perjantai 27. maaliskuuta 2020

Mittarimatokakku Iidan tapaan


Vuosien saatossa meillä on leivottu muutamakin mittarimatokakku.
Iidan teki tälläistä mieli jo jouluksi mutta säästettiin toteutus velipojan synttäreille.

Tämän hetken koronaeristaytymisten arkeen tämä sopii hyvin ajankuluksi lapsille.
Paitsi että irtokarkkeja ei ole saatavilla, mutta karkkihyllystä löytyy muuten pusseja joissa on erilaisia karkkeja, esim Aarrearkku tms.
Jos ei ehdi/jaksa/halua tehdä kääretorttua itse, voi tuunata myös kaupan valmispötkylän.


Meillä kääretorttu tällä ohjeella:

4 kananmunaa
1½dl sokeria
3/4dl vehnäjauhoja
3/4dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita varovaisesti.
Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. 
Paista 200 asteessa 7-10 min.

Kippaa valmis pohja toiselle leivinpaperille ja levitä päälle haluamasi täyte.
Meillä laitettiin hilloa ja mansikkasurvosta sekä kermavaahtoa.
Kääri pohja tiukalle rullalle ja laita hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Siirrä sitten tarjoiluastialle.

Vatkaa kermaa, värjää halutessasi elintarvikevärillä.
Levitä kerma kääretortun päälle ja koristele haluamallasi tavalla.






torstai 26. maaliskuuta 2020

Ruisleipä


Ruisleipä on mun mielestä aivan järjettömän hyvää. Varsinkin lämmin, tuore leipä.
Kaupasta ostetuista mun lemppari on Nelimarkan leipomon Hapanohut, joka pitää ostaa heti tuoreena ja pehmeänä.
Mutta aikoinaan mummun kanssa leivoin hyvää ruisleipää. 
7v sitten oon tehnyt postauksen jossa avasin ensimmäisiä leipäyritelmiäni.
Haikeana luin nyt, että silloin olen soittanut mummulle ja pyytänyt ohjeistusta. Tänään sellaista apua ei enää ole saatavilla.

Mutta mummuun tämäkin postaus kuitenkin liittyy.
Täältä luin että kuivattu juuri voi säilyä vuosikymmeniä hyvänä.
Ja kun yhtäkkiä muistin että mummun käyttämässä, peitetyssä taikinatiinussa taitaa olla vielä viimeisen leipomisen jäljiltä kuivanutta juurta jäljellä, oli pakko kysyä enolta onko ja saanko sitä.
Hän löysi astian sivukaisesta ja otin purkillisen juurta talteen.

Ja tästä artikkelista nappasin ohjeen jonka mukaan olen nyt pari kertaa yrittänyt leipää tehdä. Toki vain puolella ohjeella, näin alkuun. Kopioin ohjeen tuohon vähän alemmaksi.

Ensimmäinen kokeilu meni ihan ok. Maku oli hyvä, nuorisolle maistui.
Ongelmia oli kaksi. 
Laitoin liikaa jauhoja, ja taikinasta ja myös leivistä tuli liian kovia. Tuoreena syöminen onnistui, mutta seuraavana päivänä sillä leivällä olisi varmaan saanut jonkun hengiltä.
Esikoisen mukaan "hampaat olivat kovilla, mutta maistui hyvältä".

Toiseksi taikina oli mielestäni hieman liian hapanta ja nousi liian vähän.
Toisella kerralla kumpikin asia oli vähän parantunut, joten ehkäpä useampi leipomiskerta auttaa asiassa. Ehkä. Toivottavasti.

Netin selailu ei juurikaan ole auttanut pulmissa.
Ohjeita ja neuvoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta monet ovat toisinaan täysin ristiriitaisia.
Mun pääni ainakin menee ihan sekaisin.
Päällimmäinen fiilis on, että tämä homma on superälykkäiden ihmisten hommaa, ei sovi mulle.
Joten mun strategia on se, että valitsen jonkun ohjeen ja teen sen mukaan joitakin kertoja. 
Jos homma menee aivan pilalle, voi vaihtaa jonkun toisen koulukunnan neuvoihin.

