keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Muffinsseja ja koulutusta nuorten maailmasta


Kuopuksen koululla järjestettiin kevättapahtuma jossa luokka myi leivonnaisia kerätäkseen rahaa ensi vuoden luokkaretkeen.
Meiltä myyntipöytään lähti Miljonäärin piirakkaa ja näitä Pätkismuffinsseja joiden ohje löytyy täältä.
Koska taikinaa piisasi enemmän mitä 12 paikkaiseen muffinsipeltiin mahtui, piti tunkea loput vuokineen samaan uuniin ja näistähän tuli sitten vähän muotopuolia kun paistuivat niin ahtaissa tiloissa.
Loistava syy jättää kotiväellekin herkkuja. ;)


 Koulusta tuli mieleeni nuoria koskeva koulutus josta tuli talvella infoa koulun kautta. 
Mielenkiinnosta meni kuuntelemaan mitä vinkkejä sieltä saa, näistä otin kuvatkin.
mielestäni ihan järkeviä, normaaleja juttuja.

Hieman hymyilyttää tuo kohta jossa sanotaan että murkun vanhemmat ovat siedettäviä taas 10-20 v päästä. ;)
Tottahan se on, että kasvu ja kehitys vaatii oman kapinansa ja irrottautumisvaiheensa. Toinen pääsee vähemmällä, jonku toisen elämässä taas myrskyää enemmän.




Tilaisuuden teema oli Nuorten todellisuus ja tämän päivän haasteet ja järjestäjänä Nuorten ystävät/Komiasti kotona ja opintiellä ja mukana oli No Trouble ry. Eli kyseessä on järjestö joka työskentelee moniongelmaisten nuorten kanssa.
Heidän juttujaan kun kuuntelin, tajusin taas konkreettisesti miten helpolla meillä on ainakin tähän saakka päästy. Toivottavasti jatkossakin..

Mietin, miten haastavaksi elämä voikaan mennä esim ADHD:n takia, kun niin monet asiat vaikuttavat taas uusiin juttuihin, ja aistiärsykkeet ovat niin erilaisia/ paljon voimakkaampia kuin muilla.
Hattua nostan heille jotka painivat näiden asioiden kanssa, ja myös huoltajille joiden lapset yrittävät löytää oman polkunsa hankalan vaivan kanssa. 
Vai onko se kuinka hankala?
 Enhän minä sitä osaa sanoa. Sellaisen kuvan vain sain osin omakohtaisista kertomuksista.

Kaikkein surullisimmaksi tulin siitä kun puhuttiin nuorista jotka päihteiden takia kuolivat jo ennen täysi-ikäisyyttä. 
Kun puhuttiin heistä, joista kotona ei välitetä, ei auteta läksyissä ja elämän opettelussa, laiteta ruokaa, huolehdita että lapsi/nuori menee kouluun, syö, ulkoilee, nukkuu. Siitä että kaikki lapsia ei pidetä sylissä, lueta iltasatua tai edes halata. 
(Ja nämä kaksi, päihteet ja välittämisen puute eivät siis välttämättä kuulu samaan perheeseen.)

Iso osa nuorisosta voi hyvin, mutta ne joilla menee huonosti, menee ilmeisesti sitten todella huonosti.

Koko sydämestäni toivoisin että kukaan ei ajautuisi tielle joka loppuu kuolemaan niin aikaisin.
Toivoisin, että kaikki saisivat tarvitsemaansa apua ja tukea kotoa, tai sitten joltain muulta läheiseltä.
Sydäntä särkee tieto siitä, että Suomessakin aivan liian monet lapset ja nuoret jäävät ilman rakkautta, rajoja, yhteistä aikaa, huolenpitoa, hupsuttelua, kaikinpuolista välittämistä.

Varmasti jokainen vanhempi tekee omat virheensä jälkikasvunsa kanssa. Ihmisiähän me vain ollaan, mokia sattuu kaikille.
 Mutta murehtijaluonteena joskus mietin, missä kohdassa mä möhlin, voisiko sen kuitenkin välttää.
Optimistisena ihmisenä toivon, että rakkaus ja välittäminen paikkaavat tilannetta. 
Lastemme parastahan me vanhemmat haluamme.

Sitä mielipuolta olen, että nykypäivänä lasten kasvattaminen on haastavampaa kuin mun lapsuudessa/nuoruudessa. 
Netti, some, yms tekevät kyllä omat haasteensa.
Mutta kyllä se nuorena oleminenkin taitaa nykypäivänä olla rankempaan kuin ysärin aikoihin, onneksi olin teini silloin enkä nyt.


