Pakkasen paukkuessa ja vapaapäivän auetessa edessä..
Mikäs sen ihanampaa kuin laittaa takkaan valkea ja tehdä itse leipää?
(Tosin takka ja leivän paisto ei meillä muuten välttämättä kuulu yhteen, kun sitä leivinuunia ei tajuttu aikanaan laitaa..)
Mietin kyllä, voiko tätä nyt ihan ruisleiväksi tituleerata, kun melkein puolet jauhoista on vehnää..
No, tuskin tämä kuitenkaan epäterveellisimmäksikään vaihtoehdoksi lukeutuu. Taikinan teko oli nopea ja simppeli toimitus ja maku ainakin oli todella hyvä.
Osa pakastettiin saman tien, tuoreena. Silloin leipä on pehmeää ja hyvää sulamisen jälkeenkin.
11g kuivahiivaa
5dl ruisjauhoja
4dl vehnäjauhoja
5dl vettä
2tl suolaa
2rkl sokeria
½dl öljyä
Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään.
Lämmitä vesi +42 asteiseksi. Lisää veteen suola, sokeri ja öljy sekä lopuksi jauhoseos.
Jauhota leivinpaperi ja kaada taikina siihen.
Ripottele taikinan päälle vielä jauhoja ja kaulitse (tai jos laiskottaa niin kuin mua, painele käsin) taikina pellin kokoiseksi levyksi.
Tee ruutuja taikinapyörällä tai veitsellä.
Anna kohota liinan alla 30 minuuttia.
paista uunin keskitasolla 220 asteessa n. 20 minuuttia.
Pakasta heti ne leivät joita et syö parin päivän sisällä.
Tässäpä taas arkinen ohje.
Mutta mun mielestä juuri nämä arjen jutut on kuitenkin niitä parhaita.
Meillä ainakin nuoriso on kovin ilahtunutta kun koulusta tullessa kotona on vastassa ihana tuoksu ja vastaleivottua leipää.
Monimutkaisille, ihanille herkuillekin on aikansa ja paikkansa, mutta harvemmin niille on käyttöä tavallisena tiistaiaamuna. ;)
Onni asuu usein arjen pienissä asioissa, ja vaikka en uuden vuoden lupauksia tehnytkään, yritän muistaa niitä onnen hippuja muistaa huomata ankeampanakin päivänä.
Kovin helposti iskee jonkun sortin vauhtisokeus, tylsät jutut painaa harteilla ja silloin helposti paahtaa niiden hyvien asioiden ohi aivan huomaamatta, tai mulle ainakin voi niin käydä.
Siksi yritänkin tietoisesti huomioida ja vaalia kaikkia hyviä juttuja, niin isoja kuin pieniä.
Onnea ja aurinkoa loppuviikkoosi! <3 p="">
'