Nyt se mun juureni odottaa tuolla että josko herättelisin, mutta juuri nyt en ehdi. Pitää vähän työvuorojen mukaan katsoa jotta ehtii ne paistaakin. :)





Taikinajuurella hapatettu ruisleipä Varpulan emännän tapaan

Ohjeen annoksesta tulee 4–5 reikäleipää tai 2–3 limppua
Ainekset:
  • Ruisleivän pakastettua tai kuivattua taikinajuurta n. 1/2 - 1 dl (Mikäli sinulla ei ole juurta, voit tehdä sen itse murentamalla kaupan hiivattomasta ruislimpusta kuoretonta sisusta saman verran taikinaan. Huomaa, että juuri paranee, mitä useamman kerran sitä käyttää.)
  • 2 litraa kylmää tai haaleaa vettä (ei kuumaa!)
  • n. 3 kg ruisjauhoja
  • 1,5-2 rkl suolaa
*Ensimmäinen päivä *
Kaada vesi isoon kulhoon. Lisää 4 dl ruisjauhoja sekä taikinajuuri joukkoon. Hämmennä seosta, peitä astia liinalla ja anna juuren liueta rauhassa veteen.
Anna seistä astiassaan seuraavaan päivään, voit hämmentää harvakseltaan.
*Toinen päivä *
Lisää seokseen suola sekä litra jauhoja ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna seoksen seistä n. 24h. Sekoita välillä.
*Leivontapäivä *
Taikinan alustaminen ja nostatus: Sekoita taikinan joukkoon niin paljon jauhoja, että siitä syntyy paksu velli. Nostata tunti. Vaivaa viimeiseksi taikinan joukkoon niin paljon jauhoja, että siitä syntyy napakka, kimmoisa, mutta ei kova taikina.
Limppuihin taikina saa olla hieman kiinteämpää, reikäleipiin ja pienempiin ruisleipäsiin taikina saa olla löysempää. Jos taikinasta tulee liian kovaa, vaivaa joukkoon tilkka haaleaa vettä.
Painele taikina tiukasti tasaiseksi jauhotetuin käsin leivonta-astian reunoihin kiinni. Siunaa taikina. Peitä kulho leivinliinalla ja anna taikinan kohota noin 1/2–1 tuntia.
Leipominen: Laita leivinpaperi uunipellille, ripottele sille hieman ruisjauhoja.
Ota taikinasta parin nyrkin kokoinen möykky ja muotoile siitä pallo. Aseta pallo leivinpaperille ja taputa litteäksi noin 2 cm paksuiseksi ympyräksi. Tee ympyrän keskelle juomalasilla tai muulla muotilla reikä keskelle ja koristele.
Limput pyöritellään kämmenen alla kartioiksi, jotka muotoutuvat limpuiksi noustessaan. Pistele leivät kevyesti haarukalla ennen uuniin laittamista. Levitä leipien päälle leivinliina ja anna nousta kaksinkertaiseksi noin 30–45 min. ajan. Muista ottaa taikinasta juuri seuraaviin leipiin.
*Paistaminen *
Paista leipiä tavallisessa sähköuunissa 200 C 40–45 minuuttia. Kiertoilmauunissa 200 C 30–35 min, leivinuunissa alkulämmössä 15 min, vaihda taaimmat leivät eteen ja edessä olevat taakse ja jatka paistamista vielä tarvittavan ajan 10–20 min.
Leipä on kypsää kun pohja kumisee/kopisee sitä kynnellä naputeltaessa ja leivän yläpuoli ei anna periksi kevyesti painettaessa.
Reikäleipien reiät ovat kypsiä n. 5 min ennen leipiä. Levitä leipien päälle heti uunista ottaessasi leivinliina, etteivät leivät jää liian koviksi!
Limput: Kypsennä limppuja 5–10 min kauemmin kuin reikäleipiä.


En tiedä tuon härvelin nimeä, mutta sekin on alunperin mummun.
Aina kun leivoimme, mummu toisti lorun " Leivo leipä riipin raapin, kyllä uuni sen kaunistaapi."
Hän oli oppinut sen muistaakseni emäntäkoulussa opettajalta.
Ja nyt mä hoen sitä kun yritän oppia tekemään mieleistäni leipää. 