Mitä mieltä sinä olet näistä asioista?




maanantai 13. toukokuuta 2019

Kuorrutettu kanavuoka ja valkosipulinen nokkos-horsmapaistos




Tulihan se, kevät. 
Vaikka reilu viikko sitten puski lunta ihan reippaasti, nyt aurinko paistaa ja luonto vihertää ihanasti. 
Viime viikon vapailla ehdin metsään nauttimaan tuulen huinasta, hiljaisuudesta ja siitä että olin ihan yksin.
Välillä närästää jatkuva liikenteen humina ja ihmismäärät. Tunti tarpomista tekee päälle hyvää ja arki maistuu taas paremmalta.
Perjantaina kävin mieheni kanssa ulkoilemassa metsässä. Siltä reissulta "saaliiksi" tuli näköhavainnot korvasienestä, mustarastaasta, sorsasta ja urosmetsäpeurasta. Ei ollenkaan hullumpi retki. :)








Onneksi Lappajärvessäkin on vesi noussut viime syksyn ja alkukevään jälkeen.
Näistä maisemista löytyi myös nuorta nokkosta ja maitohorsmaa, joista seuraavana päivänä paistelin lisuketta ruualle.


Vapaapäivänä testiin meni myös mulle uusi resepti.
Alkuperäinen löytyi Tanelinrannan päiväkodin reseptikirjan 2. osasta, joka on ostettu aikoinaan esikoisen ollessa eskarissa.
Omaa soosiani muokkasin sen mukaan mitä raaka-aineita kaapista löytyi.


n. 1kg kanan filettä palottuna
sipuli
mieleisiä mausteita, esim
broilerimauste, paprikajauhe, curry

6dl vettä
3dl riisiä
1 kanaliemikuutio

Kuorrutuskastike:
2-3 rkl voita
2-3 tl currya
3rkl vehnäjauhoja
5dl vettä+1 kanaliemikuutio
2dl ruokakermaa
juustoraastetta

Paista kanan palat ja pienitty sipuli kypsiksi, mausta ne.

Keitä riisi kanaliemikuutiolla höystetyssä vedessä.

Kaada voideltuun uunivuokaan ensin riisi, sitten paistetut kanat.

Ruskista kastiketta varten kattilassa voi ja curry.
Lisää vehnäjauhot.
Kaada vähitellen joukkoon hyvin sekoitellen kanaliemi ja ruokakerma.
Anna kastikkeen kiehua n. 5 minuuttia, lisää tarpeen mukaan suolaa.

Kaada kastike uunivuokaan,
ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kunnes pinta on saanut kauniin värin ja ruoka on kauttaaltaan lämmennyt, n. 20 min.




nuoria nokkosia
nuoria maitohorman versoja
valkosipulia
öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kiehauta kattilassa vettä, viskaa sekaan nokkoset ja horsman n. 15 sekunniksi.
Puristele vesi pois.

Kuumenna pannulla loraus öljyä.
Heitä sekaan nokkoset ja horsmat sekä pieniksi palotut valkosipulit. 
Paistele jonkin aikaa.
Tarjoa ruuan lisukkeena tai leivän päällä.



Kevään tullen olen taas tosissani innostunut hortoilujutuista, eli luonnosta löytyvistä syötävistä jutuista.
Nokkosesta olen postaillut ennenkin, esim. peston muodossa täällänokkosen siemenistä täällä ja nokkosnäkkäriä täällä.



Aurinkoisia ja mukavia toukokuun päiviä!



keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Katse kevääseen ja kesään



Vaikka olen osannutkin nauttia talvesta ja lumesta, nyt alkaa olla kamala ikävä kevättä, kesää ja syksyäkin!

Tanä talvena meillä on sairasteltu ennätyksellisen paljon. 
Yksi odottaa kutsua korvapolille nielurisojensa kanssa, toinen tuntuu menevän samaa tietä kahden peräkkäisen angiinan kanssa (oli muuten eksoottinen kokemus kun yhdistettiin angiina+oksutauti),
ja nyt on puoli perhettä vallannut kuumeen 40 asteeseen heittävä, kurkun repivä flunssa.
Kuukauden päästä on keskimmäisen rippijuhlat, ja mä oon kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen että ne kinkerit saatais hoidettua kunnialla niin, että kaikki ois terveinä.
Mutta sen voin sanoa, että viime vuonna olleisiin esikoisen rippijuhliin verrattuna oon ainakin vielä ottanut homman paljon rennommin. Tänä vuonna en aio kaappeja siivota. Ei niissä esikoisen juhlissakaan kukaan käynyt... 


