä pahoja ollut, mutta mun makuuni koivu maistui liian voimakkaasti.

Seuraavaan satsiin hieman maltillisemmin niin hyvä tulee. ;)

Koivun lehtiä voi kuulemma kerätä juhannukseen asti, sen jälkeen ovat jo liian puisia. Näin mulle on kerrottu, enpä ole ainakaan vielä itse testannut. Paitsi hiuksiin tulevassa nokkoslitkussa, ja siinä ei oleväliä onko juhannus mennyt vai ei.

2dl sämpyläjauhoja

2dl hiivaleipäjauhoja

1tl suolaa

n ½tl leivinjauhetta

maitoa 

loraus öljyä

koivunlehtiä

maitohorsman lehtiä

Sekoita kuivatut tai tuoreet, pieniksi silputut lehdet, suola ja leivinjauhe jauhoihin. 

Lisää loraus öljyä ja niin paljon maitoa että taikinasta tulee sopivan paksuista.

Jos taikina tarttuu käsiin ja on liian tahmaista, lisää jauhoja.

Taputtele jauhetuin käsin pellille ohuita leipäsiä, mutta tuli 4 kpl.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10-15 min.

Tekeytymässä on myös kerkkäsiirappia ilman keittämistä.

Ja nuo alimman kuvan voikukat pakastin, koska en siinä välissä ehtinyt tehdä niille mitään. Ajatuksissa olisi tehdä vaikkapa voikukkasiirappia.

Sitruunainen kuusenkerkkäjäätee

Tänä keväänä jatkui hortoilujutut, eli villivihannesten keruu ja testaaminen.

Toukokuussa ehdin kahdelle kansalaisopiston järjestämälle kurssillekin.

Toisessa käsiteltiin syötäväksi kelpaavia kasveja ja etsittiin niitä luonnosta.

Kävimme ohjaajalle tutussa paikassa, ja löysimmekin saalista.

Harmillisesti lupiinit valtaavat sielläkin alaa ja sen vuoksi luonnon monimuotoisuus kärsii.

Lupiini onkin pirullinen vieraskasvi.

Kaunis, mutta tuottaa maahan niin paljon typpeä että Suomen luontoon kuuluvat kasvit oikaisevat juurensa ja kuolevat.

Lupiini leviää aivan holtittomasti, ojan varsiin, niityille, jopa soille, nitistäen kaiken alleen.

Suomessa onkin käynnissä VieKas- kampanja joka kannustaa ja opastaa kansalaisia hillitsemään vieraslajien leviämistä yms.

Linkin takaa löytyvältä sivustolta löytyy paljon tietoa asiasta. :)

Mutta, hortoiluun palatakseni..

Toisella kurssilla tehtiin sitten villivihanneksista ruokaa.

Se olikin aivan loistava ilta, josta sai paljon vinkkejä villivihannesten käyttöön arkisissa jutuissa!

Monenlaista kokeilua olen tehnyt, nyt tarvitsisi lisää aikaa jotta ehtisi kerätä, kuivata, säilöä, testata monenmoista..

Vielä löytyy kuusen kerkkiä (joita saa kerätä vain maanomistajan luvalla) joista saa monenlaista hyvää.

Itse olen pakastanut niitä talven flunssakautta ajatellen, ja tänään kokeilin kerkkäjääteetä.

Alkuperäinen ohje löytyi instasta, Kun ketunleivät kukkivat-sivulta.

Tämä oli todella maistuvaa juomaa!

Ensimmäinen maistiainen oli hieman karvas, mutta teelusikallinen hunajaa per kannullinen jääteetä pyöristi maun mukavasti.

Annoin teen maustua jääkaapissa muutaman tunnin, sitten se oli kerrassaan herkullista!

Jääpalat puuttuivat, mutta huomenna niitäkin on saatavilla. :)

Mulla oli vain tavissitruunaa, ei luomua, joten kuorin sen suosiolla ja leikkasin sitten viipaleiksi.

2 litraa vettä

 3 pussia lempiteetäsi

3 reilua kourallista kuusenkerkkiä

1 luomusitruuna

hunajaa, siirappia tai sokeria maun mukaan.

(laitoin 2tl)

Huuhtele kerkät tarvittaessa.

Kiehauta vesi kattilassa, siirrä pois levyltä.

Sekoita joukkoon teepussit ja kerkät.

Anna hautua n. 20 minuuttia ja nosta kattila kylmävesihauteeseen.

Viipaloi sitruuna ja pudota viipaleet tarjoilukannuun.

Siivilöi jäähtynyt kerkkätee kannuun ja makeuta mielesi mukaan.

Anna maustua viileässä vähintään puoli tuntia, mieluummin 2h.

Lisää jääpalan juuri ennen tarjoilua.