Postaus, joka ei edes etäisesti liity leivontaan

Yritin saada lähetettyä koneelta kuvia smartphotolle, mutta jostain syystä tilttaili koko ajan.

Unohduin sitten selaamaan vanhoja kesäkuvia...

(en viiti edes aatella, miten pitkältä ajalta kuvat on koneella, yhtään ei oo teetetty aikoihin!)

 Nämä kesäiset kuvat piristää mieltä ja herättelee muistikuvia siitä, millaista voi olla sitten kun...

Tämä lasten sairasteluputki, joka edelleen jatkuu, ja jatkuva lumi/vesi/räntä/tiesmikäkökkösade pistää haaveilemaan niistä "sittenkun" asioista.

Sitten kun on lämmintä,

 kukaan ei oo kipeä,

voidaan olla pihalla ilman että ahteri jäätyy kiinni hiekkalaatikonreunaan.

Sitten kun siellä pihalla voi taas tehdä muutakin kun niitä halvatun hiekkakakkuja Iidan kaverina.

 Kuvitella, mä kaipaan jo haravointia ja ikkunanpesuakin, vaikka ne on inhokkikotitöiden listan kärkisijoilla.

Lapsetkin oottaa kuin kuuta nousevaa, että saatais trampoliini, uima-allas ja teltta pystyyn. Ja mun rakas riippumattoni! (Jossa en jostain kumman syystä juuri koskaan saa olla kuin muutaman minuutin rauhassa. ;))

Siinähän sitä onkin haaveita.

Juupa juu. tämä keli kuuluu kuluvaan vuodenaikaaan blaablaablaa...

Tänään en jaksa olla järjellisesti ajatteleva aikuinen enkä elää tässä hetkessä..

Tänään on haaveiltu ja suunniteltu kesän pieniä reissuja mummolaan, saareen, markkinoille, torille, huvipuistoon, eläinten vanhainkotiin, pitkospuille... ja sitten kesälomareissua.

Paikka on vielä vähän avoin, mutta jossakin päin Suomea käydään koko perheen voimin. Toivotaan hyvää säätä, mutta tehdään varasuunnitelmaa jos sataa.

Lapset on innoissaan asiasta, haluaisivat sinne, tänne ja tuonne.

 Mutta onneksi tajuavat, ettei kaikkeen pysty, ellei lotosta kopsahda reippaasti rahaa.

Saavat vaihtoehtoja, joista valita, ja ovat onnellisia.

Onni löytyy usein kyllä niistä pienistä asioista ja hetkistä.

Meillä nautitaan lämpöisestä uintivedestä....

...kaverista uintireissulla

ja siitä että mummola on järven rannassa ja sinne saa aina halutessaan mennä.

...tyynistä illoista ja uintireissusta ennen yöunia (juu, tiedän, kesällä elämme uidaksemme.)

...uusista ystävistä mansikkamaan reunalla

...pienistä seikkailuista.

Mikä Sinun kesässäsi on parasta?

 
 
 

Pienenä jälkihuomautuksena: me tehdään kesäisin muutakin kun liotaan järvessä ja silitellään sammakoita (niitä on vilahtanut aiemmassakin postauksessa ). Nämä kuvat vaan lämmitti mieltä eniten sateisen ja harmaan päivän keskellä.

Itse asiassa tässä harmaudessa en jaksa ajatella, miten saisin pihasta ihmismäisen näköisen. Ne rasittavat pitkäkorvat kun tykkää popsia puskat suuhunsa. Menee vähän motivaatio.

Paras siis tänään keskittyä haaveilemaan kesästä ja lottovoitosta, joka mahdollistais meille oman rannan. Ja puutarhasuunnittelijan ja -toteuttajan. ;)

Kokeilenpa samalla tuota ajastettua julkaisemisjuttua...katotaan kuinka käy. :)