Viime vuoden hortoilujutuille on talven aikana ollut kovasti käyttöä. 
Flunssajuomia on juotu moneen otteeseen.
Kuvan kuusenkerkkä-pihlajanmarjajuoma oli oikein raikasta ja hyvää, ja tuo nyt mukissa oleva siankärsämö-kerkkä-mustaviinimarjanlehtijuoma on sekin oikein maistuvaa. 
Parhaiten taisi tehota siankärsämö-mesiangervojuoma, mutta mesiangervot on jo loppu. Viimeiset käytin tyttären kanssa jalkakylpyyn. 
Uusia odotellessa. 
(Mesiangervo ei muuten sovi, jos on salisylaattiallergikko eli on ns. asperiiniallergia.)







Helmikuussa oli Seinäjoen pääkirjastossa Harry Potter-ilta, jossa nuorimmainen viihtyi kivasti.
Itse jäin miettimään, olisiko joku noista taikajuomista auttanut flunssailuun.. ;)


Tällä hetkellä nautin koko ajan pitemmiksi muuttuvista päivistä, lämpöisistä auringon säteistä kasvoilla, lisääntyvästä lintujen laulusta ja siitä että lenkille voi mennä jo kohtuullisen keveissä vaatteissa, aikakin talvipakkasiin verrattuna. 
Työmatkojakin voisi hiljalleen ruveta kulkemaan pyörällä. Ainakin aamu- tai iltavuoroon. Ainakin jos ei sada. Yhtenä aamuna oli jo ajatuksissa lähteä pyörällä, mutta lumisade ja kova tuuli muuttivat ajatukset. ;)


Kodinhoitohuoneen tasolla kasvatan tomaatin, kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia, vielä onnettoman pieniä, tai vielä mullan alla muhimassa olevia siemeniä.
Suunnittelen marjapensaiden ostoa ja kiroan, miksi unohdin suojata vattupuskat, rusakoilla on ollut juhlat!
Mietin kevään ja kesän hortoilujuttuja, mitä uutta opin ja kokeilen.
Muutama juttu on jo mielessä, ehkäpä kansalaisopiston kurssit antavat lisää visioita.





Kaipaan jo luonnonvesissä uintia, järven ääntä ja tuoksua.
Lämpöisessä vedessä uintia, kelluttelua ja pilvien tuijottelua.
Riippumattoa. Ulkona nukkumista.
Ja kesälomaa! <3 p="">











Ja koska sienestyskärpänen on puraissut melko napakasti, haaveilen jo suurista saaliista, uusien suppispaikkojen löytymisestä ja siitä, miten ihanaa on kulkea metsässä kaikessa rauhassa.
Se on ihanan rentouttavaa ja mukavaa ilman saalistakin, mutta saaliin kanssa vielä hauskempaa. ;)





Mitä sinä toivot, odotat, haaveilet kevään ja kesän tuovan elämääsi? :)





keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Perunafritterit kuulumisten kanssa


Täällä taas, pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Merkillisesti aika rientää.
Päivät ja viikot vaihtuvat, puuhaa piisaa töissä ja kotona.
Itse asiassa jäin oikein miettimään, missä vika kun tuntuu etten taas ehdi blogiin ollenkaan.
No, epäsäännöllinen kolmivuorotyö tietenkin vie aikansa, ja palautuminen vaikkapa yövuoroista.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen alkanut kaipaamaan hiljaista aikaa työn vastapainoksi.
Perhe, kuskaamiset, kotihommat, sosiaalinen elämä, tarvitsevat huomioa, ja tänä vuonna olen viimein taas yrittänyt antaa enemmän aikaa liikkumiselle. Mikä on kyllä sinänsä tehnyt oikein hyvää. :)
Jokunen kilo on karissut, ehkäpä ajan kanssa onnistun kevenemään lisää.