Edelleen otan vastaan hyviä vinkkejä ruisleivän tekoon. ;)


keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Nopea kanapasta




Ruuanlaitto, tuo niin kovin tarpeellinen puuha.
Mutta myös homma jonka takia välillä revin hiuksiani (ainakin henkisesti) miettiessäni sitä klassista "mitä tänään syötäisiin" juttua.
Kadehdin ihmisiä jotka ovat järjestelmällisiä, kasaavat sen kiertävän ruokalistan ja saavat homman myös toimimaan. Mussa on kai joku perustavaa laatua oleva vika kun en saa sitä aikaiseksi.
Mutta koska meillä joka päivä syödään kotiruokaa, eikä kenenkään tarvi olla nälissään niin kai se riittää.
Parasta tässä on se, että mä en joudu kokkaamaan joka päivä. Mies on parempi kokki kuin minä, ja meillä keittää se joka on ensin kotona. Yksi lapsista, tai siis nuoristamme, innostuu välillä kokkailemaan myös.

Tätä ohjetta suositteli työkaveri. Kiitos vielä Pauliina! <3 p="">

Arvasin että ainakin yhdeltä tulee sanomista, ja niin kävikin. Positiivista oli se että hänkin oli pitänyt ruuasta. ;)
Tämä mene ehdottomasti meillä jatkoon, nuorimmainen jo kyselikin milloin tätä taas keitetään. 

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, k-ruoka sivustolta.


n. 400g tagliatelle pastaa
n. 800g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
öljyä
iso sipuli
1 rs (180g) aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa
250g kirsikkatomaatteja
1-2 dl pastan keitinlientä
mustapippuria
tuoretta basilikaa (laitoin kuivattua)

Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta siivilässsä.
Säästä keitinvettä 1-2 dl.

Ruskista broilerinsuikaleet pannulla. Lisää sipulisilppu ja anna kuullottua.
Lisää tuorejuusto ja 1dl pastan keitinlientä.
Sekoita pasta joukkoon. Lisää tarvittaessa lisää keitinlientä tai vettä.
Pilko kirsikkatomatit kahteen tai neljään osaan ja sekoita joukkoon.
Rouhi sekaan mustapippuria makusi mukaan.
Ripottele päälle basilikaa.
Tarjoa heti salaatin kera.




tiistai 24. maaliskuuta 2020

Talvikuulumisia ja kevätajatuksia



Täällä taas, pitkän taon jälkeen. Näyttää siltä että aika ja energia ei piisaa säännölliseen bloggaamiseen..ehkäpä taas jossain vaiheessa.
Talvi on tuntunut kuluvan tosi nopeasti, vaikka säät on olleet lievästi sanottuna outoja.
Vettä on satanut olevinaan joka välissä, joka toinen päivä sitten ollut pakkasta.
Luontoon on kuitenkin päästy lepuuttamaan hermoja ja nauttimaan tunnelmasta.
Ja nyt koronan vallatessa alaa luontoretket paikkoihin joissa ei ole ruuhkaa tuntuvat entistäkin fiksummalta vaihtoehdolta.

Meillä nuoriso siis opiskelee etänä, ja me käydään töissä.
Luulen että itseltäni ei ihan heti työt lopu, kuvittelisin että lähihoitajia tarvitaan jatkossakin. Kaupunki kyllä pamautti yt:t päälle, joten jää nähtäväksi mitä siitä seuraa.

Uutisia on todella surullista seurata.
Ympäri maailmaa sairastuneita ja kuolleita koko ajan enemmän.
Lisänä vielä nämä lomautukset, irtisanomiset  yms joita povataan tulevan järkyttävät määrät.
Kaiken tämän keskellä ei voi muuta kuin pestä käsiään ja yrittää huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista parhaansa mukaan.
Vierailuthan ovat pannassa, mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa yhteydenpidon monin eri tavoin. :)

Kaikesta tästä kauheudesta taitaa olla seurauksena se että luonto ainakin hetkellisesti kiittää.
Toivoisin kovasti että jotain pysyvämpääkin muutosta seuraisi tästä koko maailmaa koskettavasta tilanteesta.
Että me ihmiset ihan oikeasti pysähdyttäisiin miettimään kulutus- matkustus- ja luonnonvarojen käyttötapojamme. Mikä oikeasti on tarpeellista, mikä vain haluamista joka ei lopulta koskaan pääty, vaikka haalimme kaapit täyteen tavaraa ja köyhdytämme maapalloa sillä.
Että kun nämä poikkeusolot joskus päättyvät, ensimmäinen ajatus ei ole se että nyt shoppailemaan ja matkoja varaamaan.
Toivon että itse muistaisin nämä mietteeni ja omalta osaltani toimisin niin kuin nyt ajattelen.
Että oppisin kuluttajana toimimaan mahdollisimman vastuullisesti. 
Kukaan ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta kun moni tekee jotain paremmin, vaikutus näkyy. 
Mä uskon niin.




