keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Kauratosca-omenapiirakka


Kahden yövuoron välinen päivä on mulla sellainenkin koomapäivä ettei mitään rajaa. Muistijälkiä ei jää, enkä yleensä jaksa tehdä mitään. Nälkä vaan on koko ajan, sitä enemmän, mitä huonommin nukkuu päivällä. Ja vaikka nukkuisikin hyvin, niin silti tekee kaikkea mieli..
Tällä kertaa sain jonkin yllättävän puuskan ja tein todella yksinkertaisen ja helpon omenapiirakan.
Sitä oli kiva natustaa ja katsoa hetki netflixiä ennen uuteen yövuoroon lähtöä. :)
Tykkään tehdä öitä, mutta päivisin olo on sitten aivan töttöröö. Onneksi on vain 2 yötä peräkkäin, mun kropalle ei lainkaan sopisi vaikkapa viikon valvominen!

Niin, ohje on äärettömän helppo, tulos on herkullinen. Vuoka oli tyhjä siinä vaiheessa kun lähdin töihin. ;)
Ohjeessa käskettiin käyttää 28cm piirakkavuokaa, mulla tais olla n. 25cm. Kyllä tuon taikinan varmaan saa riittämään isompaankin, mutta näin tällä kertaa.
Tylsältähän tämä näyttää, mutta maistuvaa on. :)

"Onko tuossa päällä jauhelihaa???"
Pohja:
100g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta

Sulata voi, sekoita siihen sokeri ja muna.
Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe keskenään.
Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi.
Levitä piirakkavuokaan, taputtele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille.

Päälle viipaloituja omppuja, kotimaiset voi laittaa kuorimattomina.

Kauratosca:
50g voita
2dl kaurahiutaleita
½dl sokeria
2tl kanelia
2tl vaniljasokeria

 Sulata voi, sekoita muut aineet siihen. Ripottele seos vuokaan omenoiden päälle.

Paista 200 asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla n. 25 minuuttia.
Tarjoa vanilja kastikkeen tai -jäätelön kanssa.


Vilppukin olisi halunnut piirakkaa, mutta sai terveellisempiä, gerbiilille paremmin sopivia herkkuja. ;)

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Lampaankääpäpihvit

 
Sienestyksestä on tullut se juttu, joka vie aika paljon aikaa syksystäni.
Nautin metsässä kulkemisesta, luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta.
Tai vähän vähemmästä hiljaisuudesta, jos olen liikkeellä miehen tai ystävän kanssa. ;)

Tänä syksynä löysin ensimmäistä kertaa lampaankääpiä, joka on Luontoportin mukaan Ruokaviraston suosittelema erinomainen ruokasieni.
Aloittelevalle sienestäjälle tämäkin on turvallinen valinta, koska näköislajikkeet eivät ole myrkyllisiä vaan syötäviä sieniä.
Todella hyvä merkki tunnistukseen on myös se, että sienen leikkauspinta muuttuu kypsennettäessä sitruunankeltaiseksi.


Sekoitin korppujauhoihin suolaa ja pippuria.
Kieritin sienen palat kananmunassa, sen jälkeen jauhossa ja paistoin pannulla.

Nämä olivat ihan hyviä, rakenne pysyi mukavana.
Mutta jotain potkua kaipaisin vielä.
Jossain ohjeessa oli laitettu juustoraastetta. Ehkä sitä... tai jotain.

Oletko lampaankääpä ekspertti?
Heitäpä vinkkejä? :)


 
Suppilovahveroita meillä syötiin sipulin kanssa voissa paistettuna.
Ihanaa leivän päällä, nam!
Osa kuivattiin, talvella on näille taas käyttöä.

 
Tätä pientä söpöläistä en syönyt. Ihailin vain niin kuin maisemiakin. :)


Kauniita syyspäiviä!




perjantai 27. syyskuuta 2019

Pihlajanmarjoja linnuille

 
Tänä syksynä on ollut aivan valtavasti pihlajanmarjoja, puut ovat aivan notkuneet taakkojensa alla.
Jonkin verran pakastin flunssakauden varalle. Pihlajanmarja on hyvää esim. kuusenkerkkien ja/tai mesiangervon ja siankärsämön kanssa teessä.
Mutta jotain muutakin käyttöä olisi kiva keksiä.