Ja, kuten keskimmäinen sanoo, olen mummovaiheessa näin alle nelikymppisenä..
Minä, käsityöallergikko, olen yrittänyt väkertää omin pikku kätösin jonkin sortin käsitöitä!
Tulokset ovat kovin vaatimattomia, (bambutiskirättejä ja nyt on säärystimet vaiheessa) mutta mitäs siitä, itse olen ollut kovin tyytyväinen, ja se kai riittää.
Joten totesin että jos aika ja jaksaminen ei kaikkeen riitä, jostain täytyy karsia.
Ehkäpä tämä tästä taas.. puhelimessa on kuvia leipomuksista, vielä kun löytäisin kaikkien ohjeetkin. ;)



Kevättä kohti mentäessä ajatukset alkavat askarrella hortoilun, sienestyksen ja taimien parissa.
Viime kesän kokeilujen innoittamana aion kokeilla paria tomaattilaatua, salaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, basilikaa, sipulia.. Pienimuotoista kasvatusta, mutta hauskaa. :)
Meillä ei siis ole (eikä ainakaan tässä vaiheessa tule) kasvihuonetta, joten pidän peukkuja että sää olisi sellainen että jokin kasvaisi.
Toukokuussa on ohjelmassa kansalaisopiston hortoilu- ja villiyrttikurssit ystävän kanssa, odotan mielenkiinnolla.


Miten ruudun sillä puolella, joko on suunnitelmia kevään ja kesän varalle? :)




Kokkailu ja leipominen ei kuitenkaan ole jäänyt, kumpaakin harrastetaan edelleen.
Pakkohan se on, perhe pitää ruokkia.
Ruuanlaitto ei edelleenkään oo mun lemppareita mutta välillä innostun testaamaan uusia juttuja.

Perunafritterit olivat oikein maukas, joskaan ei kovin esteettinen kokeilu.
Rumiahan nuo on, ei voi mitään.
Alkuperäinen ohje löytyy täältä.
Nämä olisi parasta paistaa lättypannulla, mutta koska sellaista ei löydy meidän taloudesta, paistoin taviksella.
Yllätys yllätys, nuoriso ei halunnut näihin koskea pitkällä tikullakaan. Mikä ei sinänsä lainkaan yllättänyt..
Itse tykkäsin kovasti, ja miehellekin kelpasi.
Näitä voi tarjota vaikkapa kanan ja salaatin kanssa.




6 perunaa
2 tl suolaa
 2 valkosipulinkynttä
2dl babypinaattia
1dl juustoraastetta (emmental)
1 muna
½tl mustapippuria

Paistamiseen voita tai öljyä.

Pese ja kuori perunat, huuhtele kylmällä vedellä.
Raasta perunat karkealla terällä.
Nostele raaste kulhoon ja lisää suola, sekoita.

Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne hyvin.
Leikkaa pinaatinlehdet muutamaan osaan.
Nosta perunaraaste siivilään ja puristele ylimääräinen neste pois.
Sekoita peruna, pinaatti, juustoraaste, mustapippuri ja valkosipuli kulhossa.
Riko joukkoon muna ja sekoita hyvin.

Kuumenna pannu keskilämmöllä, jos omistat lettupannun, käytä sitä.
Anna voin sulaa pannulle. Nostele 2-3 rkl jokaiseen lettupannun koloon, painele tiiviiksi.
Tai paista isolla pannulla 2-3 lättystä kerrallaan.
Ruskista pihvit kummaltakin puolelta.


torstai 7. helmikuuta 2019

Omenasosepiirakka


Kuva on aika surullinen, eikä kerro mitään siitä, millaista herkkua tämä piirakka onkaan!
Unohdin aivan täysin kuvata piirakkaa vuoassaan ja siinä vaiheessa kun muistin asian, niin monta palasta oli jo otettu, ettei siitäkään olisi kovin kaunista kuvaa saanut.
Kesäpäiviä ja runsaampaa valoa odotellessa...
Piirakan ohje on Kinuskikissan.
Sen verran muokkasin ohjetta, että lisäsin omenasoseen määrää melkein puolella.
Mukavan nopea ja helppo tehdä, ei tarvita sähkövatkaintakaan!

Mun mielestä maku ja koostumus oli niiiiin herkkua!
Kirpsakka omppusose toi potkua, kermavaahto makeutta ja pohja+muruseos oli niin hyvää.
Vaniljajäätelökin sopisi tähän yhdistelmään.
 
Omenasoseen tilalla voi käyttää mitä tahansa muutakin hilloa tai marjoja.
Mun omppusoseeni tuli pakastimen syövereistä. Oman puun ompuista keitettyä mössöä, ilman sokeria tai muita makeutuksia. Lisäsin 2rkl vaniljasokeria kun pelkäsin että on muuten liian kirpsakkaa, mutta tuskinpa olisi ollut.