Jalan hiljallen kuntoutuessa ja kipujen vähentyessä olen nauttinut luonnossa liikkumisesta.
Ja kuviahan on pakko räpsiä. Nykyään se on niin helppoa, kun kameralla saa napsittua kuvia. Joita on sitten puhelin täynnä. ;)


Helmikuussa näytti Lappajärven jäällä tälläiseltä. Sammakkosaareen teki mieli, mutta jätettiin väliin. Talvi on ollut jäiden suhteen niin surkea, että en yhtään luottanut siihen että joka kohdassa on riittävän vahva jää.





Lenkillä on ärsyttävää käydä jos liikenne on vilkasta. Mua alkaa tympiä jatkuva pörinä ja vilinä. 
Onneksi läheltä löytyy sellaisiakin reittivaihtoehtoja joissa melu on huomattavasti vähäisempää.


Viikonlopun vapaapäivinä käytiin laavulla jossa en ole aiemmin käynyt.
Metsästä löytyin mäyrän pesäkoloja.








Tässä vaiheessa vuotta ajatukset kääntyy jo kesää kohti.
Kukaanhan ei vielä tiedä, millainen kesä meille tulee, koronan suhteen varsinkaan.
Toivotaan tietenkin tautivapaata kesää, mutta saapa nähdä..
Mutta sitä ei auta etukäteen murehtia.

Se mitä nyt mietin, on kesänkasvijutut.
Hortonomina oon supersurkea, mutta tomaattia aion kokeilla kasvattaa, taas.
Ostin jo hyvissä ajoin Prismasta pussin tomaatin siemeniä. Tai pussillinen..miten sen nyt ottaa. 6 siementä. Saapa nähdä, kuinka ne itää.
Kokeilun vuoksi laitoin itämään kaksi tomaatista leikattua viipalettakin.

Kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemenet odottavat aikaansa. 
Takapihalle ajattelin kylvää vaikka ruukkuihin kukkia, jotka houkuttelevat perhosia. Sen suhteen pitää vielä tutkia nettiä.. Jos tiedät lajikkeen josta perhoset tykkäävät ja joka elää tumpelon käsissä niin laita vinkkiä. :)

Myös hortoilu, marjastus ja sienestysjuttuja alkaa pyöriä mielessä. Toivotaan siis runsasta satoa! :)










torstai 16. tammikuuta 2020

Valkosipulinen kanakiusaus




Hei taas!
Joulu ja uusi vuosi oli ja meni, taitaa olla aika päättää blogihiljaisuus.
Tammikuu on jo mukavassa vauhdissa, mutta näillä leveysasteilla voisi ulos katsoessa luulla että on lokakuu.
Vettä sataa ja on harmaata.  Tietenkin aina välillä on sen verran pakkasta että hetken on taas liukasta..

Muuten vuosi on lähtenyt melko mukavasti vauhtiin.
Lupauksia en ihmeemmin tehnyt.
Ajatuksena olisi entistä tarkemmin miettiä omaa kuluttamista niin tavaroiden, kuin esim sähkön ja vedenkin suhteen.
Jos nämä säät sekä Suomessa että esim. Autraliassa eivät viimeistään konkretisoi sitä että ihmiskunta imee tämän pallon kuiviin, niin en tiedä mikä sen havainnollistaisi.
Yksi ihminen ei pysty maailmaa pelastamaan, mutta jotenkin minua viehättäisi ajatus siitä että omalta osaltani mahdollisimman paljon turhaa kulutusta saisi pois.
Näen sen ilmastotekona.
Kauhean kiva olisi, jos omat lapset ja heidän lapsensakin saisivat elää planeetalla joka ei ole pelkkä kaatopaikka kamalilla olosuhteilla.