Jossain, luultavasti somessa, oli idea kuinka hyödyntää pihlajanmarjoja.
Laittaa kuivumaan, pujotella neulan ja langan kanssa ketjuksi ja ripustaa talvipakkasilla puuhun lintujen ruuaksi.
Laiskana ihmisenä oikaisin hieman...
Keräsin terttuja joihin sidoin narun. Vein ne kuivumaan lämpöiseen varastoon.
Nyt jännitys tiivistyy, kuivuvatko ne vai pilaantuvat?
Jos tästä tulee hyvä, talvipakkasilla voi ripustella pihlajanmarjoja lintujen iloksi.


 
Tänä kesänä sää ei suosinut avomaalla tomaattejaan kasvattavaa.
Niitä kyllä tuli iso kasa (kuvassa ei kaikkia), mutta yksikään ei ehtinyt vaihtaa väriään.
Keräsin siis tomaatit talteen ja toin sisälle. Kaapissa ne hiljalleen kypsyvät. Facebookissa sain vinkin että niiden seuraksi pitää laittaa kypsä omana tai banaani.
Molempi parempi.
Hiljalleen saa napsia oman maan tomaatteja, onhan ne hyviä. :)


Joulukin lähestyy kovaa kyytiä.
Monena vuonna meillä on ekat piparkakut leivottu syyskuussa, niin nytkin.
Tällä kertaa tosin kaupan taikinasta, se oli sopivasti -50% alessakin. ;)

Kuten kuvista näkyy, hiljalleen ajatukset kääntyvät kohti joulua ja talvea.
Ensimmäistäkään joululahjaa en vielä ole hankkinut, mutta joitakin ajatuksia kyllä on.
Jotain kivaa itse tehtävääkin pitäisi kehittää.
Edellisinä vuosina on tehty ainakin pyykkietikkaa, jalkakylpysuolaa, ihon kuorinta-ainetta, kuivakakkuainespurkkeja, löylytuoksupusseja...

Uusia ideoita otetaan vastaan! :)



keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Mehevä peltipulla marjoilla




Tavallista peltipullaa olen joskus tehnyt, ja se maistui meillä koko porukalle.
Tänä aamuna ajattelin viimein testata Suklaapossun ihanaa ohjetta.
Tästä tuli kyllä todella maistuvaa, pehmoista ja hyvää!
Vaniljakreemi ja marjat tuovat ihanaa mehevyyttä pullaan, nam!

Taikinaa ei tarvitse vaivata, mutta ohjeen mukaan hurautin sitä sähkövatkaimella...

Olisi kannattanut kai laittaa taikinakoukut, enpä taas ajatellut yhtään mitään. Vispilöillä taikina kipaisi yhtäkkiä niiden yläosaan asti. No, mitään vahinkoa siitä ei tullut, mutta ärsyttäväähän se vatkaimen putsaus oli. Nopeasta pullasta tuli sen takia vähän hitaampaa. Tai onko tämä nyt sitten niin kauhean nopeaa muutenkaan, kun taikinan kohoamiseen kuitenkin menee aikaa.

Ymmärtääkseni tämän pitäisi onnistua myös ihan vaan sekoittamalla ainekset keskenään. Mutta ehkäpä tällä tyylillä saadaan vähän sitkoa aikaiseksi.

Uuniin menossa.
5dl maitoa
50g hiivaa tai 2pss kuivahiivaa
1 muna
1,5rkl kardemummaa
1,5 tl suolaa
1,5dl sokeria
n. 11,5-12,5 dl vehnäjauhoja
125g sulatettua voita

Päälle:
1dl vaniljakreemijauhetta (mä tarvin enemmän, ainakin 1,5dl)
3dl maitoa
3tl vaniljasokeria
marjoja

Pinnalle 1 kananmuna ja raesokeria.



Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, jos käytät kuivahiivaa, n. 42 asteiseksi.
Murustele joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri, muna, kardemumma ja puolet jauhoista..

Jos käytät kuivahiivaa, mittaa kulhoon puolet jauhoista, kuivahiiva, sokeri, suola ja kardemumma ja lisää sitten maito. Lisää muna.

Sekoita sähkövatkaimella (suosittelen käyttämään niitä taikinakoukkuja) tai yleiskoneen vatkainosalla 10-15 sekuntia.
Lisää loput jauhoista 11,5 dl saakka.
Vatkaa voimakkaasti kunnes taikina hieman kiinteytyy.
Mittaa joukkoon rasva ja sekoita se käsin.
Jos taikina tuntuu liian lötköltä, lisää jauhoja.
Toki taikinan kuuluu olla pehmeää.

Painele taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Kohota liinan alla 45-60 min.

Taikinan kohotessa tee kreemitäyte.
Mittaa kulhoon maito, vaniljasokeri ja vaniljakreemijauhe.
Vatkaa (käsin tai sähkövatkaimella) pari minuuttia.
Laita jääkaappiin odottelemaan.

Kun pulla on noussut, painele siihen syviä koloja sormilla.
Laita koloon reilun kokoinen teelusikallinen kreemitäytettä.
Voit painaa hieman lusikalla, jotta täyte menee syvemmälle taikinaan.
Laita kreemin päälle mustikoita, mansikoita, vadelmia, puolukkaa...mitä marjoja nyt haluatkaan käyttää.

Voitele peltipulla munalla ja ripottele päälle raesokeria.
Paista 225 asteessa n. 10-15 min.
Anna hieman jäähtyä ja leikkaa annospaloiksi.



























sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Valkosipuliset lohkoperunat ja kanaa

 
Pitkästä aikaa tein lohkoperunoita.
Tällä kertaa keitin ne ensin valkosipulinkynsien ja merisuolan kanssa.
Lohkottuani potut levitin ne uunipellille ja sivelin niihin öljyä johon olin sekoittanut suolaa, yrttimaustetta, paprikamaustetta ja valkosipulijauhetta.
Lopuksi ripottelin päälle vielä kaapista löytämäni jämät valkosipulisesta maustesekoituksesta joka on juurikin tähän tarkoitukseen aikoinaan ostettu.

Paistelin perunoita (ja niitä valkosipulin kynsiä jotka myös päätyivät kattilasta pellille) 225 asteessa n. 20min.

Pottujen paistuessa tein salaatin ja paistoin kanaa.

Ja kaikessa hässäkässä unohdin kuvata valmiita annoksia, ylläripylläri...
Nämä kuvat on räpsäisty jämistä jotka ehtivät olla hetken jääkaapissa ennen kuin joku ne sieltä söi. :)

Olen taas kerran yrittänyt motivoida itseäni tekemään ruokalistaa pariksi viikoksi. Miten se voi olla niin kaamean vaikeaa saada sellainen aikaiseksi..
Ajatuksena on että ei niin helposti jumittaisi tekemään samoja ruokia, ja kaupassa käynti helpottuisi kun on selvät sävelet. Hyvällä tuurilla myös kaupassa käynti määrät vähenisivät, mikä tarkoittaa sitä ettei tulisi ostettua "ylimääräisiä" juttuja niin helposti. Ehkä.





perjantai 13. syyskuuta 2019

Satu Koiviston omenapiirakka




Pakko laittaa aloituskuvaksi luonnon omaa taidetta, koska nämä mun omenapiirakkakuvat on taas niin jäätävän rumia! ;)
Ei taas ehtinyt panostaa kuvaamiseen, ja sen huomaa.

Mutta ei kannata antaa epämääräisen kuvan huijata, maku oli todella herkullinen.
Seuraavalla kerralla kokeilen tehdä mustikkapiirakan tähän pohjaan. Mantelijauho tekee ihmeitä, herkkua. :)

Alkuperäinen ohje löytyy täältä.