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1kananmuna
2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
loraus maitoa


Täyte.
4-5dl omenasosetta

Muruseos:
50g voita
1dl kaurahiutaleita
3/4dl vehnäjauhoja
4rkl sokeria
1rkl kanelia

Sulata voi, anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää sokeri ja kananmuna, sekoita rivakasti mutta älä vatkaa.
Sekoita kuivat aineet huolellisesti ja lisää taikinaan.
Lopuksi lisää loraus maitoa, sekoita hyvin.

Painele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.
Kaada pohjan päälle omenasose.

Valmista muruseos:
Sulata voi ja sekoita siihen muut aineet.
Murustele seos piirakan päälle.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 30 min.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.






keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Yhden kipon kana&riisi ateria





Taas kerran Pinterestistä löytynyt ruokaohje.
Mä oon niin kaivannut vaihtelua noiden samojen ruookien pyörittämiseen.
Nuorimmaisen mieleen tämä oli oikein kovasti, ja kelpasi hyvin muillekin.
2/5 antoi pientä palautetta maissista..sitä ei kuulemma olisi tarvinnut laittaa lainkaan...
No, mun mielestä maissi sopi sekaan oikeinkin kivasti.
Muutenkin muokkasin ohjetta surutta sen mukaan, mitä kaapista löytyi.
Helppo, nopea ohje.
 Eikä tosiaan tarvittu sen seitsemää kippoa ja kuppia, vaan kaikki sai viskoa suoran vuokaan ja työntää uuniin. Tykkäsin! :)

3,5dl riisiä
700g maustamattomia broilerin filesuikaleita
½rasiaa kirsikkatomaateja (kun ei ollu paprikaa)
reilu 1dl pakastemaissia
6dl kiehuvaa vettä
1 kanaliemikuutio
2tl currya
suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta, paprikajauhetta
2dl ruokakermaa
100g Ruohosipuli tuorejuustoa

Voitele uunivuoka. Mittaa sinne kiehuvan kuuma vesi ja liota siihen kanaliemikuutio.
Lisää riisit, mausteet, maissi, palotut tomaatit, tuorejuusto, ruokakerma ja broilerin suikaleet.
Sekoita.
Paista uunissa 200 asteessa reilu1h.
Varo ettei nestettä haihdu liikaa, itse käytin kantta uunivuoan päälle.
Tarjoa salaatin kanssa.






Tämä, noro-oksennukselta näyttävä seos esittää ruokaa joka on menossa uuniin.
Onpas kerta kaikkisen kammottavan näköistä tässä vaiheessa..unohdin ottaa kuvan uunista tulleesta vuoasta. Onneks näkö ei kerro mitään mausta!








maanantai 4. helmikuuta 2019

Pyttypommit, ekologisempaa vessan siivousta


Vähän pimeitä kuvia, mutta ehkäpä näistä saa jotain tolkkua..
Jo ennen joulua törmäsin netissä näihin vessan siivouksen apureihin, mutta asia unohtui.
Kunnes kaveri pisti whatsappiin kuvaa ja kehui kovasti tehoa.
Pitihän itsekin testata. :)

Ohjeita löytyy netistä erilaisia, mutta tämä siis pääsi testiin meillä.
Tällä ohjeella näitä tuli 16, mutta osasta olisi voinut tehdä vähän pienempiäkin pallosia.
Nuo muffinsivuoat ovat niitä pieniä, vaikka kuvassa näyttääkin isolta.

Kuvittelin, että pommit olisivat kuohunneet ja poreilleet vielä enemmän, ja nopeammin, mutta puhdasta näillä ainakin tuli!
Heitin yhden pommin pönttöön, annoin kuohua aikansa ja sen jälkeen hinkkaus vessaharjalla.
Täysin ekoa nämä eivät ole, koska mulla oli astianpesuaineena fairya, eikä ekoversioa.
Mutta kuvittelisin, että silti nämä ovat ympäristöystävällisempiä kuin joku wc-ankka?



3dl ruokasoodaa
1,5dl sitruunahappoa
2-3rkl astianpesuainetta
20 tippaa vadelma-raparperi eteeristä öljyä
elintarvikeväriä muutamia tippoja
minimuffinivuokia

Sekoita ruokasooda ja sitruunahappo keskenään.
Mittaa astianpesuaine lasiin, lisää sinne eteerinen öljy ja elintarvikeväri, sekoita.
Lisää astis-öljyseosta tipotellen kuiviin aineisiin, sekoita käsin puristellen.
Massa on sopivaa, kun se on kuin märkää rantahiekkaa ja saat muotoiltua siitä palloja.

Muotoile palloiksi ja laita pieniin muffinsivuokiin.
Anna kuivua vajaa vuorokausi ja säilö lasipurkkiin.