Jalan kuntoutuminen etenee, kävelylenkeillekin olen jo päässyt. Täytyy vain katsoa että koivelle jää tarpeeksi palautumisaikaa ennen/jälkeen työvuorojen.
Pikku hiljaa alan ajatella kevättä ja kesääkin.
Jotain pientä on jo kesälle suunnitteilla, katsotaan sitten mitkä jutut ehtii, voi  ja haluaa toteuttaa sitten aikanaan.
Mutta jos ei pitkin talvea tee vähän listaa, moni asia ja kohde unohtuu ennen kuin ollaan syksyssä.
Ei ne isommat reissut, mutta monet pienemmät retket yms.


Mutta sitten tähän ruokajuttuun.
Alkuperäisen reseptin googlailin jostain Soppa 365 arkistoista.
Muokkasin sitä omaan keittiöön sopivaksi, niin kuin tietenkin aina kannattaa.
Perunoiden ja syöjien määrää kannattaa säätää syöjien lukumäärän ja nälän mukaan.
Meillä laitoin reippaasti sekä pottuja että kanaa.
Ja kanankin voi aivan hyvin olla filesuikaleita koko määrä.
Jos teet pienemmän määrän, n. 1dl maitoa pitäisi riittää kerman kaverina.
Mausteitakin voi tietenkin soveltaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni enemmän currya. Itse en nyt niin piitannut siitä, joten laitoin vain pienen ripsauksen sitä.
Valkosipulisia mausteita taas heitin mukaan reippaasti.
Tuorejuuston voi aivan hyvin jättää pois, tai halutessaan laittaa enemmänkin. Ja mitä makua ikänä haluaakaan.
Meillä oli jääkaapissa vajaa purkki joka piti käyttää johonkin. Upotin sen sitten tähän.

Tämä sopisi mukavasti vaikka viikonloppuruuaksi.
Kun on aikaa kokkailla yms yms.
No, mulla oli töihin meno vasta yöksi, joten tätä syötiin ihan tavallisena arkipäivänä.

Tässä kuva paistoksesta ennen nestettä. Aloituskuvassa komeus ennen uuniin menoa.
Alimmassa kuvassa valmista kiusausta. Salaatilla höystettyä annosta en enää muistanut kuvata.



perunoita
10-15 valkosipulinkynttä

800g kanana filepihvejä
300g kanasuikaleita
ruokaöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun
2dl kuohukermaa
reilu 2 dl maitoa
1rkl (kukkurainen) vehnäjauhoja
reilu 1dl juustoraastetta
n.70g ruohosipuli tuorejuustoa
suolaa
sitruunapippuria
valkosipulijauhetta
valkosipulista yrttimaustetta
currya (tosi vähän)

Keitä perunat (kuorineen) ja valkosipulinkynnet kattilassa.
Ota ne pois kattilasta, pilko perunat melko pieniksi ja laita voideltuun uunivuokaan.

Paista ja mausta kanasuikaleet. Laita nekin uunivuokaan.
Paista filepihvit, ripsi pinnalle valkosipulista yrttimaustetta ja valkosipulijauhetta.
Laita pihvit vuokaan. Sekoita perunat ja kanat hyvin.
Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Sekoita kulhossa kerma, maito ja vehnäjauho. Lisää tuorejuusto ja sekoita.
Kaada seos uunivuokaan.
Ripsi pinnalle yrttisuolaa.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 15 minuuttia.
Laske lämpö 170 asteeseen ja paista vielä 25-30 minuuttia.
Tarkista lusikalla, että paistos ei ole liian märkää. Jos näin on, jatka vielä paistamista.

Tarjoa salaatin kanssa.





Mukavaa tammikuun jatkoa!
Millaisin fiiliksin sinä siirryit uudelle vuosikymmenelle?



perjantai 13. joulukuuta 2019

Nopea ja helppo leipä sekä DIY joululahja: Avaimenperät karkkipapereista



Päivänä eräänä teki kauheasti mieli itse tehtyä leipää.
Jostain netin syövereistä löytyi tälläinen ohje, jota hiukan muokkasin jauhojen osalta, laitoin muutakin kuin vehnäjauhoja..
Leivästä tuli oikein hyvää, mutta ilmeisesti  niitä jauhoja olisin saanut laittaa vielä enemmän, koska pellillä taikina ei pysynyt kasassa niin sievästi kuin olisin hakunnut, vaan lähti leiviämään. Siksi leivästä tuli hieman turhan matala.