Pohja:
200g pehmeää voita
2,5dl sokeria
2 munaa
1,5tl leivijauhetta
1tl kardemummaa
3dl vehnäjauhoja
1dl mantelijauhoja

Päälle:
1 1/4 litraa omenalohkoja (kirpeitä, mieluusti kotimaisia omppuja)
kanelia ja sokeria



Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa.
 Lisää kananmunat yksitellen ja vaahdota tasaiseksi.
 Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa.
 Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
 Levitä taikina uunivuokaan jonka mitat ovat n. 29 x 24 cm.
  Leikkaa omenoista viipaleita, kotimaisia ei tarvitse kuoria.
Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle.
Sekoita sokeri ja kaneli pienessä kipossa ja ripottele omenalohkojen päälle.
 Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti.
Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.



















Ja kun kerran aloitin luonnon taiteella, lopetetaan myös sillä. Tämä ihastuttava kiekura ei ollut reitilläni, mutta oli pakko mennä katsomaan sitä lähempää. Pinta oli aivan sileä, ja auringon ihanasti lämmittämä.
Vietin useamman tunnin luonnon omassa taidemuseossa. Kuljin siellä täällä, monenlaisessa maastossa, ja vaikka en löytänyt -vieläkään- sitä unelmien sienipaikkaa jossa kanttarelleja olisi keltaisena mattona, ei retki ollut turha.
Nautin ulkoilusta, rauhasta ja hiljaisuudesta. 
  Sen jälkeen vietin hyvän aikaa nyppien hirvikärpäsiä tukastani...niitä on ihan kohtuullisen hankala saada irti päänahasta kun omistaa pitkät hiukset, joita on paljon.
Mutta oli tämäkin metsäretki sen arvoista. :)






Millaisista luontohetkistä sinä pidät? Vai pidätkö?




torstai 5. syyskuuta 2019

Sadonkorjaajan broileripelti



Uusia ruokaideoita etsiessäni päädyin taas Yhteishyvän sivuille.
Siellä tätä väitettiin kiireisen arjen pelastajaksi. Se pitää paikkansa jos jääkaapista löytyy valmiiksi jo keitettyjä perunoita, muuten ottaa oman aikansa kun keittää ne.
Eihän tämä toki kauhean kauan vie sittenkään, mutta en kaikkein kiireisimpänä päivänä rupeais ensin keittämään pottuja..

Linkistä pääsee katsomaan alkuperäisen ohjeen, mä muokkasin omiin tarpeisiin sopivaksi.


n. 1kg perunoita
merisuolaa
8 valkosipulinkynttä
2 kesäkurpitsaa
400g kukkakaalta
2 paprikaa
800g broilerin rintafileitä
punaista pestoa
rypsiölyä
valkosipulijauhetta, paprikajauhetta, mustapippuria

Ota broilerin fileet ja sivele niiden pintaan pestoa. 
Halkaise perunat, huuhdo ne. Laita kattilaan, heitä veden sekaan merisuolaa ja kokonaiset valkosipulin kynnet. Keitä kypsiksi.

Palo kesäkurpitsa, paprika ja kukkakaali 2-3cm paloiksi.
Sekoita kupissa rypsiöljy, paprikajauhe, valkosipulijauhe ja mustapippuri. 
Sivele öljy-mausteseos sudilla kasvisten pintaan. 
Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Lisää perunalohkot pellille kasvisten kanssa, sivele niihinkin öljy-mausteseosta
Asettele broilerin fileet kasvisten lomaan.
Jatka paistamista 15 min. tai kunnes broilerin fileet ovat kypsiä.




Kokkailun lisäksi ehdin vapaapäivän iloksi käydä metässä. Niin parasta.
Ajoitin ulkoiluni aamupäivään, ja ilahduin kovasti kun keskimmäinen soitti ja kysyi saako tehdä ruokaa. Niinpä tämä uuniruoka valmistui vasta myöhään iltapäivällä.
Ihan parasta, kun teini osaa kokata!


Parin tunnin rämpiminen tuotti tulokseksi hyvän mielen, kivoja kuvia ja mun tämän syksyn ekan suppishavainnon.
Reissun kruunasi uintipulahdus raikkaaseen veteen.
Niin kivaa. :)