Taivaallisen herkullinen omppupaistos

Tämä kuva on varmasti maailmankaikkeuden tylsimpiä.

Epämääräinen kökkäre jotain, ja kimpale tylsääkin tylsempää vaniljajäätelöä.
Mutta... tuo omppupaistos oli niin hyvää!
Valmistaminen on helppoa, raaka-aineet tavallisia, yleensä jo valmiina kotona, joten leipominen ei vaadi kauppareissua.
Siksi ohje kannattaa tännekin naputella, talteen ja muistutukseksi iteselleni, ja jos joku muukin siitä saa iloa niin aina parempi. :)
Kannattaa valita jokin kirpsakka omappulajike, vaikkapa granny smith.


1l lohkottuja omenoita
100g voita
2dl sokeria
1 muna
3dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
2tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuori ja lohko omenat. (oman puun omppuja ei tarvi kuoria).
Vatkaa voi ja sokeri yhteen. Lisää muna ja vehnäjauhot, sekoita hyvin.
Voitele soppelin kokoinen uunivuoka, n. 28cm tais olla mulla.
Lisää vuokaan omenalohkot.
Ripistele reilulla kädellä omppujen päälle kanelia ja sokeria.
Levitä taikina pinnalle.
Paista uunin alatasolla n. 25 minuuttia.
Kokeile haarukalla että omanat ovat kypsiä.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.



Koska eka kuva on niin tylsä, piristykseksi pari sienestyskuvaa. :)

Me siis aloitellaan ja opetellaan sienestyksen jaloa taitoa.

Niin hauskaa ja mielenkiintoista!

Mehtään pitäis päästä useammin, mitä sinne ehtii, hirvikärpäsetkään ei haittaa.

Tai tokihan ne on ällöjä otuksia, mutta punkki ois mun mielestä miljoona kertaa etovampi.

Meillä on tässä vaiheessa tiedossa yksi paikka josta löytyy suppilovahveroita.

Nämä yksilöt oli aiemmin vielä ihan vauvoja, joten jätettiin kasvamaan mittaa.

Jospa lauantaina ehtisi katsomaan, onko vastassa isompia suppiksia vai onko joku aktiivi ehtinyt käydä napsimassa ne omaan koriinsa. :)

Tämän kuvan nappasin kun tuli yhtäkkiä mieleen, että välillä kannattaa pysähtyä, kurkkia ympärilleen ihan joka suuntaan, kuunnella hiljaisuutta ja nauttia olostaan metsässä.

Rentoutua.

Koen pientä ristiriitaa siitä kun puhelin on mukana.

Toisaalta se on näppärä. Jos sattuu jotain, saa hälytettyä apua, ja netin kautta voi hakea lisätietoa ja kuvia itselle uusista sienistä.

Toisaalta rasittaa kun luuri piipittää milloin mitäkin sähköposti-ilmoitusta.

Kuitenkin, jos olen miehen kanssa metsässä ja nuoriso on kotona/harkoissa/kaverilla /jossain muualla kuin mukana, en halua laittaa ääniä pois, jos vaikka tulee jokin haaveri ja vanhemmille olisi käyttöä...

Tiedän, ennenkin on pärjätty ilman... Ja onhan sitä ihmisillä oikeitakin ongelmia. ;)