5 dl vettä, n. 42 asteista
2dl kaurahiutaleita
2tl suolaa
ripaus sokeria
loraus öljyä
2dl sämpyläjauhoja
2dl ruisjauhoja
2-4dl vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, suola, sokeri, kuivahiiva ja pari desiä jauhoja.
Lisää lämmin vesi ja öljy, sekoita.
Lisää jauhoja erissä, vaivaa samalla taikinaa.
Lisää jauhoja, kunnes taikina on kimmoisa eikä tartu enää kulhon reunoihin.
Anna kohota liinan alla 15 min.
Kumoa taikina pellille leivinpaperin päälle, muotoile leiväksi.
Sivele taikinan pinta vedellä ja tee veitsellä tai saksilla pintaviillot.
Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.


Laitetaan vielä diy-vinkkinä avaimenperät, joita tytär on tehnyt joululahjoiksi.
Karkkipaperit on päällystetty kontaktimuovilla, naru on pyöritelty kierteelle ja koko komeus on ommeltu kasaan.
Itselläni on käytössä kettukarkki-avaimenperä jonka sain jo vuosi sitten.
Kovasta käytöstä huolimatta se on pysynyt siistinä ja ehjänä.
Tykkäsin näistä kovasti!


keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Aina ei suju, helpoimmatkin jutut voi mokata ;)





Aina ei ihan suju...
Piparien paistelussa mulle käy välillä niin että viimeinen pellillinen palaa, koska jotenkin autuaasti onnistun unohtamaan kokonaan että niitä on vielä uunissa.
Nyt sitten poltin ekan pellillisen joulutorttuja. Häärätessäni olin huomaamattani tökännyt uunin säätönappulaa niin että lämpötila oli melkein 300 astetta. Kärvähtivät tosi nopsaan, ylläripylläri.


Kauniita, eikö vain? ;)







Kokeilin kukkakuvioisia torttuja, helppoja ja kauniita.
Hillona luumua ja omena-kanelia.

Kanssani ahkeroivalle kuopukselle kerroin, että mun lapsuudessa oli käytössä vielä joulutorttumuotit.
Silloin ei ollut valmiita voitaikinalevyjä, vaan taikinaköntistä kaulittiin levy josta muotilla paineltiin tortuja. Sitä jäin miettimään milloin kauppoihin tulivat nuo valmiit levyt, mutta en onnistu muistamaan.
Tämä nykyinen taikinalevysysteemi on paljon vaivattomampaa ja nopeampaa, eikä muotteja enää tarvitse.
Vieläkään en ole koskaan tehnyt torttutaikinaa itse. Pitäsi kai joskus reipastua tämän asian suhteen...


Joulu lähestyy kauheaa vauhtia, ja puuhaa piisaa.
 Pitäisi leipoa pakastimen yhtä ja toista,
iso osa lahjoista on vielä kaupassa ja siivotakin voisi.
Töissäkin olisi hyvä näyttää naamaansa, ja mummuloissa käydä ennen joulua.
Onneksi jalka on vapautunut kipsistä, ja kuntoutuminen menossa.
Töihin paluu oli kintulle yllättävän rankkaa, kipua ja turvotusta on vielä, mutta eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa.

Joulumieli alkaa hiljalleen nostaa päätään, varsinkin niinä päivinä kun maa on valkoisena ja lämpötila edes vähän pakkasen puolella.
Valkoista joulua toivon, mutta saapa nähdä. Tälle päivällekin Foreca lupaa sekä lunta, räntää että vettä. Melkoinen sääcocktail.

Onnellinen olen kuitenkin pitkistä vapaista jouluna. Jos sataa vettä, niin laitetaan verhot kiinni ja viritellään enemmän kynttilöitä tuomaan joulufiilistä.
Vaikka niihinkin kai kuolee jonkun tutkimuksen mukaan. Elämä on kovin vaarallista.. ;)
Silti aion jouluna nauttia kynttilöiden loisteessa perheestä, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta ja rauhoittumisesta.


Mikä on Sinun joulussasi parasta?