Ihanaa, mukavaa ja oikein onnellista Uutta Vuotta! Kera perunaveneiden ja kanan...

Omalta kohdaltani vuodenvaihe meni töissä, ihan aamuun asti. Mutta toivottavasti teillä muilla on ollut mukava ja turvallinen juhlailta raketteineen kaikkineen.

Näin vuoden lopussa sitä hiljentyy hetkeksi miettimään taakse jääneitä 365 päivää...mitä kaikkea hyvää ja huonoa, iloa ja murhetta vuoteen onkaan mahtunut. Vuosi 2010 oli mielestäni pääosin hyvä, elämässä oli muutoksia; uusi työpaikka, esikon koulunaloitus, kakkosen eskari uudessa hoitopaikassa, myös kuopuksen hoitopaikan vaihto, ymsyms, mutta kaikki ovat olleet positiivisia juttuja.
1.1. on myös kihlapäivämme, nyt jo 12. sellainen. Ja samalla on rakkaan pappani kuolemasta kulunut 11 vuotta. Samaan päivään on siis mahtunut niin paljon onnea, mutta myös surua ja kaipausta.
Elämä jatkuu, ja toivon että uudesta vuodesta jää jokaiselle sydämeen ihania, rakkaita hetkiä, joita on mukava muistella tulevaisuudessakin.

Sitten taas tähän perheenäidin ykköspuuhaan, joka kuuluu samaan "Pakollisten hoidettavien" -sarjaan kuin pyykinpesukin (joka on nykyisin ainoa harrastukseni...) eli ruuanlaittoon.
Ennen töihin lähtöä kokkailin ruuaksi perunaveneitä, kanaa ja salaattia. Lapsille keitin suosiolla tavalliset perunat, valkosipuli ei ainakaan vielä maistu heidän suussaan hyvältä. Iida kulki nenäänsä nyrpistellen ja hajua moittien, kun uunista alkoi tulla herkullinen tuoksu...

Perunoihin tuli inspis Viivin&Wagnerin keittokirjasta.

Wagner tosin teki venepottunsa raaoista perunoista, minä keitin omani kuorineen, ei ihan kypsiksi asti.

Sen jälkeen lohkoin perunat ja laitoin kulhoon jonne kaadoin öljyä ja valmista yrtti-valkosipuli perunamaustetta. Sekoitin ja sitten perunaveneet leivinpaperille uunipellille ja uuniin 200 asteeseen n. 30 minuutiksi.

Kana on maustamatonta (tai siis oli maustamatonta) Toinen loota oli suikaleita ja toinen fileitä, jotka leikkelin palasiksi.

Pannulle tilkka öljyä ja paistoin kanat siinä.

Suikaleet ja palat kippoon, jonne heittelin sekaan reippaasti paprikamaustetta ja basilikaa, vähän mustapippuria, sopiva ripsaus suolaa sekä jonkin verran mausteseosta jossa on kuutta yrttiä (Lidlin tuotantoa).

Kanat uunivuokaan ja samaan syssyyn tomaattilohkoja ja paprikasuikaleita.

Paistoin 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Täytyy sanoa, että tuli tosi hyvää, namimaiskis! Tätä pitää tehdä uudelleenkin!

Tosin maanantaina alkaa ankea arki, ja herkuttelu pitää jättää minimiin. Mutta jonain päivänä...

Salaatti oli ihan perussettiä, lisukkeena kaupan valkosipulikastiketta. Vielä töihin mennessäkin tuntui, että mun pään ympärillä leijuu valkosipulinlöyhkäpilvi... Kohtelias työkaverini kyllä väitti etten haissut, eikä kukaan pyörtynyt, joten ehkä en aivan järjettömän pahalta kuitenkaan lemunnut. :)

Niin, joululookista piti päästä eroon, ja tähän päädyin, ainakin hetkeksi kunnes enemmän oman näköisen löydän. Tuo kuva muistuttaa siitä, että kesä tulee taas, ja pääsee uimaan ja nauttimaan vedestä. Tympeintä aikaa vuodesta on mun mielestä tammi- ja helmikuut, on niin pitkä aika vähän kaikkeen.

Onnea ja iloa kaikille vuoteen 2011!